Pikasynnyttäjät ja sektiolla synnyttäneet eivät tiedä mitään synnytyksestä!

Niinpä! Toisten kropat vaan toimivat paremmin Eipähän tarvii pitkään kärvistellä. Taitaavat vaan olla kateellisia nämä joilla synnytys on kestänyt pitkään

mä ainakin olen kateellinen, synnytys kesti 22 tuntia,mutta supistukset olivat alkaneet jo 2vrk aiemmin. todellakin olisin halunnut nopean synnytyksen,piittaamatta siitä pidettäiskö mua äitinä sen jälkeen ei se pitkä synnytys mukavaa ole,mutta kukapa meistä saa siihen itse vaikuttaa että kauanko se kestää..??

 

Mulla takana muistaakseni 18h kestänyt alatiesynnytys, kiireellinen sektio ja käynnistetty jossa 12 tunnin jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon. Ja toi viimesin sektio oli jotain järkyttävää. N. 3 tuntia sektion jälkeen alkoi HELVETILLISET tuskat. Myöhemmin kuulin että kaikki mahdolliset kipulääkkeet oli annettu, ei vaan auttanu. Sitä tuskaa ei pysty kuvailla. Ei ollu olemas mitään muuta kuin raastava kipu. Jos joku ois ojentanu mulle pilleriä ja sanonut että syö tämä niin kuolet niin mä olisin hetkeäkään epäröimättä nielly sen. 12 tuntia kesti toi pahin vaihe. Ja mä yleensä kestän kipua suht hyvin.

 

Pitääkö sitä muitten synnytyksistä niin tietääkään?

Eiköhän se riitä että tietää omasta synnytyksestään......

 

niin et tälleenhän se äitiys punnitaan.. voi hyvänen aika..

just kuulin kaverin joutuneen sektioon... enkä toivo kohdalleni kyllä.... nopeastihan se ohi on, mutta olisi ilman sitä kuollut sekä äiti että vauva... ja toisilla kestää synnytykset kauemmin kuin toisilla... taas sellainen keskustelun aloitus, että kateushan tuolta taustalta paistaa... jos on punnertanut vauvaa pihalle 38 tuntia, kuten mun yksi kaveri, voin kuvitellla että ei se kivaa tosiaan ole.. mutta ei se kivaa ole vaikka kestää vähänkin aikaa...
itsellä eka kesti alle 8 tuntia ja toinen reilut 5 tuntia, ilman kipulääkkeitä meni kun en ehtiny kunnolla niitä saamaan... olenko nyt joku yli-ihminen

jokainen raskauskin on erilainen, jokainen ihminen on erilainen kropaltaan ym... ei toisia saa syyllistää että jos on nopea synnytys niin ois jotenkin huonompi äitinä tai muutenkaan. Lapsi on syntynyt oli se sitten nopeana tai pitempänä ja sehän se siinä pääasia on. äiti on äiti ja suuren työn joka tapauksessa suorittanut

 

Toisaalta..................


Toisaaltahan tuolla logiikalla sitä vois sanoa että pitkään synnyttäneet eivät tiedä synnytyksestä mitään! Ihan osaamattomuuttaan kärvistelevät vuorokausitolkulla ja saavat kaikenlaisia toimenpiteitäkin sen vuoksi.

 

olen samaa mieltä, mulla vaan hätäsektio, eikä mitään käsitystä synnyttämisestä

 

Miten jotkut naiset oikeesti kiistelee tällasesta asiasta, "arvostan naista joka synnyttää, en arvosta sitä jolle tehdään sektio". Oikeasti? Ihan oikeasti??

 

En voi sanoa arvostavani synnytystä kokemuksena ollenkaan, "välttämätön paha" eikä kerro mitää vanhenmuudesta.

 

Vuorokauden kestänyt synnytys pitkittyneineen ponnistusvaiheen+eppari ja syvä repeämä oli "helppoa kuin heinän teko" verrattuna alle kahden tunnin synnytykseen, jossa kovat "loppuvaiheen" supistukset TAUOTTA. Missään synnytyksessä en ole kivusta huutanut, kuin tuossa. Tuossa pitkässä synnytyksessä kun sai kaikki mahdolliset ja mahdottomat puudutukset. Ja vatsan alueen leikkauksen kokeneena en ikäkuuna päivä haluaisi kokea sectiota, mikä on paljon suurempi operaatio. Mutta näin sitä jokainen kokee synnytykset erilaisena

 

No totaa...mää kärsin 22 tuntia ennenku kiidätettiin kiireelliseen sektioon. Mitkään puudutteet ei tehonneet vaikka kaikki annettiin, aqvarakkuloista siihen ällöön kohdunkaulan puudutukseen asti. Epiduraalikin kaks kertaa.

Järkyttävissä poltoissa ja pönttö sekasin jouduin itse kiipeämään leikkauspöydälle ja hinaamaan itseni oikeaan paikkaan. Katetri raapi pimpassa enkä tajunnut mistään mitään.

Ekan vuorokauden makasin hiessä ja pimppiveressä kun ei saanut sängystä nousta. Hoitajat kävivät välillä vaihtamassa verisen siteen.

Mutta mitäpä mä lapsen saamisesta tietäsin kun en oo alakautta sitä tunkenut maailmaan.

 

Mun mielestä vasta sitten voi sanoa synnyttäneensä, kun on tullut ainakin yksi lapsi pitkän avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen jälkeen setkiolla, yksi lapsi nopeasti sektiolla, yksi nopeasti alatietä ja yksi pitkän kaavan mukaan alateitse. Ja siis tietenkään ei ole synnyttänyt, jos on saanut vaikka epiduraalin. Ihan luomuna pitää kaiken mennä, niiden sektioidenkin...

Ja sektioita pitää tiestysti toinen olla kiireellinen ja toinen hätäsektio.

 

[QUOTE="Iituska";23148917]En voi ollenkaan samastua heihin. Itselläni oli todella vaikea synnytys joka kesti yli vuorokauden. En arvosta ollenkaan näitä pikasynnyttäjiä jotka vaan pieraseevat sen muksun pihalle, eivätkä nämä sektiolla synnyttäneetkään saa minun arvostustani. Kokevat ehkä pienen ajan kipua ja se oli siinä! Helppoa kuin heinän teko perkele.[/QUOTE]

Ei se sektio kuule helppo oo... Ite sektio ei tunnu missään, mutta autappas kun se puudutus loppuu... Siitä seuraavat kaks viikkoa on yhtä helv...ä ja ainakin sen kuukauden saa varoa koko ajan ja vielä pitkään sen jälkeen arpea vihloo... Ja seuraavaa raskautta saa varoa ainakin sen vuoden ja tuleva synnytys pitää miettiä tarkkaan, koska ns. normaalissa synnytyksessä on riskinä sektioarven repeäminen. Että älä kuule tuu väittämään yhtään mitään tommosta!!!
nimimerkillä: 1. normaali alatiesynnytys, 2. suunniteltu sektio, 3. normaali NOPEA (mutta ei sen helpompi) alatiesynnytys

 

Ja aplle tiedoksi, että yleensä ne nopeat synnytykset on niitä kivuliampia. Kun avautuminen tapahtuu nopeasti kipu on ihan toista kuin hitaassa avautumisessa. Näin jos vertaa saman ihmisen synnytyksiä.

Eri ihmisten synnytyksiä ei voi vertailla, koska kipu on toisella paljon pienempi kuin toiselle.

 

[QUOTE="Iituska";23148917]En voi ollenkaan samastua heihin. Itselläni oli todella vaikea synnytys joka kesti yli vuorokauden. En arvosta ollenkaan näitä pikasynnyttäjiä jotka vaan pieraseevat sen muksun pihalle, eivätkä nämä sektiolla synnyttäneetkään saa minun arvostustani. Kokevat ehkä pienen ajan kipua ja se oli siinä! Helppoa kuin heinän teko perkele.[/QUOTE]

tasan ei käy onnenlahjat. Mä taas oon sitä mieltä, että puudutteita ottaneet synnyttäjät ei tiedä mitään synnytyksestä itse kun oon kahdesti synnyttäny luomuna ilman mitään kivunlievitystä.

 

Siis oikeastiko on synnyttäneitä naisia, jotka ei tiedä, että monia sektioita edeltää pitkä avautumisvaihe ja ponnistusvaihe. Osa naisista joutuu sektioon reilusti yli tunnin kivuliaan ponnistusvaiheen jälkeen. Revi aloittaja siitä se kipu...

Jotenkin lapsellista alkaa vertailemaan kenellä on suurin kruunu synnytyksissä. kun se todellinen vanhemmuus punnitaan vasta lapsen / lasten kanssa eläessä, heitä hoiatessa ja kasvattaessa.

 

No, onneksi on sitten näitä Todellisia Asiantuntijoita jotka osaavat arvostella meidän huonompien ja heikompien yksilöiden synnytykset.

 

Eipä tiedä ap mitään sektiosta. Koitapa itse nousta ylös sängystä kun on vatsalihakset revitty halki.
Ja olen mä sen alatiesynnytyksenkin kokenut, meni oikeastaan aika oppikirjan mukaan se. Ei kannattais vertailla synnytystapojakaan keskenään niiden jotka ei ole molempia kokenut, vaik ap:lta tää oli selvä provo.

 

Luin vain otsikon ja ilahduin, olen samaa mieltä! Kyllä alatiesynnytys on niin paljon miellyttävämpi tapa synnyttää, jos kaikki menee hyvin. Luonnollista. Hätäsektio oli tosi kamalaa, pelottavaa ja kaikkea muuta kuin luonnollista.

 

lukematta koko ketjua kokonaan, niin täytyypä sanoa, että:

kolme vuorokautta kärvistellessäni sairaalassa supistuksissa ja kivuissa, niin lopulta aukesin 10cm käynnistyksen jälkeen ja sitten tuli komplikaatioita ja jouduin kiirelliseen sektioon. Se oli mielestäni synnytys ja synnytinkin....!!!!!!!!! Eikö teillä ihmisillä ole muita huolen aiheita oikeesti????

 

[QUOTE="vieras";23149026]Provohan tämä koko aloitus on, mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa.
Minulla ensimmäinen synnytys oli kivulias, mutta täyttä mannaa toiseen verrattuna. Niin suurta kipua en ole eläissäni kokenut ja tuskin tulen kokemaankaan. Kipu oli sairasta, raastavaa ja repivää. Kun olisit juoksukilpailussa, jossa maaliviivaa siirretään aivan viime metreillä kauemmaksi ja kauemmaksi. Se oli jopa niin sairasta, että jos joskus kolmanteen lapseeen päädymme, vaadin taatusti pelkosektion, minua ei kiduteta enää koskaan.[b/] Yksikään kivunlievitys ei kohdallani kakkosen synnytyksessä tehonnut, ei ilokaasu, ei epiduraali, ei aquarakkulat, ei spinaali, ei MIKÄÄN.

Vaikkei kivulla kilpailla tarvikaan, minua vituttaa nämä sektion tilaavat, jotka ruikuttavat miten synnytys nipisti. Hohhoijaa! Mitä nekin kivusta tietävät. Ovat saada kohtauksen jo kun otetaan verikoe.[/QUOTE]

Ei muuten mitään, mutta huomaatko ollenkaan miten ristiin puhut?

 

Tää oli hyvä pointti: Jotenkin lapsellista alkaa vertailemaan kenellä on suurin kruunu synnytyksissä. kun se todellinen vanhemmuus punnitaan vasta lapsen / lasten kanssa eläessä, heitä hoiatessa ja kasvattaessa.

Eiköhän tärkeintä ole saada lapsi maailmaan tavalla tai toisella, mutta turvallisesti. Eniten mä ihannoin isoäitejä jotka on saunassa synnyttäneet lapsen ja painelleet siitä tunnin päästä pellolle tai navettaan jatkamaan hommia ja kasvattaneet lapset oikeastaan yksin. Monestako olisi tähän tänä päivänä?

 

Onkos iltavuorolla lisää asiaa.

 

Mä oon "pieraissut" molemmat pojat maailmaan ja arvostan itseäni suuresti.

 

Pitääkö sitä muitten synnytyksistä niin tietääkään?

Eiköhän se riitä että tietää omasta synnytyksestään......

Näin. Omistani, eli kahdesta nopeasta luomusynnytyksestä, tiedän kaiken - se riittää!

 

Joo se sektiosta seuraava viikko helvetillisine kipuineen olikin tosi "helpolla päästyä".
Eli oonko mä nyt sitten oikea hero? :O

WOHOUU!