Pihi anoppi ja appi

Meillä on vähän sama juttu, mun äiti on ostanut meidän vauvallemme kaikkea mahdolista, vaatteita, petivaatteita, leluja, ommellut myös itte ja kutonut kaikkea. Äidilläni ei ole paljoa rahaa ja olen sanonut hänelle monta kertaa ettei sen tartte hommata noita kaikkia, mutta hän HALUAA itse ostaa ja tehdä nuo kaikki.
Mun miehen vanhemmilla on paljon enemmän rahaa, mutta ne ei oo ostaneet meille mitään, eipä siinä mitään, ei tartteekaan, enkä mä niitten ostamisia tartee enkä odotakaan, kyllä meillä on rahaa ostaa itte omat vauva-jutut, mutta mua vaan ihmetyttää vähän, että mun miehen veljen tyttärelle ne ostaa koko ajan kaikkea mahdollista, vaatteita, leluja, lapsille tarkoitetun moottiroauton, moottoripyörän, lapsenlapselle ja miniälle ostettiin lahjaksi Etelän matka ym, ym.
Kyllä mun mielestä lapsenlapsia pitäis sitten kohdella jotenkin tasapuolisesti, joko ostaa molemmille jotain tai sitten ei kummalllekaan?

 

Valtavan surullista lukea tekstiäsi Money, ja teidän jotka kirjoititte etteivät appivanhemmat rahojaan haudassa tarvitse. Osoititte käsittämättömän keskenkasvuisuutenne lisäksi juuri sellaista ""minä-minä-minä"" asennetta jota minun on mahdotonta ymmärtää. Miksi kuvittelette että raskaus ja nuoren perheen elämä on juuri ""se tärkeä"" vaihe elämässä ja myöhäisempi aikuisuus vain odotushuone hautaan? Käsittämätöntä egoismia. Olen itsekin raskaana, mutta ei tämä sen kummempi elämänvaihe ole kuin mikään muukaan. Kaikkiin elämäntilanteisiin kuuluu omat haasteensa, ilonsa ja surunsa ja ne ovat yhtä arvokkaita aikoja. Jos todella olet valmis kieltämään lapsiltasi mahdollisuuden isävanhempiensa läsnäoloon, aikaan ja huomioon siitä syystä etteivät toiset kustanna jo valmiiksi korkeaan elintasoosi lisää etuuksia olen todella surullinen lapsesi puolesta. On varmasti rankkaa kasvaa tuollaisten arvojen keskellä. Häpeäisit!

 

""Olen itsekin raskaana, mutta ei tämä sen kummempi elämänvaihe ole kuin mikään muukaan. ""

neama, olen kanssasi erimieltä siitä, että raskausaikakin on vain päiviä muiden joukossa. Ei suinkaan, vaan tämä on jotain erityistä, ihanaa ja jotain josta pitää olla kiitollinen. Kaikille ei tämä raskaus ole mahdollista ja meille kenelle se on niin siitä saa ja kuuluu nauttia..ihan jokaisesta päivästä. Varsinkin ensimmäinen raskaus ja synnytys on jotain niin erityistä, että ei sitä koe enään ikinä. Se on totta, että pitää myös pystyä arvostamaan koko elinkaarta. Mutta on totta sekin, että vanhuudessa ei enään tapahdu tällaisia asioita ja elämä on tasaisempaa. Kyllä silloin varmasti haikeana näitä aikoja muistelee, eikä ole kiva jos muistoja varjostaa ikävät tapahtumat perheessä. Ikääntyneempänä on varmasti ihana sitten nauttia mahd. lastenlapsista ja jopa lastenlastenlapsista. Ikävältä kuulostaa, jos raha/kateus vie heiltä tämän mahdollisuuden. Nauttikaa äidit raskaudesta ja lapsista kun ovat vielä pieniä! Sitä iloa teidän perheestä voi jakaa muillekkin!

 

""Kyllä sitä pitää miettiä ennen lasten hankintaa myös se taloudellinen puoli, että onko todella varaa ja onko valmis joustamaan omista tarpeistaan vauvan takia.""
Just joo. Lapsia ei tehdä, ne saadaan ja joskus ne tulee kyselemättä!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ainakin alkupään kommentit oli täysin asiaa.. Ettet vaan olis miestä valinnu rahan takia?

Meillä ei elä kummankaan vanhemmat leveesti, miehen äiti tekee kolmea työtä. He tarjoavat apua, ja tahtovat auttaa mutta minua hävettää ottaa toisten rahoja. Joskus hätätilanteessa otamme anopin tarjoaman avun vastaan mutta maksamme aina takaisin.

Hävettää myös se, että miehen töiden vähyyden vuoksi olemme kaksi viime kuukautta joutuneet hakemaan sossusta apua. En kestä kerjätä ja valittaa..

Nyt on aika sinun keksiä miten saatte auton hankittua ilman anoppia, se ei ole hänen velvollisuutensa.

 

Aikuiset ihmiset käyttävät ehkäisyä. Se voi pettää, mutta lets face it -
ei aikuinen tule vahingossa raskaaksi. Eli kyllä asioita voi pohtia, ja PITÄÄ pohtia. Eikä syytellä kohtaloa, että kun tuli vaan. Ota vastuu elämästäsi, kuten aikuiset tekevät.

 

tehkää niitä lapsia silloin kun on ne vara elättää älkää odottako muiden maksavan ja auttavan. omani ovat auttaneet vaikka taloudellista tarvetta ei olisi ollut.

 

Ymmärrän täysin ap:n pointin. Minun vanhempani ovat ilolla ostellut kaikenlaista, pientä ja suurta, meidän perheelle ja lapsille. Raskaana ollessani, he kysyivät jatkuvasti, joko saa ostaa jotain. He tuntevat antamisen iloa ostellessaan meille, vaikkemme ole täysin kaiken tarpeessa. En oikein ymmärrä tätä ""osta itse kaikki""-juttua. Ostammehan me kaikki joululahjojakin toisille, jopa ihmisille joilla on jo kaikkea. Ja nykypäivän Suomessa lähes kaikilla on todella kaikkea, enemmän kuin moni tarvitsisi. Miksi antaminen pitäisi aina rajoittaa vain jouluihin ja muihin merkkipäiviin.

Jos appivanhempien apu koetaan noin kamalaksi asiaksi, miten ihmeessä pystytte nostamaan äitiyspäivärahoja ym. sosiaalietuuksia. Vai kuuluko ne ikäänkuin asiaan? Yhteiskunnan varassa on ilmeisesti sitten ihan ok elellä.

Meille on lapsille jo nyt tilit avattu, johon säästämme heidän tulevaisuuttaan varten. Ja kun lapseni kasvavat ja perustavat perhettään, avustan heitä ilomielin jokaisella pennillä, jonka vain voin antaa ja jos se heidän tilannettaan helpottaa. Toki edellytän, että he itse yrittävät itsensä elättää kouluttautumalla yms.
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos rahalla asiasta selviää, niin helpolla pääsee.

Jokainen meistä tykkää lahjoista, vai mitä?

 

On eri asia antaminen kuin, että odotetaan annettavan...

 

Taitaa kaikki täällä ketjussa arvostaa apua ja RAHAA mutta vain harva sen uskaltaa ääneen sanoa.
Ootteko te koskaan kuuleet vanhaa sananlaskua että ""hullu paljon työtä tekee mutta viisas pääsee vähemmällä""

 

Siis kyllähän raha helpottaa elämää ja paljon. Sen huomaa todella hyvin kun sitä rahaa ei kauhiasti ole ja kun on pieni lapsi, menoja siis varsinkin alussa on paljon. Mutta me olemme sen lapsen saaneet ja meidän velvollisuus on ensisijaisesti huolehtia siitä, että kaikkea tarpeellista on. Vaikka rahaa ei todellakaan paljon ole, ei olla missään vaiheessa odotettu, että muut meille hankintoja tekee. Ei olla oletettu, vaikka esim. miehen äidillä miehineen ei pienestä rahasta ole puute.
Jotenkin kun itse hankkii ja huolehtii lapsestaan ei ole kenellekään velvollinen, eikä tule tunnetta, että on kiitollisuudenvelassa. Meille mummot ja ukit ovat sanoneet, että jos apua tarvitaan, niin pyytäkää. Ja tämä apu on siis lähinnä lapsen hoitamista ja varmasti arvostan tällaista apua paljon, kun joskus sellainen aika tulee, että lapsenhoitoa tarvitsemme, nyt toinen on vielä niin pieni, että hoitoon ei anneta =).

 

Kokemuksesta voin sanoa että kaksosten kanssa isovanhempien lastenhoitoapu on rahaa arvokkaampaa! Ja jos kerran olette ""erittäin hyvin toimeen tulevia"" niin varmasti pystytte ostamaan tuplavaunut, auton, ynnä muut, jos vaan haluatte. (Eri asia tietysti on mikä kenenkin mielestä on ""erittäin hyvin toimeen tuleva"".) Me ostimme kaikki uutena, omilla rahoilla, eikä vieläkään olla konkurssissa. Ihan oikein appivanhemmiltasi että nauttivat itse rahoista! Ovat tainneet nähdä saman kuin kaikki täällä olevista, olet vain rahan perässä!

 

En tajua? Luettuani ap:n kirjoituksen ja nähtyäni että vastauksia on tosi paljon, odotin että kaikki haluavat osoittaa myötätuntoaan koska noin oudosti kohdellaan perhettä johon on kaksoset tulossa. Mutta eipä heru myötätuntoa täällä...

Ymmärrän kyllä jos perheellä on tosi hyvä rahatilanne, mihin he sitten sitä rahaa tarvitsisivat? Mutta jos vastaavassa tilanteessa on perhe, joilla rahatilanne on tosi heikko, en ymmärrä lainkaan että tuolla tavalla kidutetaan - annetaan perintö ja kielletään käyttämästä?!? Tai ei auteta taloudellisesti OMAA LASTAAN, kun tämä apua tarvitsee. Ja itse ymmärsin että tässä kyseessä appivanhemmat joilla rahaa on selvästi yli omien tarpeiden. Perintönähän ne menee lapsille kuitenkin - miksi ei siis nyt kun sille on tarvetta?

Oletteko te siis sitä mieltä että on ihan oikein että vanhemmat eivät auta lapsiaan vaikka heillä olisi siihen hyvä mahdollisuus? Enkä tarkoita että pitäisi antaa kaikki hopealautasella! Lähipiirissäni on nimittäin esimerkki jossa erittäin rikkaat vanhemmat (taloja useissa maissa, yli 10 autoa) eivät anna yksinhuoltajaksi jääneelle (mies lähti nuoremman matkaan) tyttärelleen edes rahaa lapsen kenkiin tai ulkovaatteisiin jotka on tosi kalliita. Niinpä tämä tytär, joka on masennuksen takia sairaslomalla (saa sairaspäivärahaa) joutuu hakemaan vaateavustusta sossusta kun rahassa kylpevät vanhemmat eivät voi auttaa. Sanovat vaan että kyllä sinä ne rahat joskus saat. Eivät edes lastenlastaan ajattele! Kyllä on itsekkyys tässä maailmassa mennyt ihan uskomattoman pitkälle

 

Vähän naurattaa tämä tyyli, mikä näyttää päässeen valloilleen täällä tällä hetkellä ""rahaa ja apua ihan kiva saada, muttei odoteta"". Hyvin moni kuitenkin teistä näyttää pohtineen tuota isovanhempien taloudellista tilannetta ja mahdollisuutta auttaa. Kuinka moni voi tunnustaa loukkaantuvansa, jos ei saa mieheltään mitään äitienpäivänä??? Minä tunnustan, että loukkaantuisin vaikkei mieheni ole edes lapseni! Odotan häneltä kuitenkin muistamista, vaikka teidän kaikkien mielestä ei saisi varmasti odottaa.... Ja arvatkaa mitä, odotan jopa anopiltani joululahjaa. Teistä varmaan kukaan ei odota!

Lisäksi mielestäni Suomessa korostetaan aivan liiaksi itsenäisyyttä ja itse kaikesta selviämistä. Pidetään halveksuttavana ja ahneena, jos joku kehtaa odottaa apua. Ihmiset puhuvat ylpeästi vanhuksista, jotka ovat ""jo 85-v ja yksin asuu talossaan keskellä ei mitään ja hienosti tulee toimeen. On niin hyvässä kunnossa..."" Mielestäni siinä ei ole mitään hienoa vaan se on lähinnä surullista.

 

ja toi yhteiskunnan tuilla eläminen on yleensä väliaikaista. itsekö et sitten äitiyspvrahaa nosta ollenkaan, vaan mielummin otat rahat joiltain sukulaisilta? minusta on ihan oikeutettua, että kun lasta hoitaa kotona, silloin saa myös siitä jonkinlaista tukea. sitten kun mennään töihin, niin ehtiihän sitä silloin tienata. vähän oli ihme kommentti sinulta. vai pitäisikö tässä tosiaan tuntea syyllisyyttä siitä, että saa äitiyspvrahaa...?

 

Kyse ei tainnut olla siitä, että poika olisi pyytänyt apua omilta vanhemmiltaan vaan siitä, että siipake ihmettelee miksi rahaa ei tule. Olenko ymmärtänyt oikein?
Tekstiä on tullut nyt niin paljon, että en oikein ole perässä enää edes siinä, että onko apua tosiaan edes pyydetty, vai odotetaanko sitä saatavan pyytämättä? Ehkä appivanhemmat eivät näe tilannetta samanlaisena kuin miniä... Voisin kuvitella, että jos poika menisi puhumaan vanhemmilleen asiasta vakavissaan, he ehkä auttaisivatkin lastaan ja tämän perhettä.
Kirjoitus antaa vaan sellaisen käsityksen, ettei apua todellisuudessa ole pyydetty tai sitä ei oikein tosissaan edes tarvita (jos kerran perhe on hyvätuloinen).

 

Hih, hih.. no ei ne nyt ihan taivaasta tipahda tai haikara tuo. ;-) Ja sitä suuremmalla syyllä on mietittävä kun seksiä harrastaa, että mahdollisuus on SAADA vauva kaikesta huolimatta ja siten myös KANTAMAAN VASTUUNSA ITSE, jos sattuu sen vauvan SAAMAAN.

 

""Ymmärrän kyllä jos perheellä on tosi hyvä rahatilanne, mihin he sitten sitä rahaa tarvitsisivat? Mutta jos vastaavassa tilanteessa on perhe, joilla rahatilanne on tosi heikko, en ymmärrä lainkaan että tuolla tavalla kidutetaan - annetaan perintö ja kielletään käyttämästä?!? Tai ei auteta taloudellisesti OMAA LASTAAN, kun tämä apua tarvitsee. Ja itse ymmärsin että tässä kyseessä appivanhemmat joilla rahaa on selvästi yli omien tarpeiden. Perintönähän ne menee lapsille kuitenkin - miksi ei siis nyt kun sille on tarvetta? ""
Samaa mieltä!

Jäiköhän suurimmalta osalta ap:n teksti lukematta (tämä ei kommenttina ed kirjoitukseen, vaan yleensä). Hän siis kirjoitti, että on jo ennakkoperintönä annettu, mutta siitä ei anneta edes osaa käyttää. Miksi he antoivat ennakkoperintönä, mutta silti sitä ei saa käyttää?! Voi olla hyvin toimeentuleva perhe, mutta kyllä appivanhemmat voisivat halutessaan helpottaa elämää. Miksi tämän perheen täytyisi elää ns. vaikeimman kautta? Ottaa lainaa autoa varten jne? Koska olemassa olevaa rahaa voisi siirtää kohteesta toiseen. Eikö ole järkevämpää tehdä näin, kuin maksaa pankille korkoa?!
Ymmärrän hyvin ap:n pointin. Vaikka ihan koko tilannetta en varmasti tiedäkkään.

Paljon riippuu myös siitä, että minkä ikäisiä appivanhemmat ovat. Jos ovat vielä nuoria, niin voisivat tosiaan matkustella yms. Mutta olenkohan ymmärtänyt nyt ihan väärin, mutta eiväthän hekään voi enää sitä omaisuutta käyttää, koska ovat sen jo ennakkoperintönä antaneet.

""Oletteko te siis sitä mieltä että on ihan oikein että vanhemmat eivät auta lapsiaan vaikka heillä olisi siihen hyvä mahdollisuus? Enkä tarkoita että pitäisi antaa kaikki hopealautasella! Sanovat vaan että kyllä sinä ne rahat joskus saat. ""
Samaa mieltä. Miksi ei voisi auttaa tai miksi eivät halua auttaa?!

Itsellä samanlainen tilanne. Siksi ehkä ymmärtämystä löytyy. Asumisemme rahoitamme lainalla. Ja tulemme ihan kohtuullisesti toimeen. Appiukko on jo iäkäs n.80-vuotias. Mies omistaa kaiken heidän kiinteän omaisuuden, saatu ennakkoperintönä. Ja sitä löytyy kohtuullisesti. Mutta mitään ei voi myydä. Hullua maksaa pankille kovaa korkoa. Löytyy omakotitalo ja vaikka mitä, mutta sinne ei voi itsekkään muuttaa, koska hänellä on asumisoikeus. Niin ja asioista on kyllä yritetty keskustella. Ei todellakaan löydy ymmärrystä miksi asioita ei voisi hoitaa järkevämmin.

 

Nämä vastaukset nyt kuulostaa aika oudolta. Nämä laskemiset, että lasketaan rahapussi ennenkuin lapsia tulee tai pidetään jotain varakassaa ""muutaman satasen"" huh huh. ja että kukaan vastuuntunteva aikuinen ei tule vahingossa raskaaksi, no sitäkin tapahtuu että jopa pillerit pettävät yms. Ei ole elämää kirjoitettu valmiiksi, eikä ole rahatilanteet yms. olosuhteet elämässä aina ennakoitavissa ja vaikka olisi kuinka hienot suunnitelmat olisi, huomista ei oikeasti tiedä...vai kuka osaa sanoa mitä tapahtuu ihan oikeasti tulevaisuudessa jne.

Joo materialistista porukkaa...ja jokainen terve vanhempi haluaa auttaa omia lapsiaan jos vaan suinkin voi, itsekin mielellään autan pikkusiskoa ja veljeä, vaikka eivät ole apua pytäneet, mutta luonnostaan ostan heidän lapsilleen vaatteita yms. tarpeellista. He ovat elämän alussa, minä pidemmällä ja rahatilanteeni ihan ok, että voin siitä toisillekin jakaa.

Onko tämä maailma nyt niin että jos olet rikas ""hanki"" lapsia jos huonommin toimeentuleva ei asiaa elää ja saada lapsia.

No ap:n tilanteesta en osaa tarkkaan sanoa, mutta kyllä yleensä omat vanhemmat haluavat auttaa niin rahallisesti kuin muutenkin.

 

Ei muakaan kiinnostaisi pätkääkään appivanehmpien tai kenenkään muunkaan rahat. Itse se elämä on kasattava ja hankittava rahaa sen verran kuin tarvitsee! Ja ellet ole elintasoosi tyytyväinen, se on ihan OMA VIKA.

 

""En ymmärrä mihin vanhemmilla ihmisillä on hinkua säästellä rahojaan!? Hautaan mukaanko....?? ""

Se ei sitten taas ole kenenkään muun asia, jos joku haluaa rahapinonsa päällä istua. Pitäkää nyt vaan omista asioistanne huolta, käykää kunnon koulut ja hankkikaa hyvä duuni ni ei tarvii valittaa ellei raha riitä autoon tai muuhun!

Paljon tärkeämpää on kaikki muu apu mitä isovanhemmilta saa. Mä ainakin annan mielelläni lapsen hoitoon heille. Mikään ei näytä tuovan heille enemmän iloa kuin ensimmäinen lapsenlapsi. Luotan heihin täysin ja he osoittavat rakkauttaan liikuttavan avoimesti. Ei ole tullut mieleenikään ihmetellä heidän rahojaan ja miten niitä käyttävät. Mä olen aina halunnut olla itsenäinen ja omillani pärjäävä enkä toisten tukien varassa.

 

Syntymäpäivät ja äitienpäivät on EHKÄ vähän eriasia kuin tosta vaan ostaa toisille auto. Johan siinä mätkähtää kovat lahjaverotkin!

 

Jos appivanhemmat on jotain 50-60-vuotiaita, heillä on tilastojen mukaan vielä n. 30 vuotta elinaikaa jäljellä. Vaikka jossain vaiheessa kunto rapistuisi niin ettei enää matkustella tms., niin jollain sitä on eläkeläisenkin elettävä. Sairauksia tulee ja saattaa halvaantua tai joutua muuten laitoshoitoon. Kun julkinen terveydenhuolto on ihan oikeasti kohta rahoituskriisissä, niin ei mikään ihme että joku haluaa ""istua rahakasan päällä"" ja varmistaa että saa tarvittavan hoidon ja elämisen tulevaisuudessa! Jos jotain jää yli, se päätyy kuitenkin perillisille.

Eipä olisi hauskaa itse maata seitsemänkymppisenä märissä vaipoissa kun rahat on annettu lapsille ja miniöille ja tuhlattu jo ajat sitten...

 

Siis jos on perintöä saanut ennakkona, niin ei siitä enää mene lahjaveroa!!!!!

 

Yhteiskunnalta ei tule mitään lahjaksi, ainakaan työssäkäyvälle. Ne ""lahjat ja etuudet"" ovat kertaalleen maksettuja veroina. Kohtuullista palkkaa saavana huomaan kuukausittain maksavani aika pitkän sentin veroja eli ehkä raaskin nauttia näistä ""eduista, mutta appivanhempien rahat eivät ole minun ansaitsemiani millään tavalla. Kuolisin mieluummin kuin menisin kinuamaan heiltä rahaa.