Pihi mies - lyönkö jarrut lukkoon?

Kysyn ja kirjoitan, koska kaipailen vertailukohtaa..

Olemme 3-kymppinen pari, mieheni on hyväpalkkaisessa tehtävässä - hän ansaitsee lähes kolme kertaa sen minkä minä, eikä oma palkkanikaan (mielestäni) mikään ihan surkea ole, kuukausiansiot 2600?.

Alusta asti oli selvää, että kumpikin maksaa omansa - pannaan kaikki kulut puoliksi, mikä tuntuikin reilulta ja oikealta. Ravintolassa joka toinen lasku, ruokakaupassa vuorotellen, myöhemmin yhteiseltä tililtä mihin kumpikin laittaa kuussa saman verran rahaa. Laskut puoliksi jne. Lomamatkansa kumpikin maksaa itse. Yksinkertaista.

Mutta mutta... nyt olen alkanut pohtia asiaa uudestaan. Lähinnä siltä kantilta, että miten kauan voimme elää kahta elintasoa yhdessä taloudessa. Koska tämä tasajakohan tarkoittaa sitä, että elämme minun elintasoni mukaan - toisinpäinhän se olisi sula mahdottomuus. Olen jo nyt elänyt jonkin verran "velaksi" - lähinnä matkoilla käyttänyt Visaa. Olemme menossa ensi vuonna naimisiin ja perheenperustamisesta on unelmoitu yhdessä - jopa ennen naimisiin menoa, koska kumpikaan ei näe että se olisi välttämätöntä ennen vauvan tuloa.

Nyt mietin vaan, että mitenköhän muut ovat talousasiansa sumplineet? Onko alussa menty näin ja avioliiton myötä talous on muuttunut yhteiseksi? Mieheni on ns. pihi ja pahoin pelkään, että se piirre ei väisty. Hän mm. kauhistelee usein välttämättömien ostosten hintaa (ruoka, bensa) ja minä pienempituloisena en pidä hintoja mahdottomina - nuohan on ostettava, piste. Mies ei koskaan ostele minulle mitään (syntymäpäivä ja joulu tietysti eri asia) tai tarjoudu maksamaan vaikka totta kai tietää mitä minä tienaan.

Pelkään että jos tällainen jatkuu niin se tulee vaikuttamaan meidän väliseen suhteeseen, mitä en tietenkään halua.

Ideoita tilanteen ratkaisuksi?

 

sama % osuus palkasta... en ymmärrä kyllä tota tein systeemiä...

 

Meillä oli samanlainen tilanne 7 vuotta, kunnes vuosi sitten sain miehen ylipuhuttua siihen, että perustamme yhteisen taloustilin. Tälle tilille kumpikin laittaa joka kuukausi rahaa suhteessa omiin tuloihinsa, eli mies laittaa 62 % ja minä loput.

Tällainen menettely toimii huomattavasti paremmin, eikä laskujen tullessakaan tarvitse enää kiristellä hampaita. Kummallekin jää "käyttörahaa" vielä pakollisten menojen lisäksi, joten ollaan paljon iloisempia kuin ennen.

 

sama % osuus palkasta... en ymmärrä kyllä tota tein systeemiä...

Tarkennatko?

 

Jatkoa vielä, eli silloin kuin meillä oli vastaava tilanne teidän kanssa, niin raha oli jatkuva riidan aihe. Miehelle jäi joka kuukausi rutkasti käyttörahaa siinä missä minun rahani loppuivat jo perusmenoihin ennen kuukauden loppua. Eikä meilläkään mies osta minulle mitään, eli vaatteeni yms. tavarani ostin itse pienistä tuloistani.

Nykyäänkin vuokran maksamme vielä puoliksi, mutta nyt taloutemme on mielestäni vakaampi ja elämä maistuu paremmalta. Eikä rahasta tarvitse riidellä.

 

Meillä menee yhteiselle tilille kaikki rahat ja sieltä niitä käytetään. Eikä kumpikaan kyttää sitä mitä toinen käyttää kunhan tilillä on pakollisiin menoihin tarpeeksi rahaa. Näin siitä asti kun yhteinen asunto ostettiin eli nyt noin 7 vuotta eikä kertaakaan olla rahasta riidelty.

 

sama % osuus palkasta... en ymmärrä kyllä tota tein systeemiä...

Tarkennatko?

Lasket montako prosenttia sun palkka on teidän yhteenlasketuista nettotuloista. Sen mukaan sitten laitat yhteiselle tilille rahaa. Sama miehen palkan kanssa.

 

Mietin vain.. mihin miehes käyttää kaiken sen "oman rahansa"?
esim tienaat 2500, mies 5000
Jos kaikki menot laitetaan puoliksi, ja esim laskujen jälkeen sulle jää käteen 500, miehelles 3000.. ei musta kovin reilulta vaikuta..

 

Mietin vain.. mihin miehes käyttää kaiken sen "oman rahansa"?
esim tienaat 2500, mies 5000
Jos kaikki menot laitetaan puoliksi, ja esim laskujen jälkeen sulle jää käteen 500, miehelles 3000.. ei musta kovin reilulta vaikuta..

Tätä se oli meilläkin ennen. En tiedä mistä noita pihejä miehiä sikiää, mutta omani sain vuosien jauhamisella luopumaan moisesta ahneudesta - yhteistä talouttahan tässä kuitenkin eletään.

 

. Miehelle jäi joka kuukausi rutkasti käyttörahaa siinä missä minun rahani loppuivat jo perusmenoihin ennen kuukauden loppua. Eikä meilläkään mies osta minulle mitään, eli vaatteeni yms. tavarani ostin itse pienistä tuloistani.

Meillä sama tilanne. En vaan ole "riitauttanut" sitä.. (olen liian kiltti?). Mutta juuri tuo on ongelma - miehelle on mahdollista vaikka lähteä reissuun useamminkin ja ottaa matkoilla kivampi hotelli, vähän luksusta - josta minä maksan puolet.

 

Teidän pitää puhua asioista. Esim. jos ja kun teille tulee lapsia ja jäät kotiin. Niin mitenkäs hommat silloin menee? Elätte sillä kotihoidontuella? Vai laitetaanko lapsi hoitoon heti, jotta voit jatkaa talouden rahallista ylläpitoa?

Sit sellainen, että tehkää sitten hyvä ja tarkka avioehto. Muuten saat vielä kuulla ja monta kertaa, kuinka oot imeny ukon kuiviin teidän liiton aikana..


Henk.koht en jaksaisi elää liittoa, jossa ollaan noin tarkkoja omista tuloista ja rahoista. Jos eletään yhdessä, syödään yhdessä ja ollaan yhdessä niin silloin rahatkin on suurimmaksi osaksi yhteisiä, eikä siinä nokita, että mä oon ostanut nämä leivät ja sä oot ostanut noi leivät. Saanko ottaa sulta leivän, kun tää hapankorppu maistuu jo puulle. huhuhhuh..

 

niin ja meillä yhteinen tili mihin tulee miehen palkka, mun kht, lapsilisät ja elari mun vanhimmasta.
Tältä tililtä maksetaan vuokra ja muut pakolliset. Muista ostoksista keskustellaan ja sovitaan aina erikseen. Tämä sopii meille. Meillä ollut liki alusta saakka yhteinen tili.

 

Ja lisäksi tietysti ihan arkipäivän jutut - miehellä vaaraa ostaa itselleen kivoja vaatteita jne. kun taas minulla rahat menee elämän perusjuttuihin, niihin jotka on pakko hankkia.

 

Anna kun arvaan - jos menette naimisiin, häät maksatte puoliksi ja sinä otat vaikka velkaa sen takia koska tulosi ovat paljon pienemmät kuin miehen.
Jos jäät joskus äitiyslomalle, SINUN tulosi pienenevät - ei miehen. Ja jos sinä jäät kotiin hoitamaan teidän lastanne, sinun tulosi tippuvat - ei miehen.

Avioliitossa on elatusvelvollisuus jota ei mikään taho valvo. On naisia jotka joutuvat luopumaan kaikesta omasta ostelusta jotta rahat riittävät heidän vuorollaan laskuihin vaikka mies tienaisi mitä.

Jos miehesi on ehdottoman tarkka noista raha-asioista, niin ei kannata olettaa että tilanne muuttuisi lastenhankinnan myötä.

Yhteisessä perheessä jossa on yhteinen jääkaappi, pitäisi rahojenkin olla yhteisiä - ainakin siten ettei kukaan joudu elämään velaksi kun toiset jatkavat entiseen malliin. Kumpikin pistää tietyn prosentin tuloistaan yhteiselle tilille jotta varmistetaan yhteisiksi luettavat kulut, tai muu systeemi.

 

Ei puoliksi ole reilua. sama prosenttiosuus on lähempänä reiluutta.. ja miellianen ihminen ei anna oastaan edes rakkaimmalleen? Kyllä mä löisin jarrut päälle.

Mutta jos avioliittoon mielitte, niin ihan oikeusnäkökulmasta muista tämä: puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että puolison A kuuluu huolehtia myös puolison B aivan välttämättömistä tarpeista (ja päinvastoin), vaan että puolisoiden elintason on oltava samanlainen. Ei siis niin, että toinen saa sisäfilettä, lomamatkoja ja muotivermeet ja toinen vain kaurapuuroa, vaan sama taso molemmille. Puolisolla, joka on toisen elatuksen varassa, on jopa laillinen oikeus tuomioistuinteitse vaatia puolisotaan elatusapua, siis aivan avioliiton aikana ja yhdessä asutaessa (toki tällaiset prosessit ovat tosielämässä älyttömän harvinaisia).

 

Meillä sama tilanne. En vaan ole "riitauttanut" sitä.. (olen liian kiltti?). Mutta juuri tuo on ongelma - miehelle on mahdollista vaikka lähteä reissuun useamminkin ja ottaa matkoilla kivampi hotelli, vähän luksusta - josta minä maksan puolet.

Toivotan sulle tsemppiä! Jos jaksat perustella kantaasi tarpeeksi kauan, kuten minä tein, niin uskon että saat tahtosi läpi. Ja kavereihin vertailu auttaa aina Meidän kaveripiirissä ei ollu ketään muuta, joka olisi laittanut kaikki kulut puoliksi - tuloista viis.

Viimeistään sitten kun menee naimisiin ja suunnittelee perheenperustamista, kannattaa ottaa asia todella vakavasti. Tuolla pohjalla ei mielestäni ole pitkää tulevaisuutta.

 

Mietin vain.. mihin miehes käyttää kaiken sen "oman rahansa"?
esim tienaat 2500, mies 5000
Jos kaikki menot laitetaan puoliksi, ja esim laskujen jälkeen sulle jää käteen 500, miehelles 3000.. ei musta kovin reilulta vaikuta..

Tätä se oli meilläkin ennen. En tiedä mistä noita pihejä miehiä sikiää, mutta omani sain vuosien jauhamisella luopumaan moisesta ahneudesta - yhteistä talouttahan tässä kuitenkin eletään.

^Minusta tuo on ihan perusidea - vaikka toinen olis siivooja ja tienais 1000? kuussa ja toinen toimitusjohtajan asemassa ja tienais 8000? kuussa niin molemmat käy töissä kasista neljään (oletusarvo) ja tekevät sen yhteisen pesän hyväksi.

 

Onneksi meillä molemmat on tienannut aika lailla saman verran. Tällä hetkellä itse saan enemmän rahaa kuin mies (jäi hetki sitten työttömäksi ja ansiosidonnaista alkaa tulemaan vasta kesäkuussa), mutta ei tulis mieleenkään laittaa häntä maksamaan kaikesta puolia. Esim lainanlyhennyksen minä käytännössä olen maksanut kokonaan tänä vuonna.

Mun mielestä tuo %-osuus vois toimia jos ei ole itsestään selvää, että se jolla on enempi rahaa niin maksaa. Eli jos sun tulot olis 2000? ja miehen 6000? ja sopisitte että kumpikin laittaa esim. 50% omista tuloistaan => sinä laittaisit yhteisiin menoihin 1000? ja mies 3000?.

 

Miten sitten, kun lapsi tulee? Miehesi on palkkatyössä - sinä kotihoidontuella...?

 

Meillä tuo prosenttihomma toimii siten, että jos meidän menot ovat esim. 700 ? / kk, niin minä maksan siitä 38 % ja mies 68 %. Loppurahat jäävät kummallekin omaan käyttöön.

 

Meillä on koko yhdessäolon ajan ( 25 V!!) ollut yhteinen talous. Ts yhteinen tili johon kaikki rahat menevät ja josta kaikki menot lähtevät Eikä ikinä ole täytynyt keskustella rahan käytöstä En voisi kuvitella asuvani taloudessa jossa on "minun ja sinun rahat".

 

Meillä tuo prosenttihomma toimii siten, että jos meidän menot ovat esim. 700 ? / kk, niin minä maksan siitä 38 % ja mies 68 %. Loppurahat jäävät kummallekin omaan käyttöön.

Ups! Eiku 38 % ja 62 %.

 

Meillä on koko yhdessäolon ajan ( 25 V!!) ollut yhteinen talous. Ts yhteinen tili johon kaikki rahat menevät ja josta kaikki menot lähtevät Eikä ikinä ole täytynyt keskustella rahan käytöstä En voisi kuvitella asuvani taloudessa jossa on "minun ja sinun rahat".

Ole onnellinen, kaikki suomalaismiehet eivät ajattele tuolla tavalla. Itse sain takuta aika monta vuotta, ennenkuin sain asiat luistamaan.

 

Meillä sama ero palkkauksessa kuin sinulla. Kulutustottumukset samanlaiset, saatamme törsätäkin. Omat tilit molemmilla ja lasten tili. Mies maksaa asuntolainan, auton + siitä koituvat kulut ja bensan, henk. koht.menonsa, vaatteensa yms. + omat laskunsa ja ruuan suurimmaksi osaksi. Minä maksan asumiseen liittyvät muut laskut, omat laskut, omat sekä lasten menot vaatehankinnat yms. Isot hankinnat kodinkoneet, huonekalut jne. yhdessä maksaen tai mies ostaa. Lasten tililtä lasten harrastusmaksut ja harrastusvälineet sekä polkupyörät. Käteinen raha liikkuu välillämme molempien tarpeiden mukaan, riidellä ei ole tarvinnut.

 

En millään heittäisi hanskoja tiskiin kun kaikki muu toimii. Miten tämän asian saisi hienotunteisesti ja toista kunnioittavasti sanottua? Ettei tosiaan tule sellaista fiilistä, että toinen riistää ja "imee kuiviin" kuten joku tuossa heitti.