Pisti mietityttään tämän päivän Aamulehden liitteen juttu (äiti kuollut)

Oli surullinen juttu, lukiko kukaan? :'(

Mietin vaan että mitäköhän tapahtuis jos mäkin nyt kuolla kupsahtaisin, mies tulee vasta aamulla töistä ja mulla on täällä (nyt nukkumassa) pienet pojat (2,5v ja 8kk). Lapsia kuitenkin joka yö täytyy käydä peittelemässä tai taputtelemassa. Huh, täytyy pian opettaa toi esikoinen soittamaan johonkin, vaikka mummulaan.

 

mihin oli kuollut? Yllättäenkö?

 

joo yllättäen, ei selvinny edes ruumiinavauksessa, ehkä joku paha rytmihäiriö tms

 

linkkiä...?

 

Oisko tohon juttuun mitään linkkiä?

 

Mä en tahtonut lukea koko juttua. Masentava... joo, ihmisiä kuolee, mutta en mä tahdo lukea tommosia juttuja heti aamulla ekana ja vielä sunnuntaisin.

 

Ei typerä

 

http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/5218944.shtml

Vissiin tää. :|

 

Joo mäkin luin sen jutun. Tosi surullinen, itkettävä. Vielä kun oon raskaana, niin kolahtaa tuollaiset jutut tosi syvälle... :'(

 

:'( kamalaa :'(

 

Ei typerä

EI typerä sillään... typerä silleen, että en tahtonut semmosta aamulehteeni. Enkä tahdo.

 

Sitä vaan ei millään voi käsittää että miten tollasesta selviää. Ja itelle tuli sellainen olo että olis kauheeta jos nyt kuolis niin munkaan pienet lapset ei varmaankaan muistais musta enää mitään. Tietty eihän sitä voi elää peläten, mutta täytyis osata olla kiitollinen kaikesta mitä on saanut.

 

Sitä vaan ei millään voi käsittää että miten tollasesta selviää. Ja itelle tuli sellainen olo että olis kauheeta jos nyt kuolis niin munkaan pienet lapset ei varmaankaan muistais musta enää mitään. Tietty eihän sitä voi elää peläten, mutta täytyis osata olla kiitollinen kaikesta mitä on saanut.

Silloin kun mä sairastuin toisen kerran syöpään, niin totta kai iski pelko, että jos en selviä. Ja suru siitä, että tyttö ei muistaisi mua :'(

Mutta kamala tuo sun mainitsema juttu :/

 

Sitä vaan ei millään voi käsittää että miten tollasesta selviää. Ja itelle tuli sellainen olo että olis kauheeta jos nyt kuolis niin munkaan pienet lapset ei varmaankaan muistais musta enää mitään. Tietty eihän sitä voi elää peläten, mutta täytyis osata olla kiitollinen kaikesta mitä on saanut.

Silloin kun mä sairastuin toisen kerran syöpään, niin totta kai iski pelko, että jos en selviä. Ja suru siitä, että tyttö ei muistaisi mua :'(

Mutta kamala tuo sun mainitsema juttu :/

Voi kamala jos sä olet jo kaks kertaa sairastunut syöpään
Millainen sun tilanne on nyt, jos saa udella? Olen melko uusi, joten en tiedä jos olet jo joskus kirjoitellut asiasta tänne.

 

Kuka tahansa voi kuolla kupsahtaa yllättäin.

Mulle toi juttu oli tavallaan omien kokemusten uudelleen elämistä... Anoppi otti ja kuoli samalla tavalla pari vuotta sitten. Suit sait sukkelaan ja yhtäkkiä yllättäin samalla tavalla sohvalle ihan tavallisena lauantai-päivänä, kun satuttiin olemaan siellä.

 

Oon taas herkkis.. :ashamed: itkuhan tossa tuli kun tuota luki :'(

 

:'( kamalaa

 

Voi kamala jos sä olet jo kaks kertaa sairastunut syöpään
Millainen sun tilanne on nyt, jos saa udella? Olen melko uusi, joten en tiedä jos olet jo joskus kirjoitellut asiasta tänne.

Kyllä mä olen tänne asiasta kirjoitellut. Just ennen juhannusta oli viimeks kontrolli ja kaikki syövän osalta hyvin. Mutta vaikka imusolmukesyöpää ei koskaan tulisi uudestaan, niin kroppa muuten saattaa tehdä tenän. Mulla on rytmihäiröitä, maksa ja keuhkot ovat olleet kovilla ja nyt tarkkaillaan kilpirauhasarvoja vajaatoiminnan kannalta. Munasarjat ovat saattaneet vaurioitua, ja siis kaikki nuo vaivat johtuvat syöpähoidoista. Sädehoitoa on annettu vartalon alueelle ja sen takia tehdään jo parin vuoden päästä mammografia.

Kontrolleissa käyn nyt puolen vuoden välein, käyn niissä vielä n.7 vuotta jos ei syöpää enää tule. Lääkäri sanoi, että viime uusimisesta n.10 vuotta pitää käydä kontrolleissa. Nyt viimeksi oli tullut liian pitkä aika edelliseen kontrolliin, lääkäri sanoi että jos vielä menee liian pitkälle niin pitää soittaa sinne. Lymfooma-tapauksissa ollaan tarkempia kontrollien aikavälistä.

Luin tuon jutun mikä linkitettiin ja alkoi aivan itkettää. On kyllä ollut varmaan kova järkytys sille pojallekin, kun äiti ei herääkään :'( :/ Itse asun 80km päässä Seinäjoelta ja käyn siellä sairaalassa kontrolleissa.

 

Voi kauheeta...
Se mies siinä sano että se oli aavistanu sen vaimon kuoleman ja että monet muutki läheisensä menettäneet on sanonu niin.Ja että pienet lapset pääsee helpommalla ku eivät niin muista ja ymmärrä kaikkee.

Ja oon kyllä ihan samaa mieltä.
Isosisko kuoli toissa keväänä ja joistakin sen jutuista ja asioista ois voinu vannoa että se ties mitä tapahtuu(kuoli auto-onnettomuudessa)
Siskolla oli kaks lastaki joista nuorin vaan vuojen vanha

On niin väärin että noin pieniltä lapsilta viedään äiti pois ;(

 

:'( :'( :'(

 

olipa surullista luettavaa, sitä niin toivoo että itse sais olla täällä perheensä parissa vielä pitkään.

 

Kyyneleet vaan virtaa. Voi itku miten tulikin surullinen olo.

 

Voi kamala jos sä olet jo kaks kertaa sairastunut syöpään
Millainen sun tilanne on nyt, jos saa udella? Olen melko uusi, joten en tiedä jos olet jo joskus kirjoitellut asiasta tänne.

Kyllä mä olen tänne asiasta kirjoitellut. Just ennen juhannusta oli viimeks kontrolli ja kaikki syövän osalta hyvin. Mutta vaikka imusolmukesyöpää ei koskaan tulisi uudestaan, niin kroppa muuten saattaa tehdä tenän. Mulla on rytmihäiröitä, maksa ja keuhkot ovat olleet kovilla ja nyt tarkkaillaan kilpirauhasarvoja vajaatoiminnan kannalta. Munasarjat ovat saattaneet vaurioitua, ja siis kaikki nuo vaivat johtuvat syöpähoidoista. Sädehoitoa on annettu vartalon alueelle ja sen takia tehdään jo parin vuoden päästä mammografia.

Kontrolleissa käyn nyt puolen vuoden välein, käyn niissä vielä n.7 vuotta jos ei syöpää enää tule. Lääkäri sanoi, että viime uusimisesta n.10 vuotta pitää käydä kontrolleissa. Nyt viimeksi oli tullut liian pitkä aika edelliseen kontrolliin, lääkäri sanoi että jos vielä menee liian pitkälle niin pitää soittaa sinne. Lymfooma-tapauksissa ollaan tarkempia kontrollien aikavälistä.

Luin tuon jutun mikä linkitettiin ja alkoi aivan itkettää. On kyllä ollut varmaan kova järkytys sille pojallekin, kun äiti ei herääkään :'( :/ Itse asun 80km päässä Seinäjoelta ja käyn siellä sairaalassa kontrolleissa.

Olet varmasti tosi urhea
Onneksi nyt sinulla on kaikki hienosti, toivon todella että jatkossakin menee kaikki hyvin =)

 

Mun mies kyllä aina kieltää mua lukemasta tollasia juttuja. Enää ei voi itkun tihrustamista edes pistää synnytyshormonien piikkiin, kun synnytyksestä on jo 8kk.

Nöyräksi vetää tuollaiset jutut. Ei kenenkään päivien määrä ole tiedossa.

 

"Puolituttuni"tai siis tiedän hänet nuoruusvuosilta...on kuollut viime viikolla synnytyksessä.Vauva jäänyt eloon,mutta äiti kuollut.Isälle jäi iso lapsi katras ja vielä tämä pieni vauva.Ja tämä on tapahtunut viime viikolla ja Suomessa.