Kasassa edelleen. Illalla alkoi aikamoinen selän jomottelu just, kun pistin pään tyynyyn. Ehkä tunnin siinä pyörin ja mietin, että nyt en ainakaan lähde, haluan nukkua. Ja nukahdinhan. Aamusta sitten heräsin hieman ennen viitä kovaan selkäjomotukseen. Suppareitakin siinä tuli, mutta en saanut niille kunnolla mitään väliä, kun se selkäkipu häiritsi tuntemuksia. 1½ tunnin päästä nousin suihkuun ja jomottelu loppui.
Harvakseltaan tulee suppareita, niin kuin eilenkin, mutta ei sillai ole kipeitä. Napakoita vaan.
Vauva oli eilen tavallista hiljaisempi masussa. Saa nähdä, miten tänään. On yleensä muutenkin aamupäivästä aika vaisu. Ja vessassa sai eilen käydä aika usein. Suoli tyhjeni heti, kun jotain suuhunsa laittoi. Se on aika lupaava merkki. Jalat ristissä koitin illallakin saada lapsukaiselle letut paistettua, kun en viitsinyt sitä jättää kesken.
Tuota AM:n pointtia mietinkin aamulla, että mitäs jos nyt toisella kertaa ne synnytyssupparit ei tunnukaan niin pahoilta. Koko ajan vaan odottaa, että tulisi sellainen kipu, jossa kuljetaan ihan sietokyvyn rajamailla. Sellainen, josta meinaa taju lähteä.
Joie ja Sippu rv 40+2