Pikkujoulujen jälkeen - apuanne nopeasti!

[hui kauheeta]

Ja tällaista sitoutumiskammoista kauhistuttaa ajatus, että pitäisi tehdä tilia jollekin jokaisesta kotiintulosta.

 

[LT]

Minusta te olette vähän liian ilkeitä ap:lle. Mutta niinhän täällä on tapana... Minä taas ymmärrän ap:tä ihan hyvin. Suhde on vasta 2 kk:n pituinen ja vielä ei varmasti ole sitä perusluottamusta ja tuntemusta syntynyt, joten ymmärrän rakastuneen huolen. Syy tuohon viestiin vastaamattomuuten voi olla mika tahansa, mies on bilettänyt pitempään, ap:han oli kotona jo puoli yhden aikaan, jos mies on ollut viihteellä tappiin asti, ei hän ehkä ole katsonut tarpeelliseksi viestitellä, kun on olettanut ap:n olevan nukkumassa.
Minä en tätä kyllä ap:nä ottaisi puheeksi, antaa nyt ajan kulua rauhassa ja katsoa mihin suuntaan suhde ylipäätään kehittyy ja kuinka tuo luottamus puoli hoituu. Eli jäitä hattuun! Rakastuminen on sellainen tunnemyrsky, että välillä tulee reagoitua vähän hassusti.
Kerrothan ap, kuinka tämä juttu lutviutui, että saadaan tälle päätös.

 

[mmes]

Jos itse näin nelikymppisenä miehenä saisin kuulla, että "aikuinen" naisystäväni on pettynyt ja loukkaantunut siitä, että en muistanut/huomannut/jaksanut laittaa hänelle pikkujouluista tullessani tekstiviestiä, niin en kyllä enää osaisi suhtautua tämän tyttösen puheisiin kovinkaan vakavasti. Ei kyllä elämänkokemus ja itseluottamus uhku tuosta alkuperäisen viestistä, päin vastoin kuulostaa vastenmielisen roikkujan ja kontrollifriikin kirjoitukselta. Ei kukaan aikuinen ihminen halua, että tyyppi, jota ei vielä muutama viikko sitten tuntenutkaan, alkaa kontrolloida kaikkia tekemisiä ja menemisiä. Pelottava nainen.

 

[No daa]

Miksi kaikki hyökkäävät ap:tä vastaan? Jos jotain on sovittu, siitä pitäisi pitää kiinni. Voihan tosiaan olla, että mies on ollut niin kännissä, ettei ole huomannut saaneensa tekstiviestiä, saatikka tajunnut sellaista itse lähettää. Silti ymmärrän, että tuntuu kurjalta.

Koska siinä ettei laita toiselle pikkujoulujen aikana tai minkään muunkaan ryyppytapahtuman aikana toiselle viestiä tai muista vastata ei ole mitään ihmeellistä. Jos sen viestin saa silloin kun on kännissä niin luuletko vakavissaan että siihen muistaa vastata kun pääsee kotiin?

Jotain on voinut tapahtua mutta jotain ON VOINUT TAPAHTUA SILLOINKIN KUN TOINEN TEKSTAA. Tekstiviestissä on helppo valehdella.

 

[väärin käsittänytkö?]

Onko ne viestit tarkoitettu joksikin uskollisuuden vakuutteluksi vai siksi, että toinen on turvassa ja ettei ole sattunut mitään, vaikka onnettomuutta yöllisellä taipaleella? Minä olen käsittänyt että jälkimmäisestä on ollut kyse.

 

[utelias]

Onko miehestä kuulunut mitään?

Kyllä minäkin olisin ollut hieman huolissaan, jos teillä on tuollainen tapa ollut ja sitten ei toisesta kuulukaan mitään. Todella jo siksikin, jos on jotain vakavaa sattunut ja toinen tarvitsisi apua.

Jos seurustelu on aloitettu, en ymmärrä sitä, että voidaan vedota suhteen ikään, mitä missäkin vaiheessa voi tehdä tai ei saa. Minulle aikoinaan se sitoumus on alkanut siitä ensi hetkestä, kun on päätetty seurustelu. Muutenhan ne "alkuajan vapaudet" pysyisi muistissa koko ajan ja nakertaisi suhdetta.

Olen ollut jo 22 v naimisissa, joten jotain tässä on opittu.

 

[N50*]

Onko ne viestit tarkoitettu joksikin uskollisuuden vakuutteluksi vai siksi, että toinen on turvassa ja ettei ole sattunut mitään, vaikka onnettomuutta yöllisellä taipaleella? Minä olen käsittänyt että jälkimmäisestä on ollut kyse.

Miksi sellainen oletus, että toiselle sattuisi "onnettomuus yöllisellä taipalleella"?

Kai nyt 38 vuoden ikään ehtinyt mies on osannut kotiinsa ennenkin, jopa öisin, ja varmaan sitten oli kuitenkin tarkoitus jossain vaiheessa yhteyttä ottaa pikkujoulujen jälkeen niin siinähän se olisi selvinnyt, että kotiin pääsi ja hengissä on. Mitä jos viestiä ei tule, kuten ap:n tapauksessa? Mikä merkitys sillä on? Lähteekö ap jälittämään miehen kulkureittiä yöllä ja katsomaan ettei makaa hakattuna jossain tai ole tippunut mereen.... ei, hän loukkaantuu ja pettyy. Hän ei siis ole huolissaan, onko miehelle tapahtunut jotain.

24-Vuotias poikani on asunut yksin useamman vuoden Helsigissä ja minä täällä maalla. Pitäisikö olla huolissaan ja pyytää, että hän joka ilta kotiin päästyään laittaa mammalle tekstarin, että nyt ollaan turvallisesti kotona? Eipä ole tullut mieleen. Joskus kun soitan, hän saattaa vastata puhelimeen yllättäen Varsovasta tai Thaimaasta ja sinnekin on selvinnyt ihan noin vaan.... kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi, kyse on toisen ihmisen vapaudesta. Turva on kuitenkin aina olemassa.

 

[henkka]

Jos seurustelu on aloitettu, en ymmärrä sitä, että voidaan vedota suhteen ikään, mitä missäkin vaiheessa voi tehdä tai ei saa. Minulle aikoinaan se sitoumus on alkanut siitä ensi hetkestä, kun on päätetty seurustelu. Muutenhan ne "alkuajan vapaudet" pysyisi muistissa koko ajan ja nakertaisi suhdetta.

Samaa mieltä. Nykyään seurustelun alkuaikaa kutsutaan jostain kumman syystä nimellä "tapailu", tullut kai amerikkalaisesta dating-käsitteestä. Minusta tapailu ei ole seurustelua vaan tosiaan vain sitoutumatonta tapailua, ja sitä voi tapailla montaakin "ehdokasta".

Mutta kun seurustellaan, niin seurustellaan, oli sitten seurusteltu 2 kuukautta tai 2 vuotta.

 

[kännykkäkyttääjä?]

Olen kyllä eri mieltä. Minusta on suurikin ero, onko seurusteltu 2 kk tai 2 vuotta. Kahden kuukauden jälkeen toisesta vielä ilmenee paljon paljon uusia asioita, jotka ärsyttää tai ihastuttaa ja voi katkaista välit tuosta vaan. Joku pienikin asia, josta on totaalisen eri käsitys. Esim. vaikka nyt tekstarin lähettäminen aina kun on tullut kotiin Ero 2 kuukauden suhteesta ei aina tunnu missään, toista ei välttämättä kaipaa siihen kun ei se siinä ehtinyt juuri ollakkaan.

Mites tämä hoidettiin ennen kännyköitä? Soitettiinko yöllä seurustelukumppanille, että nyt tulin kotiin?

 

[huh]

Kahden kuukauden jälkeen toisesta vielä ilmenee paljon paljon uusia asioita, jotka ärsyttää tai ihastuttaa ja voi katkaista välit tuosta vaan. Joku pienikin asia

Kauhea asenne sinulla. Onpa rima korkealla... no se on tätä nykyaikaa. Nostetaan kytkintä jos pienkin asia alkaa toisessa "ärsyttää".

 

[tätä mieltä myös]

Miksi sellainen oletus, että toiselle sattuisi "onnettomuus yöllisellä taipalleella"?

Kai nyt 38 vuoden ikään ehtinyt mies on osannut kotiinsa ennenkin, jopa öisin, ja varmaan sitten oli kuitenkin tarkoitus jossain vaiheessa yhteyttä ottaa pikkujoulujen jälkeen niin siinähän se olisi selvinnyt, että kotiin pääsi ja hengissä on. Mitä jos viestiä ei tule, kuten ap:n tapauksessa? Mikä merkitys sillä on? Lähteekö ap jälittämään miehen kulkureittiä yöllä ja katsomaan ettei makaa hakattuna jossain tai ole tippunut mereen.... ei, hän loukkaantuu ja pettyy. Hän ei siis ole huolissaan, onko miehelle tapahtunut jotain.

24-Vuotias poikani on asunut yksin useamman vuoden Helsigissä ja minä täällä maalla. Pitäisikö olla huolissaan ja pyytää, että hän joka ilta kotiin päästyään laittaa mammalle tekstarin, että nyt ollaan turvallisesti kotona? Eipä ole tullut mieleen. Joskus kun soitan, hän saattaa vastata puhelimeen yllättäen Varsovasta tai Thaimaasta ja sinnekin on selvinnyt ihan noin vaan.... kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi, kyse on toisen ihmisen vapaudesta. Turva on kuitenkin aina olemassa.

Samaa minäkin ihmettelin. Joskus tämä kännykkäriippuvuus ja ilmoittelu saa aikaan ihmettelyn, miten ihmiset tiesivät ennen olevansa elossa, kun ei voinut kännykällä ilmoittaa: Hei olen täällä.

Suhteen alussa jatkuva yhteydenpito saattaa tuntua ihan kivalta, mutta parin kuukauden kuluttua se on jo kyttäystä ja luottamuksen testausta.

 

[utelias]

Miksi sellainen oletus, että toiselle sattuisi "onnettomuus yöllisellä taipalleella"?

Kai nyt 38 vuoden ikään ehtinyt mies on osannut kotiinsa ennenkin, jopa öisin, ja varmaan sitten oli kuitenkin tarkoitus jossain vaiheessa yhteyttä ottaa pikkujoulujen jälkeen niin siinähän se olisi selvinnyt, että kotiin pääsi ja hengissä on. Mitä jos viestiä ei tule, kuten ap:n tapauksessa? Mikä merkitys sillä on? Lähteekö ap jälittämään miehen kulkureittiä yöllä ja katsomaan ettei makaa hakattuna jossain tai ole tippunut mereen.... ei, hän loukkaantuu ja pettyy. Hän ei siis ole huolissaan, onko miehelle tapahtunut jotain.

24-Vuotias poikani on asunut yksin useamman vuoden Helsigissä ja minä täällä maalla. Pitäisikö olla huolissaan ja pyytää, että hän joka ilta kotiin päästyään laittaa mammalle tekstarin, että nyt ollaan turvallisesti kotona? Eipä ole tullut mieleen. Joskus kun soitan, hän saattaa vastata puhelimeen yllättäen Varsovasta tai Thaimaasta ja sinnekin on selvinnyt ihan noin vaan.... kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi, kyse on toisen ihmisen vapaudesta. Turva on kuitenkin aina olemassa.

Minun mielestä on hieman eri asia tekstailla tuollaisista asioista seurustelukumppanin kuin oman lapsen kanssa. Asuu minunkin poika 600 km:n päässä, enkä ole vailla kuIn sen kuittauksen, että on päässyt matkan turvallisesti perille, yksin kun ajelee. Viikonkin saa olla sitten rauhassa, jos ei muuta tarpeellista asiaa ilmaannu.

Tämä(kin) on varmaan ihmisistä ja suhteista kiinni, miten tiiviisti seurustelukumppaneihin pidetään yhteyttä. Se aika on hyvä käyttää siihen vakka kantensa valitsee -aikaan. Jos tuntuu, ettei yhteistä säveltä löydy, on varmaankin parempi pakittaa.

Mutta, ELINA-ALINA, minä alan olla huolissani, jos et vastaa, onko tilanne mennyt eteenpäin ja miten? =)

 

[kkkkkkk]

Taisi olla provo koko aloitus. Ei tuollaista oikeasti voi ollakkaan.

 

[kännypaniikki!]

Taisi olla provo koko aloitus. Ei tuollaista oikeasti voi ollakkaan.

Minäpä sanon, että aloittaja oli ihan fiksu aloittaessaan rutinan nettipalstalla. Joku toinen olisi ottanut kännykän ja jättänyt vastaajaan 34 viestiä, 50 tekstiviestiä ja paljastanut seurustelukumppanilleen rasittavan luonteenpiirteen.

Se, ettei saa viestiä tai ettei saa toista kiinni kännykästä; muistatteko ajan, kun sovittiin aika kahvilaan ja vasta vartin päästä alkoi katsella kelloa. Jos toista ei puoleen tuntiin kuulunut, niin sitten vaan pääteltiin että jotain on tullut tielle tai asia on unohtunut.

LUOTETTIIN että aikuisella ihmisellä on joku selitys. Aikuinen vastaa teoistaan.

Jos taas miesystävästä ei ole vieläkään kuulunut mitään, huolestuttaisi. Vaikka se kännykkä olisi varastettu / pudonnut tuoppiin / jäänyt taksin alle tai whatever, niin kai sitä viikonlopun aikana voi raahautua toisen ovelle kertomaan että on kunnossa.

 

[Mies 50]

Taitavat nykyihmiset seurustella sen puhelimen kanssa enemmän kuin toistensa.
Kun maailmalla liikkuu niin huomaa sen suuren eron, muualla ihmisillä on elämää ilman puhelintakin...........niin uskomatonta kuin se onkin.

 

[turvallisesti]

Perusturvallisuuden vuoksihan ap haluaa että toiselle ilmoitetaan näin suhteen alkutaipaleella että on päästy kotiin.
Perusturvallisuuden tunne syntyy ennen kolmea ikävuotta. Äiti-lapsisuhteessa. Ilmeisesti miehen perusturvallisuudentunne ei ole häiriintynyt, koska hän pidä ilmoittelua niin tärkeänä.

 

[whoever elli]

"Jos taas miesystävästä ei ole vieläkään kuulunut mitään, huolestuttaisi. Vaikka se kännykkä olisi varastettu / pudonnut tuoppiin / jäänyt taksin alle tai whatever, niin kai sitä viikonlopun aikana voi raahautua toisen ovelle kertomaan että on kunnossa."

Tyylistäni tunnetaan. Miksi käyttää siis nimimerkkiä. Kännykästä tulee väkisinkin mieleen
tapaus 90-luvulta. Ukkoni tiputti puheidensa mukaan kännykän veneessä järveen tai
veneen pohjalle. Kaljoittelija tuskin itsekään muisti tarkalleen minne. Hän osti itselleen
uuden ja toimivan kännykän ja minä otin veteen pudonneen itselleni käyttöön.
Kännykkä toimi miten sattuu. Sen kanssa oli tosi paljon teknisiä ongelmia. Mutta nuukana
en ostanut parempaa vaan käytin sitä melko vähiin tarpeisiini.

Joku kommentoi jollakin toisella palstalla kirjoitustyyliäni. Se oli aiemmin ollut vaikeaselkoista
terapeuttista höpinää mutta lähivuosina ajatuksenkulku on selkiintynyt.

En näin täysipäisenä ikinä suostuisi käyttämään tuota veneessä kastunutta Nokiaa.
Mutta aikoinaan olinkin tyyppi "samapa tuo...hällä väliä...kyllä se siitä."

Aamun Kukko kiekuu radio-ohjelmassa suositeltiin kirjoittamaan kirjeitä. Miesjuontaja kirjoitti kirjeen joulupukin lähetyksen lomassa ja luki sen sitten ääneen ohjelma-ajan loputtua.
Mies oli saanut joku joulu yhden lahjan naisten rintaliivit. Kumma juttu että minä aina olen
saanut hyviä ja sopivia lahjoja vaikka olenkin näin lahjaton ja känkkäränkkä tyyppi.
Tontut selvästi katsovat tapaustani sormien läpi Korvatunturilla tai eivät viitsi hoitaa vakoilutehtäviään. Liekö kännykässä vika vai missä lie.

Tänään on tuskin missään pikkujouluja, mutta koottuja selityksiä sitäkin enemmän.
Ehkä joku elli aloittaa tällä palstalla kootut seliselitykset viestiketjun. Sitä olisi hauska käydä lukemassa.