Jonskis, älä nyt huolestu, kun nämäkin jutut varmaan on aika yksilöllisiä
Kun mullakin on taipumus saada isoja lapsia, ja itse olen tosi pieni ja lyhyt eli lapsella on loppuvaiheessa tosi vähän tilaa kohdussa. Pojallakaan ei paljoa lapsivettäkään ollut loppuvaiheessa ja kaikki jäsenet oli tosi helposti mahan läpi tunnusteltavissa. Ei muuten esikoistakaan oltaisi yli lasketun ajan pääästetty, vaan ilmeisesti käynnistelty jos ei olisi lähtenyt tulemaan itsestään.
Me käytiin tänään 1-vuotisneuvolassa, poika näytti tädillekin miten kävellään ja sanoi äiti. Näytti pinsettiotteen ja heitteli palloa ja vissiin jotain kädestä ottamista/antamista myöskin testattiin palikalla...Pituutta oli 81cm ja painoa 12,7 kg. Vähän itketti kun alkoi ujostuttaa, mutta muuten meni hyvin
Tuttipullosta pitäisi kuulemma äkkiä luopua. Mua vähän surettaa kun tuntuu että pojalla on liikaa uutta tässä nyt lyhyen ajan sisään tulossa... haluisin antaa sen olla vielä vauva. Meillä poika on ihan rämäpää; ei todellakaan ole osannut ikinä varoa tai arastella vaan suinpäin mennyt jokapaikkaan.. kolhuja on kyllä tullu, mutta niistä on opittukin
Eikä mitään isoja kolahduksia ole kuitenkaan sattunut.
Olin ihan kauhuissani kun neuvolantäti ehdotteli että poikahan voi mennä nyt jo yökyläänkin... en kyllä voisi mitenkään antaa noin pientä kun en uskalla jättää edes vähäksi aikaa hoitoon... tosin mä varmaan olen vähän "hysteerinen yhden lapsen äiti", mutta ei mun mielestä 1-vuotiaan ole pakko "oppia" mihinkään kyläilyyn ilman vanhempiaan! Me nähdään aika paljon muita ihmisiä ja kavereita, mutta yhdessä. Ja poika on muutenkin kiinnostunut ihmisistä, ei mikään arka siinäkään suhteessa.. ehtii mun mielestä kylään sitten kun osaa sanoa itse.
Tänään kun käveltiin kotiin, niin sattui ihan hirveästi mahaan ja selkään, painoi lantioon. Ikävää jos täytyy alkaa kävelyäkin rajoittaa, mutta oli kyl ikävää kun ei meinannut jaksaa kotiin asti kävellä. Tässä on vielä 7 viikkoa laskettuun aikaan enkä haluisi vielä alkaa hissuttelemaan menoa, kun on tehtävää vaikka kuinka
Tästä toisesta lapsesta kerrottiin tosi myöhään kenellekään, ainoastaan siskolleni kerroin heti. Appivanhemmat sai ite huomata ja huomasivat joskus puolessavälissä muistaaksein. Ei me olla kaikille sellaisille, joita harvoin näkee, niin kerrottu vieläkään...
:ashamed: