Pino odottajille, joiden lapsille ikäeroa alle 1,5 vuotta
- Viestiketjun aloittaja sippu
- Ensimmäinen viesti
Meillä 22/10. Eli aika saman ikäisiä nuo esikoiset. Sulla on sitten melko pienellä ikäerolla tulossa myös. Reilu vuosi. Onhan tässä onneksi vielä aikaa, niin ehtii tuo "isompi" vähän kasvaa. Pienihän se on silti vielä. :heart:
Mä olen miettinyt lähinnä alussa vauvan syöttörumbaa, kun tuntikin vierähtää helposti rinnalla/pullolla. Mitäs isomman kanssa sen ajan?
Ja sitten myöhemmin isomman uhma sattuu aika samoille paikkeille nuoremman "kiintymysvaiheen" kanssa. Ainakin meillä on nyt meneillään esikoisen kanssa semmonen sylittelyvaihe, että on tässä itsellä jo hauikset kipeenä nostelemisesta
Milläs mielin sun odotus on sujunut? Miltenkäs esikoinen on suhtautunut kaikkeen? ei tod.näk. vielä ymmärrä odotusta? entäs eroa? Oletko ite jaksanut? :heart:
Mä olen miettinyt lähinnä alussa vauvan syöttörumbaa, kun tuntikin vierähtää helposti rinnalla/pullolla. Mitäs isomman kanssa sen ajan?
Ja sitten myöhemmin isomman uhma sattuu aika samoille paikkeille nuoremman "kiintymysvaiheen" kanssa. Ainakin meillä on nyt meneillään esikoisen kanssa semmonen sylittelyvaihe, että on tässä itsellä jo hauikset kipeenä nostelemisesta
Milläs mielin sun odotus on sujunut? Miltenkäs esikoinen on suhtautunut kaikkeen? ei tod.näk. vielä ymmärrä odotusta? entäs eroa? Oletko ite jaksanut? :heart:
Oon kans miettiny että millanen "show" on tulossa kun varmaankin juuri opetellaan käveleen ja uhmaileen siinä vaiheessa kun tulee uusi vauva taloon, miten ehdin katsoon vanhemman perään kun toinen on rinnalla, ja mites päivä/yöunet, meneekö sillain että nukkuvat ja valvovat vuorotellen niin etten itse ehdi lepäileen missään välissä no, ehkäpä tuo kaikki alkaa sitten omalla painollaan sujuun Syliä täälläkin kaipaillaan ja jos katoan hetkeksikin näkyvistä niin itkuhan siitä tulee, mulla kanssa "hauikset" koetuksella kun on tuo poika aika isokokoinen ja jatkuvasti saisi nostella ja halia =) Eipä tuo poika taida vielä odotusta ymmärtää, mutta luulen että eron on jollain tavalla tajunnut, kun muutettiin tänne uuteen kotiin niin ihan ekoina päivinä pojasta tuli paljon virkeämpi ja hymyilevämpi, johtuneeko siitä että on rauhallisempi ilmapiiri kun ei isi ja äiti riitele jatkuvasti... Välillä on vähän ihmeissään kun oon ollut itkuinen kun suren eroa, mutta kyllä tää tästä päivä kerrallaan =)
no, ehkäpä tuo kaikki alkaa sitten omalla painollaan sujuun Syliä täälläkin kaipaillaan ja jos katoan hetkeksikin näkyvistä niin itkuhan siitä tulee, mulla kanssa "hauikset" koetuksella kun on tuo poika aika isokokoinen ja jatkuvasti saisi nostella ja halia =) Eipä tuo poika taida vielä odotusta ymmärtää, mutta luulen että eron on jollain tavalla tajunnut, kun muutettiin tänne uuteen kotiin niin ihan ekoina päivinä pojasta tuli paljon virkeämpi ja hymyilevämpi, johtuneeko siitä että on rauhallisempi ilmapiiri kun ei isi ja äiti riitele jatkuvasti... Välillä on vähän ihmeissään kun oon ollut itkuinen kun suren eroa, mutta kyllä tää tästä päivä kerrallaan =)Hyvin se menee ja onnea odotuksiinne!!!
Mulla ekan ja toka väli aikanaan oli 1v2kk ja risat.Otin isompaa aina kainaloon kirjoja lukemaan kun imetin vauvaa.Isompi ei osannut olla mustasukkainen.Meillä rytmit meni kivasti,vauva ja isompi nukkuivat ainakin yhdet unet yhtäaikaa ja äitikin sai levätä.Tytöt ovat hyvät/erottamattomat ystävykset yhä!Ja niin hiemosti meni että kolmanteenkaan ei tullut kuin 1v8kk ikäeroa =) Edelleenkin onnistui tyttöjen päiväunet yhtäaikaa ja kaikki kun olivat niin pieniä,rytmi oli kaikilla suhteellisen samanlainen.
Nyt odotan seiskaa,ikäeroa kuudenteen tulee 1v8kk ja uskon että tästäkin selvitään vaikka ikää itsellä jo enemmän.vanhin on vauvan syntyessä 12v :heart:
Mulla ekan ja toka väli aikanaan oli 1v2kk ja risat.Otin isompaa aina kainaloon kirjoja lukemaan kun imetin vauvaa.Isompi ei osannut olla mustasukkainen.Meillä rytmit meni kivasti,vauva ja isompi nukkuivat ainakin yhdet unet yhtäaikaa ja äitikin sai levätä.Tytöt ovat hyvät/erottamattomat ystävykset yhä!Ja niin hiemosti meni että kolmanteenkaan ei tullut kuin 1v8kk ikäeroa =) Edelleenkin onnistui tyttöjen päiväunet yhtäaikaa ja kaikki kun olivat niin pieniä,rytmi oli kaikilla suhteellisen samanlainen.
Nyt odotan seiskaa,ikäeroa kuudenteen tulee 1v8kk ja uskon että tästäkin selvitään vaikka ikää itsellä jo enemmän.vanhin on vauvan syntyessä 12v :heart:
petite-te: pitää vaan keksiä sitten toimivia rutiineja ja tapoja, niin ne varmaan auttavat monissa tilanteissa. Kuten tuo imetyksen ja lukuhetken yhdistäminen =)
Millon on sun kuopuksen la?
Mulla toinen raskaus kuitenkin vielä melko alussa vko 7+6. On vielä (onneksi) paljon muutakin mietittävää ennen vauvan syntymää. Esikoisen hoito vie onneksi aikaa, joten uskon odotuksen sujuvan vauhdikkaammin kuin viimeksi. Saapas nähdä
Mariia-83: voimia nyt uuteen elämäntilanteeseen.
:hug: Onneksi sulla siellä on se vesseli, niin varmaan saa hymyiltyäkin päivittäin
nyt pakko mennä nukkumaan kun aamulla taas 6:n jälkeen herätys. On toi herätyskello jo nukkumassa
Millon on sun kuopuksen la?
Mulla toinen raskaus kuitenkin vielä melko alussa vko 7+6. On vielä (onneksi) paljon muutakin mietittävää ennen vauvan syntymää. Esikoisen hoito vie onneksi aikaa, joten uskon odotuksen sujuvan vauhdikkaammin kuin viimeksi. Saapas nähdä
Mariia-83: voimia nyt uuteen elämäntilanteeseen.
:hug: Onneksi sulla siellä on se vesseli, niin varmaan saa hymyiltyäkin päivittäin
nyt pakko mennä nukkumaan kun aamulla taas 6:n jälkeen herätys. On toi herätyskello jo nukkumassa
Sippu rutiinit on kyllä oiva keino saada päivät sujumaan,varsinkin pienten kanssa.Ja tuovat itsessään sitä turvallisuuden tuntua lapselle,kun ei aikuinen hötkyile =) Lukuhetki yhdessä oli meillä pitkään mieluinen ja esikko puhuikin sujuvasti pitkillä lauseilla jo alta puolitoista vuotiaana=)
Mulla on seiskan la 6.12.
Mulla on seiskan la 6.12.
kävin tänään ekan kerran äitiysneuvolassa ja laskettuaika on nyt sitten 18.2.09. Neuvolatäti oli todella positiivinen melko pienen ikäeron suhteen.
Nyt sitten odottelen alkuraskauden ultraa ja np-ultrakin on jo neljän viikon päästä =) kyllä sitä vaan odottaa, että siellä sen sydämensykkeen saa nähdä :heart:
Nyt sitten odottelen alkuraskauden ultraa ja np-ultrakin on jo neljän viikon päästä =) kyllä sitä vaan odottaa, että siellä sen sydämensykkeen saa nähdä :heart:
Meillä on kanssa tulossa pieni ikäero, poika on syntynyt 20.6.07 ja kakkosen la on 8.8.08 eli ihan pian!
Odotan ihan innolla, ainakin raskausaika on mennyt hyvin, olen ollut pojan kanssa kotona. Rankkaa on tosin välillä ollut, poika painaa 13 kiloa, joten nyt en ison mahan kanssa oikein jaksa enää kantaa varsinkaan rapuissa... mutta onneksi oppi melko aikaisin kävelemään niin helpotti Yleisesti ottaen mulla on tämä raskaus ollut helpompi kuin eka, jolloin olin töissä normaalisti; on saanut keskittyä perheeseen ja itseensä eri tavalla, ne asiat kuitenkin raskaana ollessa on muutenkin päällimmäisenä mielessä
Odotan ihan innolla, ainakin raskausaika on mennyt hyvin, olen ollut pojan kanssa kotona. Rankkaa on tosin välillä ollut, poika painaa 13 kiloa, joten nyt en ison mahan kanssa oikein jaksa enää kantaa varsinkaan rapuissa... mutta onneksi oppi melko aikaisin kävelemään niin helpotti
Yleisesti ottaen mulla on tämä raskaus ollut helpompi kuin eka, jolloin olin töissä normaalisti; on saanut keskittyä perheeseen ja itseensä eri tavalla, ne asiat kuitenkin raskaana ollessa on muutenkin päällimmäisenä mielessäOmia kokemuksia...
Meillä on lasten ikäero 1v3kk. Nyt tytöt ovat jo 6 ja 5 v. :heart:
En muista, että olisi ollut kauhean hankalaa. Esikoinen oli kävellyt jo kauan, ennen kuin kakkonen syntyi, ja oli/on tosi menevää sorttia, ei varsinaisesti mikään sylikissa.
Yksi ihana muisto noilta ajoilta on, kun isänsä toi esikoisen katsomaan vauvaa sairaalaan, ja tuolloin vielä vähäpuheinen esikoinen totesi, että vauva! Se olikin esikon ensimmäinen pysyvästi sanavarastoon jäänyt sana. =)
Imetys sujui myös helposti, esikoinen puuhaili omiaan vieressä...oli vissiin liian pieni tuntemaan mustasukkaisuutta, kun ei tainnut tajuta, että ainokaisasema oli iäksi menetetty. Lisäksi sain tytöt nukkumaan yhtä aikaa pitkät päikkärit, jopa 3 tuntia! Se oli kyllä luksusta.
Hankalaa oli uloslähteminen, kun oli talvi. Ja ylipäätään se, jos piti olla jossain tiettyyn kellonaikaan... Silloin monesti tuntui, että savu nousee korvista... Helpotti kyllä aina heti, kun pääsi ulos ovesta. Iltaisin mies auttoi todella paljon, laittoi aina esikoisen nukkumaan jne.
Yhteiset leikit alkovat pallon vierityksellä, kun kuopus oli n. 9kk. Ja ovat jatkuneet siitä saakka. Tytöt ovat aika eriluonteiset, mutta silti todella läheiset, harvoin tulee tappeluita. Eli omien kokemusten pohjalta en voi kuin suositella... Nyt sitten kolmanteen olisi tulossa jo reilumpi ikäero, ja suren ehkä jo vähän ennalta sitä, että sellainen todella tiivis sisaruusuhde tulee nuorimmaiselta puuttumaan.
KössiKenguru 10+2
Meillä on lasten ikäero 1v3kk. Nyt tytöt ovat jo 6 ja 5 v. :heart:
En muista, että olisi ollut kauhean hankalaa. Esikoinen oli kävellyt jo kauan, ennen kuin kakkonen syntyi, ja oli/on tosi menevää sorttia, ei varsinaisesti mikään sylikissa.
Yksi ihana muisto noilta ajoilta on, kun isänsä toi esikoisen katsomaan vauvaa sairaalaan, ja tuolloin vielä vähäpuheinen esikoinen totesi, että vauva! Se olikin esikon ensimmäinen pysyvästi sanavarastoon jäänyt sana. =)
Imetys sujui myös helposti, esikoinen puuhaili omiaan vieressä...oli vissiin liian pieni tuntemaan mustasukkaisuutta, kun ei tainnut tajuta, että ainokaisasema oli iäksi menetetty. Lisäksi sain tytöt nukkumaan yhtä aikaa pitkät päikkärit, jopa 3 tuntia! Se oli kyllä luksusta.
Hankalaa oli uloslähteminen, kun oli talvi. Ja ylipäätään se, jos piti olla jossain tiettyyn kellonaikaan... Silloin monesti tuntui, että savu nousee korvista... Helpotti kyllä aina heti, kun pääsi ulos ovesta. Iltaisin mies auttoi todella paljon, laittoi aina esikoisen nukkumaan jne.
Yhteiset leikit alkovat pallon vierityksellä, kun kuopus oli n. 9kk. Ja ovat jatkuneet siitä saakka. Tytöt ovat aika eriluonteiset, mutta silti todella läheiset, harvoin tulee tappeluita. Eli omien kokemusten pohjalta en voi kuin suositella... Nyt sitten kolmanteen olisi tulossa jo reilumpi ikäero, ja suren ehkä jo vähän ennalta sitä, että sellainen todella tiivis sisaruusuhde tulee nuorimmaiselta puuttumaan.
KössiKenguru 10+2
Täällä yksi mamma, jonka esikoinen ( tyttö ) on syntynyt 02/08 ja nyt pikkukakkosen laskettu aika menee helmikuun lopulle -09..Eli ikäeroa tulee hieman päälle vuosi..
Jännityksellä odotan mitä ensi kevät tuo tullessaan. Tällä hetkellä eniten mietityttää se, miten kaikki sukulaiset ja ystävät suhtautuvat tähän meidän vauva-uutiseen.. Ajateltiin kertoa vasta sitten, kun ollaan käyty ekassa ultrassa..Itse ollaan miehen kanssa tosi onnellisia uudesta tulokkaasta, vaikkakin nopea raskautuminen oli meille melkoinen yllätys..Maanantaina eka neuvola, toivottavasti kaikki olisi siellä OK.
Moon 81
Jännityksellä odotan mitä ensi kevät tuo tullessaan. Tällä hetkellä eniten mietityttää se, miten kaikki sukulaiset ja ystävät suhtautuvat tähän meidän vauva-uutiseen.. Ajateltiin kertoa vasta sitten, kun ollaan käyty ekassa ultrassa..Itse ollaan miehen kanssa tosi onnellisia uudesta tulokkaasta, vaikkakin nopea raskautuminen oli meille melkoinen yllätys..Maanantaina eka neuvola, toivottavasti kaikki olisi siellä OK.
Moon 81
täällä siis muitakin helmivauvojen odottajia :heart:
Me kerroimme jo lähimmille sukulaisille ja ystäville uudesta tulokkaasta ja onnitteluja tuli. Tosin ehkä esikoisen tullessa tuli enemmin onnitteluja ja hössötystä. Nyt semmonen turha hössötys on onneksi jäänyt pois. Kaikki huomio liikenee kuitenkin vielä sille pienelle esikoiselle :heart: hyvä niin! Mä en sitä huomiota sillä tavalla ehdi kaipaamaankaan
Mitenkäs on odotukset/neuvolat/ultrat muilla menneet?
Me kerroimme jo lähimmille sukulaisille ja ystäville uudesta tulokkaasta ja onnitteluja tuli. Tosin ehkä esikoisen tullessa tuli enemmin onnitteluja ja hössötystä. Nyt semmonen turha hössötys on onneksi jäänyt pois. Kaikki huomio liikenee kuitenkin vielä sille pienelle esikoiselle :heart: hyvä niin! Mä en sitä huomiota sillä tavalla ehdi kaipaamaankaan
Mitenkäs on odotukset/neuvolat/ultrat muilla menneet?
:wave: Täällä yksi! Meidän poika syntyi 12/07 ja pikkukakkosen laskettu aika olis 2/09 eli 1v2kk tulis ikäeroa. Haluttiin kyllä pienellä ikäerolla, mutta eipä arvattu että heti ekalla yrittämällä natsais. Mut hyvä näin, toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun saakka!
Mulla ja mun veljellä on 13kk ikäeroa ja äidiltäni olen kysynyt, että millaista se tohotusta se oli. Ilmeisesti oli, kun isänikin teki silloin paljon duunia. Se on varmaan oman aikansa pienen pientä härdelliä, mutta kyllä se mun mielestä palkitsee sitten myöhemmin...
Eniten mietityttää tulevat hankinnat. Vaunut, millaiset. ym. Mutta murehdin niitä sitten kun on enemmän ajankohtaista. Nyt siis mennään vasta viikolla 8+4.
Kiva kun Sippu laitoit tän pinon pystyyn. Kävi itselläninkin mielessä!
Mulla ja mun veljellä on 13kk ikäeroa ja äidiltäni olen kysynyt, että millaista se tohotusta se oli. Ilmeisesti oli, kun isänikin teki silloin paljon duunia. Se on varmaan oman aikansa pienen pientä härdelliä, mutta kyllä se mun mielestä palkitsee sitten myöhemmin...
Eniten mietityttää tulevat hankinnat. Vaunut, millaiset. ym. Mutta murehdin niitä sitten kun on enemmän ajankohtaista. Nyt siis mennään vasta viikolla 8+4.
Kiva kun Sippu laitoit tän pinon pystyyn. Kävi itselläninkin mielessä!
Kokemusta myös.
Meidän esikoisella ja kakkosella ikäeroa on 1v4kk. Esikoinen ei meillä myöskään osannut olla mustasukkainen ja sen suhteen kaikki meni hyvin.
Tyttö oli auttamassa lähes joka asiassa vauvan hoidossa, milloin syöttämässä ja milloin muuten vaan viihdyttämässä.
Hirveästi ei muistikuvia kuopuksen vauva-ajalta kuitenkaan ole. Olimme niin mahdottoman väsyneitä. Koliikki sen jälkeen muuten vaan yöhulinoita, jotka kuitenkin saatiin aisoihin unikoulussa.
Sen jälkeen arki alkoi olemaan "helppoa". Rutiinit auttaa paljon, tosi ei välttämättä sen jaksamisen kanssa mutta lapsilla on helpompaa. Me käytiin omasta väsymyksestä huolimatta joka aamupäivä puistossa, tavallaan henkireikä äidille kun näki muitakin äitejä ja pääsi purkamaan väsymyksen tuomia ajatuksia.
Nyt vasta helppoa onkin, kun esikoinen täyttää parin viikonpäästä 4v ja kuopus joulukuussa 3v. Toistensa parhaat kaverit ja leikkivät koko ajan keskenään. Toisaalta keksivät myös kaikkia kolttosia erittäin hyvin
Vähän syksy jännittää kun kolmas syntyy syyskuussa. Kakkosen ja uuden kuopuksen ikäero kun tulee kuitenkin olemaan lähes 3v... Miten käy mustasukkaisuuden silloin..
Meidän esikoisella ja kakkosella ikäeroa on 1v4kk. Esikoinen ei meillä myöskään osannut olla mustasukkainen ja sen suhteen kaikki meni hyvin.
Tyttö oli auttamassa lähes joka asiassa vauvan hoidossa, milloin syöttämässä ja milloin muuten vaan viihdyttämässä.
Hirveästi ei muistikuvia kuopuksen vauva-ajalta kuitenkaan ole. Olimme niin mahdottoman väsyneitä. Koliikki sen jälkeen muuten vaan yöhulinoita, jotka kuitenkin saatiin aisoihin unikoulussa.
Sen jälkeen arki alkoi olemaan "helppoa". Rutiinit auttaa paljon, tosi ei välttämättä sen jaksamisen kanssa mutta lapsilla on helpompaa. Me käytiin omasta väsymyksestä huolimatta joka aamupäivä puistossa, tavallaan henkireikä äidille kun näki muitakin äitejä ja pääsi purkamaan väsymyksen tuomia ajatuksia.
Nyt vasta helppoa onkin, kun esikoinen täyttää parin viikonpäästä 4v ja kuopus joulukuussa 3v. Toistensa parhaat kaverit ja leikkivät koko ajan keskenään. Toisaalta keksivät myös kaikkia kolttosia erittäin hyvin
Vähän syksy jännittää kun kolmas syntyy syyskuussa. Kakkosen ja uuden kuopuksen ikäero kun tulee kuitenkin olemaan lähes 3v... Miten käy mustasukkaisuuden silloin..
Hei kysymys: miten imetys ja uusi raskaus? Oletteko jatkaneet ihan normaalisti esikoisen imettämistä raskaustiedon jälkeen?
Mä panikoin heti alkuunsa, mutta tänään neuvolassa siitä kysyin, ja ei pitäisi mitään riskiä olla. Ainakaan jos ei tule vuotelua yms. Imetän 1-3 kertaa vuorokaudessa, tarkoituksena kyllä pikku hiljaa lopetella, kun ei toi poitsukaan ole kovin kiinnostunut...
Mä panikoin heti alkuunsa, mutta tänään neuvolassa siitä kysyin, ja ei pitäisi mitään riskiä olla. Ainakaan jos ei tule vuotelua yms. Imetän 1-3 kertaa vuorokaudessa, tarkoituksena kyllä pikku hiljaa lopetella, kun ei toi poitsukaan ole kovin kiinnostunut...
Ilmoittaunpa sit tähänkin pinoon... :wave:
Meillä esikoinen syntynyt 11/07 ja uuden taatelin laskettu aika 20.4. eli 1v 5 kk tulee ikäeroa. Olen ajatellut, että sikäli varmaan hyvä, että esikoinen silloin jo kävelee hyvin eikä kupsahtele pitkin poikin, mut toisaalta sellaisen kans sit pitää olla silmät selässäkin. Just tuota imetystä mietin, että miten sen oikein järjestää. Meillä mutsi tosin on varmasti ilomielin apuna niin paljon kuin vaan tarvitaan.
Enemmän meillä tulee ongelmia nukkumisen kanssa; esikoinen nukkuu edelleen perhepedissä ja nyt kun on siihen tottunut niin miten ihmeessä saan hänet nukkumaan omaan sänkyyn? Olen parina iltana yrittänyt nukuttaa omaan sänkyyn, mut itkuksihan se menee - poika on pinniksen päässä, pitää 'kaltereista' kiinni ja huutaa sydäntäsärkevästi ja silloin mun on pakko nostaa hänet syliin ja nukuttaa viereen. Niin ketkumaista temppua en halua hänelle tehdä, että nukuttaisin viereen ja nukkuvana laittaisin omaan sänkyyn. Kellään hyviä neuvoja tähän? Tai sit me vaan mahduttaudutaan meidän sänkyyn koko porukka...
Meillä esikoinen syntynyt 11/07 ja uuden taatelin laskettu aika 20.4. eli 1v 5 kk tulee ikäeroa. Olen ajatellut, että sikäli varmaan hyvä, että esikoinen silloin jo kävelee hyvin eikä kupsahtele pitkin poikin, mut toisaalta sellaisen kans sit pitää olla silmät selässäkin. Just tuota imetystä mietin, että miten sen oikein järjestää. Meillä mutsi tosin on varmasti ilomielin apuna niin paljon kuin vaan tarvitaan.
Enemmän meillä tulee ongelmia nukkumisen kanssa; esikoinen nukkuu edelleen perhepedissä ja nyt kun on siihen tottunut niin miten ihmeessä saan hänet nukkumaan omaan sänkyyn? Olen parina iltana yrittänyt nukuttaa omaan sänkyyn, mut itkuksihan se menee - poika on pinniksen päässä, pitää 'kaltereista' kiinni ja huutaa sydäntäsärkevästi ja silloin mun on pakko nostaa hänet syliin ja nukuttaa viereen. Niin ketkumaista temppua en halua hänelle tehdä, että nukuttaisin viereen ja nukkuvana laittaisin omaan sänkyyn. Kellään hyviä neuvoja tähän? Tai sit me vaan mahduttaudutaan meidän sänkyyn koko porukka...
Heippa jande! Tervetuloa mukaan. Täällä on vaan näköjään keskustelu jäänyt vähän niukaksi. Harmi sinänsä, koska tää on aihe mistä ehkä eniten haluaisin vaihtaa ajatuksia. Toivottasvasti saatais keskustelu virkoamaan...
Eipä ole hyviä neuvoja perhepeteilyyn. Meillä poitsu on nukkunut omassa sängyssään lähes alussa asti. Meidän haaste tulee olemaan siinä, et poika pitäis jossain vaiheessa siirtää omaan huoneeseensa nukkumaan, kun uusi tulokas saisi sitten paikan meidän makkarista. Voi että kun ei millään haluaisin tota pientä tuhisijaa siirtää omaan huoneeseensa...on niin ihana kun aamulla kurkkii pinniksen reunan välistä, että jokos ollaan hereillä... =)
kimallus & poitsu 8kk & rv 14+2
Eipä ole hyviä neuvoja perhepeteilyyn. Meillä poitsu on nukkunut omassa sängyssään lähes alussa asti. Meidän haaste tulee olemaan siinä, et poika pitäis jossain vaiheessa siirtää omaan huoneeseensa nukkumaan, kun uusi tulokas saisi sitten paikan meidän makkarista. Voi että kun ei millään haluaisin tota pientä tuhisijaa siirtää omaan huoneeseensa...on niin ihana kun aamulla kurkkii pinniksen reunan välistä, että jokos ollaan hereillä... =)
kimallus & poitsu 8kk & rv 14+2
Ymmärrän tunteen, kimallus. Just ton takia meidän poika nukkuu edelleen meidän keskessä; varmasti olisi oppinut omaan sänkyyn kun olisi aikanaan tullut laitettua, mutta kun minä en kestänyt ajatusta, että tuhisija lähtisi metriä kaueammaksi minusta. Jotenkin siitä ei ollut valmis luopumaan edes öiksi (tätä esikoista tehtiin 17 vuotta) ja kun se oli niiiiin ihana siinä vieressä. Silloin miehen kanssa naurettiin, et kyllä se siitä ennen armeijaa muuttaa omaan sänkyyn - ei otettu ollenkaan huomioon tällaista vaihtoehtoa et tulisikin toinen piipero. No, kait tämä tosiaan jotenkin saadaan ratkeamaan ja onhän tässä vielä onneksi aikaa. Täytyy alkaa totuttaa kaveria vaan enemmän ja enemmän siihen omaan sänkyyn ensin päivisin.
Juu, toivottavasti tulis paljon keskustelua täällä - muakin tämä kahden pienen kanssa pärjääminen jännittää ja olisi kiva jutustella aiheesta 'kohtalotovereiden' kanssa.
Juu, toivottavasti tulis paljon keskustelua täällä - muakin tämä kahden pienen kanssa pärjääminen jännittää ja olisi kiva jutustella aiheesta 'kohtalotovereiden' kanssa.
Ekan ja tokan ikäero 1v5kk, toisen ja kolmannen 1v2kk ja nyt kolmosen ja nelosen 1v6kk. Että lyhyillä väleillä mennään. Meillä onneksi on kaikki lapset toisensa ottaneet hienosti vastaan eikä pahemmin mustasukkaisuutta ole ollut. Hellyyttä ja huomiota kaikille tasapuolisesti on yritetty antaa.
Kun kolmas syntyi niin alku oli kyllä aikamoista kaaosta. Itse kyllä mietti että mitä tekisi ja milloin kun kaikki huutivat yhteen ääneen. Mutta siitä se rauhoittui ja asiat menivät uomiinsa. No marraskuussa syntyy neljäs niin siinä se arki taas on aikamoista showta aluksi. Meillä kun vanhin kerkeää täyttää just 19.10 4v.
Meillä kans käytetty tuota perhepetiä ja tehty niin, että totuteltu lapsi nukkumaan pinniksessä omassa huoneessa ennen vauvan tuloa ja sit 1-2kk ennen vauvan syntymää siirretty taapero jatkettavaan sänkyyn ja pinnis odottamaan vauvaa. Meillä tuo systeemi on toiminut tosi hyvin. *kop kop*. No nyt sitten jännätään kuinka kaikki alkaa sujua kun neljäs muksu tulee. Tähän asti kaikki ollut suht helppoa. Oma jaksaminen tietysti joskus iso ?, mutta siinä se on mennyt päivä kerrallaan ja aina vain helpompaan suuntaan (paitsi nyt kun vauva tulee taas.
Että näin!
AIHA + tytöt 3v10kk, 2v5kk, 1v3kk ja masuasukkipoika rv 28+6
Kun kolmas syntyi niin alku oli kyllä aikamoista kaaosta. Itse kyllä mietti että mitä tekisi ja milloin kun kaikki huutivat yhteen ääneen. Mutta siitä se rauhoittui ja asiat menivät uomiinsa. No marraskuussa syntyy neljäs niin siinä se arki taas on aikamoista showta aluksi. Meillä kun vanhin kerkeää täyttää just 19.10 4v.
Meillä kans käytetty tuota perhepetiä ja tehty niin, että totuteltu lapsi nukkumaan pinniksessä omassa huoneessa ennen vauvan tuloa ja sit 1-2kk ennen vauvan syntymää siirretty taapero jatkettavaan sänkyyn ja pinnis odottamaan vauvaa. Meillä tuo systeemi on toiminut tosi hyvin. *kop kop*. No nyt sitten jännätään kuinka kaikki alkaa sujua kun neljäs muksu tulee. Tähän asti kaikki ollut suht helppoa. Oma jaksaminen tietysti joskus iso ?, mutta siinä se on mennyt päivä kerrallaan ja aina vain helpompaan suuntaan (paitsi nyt kun vauva tulee taas
.Että näin!
AIHA + tytöt 3v10kk, 2v5kk, 1v3kk ja masuasukkipoika rv 28+6
kannanpa oman korteni kekoon tähän ketjuun kun en silloin omana raskaus aikana paljoa tästä aiheesta löytänyt.
Elikkäs meillä on nyt 2kk oleva poika ja tyttö 1v4kk. Päivää vaille 1v2kk siis on ikäeroa.
Aluksi kun vauva syntyi ja kotiuduttiin sairaalasta niin tuntui aika mahdottomalta et miten me ikinä tullaan pärjäämään lasten kanssa kotona kun mies palaa isyyslomalta töihin.
Esikoinen kun on kuiten kohtuu vilkas tapaus niin pelotti et miten saan valvottua molempia siten et säilyvät ylipäänsä hengissä. No mies onneksi oli isyyslomalla heti sen 3 viikkoa ja hoiti esikoisen kaikki tarpeet silloin aluksi. Heräs tytön kanssa aamuisin joten mie sain sit vauvan kanssa nukkua. Se olikin tosi tärkeää et sain luotua suhteen vauvaan ja opeteltua tuntemaan sitä hieman. Aikaa kun kului niin aloin jo tottumaan kahden hoitoon ja sit miehen viimeisen isyyslomaviikon loppupuolella jo minusta alkoi tuntuun et ok... kyllä me pärjätään.
Esikoinen on onneksi kävelly jo 10kk:sta asti joten kantaa häntä ei tarvinut kantaa ja muutenkin oikein reipas ja osaava tyttö.
Suosittelen et kaikki muutokset esikoisen osalta tapahtuis viimeistään 2kk enne vauvan laskettua aikaa niin kerkiää sit tottumaan esim. sängyn vaihtoon ym uuteen. Meillä vierotettiin tyttö tutista n.3kk ennen vauvan syntymää niin eipä tuo ole osannu kaivata sitä ollenkaan.
Mustasukkaisuutta en ole huomannu ollenkaan. Kovasti vauvasta tykkää ja mun kanssa sitä hoitaa. Rajat meillä asetettiin heti siihen et mitä vauvan kanssa saa tehdä, mitä ei saa tehdä ja mitä tehdään vain äitin avulla. Nopeesti kyllä oppi ja tottu niihin "sääntöihin". Hetkeksikkään en heille kyllä uskalla selkää kääntää koska koskaan ei kuitenkaan voi olla varma.
Imetyksen aikaan olen luvannu tytön tulla mun kanssa sohvalle kainaloon istumaan. tai laitan videolta pyöriin siksi aikaa huvituttia jos meinaa kovin kärsimätön olla.
Sängyssä en päiväs aikaan imetä ollenkaan koska silloin esikoinen haluais tulla kans sinne ja sitten hän ei malta köllöttää ja rupeaa riehumaan ja soppa on valmis.
Meillä kaikki nukkuvat omassa huoneissaan joten perhepetiasiasta mulla ei oo tietoa.
Rattaat ostin lastentarvikeliikkeestä emma jule twinnit ja olen tykänny tosi paljon. Ne on markkinoiden kapeimmat, emman kantokassilla saa vauvan sinne kivasti ja ne on markkinoiden halvimmat myös. ne on nelirenkaiset ja etupyörät on kääntyvät niin pyörähtää näppärämmin pienessä tilassa kun mitä mun emmaljungan yksösten rattaat. Hyvin kulkee pehmeälläkin hiekalla joten oletan myös toimivan lumessa. Tosi pieneen kasaan myös menevät niin mahtuu hyvin ainakin meillä peräkonttiin.
Kantoliinaa suosittelen kans kaikille. Meillä on pitkä trikoinen liina. Tänäänkin sitasin kaupan parkkiksella liinan päälle, vauva sinne, esikoinen ostoskärryihin ja kauppaan... Puistossa toi liina on aivan ehdoton kun meillä tuo vauva ei välttis rattaissa sit viihdy jos sattuu heräämään. Laitan vauvan liinaan niin saan kädet vapaaksi nostella esikkoa keinuun ja silleen.
Mitään ongelmaa tästä ikäerosta en sen kummemmin oo huomannu. Kaks lasta on aina kaks lasta joten tekemistä kyllä riittää. Ehkä tää on hieman työläämpää kun vanhempaa lasta kuiten tarvii auttaa joka asiassa, mut se on niin vähän aikaa mitä nää on pieniä.
Parisuhteelta tää toisen lapsen syntymä on vaatinu melkeinpä enemmän kuin ekan, koska nyt on tilanteita missä omat kädet tai jaksaminen ei vain riitä niin silloin tarvitaan sitä kumppaniakin siihen enemmän auttamaan. Yhteispelillä ja puhumalla se sit onnistuu.
Ihanaa odotus aikaa kaikille ja kassillinen kärsivällisyyttä sit sinne alkuviikoille
Kojo, Noora 1v4kk ja Timo 2kk
Elikkäs meillä on nyt 2kk oleva poika ja tyttö 1v4kk. Päivää vaille 1v2kk siis on ikäeroa.
Aluksi kun vauva syntyi ja kotiuduttiin sairaalasta niin tuntui aika mahdottomalta et miten me ikinä tullaan pärjäämään lasten kanssa kotona kun mies palaa isyyslomalta töihin.
Esikoinen kun on kuiten kohtuu vilkas tapaus niin pelotti et miten saan valvottua molempia siten et säilyvät ylipäänsä hengissä. No mies onneksi oli isyyslomalla heti sen 3 viikkoa ja hoiti esikoisen kaikki tarpeet silloin aluksi. Heräs tytön kanssa aamuisin joten mie sain sit vauvan kanssa nukkua. Se olikin tosi tärkeää et sain luotua suhteen vauvaan ja opeteltua tuntemaan sitä hieman. Aikaa kun kului niin aloin jo tottumaan kahden hoitoon ja sit miehen viimeisen isyyslomaviikon loppupuolella jo minusta alkoi tuntuun et ok... kyllä me pärjätään.
Esikoinen on onneksi kävelly jo 10kk:sta asti joten kantaa häntä ei tarvinut kantaa ja muutenkin oikein reipas ja osaava tyttö.
Suosittelen et kaikki muutokset esikoisen osalta tapahtuis viimeistään 2kk enne vauvan laskettua aikaa niin kerkiää sit tottumaan esim. sängyn vaihtoon ym uuteen. Meillä vierotettiin tyttö tutista n.3kk ennen vauvan syntymää niin eipä tuo ole osannu kaivata sitä ollenkaan.
Mustasukkaisuutta en ole huomannu ollenkaan. Kovasti vauvasta tykkää ja mun kanssa sitä hoitaa. Rajat meillä asetettiin heti siihen et mitä vauvan kanssa saa tehdä, mitä ei saa tehdä ja mitä tehdään vain äitin avulla. Nopeesti kyllä oppi ja tottu niihin "sääntöihin". Hetkeksikkään en heille kyllä uskalla selkää kääntää koska koskaan ei kuitenkaan voi olla varma.
Imetyksen aikaan olen luvannu tytön tulla mun kanssa sohvalle kainaloon istumaan. tai laitan videolta pyöriin siksi aikaa huvituttia jos meinaa kovin kärsimätön olla.
Sängyssä en päiväs aikaan imetä ollenkaan koska silloin esikoinen haluais tulla kans sinne ja sitten hän ei malta köllöttää ja rupeaa riehumaan ja soppa on valmis.
Meillä kaikki nukkuvat omassa huoneissaan joten perhepetiasiasta mulla ei oo tietoa.
Rattaat ostin lastentarvikeliikkeestä emma jule twinnit ja olen tykänny tosi paljon. Ne on markkinoiden kapeimmat, emman kantokassilla saa vauvan sinne kivasti ja ne on markkinoiden halvimmat myös. ne on nelirenkaiset ja etupyörät on kääntyvät niin pyörähtää näppärämmin pienessä tilassa kun mitä mun emmaljungan yksösten rattaat. Hyvin kulkee pehmeälläkin hiekalla joten oletan myös toimivan lumessa. Tosi pieneen kasaan myös menevät niin mahtuu hyvin ainakin meillä peräkonttiin.
Kantoliinaa suosittelen kans kaikille. Meillä on pitkä trikoinen liina. Tänäänkin sitasin kaupan parkkiksella liinan päälle, vauva sinne, esikoinen ostoskärryihin ja kauppaan... Puistossa toi liina on aivan ehdoton kun meillä tuo vauva ei välttis rattaissa sit viihdy jos sattuu heräämään. Laitan vauvan liinaan niin saan kädet vapaaksi nostella esikkoa keinuun ja silleen.
Mitään ongelmaa tästä ikäerosta en sen kummemmin oo huomannu. Kaks lasta on aina kaks lasta joten tekemistä kyllä riittää. Ehkä tää on hieman työläämpää kun vanhempaa lasta kuiten tarvii auttaa joka asiassa, mut se on niin vähän aikaa mitä nää on pieniä.
Parisuhteelta tää toisen lapsen syntymä on vaatinu melkeinpä enemmän kuin ekan, koska nyt on tilanteita missä omat kädet tai jaksaminen ei vain riitä niin silloin tarvitaan sitä kumppaniakin siihen enemmän auttamaan. Yhteispelillä ja puhumalla se sit onnistuu.
Ihanaa odotus aikaa kaikille ja kassillinen kärsivällisyyttä sit sinne alkuviikoille
Kojo, Noora 1v4kk ja Timo 2kk
Kiva että keskustelu vähän vironnut, pidetään yllä!
Jande Onneks teidän poitsun armeijaan lähtöön on vielä jokunen hetki aikaa, ehkäpä saatte hänet totutettua vielä omaan sänkyyn...
Aiha Teillä onkin aikamoinen lapsikatras!!! Vilinää ja vilskettä on varmasti riittänyt, ja riittää jatkossakin!
Kojo Kiva kun kirjoittelit. Paljon sellaista asiaa jota itse täällä oon mietiskellyt. Mm. se, että pitäiskö poika vierottaa tutista ennen kuin pikkukakkonen syntyis?! Kun ei toista millään raatsis. :ashamed: "Tarvittavat muutokset" tosiaan aattelin tehdä hyvissä ajoin, niin kuin suosittelitkin, ehkä nyt ensimmäisenä tuo omaan huoneeseen siirtäminen.
Onkos kellään ollut käytössä leikkikehää?? Mulla ja mun veljellä on 13kk ikäeroa ja äitini sanoi vanhasta muistista, et leikkikehä esikoiselle oli kyllä ihan ehdoton! En sitten tiedä mitä esikoinen siitä tuumais, kun "häkkiin" suljetaan?!
Saas nähdä oppiiko esikoinen kävelemään ennen pikkukakkosta. Jos kaikki menee ok, niin silloin se olis 1v2kk. Kovin on laiskan pulskea, ryömiin oppi vajaa 8-kuisena. En tiedä kumpi ois parempi; se että kävelee vai ei. Tietty jos kävelesi, niin ei tarttis kantaa niin paljoo, mut tiedä sitte, jos (kun) ei ole vielä järkeä päässä...
Jande Onneks teidän poitsun armeijaan lähtöön on vielä jokunen hetki aikaa, ehkäpä saatte hänet totutettua vielä omaan sänkyyn...
Aiha
Teillä onkin aikamoinen lapsikatras!!! Vilinää ja vilskettä on varmasti riittänyt, ja riittää jatkossakin!Kojo Kiva kun kirjoittelit. Paljon sellaista asiaa jota itse täällä oon mietiskellyt. Mm. se, että pitäiskö poika vierottaa tutista ennen kuin pikkukakkonen syntyis?! Kun ei toista millään raatsis. :ashamed: "Tarvittavat muutokset" tosiaan aattelin tehdä hyvissä ajoin, niin kuin suosittelitkin, ehkä nyt ensimmäisenä tuo omaan huoneeseen siirtäminen.
Onkos kellään ollut käytössä leikkikehää?? Mulla ja mun veljellä on 13kk ikäeroa ja äitini sanoi vanhasta muistista, et leikkikehä esikoiselle oli kyllä ihan ehdoton! En sitten tiedä mitä esikoinen siitä tuumais, kun "häkkiin" suljetaan?!
Saas nähdä oppiiko esikoinen kävelemään ennen pikkukakkosta. Jos kaikki menee ok, niin silloin se olis 1v2kk. Kovin on laiskan pulskea, ryömiin oppi vajaa 8-kuisena. En tiedä kumpi ois parempi; se että kävelee vai ei. Tietty jos kävelesi, niin ei tarttis kantaa niin paljoo, mut tiedä sitte, jos (kun) ei ole vielä järkeä päässä...
Tää on ihan sama mitä mä oon miettinyAlkuperäinen kirjoittaja kimallus:Saas nähdä oppiiko esikoinen kävelemään ennen pikkukakkosta. Jos kaikki menee ok, niin silloin se olis 1v2kk. Kovin on laiskan pulskea, ryömiin oppi vajaa 8-kuisena. En tiedä kumpi ois parempi; se että kävelee vai ei. Tietty jos kävelesi, niin ei tarttis kantaa niin paljoo, mut tiedä sitte, jos (kun) ei ole vielä järkeä päässä...
Meillä tuo melkein 7 kk ei vielä ryömi mutta seisoisi koko ajan. Neuvolasta sanottiinki että taitaa olla yksi niitä tapauksia jotka ei paljo lattialle köllöttele, että suoraan kävelemään vaan. Mä en oo kauheesti osannu ajatella edes että miten tuota esikoista valmistaisi vauvan tuloon. Meillä on nukuttu jo 2 kk:n ikäisestä asti omassa huoneessa, ei imetetä enää. Tuttia syö kyllä nukkumaan käydessään. Pinnasängystä siirtoa en ole ajatellut tehdä vielä vähään aikaan. Meillä vauva menee alkuun kehtoon.
Onko muilla sellaista oloa tän raskauden kanssa että ihan kuin ei ite pysyis perässä ollenkaa? Siis mulla menee päivät niin siivillä. Mä en tosiaan muista mun viikkoja ja olokin on niin hyvä ettei normaalioloista eroa. Jotenki on koko ajan tosi erilainen olo kuin vuosi sitten kun ei menny hetkeäkään ettei miettiny maha-asukkia
Anno Mä valitettavasti en saa ajatuksia irti tästä raskaudesta kun on tullut jonkin verran tuhruttelua, joka pitää "mielen virkeänä". :ashamed: Olen hyvinkin perillä raskausviikosta ja jokainen lusittu lisäpäivä on lähemmäksi voittoa. Noh, ehkä kun viikot tästä lisääntyy, niin varmuutta tulee lisää ja uskallan unohtaa sikiön rauhassa kasvamaan...
En mäkään nyt kauheesti ole funtsinut, miten/kuinka tota esikoista voi valmistella. Eihän se kuitenkaan vielä mitään ymmärrä. Ehkä sitten ymmärtää kun äidin sylistä löytyy rääkyvä nyytti. Olis muuten kiva kuulla, onko muille tullut/tunteeko etuköteen huonoa omaa tuntoa, kun esikoinenkin on vielä niin pieni ja sit tuodaan uusi tulokas taloon?
Tosta imetyksestä tos aiemmin kyselin. Meillä nyt kävi niin, että lopetan imetyksen. Luultavasti olisin pari kuukautta pidemään imettänyt ilman tätä uutta raskautta (jos poika olis huolinut). Plussan jälkeen musta vaan tuntui epämielyttävältä, tai siis mahassa tuntuu nippailevan yms., ja pelkäsin raskauden puolesta. Varmaankin turhaan, mut niin vaan kävi ja alitajuisesti ajoin imetyksen alas. Noh, poika auttoi mua siinä hommassa kun yks aamu kun olin alkamassa imettämään nälkästä poitsuu, hän imi 2 sekuntia, otti tutin sängyltä ja laittoi suuhun. En mä voinut tulkita sitä muuten kuin et hälle tuli mitta täyteen sitä lajia. Eipää sitten suostunut imemään edes sen vertaa, et olisin saanut rinnan vähän tyhjemmäksi...
Joo, tällaista jorinaa tällä kertaa. =)
En mäkään nyt kauheesti ole funtsinut, miten/kuinka tota esikoista voi valmistella. Eihän se kuitenkaan vielä mitään ymmärrä.
Ehkä sitten ymmärtää kun äidin sylistä löytyy rääkyvä nyytti. Olis muuten kiva kuulla, onko muille tullut/tunteeko etuköteen huonoa omaa tuntoa, kun esikoinenkin on vielä niin pieni ja sit tuodaan uusi tulokas taloon?Tosta imetyksestä tos aiemmin kyselin. Meillä nyt kävi niin, että lopetan imetyksen. Luultavasti olisin pari kuukautta pidemään imettänyt ilman tätä uutta raskautta (jos poika olis huolinut). Plussan jälkeen musta vaan tuntui epämielyttävältä, tai siis mahassa tuntuu nippailevan yms., ja pelkäsin raskauden puolesta. Varmaankin turhaan, mut niin vaan kävi ja alitajuisesti ajoin imetyksen alas. Noh, poika auttoi mua siinä hommassa kun yks aamu kun olin alkamassa imettämään nälkästä poitsuu, hän imi 2 sekuntia, otti tutin sängyltä ja laittoi suuhun. En mä voinut tulkita sitä muuten kuin et hälle tuli mitta täyteen sitä lajia. Eipää sitten suostunut imemään edes sen vertaa, et olisin saanut rinnan vähän tyhjemmäksi...
Joo, tällaista jorinaa tällä kertaa. =)