Alkuperäinen kirjoittaja kalamama:
Kertokaapa miten uskonto näkyy teidän elämässä?
Minutkin on vauvana kastettu, mutta siitä huolimatta olen elänyt varsin suomenuskoisen lapsuuden. Mun sukuni on ollut evlutteja siitä lähtien, kun vaihtoehtoja ei annettu. Siitä huolimatta meidän suvussa on sukupolvesta toiseen säilynyt vanhoja suomensukoisten perinteitä, yksi näistä on Kekrin viettäminen vuoden tärkeimpänä juhlana. Vietin lapsuuteni kesät mummolassa, jossa vanhat perinteet olivat läsnä joka päivä. Mummulla ja isotädilläni oli loitsu lähes joka asiaan. Saunassa tai riihessä ei saanut mekastaa. Kalaan mentäessä pyydettiin Ahdilta kalaonnea. Enoni oli kova metsämies ja hyvän saaliin saatuaan aina totesi, että Tapio oli ollut anteliaalla päällä.
Kävin kyllä aikoinaan rippikoulun ja omat lapsenikin on kastettu. Kuului vaan tapoihin tehdä niin. Noin 15 vuotta sitten aloin asioita enemmän pohtia ja aluksi kallistuin panteismin suuntaan. Sitten vähitellen yhä enemmän ja enemmän suomenuskoisuuden suuntaan. Pari vuotta sitten käytiin esikoisen kanssa Hämeenlinnassa Katumajärvellä pesemässä kasteemme pois ja siitä lähtien olen katsonut olevani enemmän suomenuskoinen kuin minkään muun uskon tunnustaja.
Tavallisessa arjessa uskoni näkyy luonnon ja muiden elollisten olentojen kunnioittamisena. Kun laitan ruokaa, mielessäni luen loitsun kiitoksesi niille eläimille, joiden ansiosta mulla on ruoka edessäni. Muiden auttaminen kuuluu kuvioon myös. Luonnossa liikun kaikki aistit avoinna.
Käyn aika ajoin pyhällä paikalla, mutta mulla on kotona myös paikka, jossa voin hiljentyä, jos pyhälle paikalle on mahdotonta juuri silloin päästä. Ja pian onkin kokonaan, sillä pyhän paikan päälle tulee lähitulevaisuudessa uusi uljas asumalähiö. Teen myös aina välillä henkimatkoja.
Luen paljon sekä suomenuskoisuudesta että yleensäkin henkisestä kehittymisestä. Käyn myös alan messuilla. Olen luonut kontakteja joihinkin muiden alkuperäisuskontojen tunnustajiin eri puolilla maailmaa ja heidän kanssaan käyn keskusteluja uskonasioista, sillä esimerkiksi Amerikan intiaanien uskonto on aika samankaltainen kuin suomenuskoisuuskin.
Radikaaleimmin ehkä arjessani uskontoni näkyy nykyisin kulutuksen vähentymisenä. Uskoni mukaan ihminen on osa luontoa - ei ylempänä eikä alempana kuin muutkaan - ja ihmisen tulee elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Luonnosta saa ottaa tarpeeseensa, mutta ei turhaan. Kulutukseni on pienentynyt ainakin puoleen parin vuoden takaisesta, kun joka kerta kaupassa käydessäni mietin jokaisen tuotteen kohdalla, tarvitsenko sitä todella vai en. Useimmiten en, joten tuote jää kauppaan. Enää en juokse mielitekojeni perässä.