Mitä mä teen tuon miehen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Onnellista odotusta?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Yritetään nyt aloitella keskusteluja ihan kahdestaan. Siinä on melkoinen savotta edessä. Toivottakaa onnea matkaan. Seuraava askel on sitten varmaan joku perheneuvola tai vastaava jos ei homma ala aukeamaan kahdenkeskisellä keskustelulla.

Juu enkeli en ole minäkään.
Enkä suostu mihinkään uhrin rooliin, jos sen tekisin olisin jo valmiiksi asennoitunut heittämään pyyhkeen kehään. Jokainen meistä on vastuussa omasta elämästään. Vaikka välillä väsyttää en halua luovuttaa onneni avaimia muille (ketä koko homma ei kiinnosta kuin korkeintaan ammatillisesti) ja heittaytyä reppanaksi.
 
Mä kyllä suosittelisin perheasiain neuvottelukeskusta jo ennen synnytystä. Isäksi tuleminen stressaa miestä yhtä paljon kuin äidiksi tuleminen naista. Stressi ilmenee usein ihan eriaiheisena riitelynä. Taustalla on usein pelot ja epärealistiset odotukset perhe-elämästä.

Elämä ei ainakaan seesty lapsen synnyttyä. Sen tiedän.
 
No niin.
Melkein kolme viikkoa meni ihan sovussa ja rauha tuntui jo olevan maassa. Tosin koko tuon ajan olen nukkunut sohvalla mahoineni. Tänään kuitenkin taas räjähti, nyt elämääkin suurempi ongelma on mun keittotaito. Mä en kuulemma osaa tehdä ruokaa, tai ainakaan terveellistä sapuskaa.
Onneks tuon miehenkuvatuksen pitäisi häipyä taas reissutöihinsä viimeistään reilun viikon kuluttua. Toivottavasti häipyy ennen lapsen syntymää. Saisin olla edes viimeiset päivät rauhassa ja levätä ennen synnytystä, toki sitä mielellään lepäisi sen jälkeenkin. La olisi viikon päästä. huoh.

Hävettää kun olen tuollaiseen erehtynyt sekaantumaan.
 
Kiitos,
Alkaa olla melko väsy tähän. Hävettää ja harmittaa. Ei tee kovin hyvää itsetunnolle tämä, kun kaikki vika on mussa ja oon muutenkin kelvoton ja laiska ja kunnianhimoton. Kiva kattoa kun miespuoliset kaverit hemmottelee omia odottavia puolisoitaan ja itelläni on kotona tällasta.

Äh, armahtaisikohan nukkumatti ja soisi unta hetkeksi, josko aamu olisi iltaa viisaampi.
:(
 
Minä laittaisin ukon pihalle. Saapi tulla sitten anelemaan myöhemmin jos tuntuu että jotain kasvamista on tapahtunut. Kyllä on perkele kriisejä muillakin ihmisillä, ei se tarkoita että toiselle saa räyhätä ja raivota ja jopa lyödä. Jatkuva urputtaminen turhanpäiväisistä asioista on myös todella pahaa, ja viimeisillään raskaana oleva nainen ei todellakaan tarvitse jotain kusipäätä murskaamaan sitä viimeistäkin positiivisuuden pilkettä ja tulevaisuuden toivoa. Ei ole yhtään mitään takeita sille, että mies käyttäytyisi paremmin kun lapsi syntyy, minä tosiaan potkaisisin menemään ja kyselisin vasta jälkeenpäin. Jos myöhemmin ymmärtää sekoilunsa, pyytää anteeksi ja tekee tosissaan töitä päästäkseen takaisin teidän elämäänne, niin sitten voisin harkita.

Se on normaalia, että on kipakoitakin riitoja kun vauvaa odotetaan ja iskää pelottaa ja äiskällä hormoonit hyrrää. Mutta tämä mies on kyllä nyt vetänyt homman liian pitkälle.
 
kannattaa oikeasti miettiä kannattaako jatkaa tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. tilanne todennäköisesti pahenee entisestään kun vauva syntyy. ja mies kun lyö kerran todennäköisesti lyö kyllä uudestaan, etenkin kun miehesi ei tuntunu tehneen mitään väärää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Alkuperäinen kirjoittaja taas toi:
Äläkä sinä Jaska silittele asiaa, kun et sitä tarkemmin tunne.

Tuolla äidillä on nyt 2 henkilön turvallisuus taattava, siinä voi olla ihan hyväkin paisutella.

Turhaa mustamaalausta sellainen. Eikä ainakaan paranna tilannetta.
Kuten yleensäkkään ei ole tervettä naisen /miehen heittäytyä viattoman naisen uhrirooliin, harva kun on viaton tapahtuneeseen.

Mun mielestä tässä on uhkaavinta se, että mies ei kadu, ja esitti että lisääkin tulee jos on tarve. PIkaistuksissaan tönäiseminen (kumman tahansa tekemänä) olisi eri asia, etenkin jos tekijä katuisi.

Mutta se, että tehdään väkivaltainen teko ja pidetään sitää ihan normaalina - silloin on syytä olla jo huolissaan. Se ei ole uhrin rooliin asettumista, vaan tervettä järkeä.

Jos olisit tutustunut lähisuhdeväkivallan dynamiikkaan (esim. päänavaus selviytymiseen), teitäisit, että hyvin harvoin väkivalta on raakaa heti. Se alkaa tönimisestä tms. Vaikka täniminen ei tarkoita, että koskaan mentäisiin vakavempiin juttuihin, asian maton alle lakaiseminen helpottaa väkivaltaisen ihmisen toiminnan jatkamista.
 

Similar threads

Yhteistyössä