Pikkukakkonen kesällä 2014

Masia Onnea tyttölupauksesta! :)

lurppanen Oon MammaLan kanssa samaa mieltä siitä, että hyvä kun sait kirjotettua omista fiiliksistä tänne. Mua ainakin itteäni helpottaa, kun niistä ikävistäkin asioista puhuu/kirjottaa jollekin, joka edes rohkasee uuteen päivään. Luulen, että on ihan normaalia, että elämä kahden lapsen kanssa jännittää. Mulla on itelläkin sillon tällön hetkiä jollon tuntuu siltä, että on ollut todella huono idea haluta toinen lapsi, saati hankkiutua raskaaksi. Tässäkin raskaudessa tosin on käynyt niin, että päivä päivältä haluaa ja odottaa enemmän sitä tulevaa lasta syntyväksi. Itse lohduttaudun myös sillä, että mikäli arjesta kahden lapsen kanssa tulee hankalaa, niin apua saa ihan varmasti jostain, jos vaan avaa suunsa. Kannattaa tosiaan ottaa jo neuvolassakin tää asia puheeks, ehkä sielläkin sitten osataan kiinnittää huomiota myös sun henkiseen jaksamiseen. :)

Heh, meidän poikanen sai käsiinsä yhden ultrakuvan, täällä se nyt on tänään kuljeskellut ympäri asuntoa pikkusiskon kuvan kanssa. :)

iopå & 21+2
 
lurppanen Haleja sinulle! Mulla oli koko alkuraskaus kamalaa tunteiden myllerrystä, pelkäsin koko ajan JOTAIN. Ensin pelkäsin, että on tuulimuna... sitten pelkäsin, että tulee keskenmeno. Ja sitten pelkäsin, että sikiö ei ole terve... Näitähän riittää! Lisäksi alkutaival oli muutenkin hankalaa koska mieheni ei ollut innoissaan vauvauutisista, ja olin katkera hänelle siitä. Nyt on onneksi jo "rauha maassa" ja kaikki ok, mutta ymmärsin sen, että pelkoja tulee aina. Samoin negatiivisia tunteita. Pitää vain yrittää ajatella, että palaset vain loksahtelevat lopulta paikoilleen, pikkuhiljaa.

Asiasta viidenteen... nimen miettiminen lapselle on TOSI vaikeaa! Miten teillä mietitään nimiä? Onko se kahden kauppaa, vai onko teistä jompi kumpi enemmän "päätäntävallassa" nimien suhteen? Meillä minä keksin aikoinaan esikoisen nimen, ja miehestä se sattui olemaan hyvä. Ja se oli silloin sillä sovittu. Mutta nyt tuntuu, että ollaan molemmat eri linjoilla.. Mies haluaisi perinteisen suomalaisen nimen (tyyliin esim. Ukko, Mies.. ym.) ja minä taas modernin ja enemmän kansainvälisen.
Ehkä tääkin vaatii vielä vain kypsyttelyä :)...

rv20+1
 
Baby-mama nimeä on pohdittu täälläkin, meillä on yksi mistä molemmat tykkää, mut nyt vaan pitää toivoa, että kukaan lähipiirin alkuvuodesta syntyneistä vauvoista ei saa samaa nimeä ;)

Meikää ottaa niin päähän, oli sovittu, et mennään tänään katsomaan niitä rattaita ja muutenkin ostoksille. Niin appiukko soitti aamulla, et hän tuleekin tänään venemessuille ja mies oli sopinut menevänsä mukaan. ARHG! Mä en voi sietää, et joku tulee sotkemaan MUN aikatauluja. (Ja joo ongelma on ehkä enemmän mun omassa päässä kuin appiukossa... ja ei niillä vaunuillakaan mikään kiire ole.)

Baby-mama, noista peloista, mä olen alkanut pelätä ennenaikaista synnytystä ja sitä et joutuiskin sektioon yms... Et näitä kyllä riittää.

MammaLa & Poika 18+0 - ihan just puolivälissä ;)
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
OnneaOnnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista! <3

Baby-mama Meillä on nimi jo valmiina. Etunimeä päätettiin yhdessä, ja sitte kaks muuta nimeä on molempien päättämä. Tai, että toinen päätti toisen ja toinen toisen. Esikoisen kohdalla mä olin se, joka päätti lievästi sanottuna enemmän.
Pojallekin ois ollu nimi jo valmiina. Itseasiassa yks meijän nimiehdokkaista pojalle, meni viime syksynä, kun sisko antoi omalle pojalleen kyseisen nimen. :D Mutta tälle tytölle on siis nimi jo valmiina.
Eikä meillä nyt sillein oo mitään "kriteereitä" nimelle. Ei tietenkään mitenkään hirveen "vanhanaikaista".

Mulla on viikolta todella vähäiset yöunet takana.. Esikoinen on kyllä nukkunut hyvin, mutta itse en niinkään. Mä oon sen verran huono nukkumaan, että jos nukun päikkärit, niin yöllä kestää kauan, että uni tulee ja tällä hetkellä tytsy (masussa oleva) tykkää herättää äidin juuri silloin kun oisin nukahtamassa. :D
Mutta viime yö tuli onneksi nukuttua melko hyvin. Ja mies vielä nousi esikoisen kanssa ylös aiemmin ja antoi mun nukkua vähän pidempään.

Mä vähän pelkään, että joutuisin sektioon. Sitä mä en mielellään haluais. Tokihan aina se ei ole itsensä päätettävissä.
Ennenaikaisesta synnytyksestä sen verran, että jos tää menee yhtään samanlaisesti kuin esikoisen kanssa, ni tyttö tulee ulos LA:n jälkeen. Mutta yleisesti ajattelen, että kunhan pysyy masussa siihen rv 37 asti. No sen näkee sitte, että milloin tää pikku neiti tahtoo tulla ulos. :)

MammaLa tiedän tunteen, mä vihaan sitä jos joku sotkee mun aikataulut. Ei sillä, että niitä ihan hirveesti ois mutta silloin kun on, niin se ärsyttää niin maan prkl:sti, jos joku tulee ja sotkee.. :D

Jos nyt saa vähän romantisoida. :D Niin tänään miehen kanssa yhdessä 5v 10kk. :heart:
Heh. :D

Susanna#1 & Flikk 21+5
(pupunen alko kuulostamaan hassulta. :) )
 
Kiitos kaunis teille! Kiitos ymmärryksestä, se auttaa jo pitkälle. Tuli myös eilen tosi hyvä mieli kun mies yritti tunnustella vauvan potkuja. Sen verran hiljaa ne tuntuu itsellekin, ettei vielä ulospäin tunnu laisinkaan. Että kyllä tää tästä, nyt on lähtökohdat aivan erit kuin esikoisen aikana, joten nautitaan sitten vaan vauvoista ja kesästä!

Baby-mama, nimen miettiminen on todella hankalaa. Viimeksi vaan latelin pitkin raskautta nimiä miehelle ja suurimman osan tyrmäsi heti. Lopulta löytyi se yksi joka oli tarpeeksi hyvä molemmille. Ja hyvin poika nimensä kantaa. Mä en vieläkään osaa päättää kumpi sieltä olisi mun mielestä tulossa (toivottavasti torstain ultrassa selviää). Poikien nimiä olen vähän käynyt läpi, se kun on paljon helpompaa. Mun puolesta olisi siis eka ja toka nimi päätetty (toiseksi nimeksi mun loppuvuodesta kuolleen papan nimi - esikoisella myös odotusaikana kuolleen toisen papan nimi toisena nimenä), kolmas sitten pitäisi kaivaa miehen suvusta. Katsotaan miten käy. Ties vaikka olisikin tyttö niin sitten nimivalikoima olisi kymmenkertainen. Huoh. Toka ja kolmas nimi suvusta joo, mutta se etunimi... Mies on vielä ruotsinkielinen niin hän ei tykkää näistä mun perinteisemmistä suosikeista. Ja mä en ehdottomasti halua liian hurrinimeä kun sukunimi on ruotsinkielinen.

Heh, ihana miettiä näin turhia asioita :)

Meillä esikoinen 2v siis nukkuu meidän kanssa. Kämppä kun on kaksio niin omaa huonetta ei ole antaa. Oma sänky hällä on, mutta toimii yleensä rojuläjänä ja vaatekaappina. Meillä on muksun kanssa ollut nyt useampi kuukausi sama unirytmi (työvuorojen puitteissa tietysti), eli mennään yhdessä nukkumaan silloin ysiltä (kun uni vaan on niin tärkeää) ja herätään aamulla yhdessä. Mä nukun siis taas tosi paljon vuorokaudessa. Tänään nousin aikaisemmin ja toinen herää sitten huutamaan sydäntäsärkevästi, että miksi mä olen yksin (oli mieskin sängyssä). Blaah, pitäisi siis opettaa nukahtamaan yksin (monesti tehty mutta aina joku uus juttu sen tuhosi). Mutta jotenkin hölmöä pakottaa toinen nukkumaan omassa sängyssään kun meidän sänky on melkein siinä kiinni (hassun mallinen makkari muutenkin). Katsotaan onnistuuko ennen vauvan tuloa kun pitää se pinnasänkykin sitten saada johonkin mahtumaan. Ehdotuksia? Miten noin vanhan saa nukkumaan itse kun kuitenkin kaikki nukutaan samassa huoneessa ja mä haluan myös ajoissa iltaisin nukkumaan?
 
Hei saako vielä liittyä seuraan?:)
Taustoja: Olen 24v ja meillä on poika 11kk<3 Toinen pienokainen olisi tulossa 24.7.<3 Alkuraskaus oli taas yhtä pelkäämistä, kun keskenmenoja ollut ennen esikoista ja vuotoa ja vatsakipuja esiintyi myös tässä raskaudessa. No syyksi selvisi, että alunperin oli ollut tuplat masussa:D Mutta nyt siis odotetaan yhtä pienokaista ja on todella toivottu/odotettu! Jänskättää, että kumpi sieltä on tulossa?? Toivottavasti selviää rakenneultrassa, joka on vasta 7.3. Tällä hetkellä ei aavistustakaan kuka siellä majailee. Nyt olen innoissani, kun pieni myllerrys tuntuu aina iltaisin, kun pääsee lepäämään;)<3

Tässä toisessa raskaudessa rankkaa on ollut, kun ei pääse ikinä päivällä lepäämään ja yötkin on välillä ihan mahdottomia. Esikoinen nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessa, mutta saattaa valvoa keskellä yötäkin parikin tuntia. Oppinut juuri kävelemään ja osoittelemaan ja miettii niitä sitten pitkin yötäkin:D Muutenkin poika on vilkkaimmasta päästä ja ihan mahdoton kiipeilemään kaikkialle! Tänään meinasin tulla hulluksi, kun tajusin, etten ollut istunut ollenkaan klo12 mennessä:S Kaikki kaapit on teipattu tai lukittu jollain tavalla, mutta silti saa juosta koko ajan pojan perässä. Poika on aivan ihana ja aina iloinen, mutta nyt raskausaikana välillä tuntunut haasteelliselta selvitä päivistä. Rankinta on se kun migreeni ja niskapäänsärky vuorottelevat vähän väliä:( Poika vaatii kovasti syliä, että malttaa rauhoittua nukkumaan, niin niskat aivan jumissa:( Mitenköhän kohta kantaminen onnistuu, kun vatsa tulee tielle? Onko muilla tulossa pieni ikäero ja onko jotain haasteita tällä hetkellä pienen hoitamisen kanssa? Meille tulee siis ikäeroa 1v 5kk. Ja uskomatonta, että juuri pieni ikäero ollaan aina haluttukin lapsille, ja nyt se on käymässä toteen<3<3<3

Tulipas nyt paljon valittelua ja vielä ensimmäiseen tekstiin:D mutta tänään tosiaan ollut rankka päivä, niin oli pakko purkautua.

AurinkoL + pikku2 16+3
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Tervetuloa AurinkoL!

Mun on pakko kysyä, et miten teidän vatsat toimii? Mulla toimii tosi huonosti, vaikka yritän muistaa syödä/juoda liotettuja luumuja päivittäin. Kai pitää siirtyä ns. oikeisiin laksatiiveihin... Onko kokemuksia tai suosituksia?

Joku huhuilikin noita masujen kuvia, kävin lisäämässä omani tänne: Masu 18+0

Mites teidän herkuton helmikuu sujuu? Mä oon ihan fiiliksissä, että oon pysynyt erossa irtokarkeista ym. karkeista ja suklaista. Yhden laskiaispulla olen syönyt ja kylässä jätksiä, mut siinäpä ne, ja eletään jo 10. päivää!!

MammaLa 18+2
 
Viimeksi muokattu:
lurppanen minusta pitäisi olla huolissaan silloin jos niinkin iso asia kuin lapsen saanti menisi olankohautuksella eikä mitään reaktiota saisi aikaiseksi. minäkin olen niin itkenyt ja miettinyt miksi raskaaksi piti hankkiutua juuri nyt ja sitten taas toisena päivänä toivoisi ajan menevän nopeampaa jotta saisi pikkuisen syliin.
niin ja mekin asumme kaksiossa tällä hetkellä joten tiedän, että tilan puute pahentaa noita tuntemuksia. ja meillä esikoinen ihan suosiolla siirrettiin olohuoneeseen, kun ei nukkumisesta tullut mitään. ( taitaa tulla äitiinsä, kun häiriintyy isänsä kuorsauksesta) ensimmäinen ilta oli se vaikein poika huusi aika kauan, mutta kun ei mennyt luokse vasta silloin kun huuto oli paniikinomaista.
onneksi olen saanut mieheni puhuttua siihen, että muutetaan isompaa ja vielä toiselle paikkakunnalle! olen niin kyllästynyt tähän kaupunkiin ja on paljon halvempia rivariasuntoja muualla. me kun tällä hetkellä asumme kerrostalossa ylimmässä kerroksessa ja hissittömässä talossa niin olisi aika haastavaa lähteä vauvan ja esikoisen kanssa ulos ilman miestä niin haluan ehdottomasti rivariin muuttaa. anoppi on vain sitä mieltä, että esim. neliö on meille liian iso. ai miten niin? varsinkin jos tulee tyttö niin haluan kaikille oman huoneen ja esikoinen, kun on niin herkkäuninen niin tarvitsee jo siinä mielessä oman huoneen. ja haluan sellaisen asunnon joka ei olisi vuoden päästä jo liian pieni, kun ajattelin että tämä olisi viimeinen vuokra-asunto ja siinä asuttaisiin siihen asti, että saadaan ostettua oma asunto.

Joku kyseli vatsan toiminnasta ja minulla oli aluksi ongelmia, mutta ei enää. En kyllä tiedä mitä teen toisin vai teenkö ollenkaan :D

Minä taas kaipaisin neuvoja kylvetykseen, kun esikoinen on alkanut pelkäämään kylpyä, ei millään suostu menemään ja tuntuu kuin kissaa yrittäisi kylvettää kun esikoinen niin kovasti pistää hanttiin ja huutaa kuin syötävä. Nyt olen tehnyt niin, että laitan kylvyn ja muutaman lelun ammeeseen ja esikoinen tulee sitten leikkimään viereen ja minä kädellä ammon vettä pojan päälle ja yritän pestä.

19+2
 
Viimeksi muokattu:
baby-mama Mä oon oikea nimihirviö! :D Esikoista ihan alussa odoteltiin ja jostain sitten miehen kanssa tapeltiin, siinä sitten tuli raivottua nimistäkin, että "ihan sama mikä täältä tulee, mutta sen nimeksi tulee X!" Mulla oli tosi vahva poikaolo, ja pojannimen uhkailin antavani tytölle tai pojalle. Onneks tuli poika! Tuo on ihan sellanen 2-tavuinen, perussuomalainen nimi. Tulokkaan nimen suhteen on jo kriteerit laadittu! Nimen pitää olla
-suomalainen
-lausutaan miten kirjotetaan
-2- tai 4-tavua
-alkaa vokaalilla
:D Tytölle on 2 vaihtoehtoa etunimeks, saa nähdä sitten tuleeko hänestä jompi kumpi. Kolme nimeä tulee, toinen ja kolmas nimi on jo valmiina. Toinen nimi on sellanen mistä me molemmat pidetään, mutta joka ei sovi meidän mielestä kutsumanimeks, ja kolmas on sitten mun oma kolmas nimi, joka tulee mun äidin suvusta.

Mä pelkään myös sektiota. Esikoisen aikaan pelkäsin ihan hirveesti alatiesynnytystä, mutta pelkopolilla käymisen jälkeen aloinkin pelätä sitä sektiota. Onneks ei siihen tarvinnut ryhtyä. Muutenkin tällä kertaa on ollut paljon enemmän mielessä kaikki ennenaikaiset syntymät sun muut. Mutta haluan kuitenkin ajatella, että tää syntyy sillon juhannuksen tienoilla ja päästään sit hetipian eleleen arkea kahden pienen kanssa :)

MammaLa Heh, täällä kans yks viikonloppuna loukkaantunut, nimenomaan siitä syystä että toinen osapuoli lähtee sotkemaan mun suunnitelmat..

AurinkoL Tervetuloa mukaan! Meillä on tulossa myös pieni ikäero, 1v 1kk. :)

harjoituskappala Meilläkin taitaa tulla muutto vielä tähän ennen vauvan syntymää. Me asutaan kerrostalon 5.kerroksessa, ja meillä on niiiin pieni hissi ettei sinne mahdu mitenkään päin mitkään tuplat. Ollaan jo ajateltu kaikkia vaihtoehtoja kuinka säilytettäisiin rattaita kellarissa, mut ikävä kyllä sekin on toisella puolen taloa, niin sekään vaihtoehto ei kovin houkuttelevalta kuulosta..

Ihan hullua kuinka paljon meidän poikanen on nyt viime aikoina oppinut kaikkea. Kuukauden sisään hän oppi nousemaan seisoon, nyt hän kävelee tuen kanssa! Ja kiipeily sujuu mitä vaan vasten. Viikonloppuna kun isimies oli humputtelemassa, niin poikanen siinä sitten tyhjenteli kirjahyllystä kaiken mihin ylettyi, ja joka kerta pelästyi, kun jotain rämähti maahan. :D Onneks kaikki särkyvä on jo nostettu niin ylös ettei vauva yletä.

Käytiin viikonloppuna ostelemassa pari mekkoa tulokkaalle. Omituista, et nyt voi kaupasta kattella sekä poikien että tyttöjen vaatteita. Ja jopa ostaa niitä!

iopå & 21+5
 
  • Tykkää
Reactions: MammaLa
Mua on jostain syystä alkanut mietityttää synnytys ja sen kulku. Joten kyselenkin, että onko teillä 'suunnitelmia' sen suhteen tai miten aioitte valmistautua vai aiotteko valmistautua?

Itsellä on ilmeisesti alakerta aika kuiva, ja olen alkanut rasvailee sitä Ceridalilla, en tosin vielä tee mitään välilihan venytystä tms. Mä oon miettinyt et oisko noista synnytysrentoutus cd:stä mitään hyötyä? Onko jollain kokemuksia niistä? Ja itsellä tulee kuulumaan ohjelmaan mammajooga viimeistään toukokuusta. Ja epi-no delphine -laitteen hommaan, se oli ihan loistava ekallakin kerralla.

MammaLa 18+3
 
Noniin, nyt kirjoittelen taas tänne, viime viikko meni kamalassa väsymyksessä.. :/ Olo nyt vähän pirteämpi, oonkin kyllä menny nukkuu pojan kaa samaan aikaan eli ysiltä. Mietin johtuuko hb:sta, mut se oli eilisellä neuvolakäynnillä 138 eli ei voi sen piikkiin pistää.. Toki meillä aina vaan yöt rikkonaisia, pari yötä sit poika itkeskeli 1.30 asti, nukkui pari tuntia ja sit alkoi sama meno ja heräs kasin jälkeen. Sen jälkeisenä yönä sit valvoi 2-6. Uh. Toki on hyviäkin öitä välissä, mut oon aina ollu huono nukkuja ja kun käy ylikierroksilla jo väsymyksen takia niin sit ei enää osaakaan nukkua.. Et joo, kyllä mäkin niin välillä mietin et voi a-p-u-a mitä loppukesästä tulee kun on kaksi heräilijää!! Suurimmaksi osaksi oon kyllä tosi onnellinen tästä raskaudesta, mut kyllä hirvittääkin. Lähinnä se, että onko samoja vaivoja (allergia & refluksi) kun esikoisella.. Meilläkin kun tärppäs tää toka "varmoilla päivillä" niin ei ollu ihan suunniteltu juttu, vielä. :D Keväällä/kesällä piti yrityksen alkaa, mut nyt mennäänkin näillä suunnitelmilla eteenpäin. :)

MammaLa aika rikkonaisiltä teijänkin yöt kieltämättä kuulostaa.. :( Ja hurja temppu pojalta se uimahallissa karkaaminen, hui!! Mulla olisi varmaan sydän hypänny kurkusta kun olisin huomannu et poika lähtee viipottaa allasosastolle!! Ihme ettei kukaan pysäyttäny tollaista nakujuoksijaa siellä! Meinasin kerran olla ihan hukassa kun poika teki katoamistempun kaupassa, oli menny vaan hyllyjen väliin, mut kyllä siinä ehti miettiä et mistä hitosta mä löydän tollaisen 1,5-vuotiaan Prismassa! Sen jälkeen onkin istuttu visusti kärryissä. :)

Mikä toi laite MammaLa on? Mä aattelin tutustua johonkin hengitysharjoituksiin tms. mikä auttais avautumisvaiheessa.. Se teki tosi kipeää, ponnistusvaihe ei tuntunutkaan sit missään. Hyvä puudutus. :) Epiduraalin olisin halunnu, mut mulla oli natsikätilö silloin ja se ei jostain syystä halunnu et se laitetaan. Kohdunkaulanpuudutteilla mentiin ja ne auttoi hyvin. Vaikutusaika oli vaan todella lyhyt et sai koko ajan miettiä et kohta se loppuu ja lääkäriä harvoin sai heti paikalle pistämään uutta satsia. Mietin myös et mies saa opetella painelemaan akupisteitä ja hieromaan oikeista paikoista. :) Suurempia suunnitelmia en tee, menköön omalla painollaan koko homma. :)

Vatsantoiminnasta.. mulla pitää sen kunnossa apteekista saatava Visiblin, se on kuituvalmiste. Ekassa raskaudessa käytin säännöllisesti, nyt tarvittaessa. Ihan hirveän pahanmakuista sahanpurua. :D

Niin ja onnittelut tyttö/poikalupauksista!! <3 Meillä vasta 14.3 rakenneultra..
 
Melissa tätä ei varmaan pitäis sanoa ääneen, mut nyt jostain taikaiskusta yöt on menneet 0-1 herätyksellä viime torstaista asti. Toivottavasti tää jatkuu...

Tosta laitteesta voi lukea käyttökokemuksia täältä. Mun omat kokemukset löytyy n. sivuilta 3-5. Itse laitteesta tietoa löytyy täältä. Jos löydät hyviä vinkkejä tuohon avautumisvaiheen helpottamiseen niin jaa niitä ihmeessä täällä :)
 
Onks kellään tietoa paljon kodinhoidontuella ollessa saa tienata? Mulle on siis tarjottu töitä, ja ne työt olis niinku viikonloppusin. Ja lastahan mä en ole vielä laittamassa päiväkotiin. Jos joku tietää, nii olis kiva saada vastaus :)
 
Mä en oo kauheesti synnytystä miettinyt. Esikoista odottellessa pelkäsin aika pitkääkin koko synnytystä, kunnes sitten aloin ajatella koko synnytyksestä niin, että se kipu ei voi olla niin kamalaa, mitä ihmiset väittää. Jos se kipu olis ihan hirveetä, niin eihän kukaan tekis enempää lapsia. Ja se lohdutti. Eikä se esikoisen synnytyskään sitten ollut ollenkaan niin kamalaa, mitä oli pelännyt. :) Josko tälläkin kertaa lähtis siihen yhtä hyvin ja avoimin mielin!
Ensimmäisellä kerralla ei osannut mitenkään varautua synnytykseen, tällä kertaa ehkä sitten menee vaan ensimmäisen kerran kaavoilla :D

Meidän tylleröstä on kuoriutunut oikea ilta-/yövirkku.. Oma nukkumaanmeno menee päivä päivältä myöhempään ja öisin tulee sitten heräiltyäkin pienen jumppailuihin.

iopå & 22+1
 
Melissa, mä saatoin löytää syyn meidän yövalvomisiin, Heureka!! Kundilla on ollut aina ongelmia kakkaamisen kanssa ja havaitsin, että kun suoli toimii, niin yöunetkin sujuu katkotta. Ilmeisesti kyse ei ole kuitenkaan kuin kuidun ja veden puutteesta, ja näillä konsteilla hommat sujuu. Tosin mulla on testausvaihe nyt meneillään, ja jos nää ei auta niin seuraavaksi kokeilen maidotonta. Tavallaan oikeilla jäljillä olit, kun ruokavaliota epäilut :)

antsku, käsittääkseni, jos lapsi ei ole hoidossa kunnalliselle tms. niin työskentely ei vaikuta hoitorahaan. Kelan sivuilla tais olla tästä kyl aika selkee esimerkkikin.

Huomenna meillä ois 4d, oikeestaan ei oo mitään erityisiä fiiliksiä sitä kohtaan, kun sukupuolikin on jo tiedossa. Tietty toivoo, et rakenteissa on kaikki kunnossa, varsinainen r-ultra on sitten julkisella ens viikolla. Mä kävin tänään POPissa ja siellä oli aivan ihania kevätvaatteita pojille (varmaan tytöillekin, mutta jostain syystä mun silmät ei niihin eksyneet ;) ), mukaan lähti vielä vanhoista aletuotteista 56cm body ja housut. Ne on niiiiiiiin pienet :heart:

Mitäs teillä on viikonloppusuunnitelmissa?

MammaLa & Poika 18+5 - aika menee kyllä tosi nopeeta taas on melkein viikko vierähtänyt.
 
MammaLa toi laite kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja jos olisi vähän halvempi niin tulisi varmasti hankittua, kun ei kuitenkaan kauhean kauaa käytössä olisi. Minä taas toivon, että jos synnytys menee yhtään samalla kaavalla kuin viimeksi niin tällä kertaa minulle tehdään sektio. Viimeksi koko synnytyksen ajan (16h) pelkäsin vauvan hengen puolesta ja itkin koko tuon ajan ja monesti kätilökin kävi kysymässä voidaanko tehdä sektio, mutta lupaa siihen ei saatu. Ja muutenkin synnytys oli yksi nöyryyttävimmistä kokemuksista mitä minulla on ollut, toki myös yksi parhaimmista.

Täällä on ollut mieli todella maassa ja miehen kanssa vain riidelty muutama päivä. En jostain syystä saa unta öisin, eilenkin olin viedä puoli viiden aikaan hereillä joten olen hieman väsynyt ollut viime aikoina ja tämän takia sitten miehen naama kirjaimellisesti ärsyttää. Kaiken lisäksi esikoinen on alkanut nukkumaan todella huonosti niin sekin verottaa entisestään yöunia. Ensin kun saan esikoisen rauhoitettua ja olen melkein nukahtanut niin vauva herää ja potkii niin etten saa nukuttua, sitten kun vauva rauhoittuu ja olen melkein taas unessa niin mies alkaa kuorsaamaan. Ja kun saan miehen kääntymään kyljelleen niin alkaa alusta koko rumba. Kyllä sitä on muutamat itkut yöllä itketty, kun ei saa nukuttua ja sitten kun kaikki ovat hiljaa ja nukkuu niin en saa itse enää unta.
Esikoinen on ollut kipeä ja kauhea yskä niin se varmasti verottaa noita yöunia ja itselläni on kurkku todella kipeä ja myös korvat, inhottava paine korvissa tuntuu, että kohta tärykalvot menee rikki.
Noniin kunnon valitus taas saatiin aikaiseksi :)

19+5
 
harjoituskappale Saako udella miksi sinulle jäi tunne, että synnytys oli nöyryyttävää?

Mulla oli hieman samantyyppinen synnytys kuin sulla: kärvistelin tuskissa vajaan vuorokauden, ja kun edistystä ei vain tullut, niin homma päättyi kiireelliseen sektioon. Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi ne (kätilöt/lääkärit) antoivat tuon touhun jatkua noin kauan. He vain välillä kävivät huoneessa katsomassa vointia, ja voivottelivat kipuja. Ja VASTA vajaan vrk:n kärsimyksen jälkeen tuli päätös mennä leikkuriin. Jotenkin käsittämätöntä, mutta onneksi mulle ei jäänyt traumoja (ainakaan isoja ;)).

Voisin "ottaa" toisenkin sektion, mutta katsotaan nyt mitenn asiat etenee. Näistä ei voi koskaan tietää. Aion valmistautua kuitenkin myös "alapään treenilä" sen varuilta että synnytänkin alateitse. En kuitenkaan tuota värkin venyttäjää (enkö keksinytkin hienon nimen sille :D) aio ostaa.

Rv 20+6
 
baby-mama joidenkin mielestä varmaan vain ylireagoin, mutta itselleni jäi nöyryytetty olo. Jouduin olemaan nelinkontin, koska vauvan syke saatiin vain niin nousemaan takaisin normaalin rajoihin ja välillä aina kätilö/joku muu tutki miten vauva on ja varoitti vasta silloin kun sormet oli jo sisällä. Muutenkin sali oli täynnä hoitohenkilökuntaa, kun oli noita ongelmia ja piti monen mielipide olla ja se oli hieman häiritsevää, kun kaikki tuijottivat alapäätäni kun ottivat happiarvoja tai miettivät mitä tehdä. Toki tämä oli varmasti heille ihan normaalia, mutta itse tunsin itseni vaivautuneeksi siinä tilanteessa.

Niin ja antakaa anteeksi, tekstini ei todellakaan ole sitä parasta suomea, mutta tekstiä on vaikea jälkikäteen muokata puhelimella joten olen sen ihan suosiolla jättänyt tekemättä. :)
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Niin se synnytys voi mennä vaikka millä tavalla, itsellä tosiaan oli myös pitkä synnytys ts. niitä supisteluja ihan todella tiheästi monta päivää. Olin vain todella helpottunut kun lopulta pääsin sinne synnytysosastolle, kun olin ihan loppu kun supistukset ei edistäneet sitä synnytystä ollenkaan.

Itsellä sairaalassa oli "leppoisaa". Pääsin ammeeseen ja sitten kun alkoi tuntua liian raskaalta ja kipeältä sain epiduraalin. Nukuin oikeasti siellä synnytyssalissa monta tuntia :D Koska oli pikkasen tullut valvottua ennen sitä synnytystä niiden suppareiden takia. Sain vielä lisääkin epiduraalia ja torkkusin siellä, kunnes kätilöt totesi että olis aika nousta vähän pallon päälle istuskelemaan että kohta oon tarpeeksi auki.

Oli yö ja tosi hiljaista ja hämärää. Ihan kaksisteen miehen kanssa oltiin suurin osa ajasta. Epiduraalista huolimatta pystyin ihan seisoskelemaan ym ja synnytinkin jakkaralla, koska toivoin sitä luettuani kaiken maailman oppaita etukäteen. Itselle jäi just mielukuva, että yllättävän rauhallinen ja yksityinen tapahtuma, siellä hämärässä salissa yhden kätilön kanssa (loppuvaiheessa sitten toinenkin mukana). Ponnistusvaihe oli pitkä, yli tunnin, mutta ei nyt erityisen kovaa kipua ollut, voimat vaan tuntui totaalisesti loppuvan välillä..

On tässä tullut jo synnytystä ajateltua, omankin synnytyksen kestoksi merkittiin 16h mistä 11h olin sairaalassa. Mutta todellisuudessa kärvistelin niiden etukäteissupparien kanssa monta päivää lisäksi. Eli olen kyllä jo yrittänyt kysellä, että onko todennäköistä että toinen kestäis yhtä kauan, mutta kuulemma yleensä ei... Toivon siis ainoastaan, että vähän nopeempi olisi tää toisen synnytys ja että en joutuis sektioon tai tarvittais mitään imukuppia tms (se pelottaisi kyllä).

Se synnytysmuistoista, meillä myös riidelty miehen kanssa jo muutama viikko... Miehellä on vaan niin paljon töitä, että alan olla ihan kypsä ja lisäksi mies on tosi kiukkuinen kaiken aikaa.. Esikoinen on sairastanut jotain ihme flunssaa koko viikon ja joutunut olemaan kotona, hirmu säätämistä hoitamisen takia. Onneksi tyttö on ollutkin tosi terve, raskasta tää pienten sairastelu.
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Meillä käsittääkseni oli sen takia niin paljon väkeä salissa, kun oli kuitenkin koko ajan hätäsektio valmius ja väkeä valmiina elvyttämään vauvaa ja kaksi lastenlääkäriä tarkistamassa vauvan kuntoa heti tämän synnyttyä. Kyllähän siitä kunnon hääräys alkoi, kun vauva vihdoin pihalle saatiin, kun kaikki ryntäsivät yhtäaikaa tätä tutkimaan. Mutta äijä yllättikin kaikki ja saikin pisteitä 9/10. Mies ei luonnollisestikaan ollut vierelläki vaan passitettiin nurkkaan istumaan, eihän tuo olisi siihen joukkoon enää mahtunutkaan. Ja ihan hyvä, että passitettiin sinne kun välillä katsoin niin oli miehellä väri paennut kasvoilta :D No toki tuo tilanne oli miehelle vaikea, hän kuitenkin näki ja kuuli kaiken mitä henkilökunta puhui. Eivät puhuneet minun kuullen, koska olisin mennyt vain enemmän paniikkiin. Mies myös sanoi ettei halua tulla enää synnytykseen mukaan, mutta saa kyllä luvan tulla :D

Meillä tuo riitely johtui siitä, kun en tosiaan ole nukkunut pitkään aikaan ja olen väsynyt ja hormoonit vielä siihen päälle niin voi mies parkaa :D Mutta saatiin puhuttua ja nyt on mennyt hieman paremmin.
Flunssasta sen verran, että pojalla onneksi pysynyt vain yskässä, mutta minulla on ne korvat ja kurkku kipeänä ja nyt silmät rähmii/vuotaa ja nenä on tukossa.
Toivottavasti te muut pysytte terveinä ja jotka on sairastuneet paranevat nopeasti. :)

19+6
 
Tosi harmi, että monella on noin ikäviä muistoja synnytyksestä. :(

Itellä jäi huonoja muistoja lähinnä sairaalan toiminnasta sekä siitä ensimmäisestä kätilöstä, joka meillä oli. Ensimmäinen kätilö oli ihan avoimesti sitä mieltä, että turhaan ollaan siellä ja mulla on alhainen kipukynnys. Onneks synnytys oli niin pitkä, ettei kyseinen kätilö ollut enää silloin vuorossa kun poikanen todella syntyi. Oltiin myös ilmoitettu, että ei haluta opiskelijoita osallistuvan synnytykseen, niin tokihan sellainen myös siihen sitten laitettiin pyörimään. Tosin tuo opiskelija oli sitten mukava ja siitä oli oikeasti jotain apua, kun tuo kätilö oli niin kamala. :D Synnytyksen jälkeen poikanen siirtyi lastenosastolle sillä välin kun olin suihkussa, kukaan ei vaan kertonut siitä mulle mitään. Tulin suihkusta tyhjään saliin, kaikki oli vaan yhtäkkiä hävinnyt. Lastenosastolla myös toitotettiin, että ehdottomasti mun pitää pysyä sairaalassa mahdollisimman kauan, koska poikanen voitaisiin joku päivä siirtää mun kanssa synnyttäneiden osastolle. Synnyttäneiden osastolla sitten sanoivat, että kyllä poikanen seuraavaks lähtee kotiin, eikä sinne osastolle missä mä olin. Loppujen lopuks itse kotiudun vuorokausi synnytyksestä, poikanen kotiutui 5vrk:n iässä. :)
Muuten synnytyskokemus on ihan hyvä, oltiin suurimmaks osaks miehen kanssa kahdestaan, niin kuin toivoinkin. Synnytys kesti 23h ja risat, ponnistusvaihe oli ohi alle vartissa.

Tsemppiä kaikille sairastaville ja sairastavien lasten kanssa oleville :( Toivottavasti paranette pian ja muut pysyis terveenä!

iopå & 22+2
 
Tervetuloa AurinkoL! Kiva saada uutta verta mukaan :)

Synnytyksistä olette puhuneet. Harjoituskappale, mä muistan kanssa olleeni nelinkontin ja olleeni ihan narusta vedettävä pässi, mutta en mä osannut kyseenalaistaa sitä tilannetta eikä jäänyt mitenkään pahaa makua. Ne tietää kuitenkin synnyttämisestä enemmän kuin minä. Mulla avautuminen meni hyvin ( kohdunkaulanpuudutteen ja ilokaasua sain, tarjosivat kylpyä ja muutakin mutta kun ilokaasuun tutustuin, en siitä suostunut enää luopumaan) mutta ponnistusvaihe pitkittyi, oli melkein tunnin. Imukupilla tuli lopulta ulos (sattu muuten sikana sen paikalleen laittaminen), kuulemma pää vähän huonossa asennossa ollut. Sairaalassa oltiin ehkä se 8 tuntia. Mitä opin: ensi kerralla ponnistan täysillä alusta asti ja myös pidän huolen, että suoli ja rakko on tyhjiä. Suurin kipu tuli mun mielestä lopulta siitä, että mä olin huomaamattani niin täynnä muutakin kuin pelkkää vauvaa. Mies vähän ihmetteli synnytyksen jälkeen kun en jaksanut kiinnostua heti vauvasta vaan oli niin euforinen olo kun olin päässyt eroon siitä viimeisten viikkojen kamalasta, jatkuvasta painontunteesta alapäässä :D En mä edelleenkään ole synnytyslaulujen tai vastaavien kannattaja, mutta ensi kerta tietää paremmin olla aktiivinen ja kuunnella omaa kroppaa. Jos se huutaa ilokaasua, niin sitten otetaan ilokaasua :) Ollaan me kuitenkin aika sankareita kun muksut on kaikki tavalla tai toisella saatu ulos!

Huomenna on meidän rakenneultra heti aamusta. Hui. Kyllä mä taidan sen sukupuolen kuitenkin kysäistä jos vaan näkyy.

lurppanen ja Naksu 20+6
 
Lurppanen: tsemppiä ultraan!:) Me joudutaan odottaa rakenneultraa vielä 2,5 viikkoa. Millään ei jaksaisi odottaa! Ja sukupuoli kiinnostaa kovasti, koska ei aavistustakaan kuka masussa asustelee:) mies odottaa jo tyttöä, kun meillä poika on. Ja pelottaa että toivooko mies liikaakin tyttöä! Kunhan vaan pikkuinen olisi terve<3 Liikkeitä onneksi tuntuu jo päivittäin ja se onkin niin mahtavaa!;)<3

Synnytyksestä: Esikoisen synnytys oli pitkä! Pari vrk:tta kovat supistukset kotona ja sairaalaan mennessä olinkin 4cm auki, mutta silti vielä 14h kunnes poika ulkona. Ilokaasusta ei ollut mitään hyötyä, mutta epiduraali oli mahtava! Sitä lisättiin pari kertaa ja auttoi hyvin, tosin myös hidasti synnytystä. Ponnistusvaiheen piti kötilön mukaan kestää korkeintaan 10min, mutta menikin 40min (mies jo siinä vaiheessa paniikissa, miksei vauva tulekkaan). Mutta pikkuinen syntyikin avotarjonnassa eli kasvot ylös päin, jonka takia pää oli vähän jumissa. Mutta synnytyksestä jäi tosi positiivinen kuva ja oikein ikävöin koko synnytystä!:D Ainut mistä jäi vähän kammo: synnyksen jälkeen kohdun painaminen!:S Niin hirveetä! Ja myös supistukset imettäessä oli inhottavia! Mutta odotan jo niin koko synnytyksen tunnekuohuja:D

AurinkoL + pikku2 17+3 <3
 
lurppanen Tsemppiä ultraan, tuuhan sitten kertoileen mitä masuun kuuluu! :)

AurinkoL Nopeasti se 2,5 viikkoa menee, tai ainakin aina tähän asti mennyt ihan hujauksessa. Mäkin kyllä kaikesta huolimatta odotan jo synnytystä, oli se kyllä kokemuksena ihan huikea :)

Heh, meidän poikanen pelästytti meidät kyllä jo heti siinä vaiheessa kun maailmaan saapui. Hän ei meinaan ensimmäisenä huutanut - hän räväytti silmät auki! Ne oli kyllä pitkiä sekunteja. :D

Päivittelen edelleen sitä kuinka nopeasti menee viikot, vastahan me oltiin neuvolassa ja tiistaina olis taas sinne meno edessä. :) Raskaustodistuksenkin jo saa, iik.

iopå & 22+4
 
Kiva et sattuu näitä ultria aikasta samaan aikaan.

Synnytyksestä ollaan juteltu, ja itselle se oli huolimatta tuosta ylläriperätilavauvasta ihan mahtava kokemus, ja koska itse koin taas ekan raskausajan todella rankkana sekä henkisesti että fyysisesti niin synnytys kyllä pelasti sen. Se värkinvenyttäjä ;) antoi tosi paljon varmuutta ja osasin suoraan ponnistaa. Itsellä ei alkupään supistukset juurikaan sattunut, ja tajusin et tosi vois olla kyseessä vasta, kun aloin kellottaa suppareita. Silloin niitä tuli 3min välein 60-90sek kestoisina. Sairaalaan mentiin, vaikkei ollut kauheita kipuja ja siellä suoraan synnytyssaliin, jossa todettiin et olin 6cm auki. No lopuissa 4cm menikin sitten 12h, mut ponnistaminen kesti 15min. Meilläkin oli ponnistusvaiheessa paikalla 2 kätilöä + 1 kätilöopiskelija sekä 3 lääkäriä (yksi joka avusti kundin ulos, lastenlääkäri + anestesialääkäri). Toi kätilöopiskelija oli mun kans koko synnytyksen ajan, johtui ehkä tuosta perätilasta, mut oli oikein mukava eikä mua häirinnyt. En myöskään tajunnut tuota kuinka paljon jengiä salissa oli, sillä keskityin suoritukseen :D - toivottavasti muillekin tulee tästä seuraavasta hyvä ja onnistunut synnytys.

Meillä oli pe ultra (yksityisellä) ja siellä kaikki hyvin, tosin raskausmyrkytysriski on kohdallani kohonnut, niiden veriseula-arvojen + kohtuverisuonten virtaus'pudotuksen' takia. Kehotti kontrolloimaan itse ja neuvolassa erityisesti verenpainetta, vauvan kasvua ja uusintaultraus n. 28 viikolla (tarkastellaan noita virtauksia ja sikiön kasvua). Mielenkiintoista, että siellä naikkarin sikiötutkimusyksikössä sanottiin ettei vaadi mitään jatkoseurantaa. Tosin toi setäkin sanoi, ettei näitä julkisella sen kummemmin seurailla. Tän seurauksena tullut lueskeltua paljonkin tuosta raskausmyrkytyksestä ja miten sitä itse voisi ehkäistä, no ei kai juurikaan voi. Mut paljon on erilaisia tutkimuksia (osa varmaan laadukkaampia kuin toiset), ja itse vois kai ehkä vaikuttaa ettei popsi kauheesti sokeria, suolaa, syö kuituja ja magnesiumkin voi auttaa. Nää oli joitakin poimintoja lukemistani, ja niitä joita aion itse yrittää noudattaa. Toi herkuton helmikuu sai nyt lisää tuulta alleen, vaikka herkkuja en olekaan popsinut. Taisi tulla mun osalta herkuton kevät/alkukesä.

Huolimatta alkavasta flunssasta tein aamulla mammajoogan, kroppa kaipaa niin joogaa, ja on ollut veto pois ettei ole jaksanut joogailla.

Hauskaa viikonalkua!
MammaLa & Poika 19+2
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä