Ä
Äit25
Vieras
Ikävä näin joulun alla laittaa tällainen viesti, mutta haluaisin vaan tietää, että miten ihmiset jaksavat tämän arjen ja myös viikonlopun rumban. Meillä on kolmevuotias poika, minä opiskelen ja käyn töissä, mies tekee paljon töitä. Koira on myös. Rasittaa niin vietävästi, kun tuntuu, etten "koskaan" saa nukkua aamuisin pitkään. (Mies on ollut yön töissä ja tietysti nukkuu pitkään.) Heti aamusta alkaa pienen poja raikatus: "Anna aamupalaa, laita piirrettyjä, rakenna legoilla, laitetaan päivävaatteet jne." Poika on aurinkoinen, mitä nyt uhmisteleekin päivittäin, mutta itse en vaan jaksaisi heti herättyäni nousta toteuttamaan jonkun vaatimuksia. Monesti aamu sitten alkaakin äristen, kun tarvitsisin hieman aikaa herätäkseni. Kotikaan ei tosiaan hohda puhtauttaan, tiskejä, vaatteita siellä täällä, niin paljon olisi tekemistä.. Sitten soimaan itseäni siitä, että haluaisin nukkua sen sijaan, että nousisin energiaa pursuten ja iloisena päivän askareisiin. Leikkimään lapsen kanssa ja siistimään kotia. Miksi jotkut jaksavat niin paljon paremmin, kuin minä? Tässä ei ole kyse siitä, etteikö mies tekisi mitään, tekee paljonkin. Tai siitä, etteikö koskaan saataisi lapsenvahtia, kyllä saadaan. Mutta mikä ihme auttaisi jaksamaan tässä arjessa? En ole masentunut, vain rasittunut. 