Pinna kireällä

[Äit25]

Ikävä näin joulun alla laittaa tällainen viesti, mutta haluaisin vaan tietää, että miten ihmiset jaksavat tämän arjen ja myös viikonlopun rumban. Meillä on kolmevuotias poika, minä opiskelen ja käyn töissä, mies tekee paljon töitä. Koira on myös. Rasittaa niin vietävästi, kun tuntuu, etten "koskaan" saa nukkua aamuisin pitkään. (Mies on ollut yön töissä ja tietysti nukkuu pitkään.) Heti aamusta alkaa pienen poja raikatus: "Anna aamupalaa, laita piirrettyjä, rakenna legoilla, laitetaan päivävaatteet jne." Poika on aurinkoinen, mitä nyt uhmisteleekin päivittäin, mutta itse en vaan jaksaisi heti herättyäni nousta toteuttamaan jonkun vaatimuksia. Monesti aamu sitten alkaakin äristen, kun tarvitsisin hieman aikaa herätäkseni. Kotikaan ei tosiaan hohda puhtauttaan, tiskejä, vaatteita siellä täällä, niin paljon olisi tekemistä.. Sitten soimaan itseäni siitä, että haluaisin nukkua sen sijaan, että nousisin energiaa pursuten ja iloisena päivän askareisiin. Leikkimään lapsen kanssa ja siistimään kotia. Miksi jotkut jaksavat niin paljon paremmin, kuin minä? Tässä ei ole kyse siitä, etteikö mies tekisi mitään, tekee paljonkin. Tai siitä, etteikö koskaan saataisi lapsenvahtia, kyllä saadaan. Mutta mikä ihme auttaisi jaksamaan tässä arjessa? En ole masentunut, vain rasittunut.

 

[dss]

ota lapselle vuoteesi viereen tai jopa vuoteeseesi leluja. Hän voi siinä samalla leikkiä, kun sinä heräilet rauhassa. Äidin ei tarvitse alkaa leikkimään heti aamusta.
Kovasti jaksamista!!

 

[ap.]

Kiitos vastauksesta, mutta minun täytyy kyllä nousta ylös, kun lapsi raikattaa vieressä niin, ettei mies saa nukuttua. Olen kyllä yrittänyt sitä, että otan peiton itselleni sohvalle ja torkun siinä, mutta aamupalaahan siinä on annettava ja lapsi muutenkin höpöttää/kyselee jatkuvasti jotakin, ettei se lepääminen oikein onnistu. Itsellä menee tosiaan monesti sitten tiuskimiseksi, kun en saa "hetken lepoa" ja aina jaksaa kiinnostaa vähemmän siivous yms.

 

[gfgfhg]

Mene aikaisemmin nukkumaan, niin olet virkeä aamulla, eikä sitten tule tiuskittua turhaan lapselle.

 

[ap.]

Höh, menen kyllä ajoissa nukkumaan, heti kun pääsen, monesti jo samaan aikaan, kuin lapsikin. Siltikin kaipaisin sitä, että saisin rauhassa herätä tai joskus vaikka tapittaa illalla leffaa ilman, että seuraava päivä siitä kärsisi. Miten te muut sitten saatte itsenne virkeiksi heti aamusta, tai ettekö edes illalla kaipaa omaa aikaa?

 

[dgfhg]

Luin juuri vanhasta MeNaisista jutun, jossa kerrottiin uudesta keksinnöstä. Laite toimii herätyskellon tapaan, mutta ranteeseen asetetaan anturi, jolloin se osaa herättää ihmisen oikealla hetkellä eli kevyen unen aikana. Hintaa kapistuksella on reilut 200 euroa. Testaaja oli sanonut laitteen toimivan hyvin. Ainoa miinuspuoli oli siinä, että se oli herättänyt pääsääntöisesti 0,5 h (maksimiasetus) ennen viimeistä herätysaikaa. Pääasia kuitenkin, että herätessä olo tuntui virkeältä.

 

[aamuvirkku*]

minä saan omaa aikaa, kun herään ennen muuta perhettä. käyn lenkillä ja/tai luen aamun lehden kaikessa rauhassa ihan yksin. yleensä ehdin syödäkkin ennen lapsia, joten siinä vaiheessa kun muksut heräävät olen jo ihan virkeä ja tyytyväinen, siksi sitten jaksan sen alkavan härdellin. ei taida kyllä sopia neuvoksi ap:lle, mutta olipahan vastaus kysymykseesi omasta ajasta .

 

[poitsulin äiti]

Mulla on myös jatkuvasti pinna kireällä ja poika on myös uhmaiässä, tosi itsepäinen ja vaativa, kuitenkin ihana ja kilttikin ja kukaan muu ei saa tehdä mitään kuin äiti. Eli äiti pukee, pesee hampaat ym. Isä ei kelpaa mihinkään, kuin leikkimiseen, jos jaksaa edes sitäkään. Isä myös paljon poissa töiden takia (toisella paikkakunnalla) ja ollaan pojan kanssa kaksistaan, en ole saanut vielä töitä, vaikka hakenut olen. Mieheni kanssa muutenkin tosi kireät välit, kun tuntuu ettei meillä muuta yhteistä ole kuin tuo ihana poika. Meillä meni myös oma talo alta ja sekin rassaa liikaa meidän välejä. Poika haluaisi koko ajan leikkiä ja tuo sitä, hae sitä, tee sitä..Onneksi mummot ja papat myös viettävät pojan kanssa paljon aikaa, niin saa äitikin henkireikää. Kakkosta ollaan ajateltu, mutta yhden keskenmenon ja kireiden välien takia taitaa jäädä. Tuntuu vaan välillä, et olen jotenkin aivan hukassa ja kadottanut itseni kokonaan. Rakastan poikaamme yli kaiken, mutta tuntuu et mussa on jäljellä enää vain tyhjä kuori.