Pienten lasten kotiäidit!

Varmaan kysymys nykyaikana kasvavasta ilmiöstä. Äidit luulee että heidän täytyy kotona ollessaan koko ajan keskittyä lapseen ja hänen kehittämiseen ja holhoamiseen. Hehän ovat kotona LASTEN takia. Lapset on kaiken keskipiste ja lähtökohta. Istutaan päivät pitkät lattialla viihdyttämässä tyytymättömiä tenavia jotka luultavasti ovat yhtä tylsistyneitä kuin äiditkin. Kun vaan otetaan lapset mukaan kotitöihin tekemään ITSE niin varmaan tuokin turhautumisesta johtuvs kitinä vähenisi. Lapsi rakastaa oppia AIKUISTEN juttuja ja olla hyödyksi!!! Mitähän sitä itse ajattelisi jos päivät pitkät istuisi lelujen keskellä. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kukaan ei tarvitsisi/ haluaisi sinun apua kun vaan hidastat hommia, joutuisit eristetyksi omaan "leluparatiisiisi" ja kaikki vaan istuisivat vieressäsi hymyillen ja haukotellen.

Tähän iso PEESI! Mun 1,5v rakastaa pyykin lajittelua ja ripustamista, imurointia yms. Olen ihan pienestä asti ottanut muksun mukaan kaikkiin kotihommiin. Hidastahan se on, mutta toinen nauttii kun saa olla mukana tekemässä jotain mitä ÄITIKIN tekee. Ruokaa laittaessa muksu on vieressä syöttötuolissa, edessään leikkuulauta, puuveitsi ja peruna/porkkana/kurkku tms. Toki rokatessa useimmiten hiukan roiskuu, mutta haitanneeko tuo?

 

Varmaan kysymys nykyaikana kasvavasta ilmiöstä. Äidit luulee että heidän täytyy kotona ollessaan koko ajan keskittyä lapseen ja hänen kehittämiseen ja holhoamiseen. Hehän ovat kotona LASTEN takia. Lapset on kaiken keskipiste ja lähtökohta. Istutaan päivät pitkät lattialla viihdyttämässä tyytymättömiä tenavia jotka luultavasti ovat yhtä tylsistyneitä kuin äiditkin. Kun vaan otetaan lapset mukaan kotitöihin tekemään ITSE niin varmaan tuokin turhautumisesta johtuvs kitinä vähenisi. Lapsi rakastaa oppia AIKUISTEN juttuja ja olla hyödyksi!!! Mitähän sitä itse ajattelisi jos päivät pitkät istuisi lelujen keskellä. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kukaan ei tarvitsisi/ haluaisi sinun apua kun vaan hidastat hommia, joutuisit eristetyksi omaan "leluparatiisiisi" ja kaikki vaan istuisivat vieressäsi hymyillen ja haukotellen.

Tähän iso PEESI! Mun 1,5v rakastaa pyykin lajittelua ja ripustamista, imurointia yms. Olen ihan pienestä asti ottanut muksun mukaan kaikkiin kotihommiin. Hidastahan se on, mutta toinen nauttii kun saa olla mukana tekemässä jotain mitä ÄITIKIN tekee. Ruokaa laittaessa muksu on vieressä syöttötuolissa, edessään leikkuulauta, puuveitsi ja peruna/porkkana/kurkku tms. Toki rokatessa useimmiten hiukan roiskuu, mutta haitanneeko tuo?

Kyllähän munkin reilu kolme vee rakastaa autella äitiä, mut kun se yks vee huutaakin sit kurkku suorana... Tai vastaavasti kiipeää sohvalle silmän välttäessä tms. Mä mielummin OLEN niiden lasten kanssa, siivota kerkee loppuelämän. Onko tää nyt joku äitiyden mitta, kuka tekee eniten kotitöitä???

 

Mä oon ollut kotona nyt 1,5 veen ja vajaa 3-vuotiaan kanssa. Kyllä mä pyykkikonetta oon pysynyt pyörittämään, mutta apk:n täyttö ei onnistu lasten läsnäollessa. Menee riehumiseksi. Imurointi onnistuu tiettyyn pisteeseen saakka - pienempi alkaa repii johtoa seinästä ja isompi muuten vaan riehuu. Pyykkejä on vaikea laittaa telineeseen kun repivät kilpaa niitä sitä mukaa pois (hetken aikaa onnistuu hyvin, auttavat mutta sit menee riehumiseksi). Ruokaa en pysty laittamaan, lämmittämään kyllä, koska heti ovat toistensa kimpussa: "painivat", repivät toisiltaan leluja, ts. pitää olla koko ajan poliisina.

Yhteenvetona sanoisin, että riippuu enempi lasten temperamentista kuin äisin laiskuudesta.

ja mä olen luullut että oma lapsi on täysi riiviö. Eikö jotain puhetta jo pitäisi tuon ikäisten uskoa?

Kyllä tuo vanhempi jotain uskoo, sitä sentäs pystyy uhkailee ja kiristelee. 1,5 vuotias taas ei. Ja tässä on todellakin "joukossa tyhmyys tiivistyy". Lietsovat toinen toistaan jekkuilemaan mua vastaan. Jos kannan toisen pois tilanteesta, niin toinen ehtii tuhota sillä aikaa ja toinen tuleekin kohta taas... Välillä on ollut pakko rauhottaa syöttötuoliin (joista eivät kiipee pois) koska peliä ei saa muuten poikki.

Minä olen huomannut meidän sisaruksista että liittoutuvat silloin toistensa kanssa tekemään kiusaa minulle jos olen ollut liian ankara / liian välinpitämätön heidän jutuilleen.
Kannattaa yrittää ottaa mukaan enemmän, meillä nuo kantelee pyykkikoneesta pyykit minulle narulle ja kilpailee siitä kumpi saa auttaa.
Joskus repivät pyykkiä narulta mutta jää siihen kun karjaisen, sanominen ei mene aina perille. Ja silloin ei tietenkään halua auttaakaan kun äiti on karjunut.
Mutta kun pyykki on pyörinyt, huuda lapsille "kuka haluaa auttaa?" ennenkuin ehtivät tehdä tuhmuuksia ja eivät ole näkäisiä ja väsyneitä..

 

Muksut 7v, 3v, 2v ja 7kk. Koko päivän siivoilen pikkuhiljaa. Mies ehtii päivisin olla kotona noin 2-3 tuntia ja saa viettää aikaa lasten kans. Ja mulla on treffit sillon imurin kans.

 

teidän mielestä lasten isän ei tulis osallistua perheen arjen pyöritykseen?Nyt eletään sentään 2010 lukua naiset! Te saatte vaatia miehiltä enemmän työpäivän jälkeen, tekin olette tehneet työpäivän kotona, joku rauhallisemman, toinen hektisemmän. Miettikää asiaa...

 

Varmaan kysymys nykyaikana kasvavasta ilmiöstä. Äidit luulee että heidän täytyy kotona ollessaan koko ajan keskittyä lapseen ja hänen kehittämiseen ja holhoamiseen. Hehän ovat kotona LASTEN takia. Lapset on kaiken keskipiste ja lähtökohta. Istutaan päivät pitkät lattialla viihdyttämässä tyytymättömiä tenavia jotka luultavasti ovat yhtä tylsistyneitä kuin äiditkin. Kun vaan otetaan lapset mukaan kotitöihin tekemään ITSE niin varmaan tuokin turhautumisesta johtuvs kitinä vähenisi. Lapsi rakastaa oppia AIKUISTEN juttuja ja olla hyödyksi!!! Mitähän sitä itse ajattelisi jos päivät pitkät istuisi lelujen keskellä. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kukaan ei tarvitsisi/ haluaisi sinun apua kun vaan hidastat hommia, joutuisit eristetyksi omaan "leluparatiisiisi" ja kaikki vaan istuisivat vieressäsi hymyillen ja haukotellen.

Tähän iso PEESI! Mun 1,5v rakastaa pyykin lajittelua ja ripustamista, imurointia yms. Olen ihan pienestä asti ottanut muksun mukaan kaikkiin kotihommiin. Hidastahan se on, mutta toinen nauttii kun saa olla mukana tekemässä jotain mitä ÄITIKIN tekee. Ruokaa laittaessa muksu on vieressä syöttötuolissa, edessään leikkuulauta, puuveitsi ja peruna/porkkana/kurkku tms. Toki rokatessa useimmiten hiukan roiskuu, mutta haitanneeko tuo?

Juu sama täällä, "Minä voin auttaa sinua!" "Minäkin voin auttaa sinua!" -joskus rasittavaakin, mutta ihan mukavaa. Lapset on muutenkin niin kivaa seuraa, yksin olisi ihan tylsää puuhastella Meillä poika 3, tyttö 2. Vaan jos on paha päivä, silloin on paha päivä, ja tappeluita tappeluiden perään saa olla selvittelemässä, heti kun selkänsä kääntää. Sellaista se on.

 

Varmaan kysymys nykyaikana kasvavasta ilmiöstä. Äidit luulee että heidän täytyy kotona ollessaan koko ajan keskittyä lapseen ja hänen kehittämiseen ja holhoamiseen. Hehän ovat kotona LASTEN takia. Lapset on kaiken keskipiste ja lähtökohta. Istutaan päivät pitkät lattialla viihdyttämässä tyytymättömiä tenavia jotka luultavasti ovat yhtä tylsistyneitä kuin äiditkin. Kun vaan otetaan lapset mukaan kotitöihin tekemään ITSE niin varmaan tuokin turhautumisesta johtuvs kitinä vähenisi. Lapsi rakastaa oppia AIKUISTEN juttuja ja olla hyödyksi!!! Mitähän sitä itse ajattelisi jos päivät pitkät istuisi lelujen keskellä. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kukaan ei tarvitsisi/ haluaisi sinun apua kun vaan hidastat hommia, joutuisit eristetyksi omaan "leluparatiisiisi" ja kaikki vaan istuisivat vieressäsi hymyillen ja haukotellen.

Hmm... mitenköhän mä saisin ton 10kk auttamaan noissa kotihommissa? Vaikka kyllähän se nytkin kovasti "auttelee". Työntelee imuria paikasta toiseen ja tarttuu moppiin ja harjaan. Harmi vaan kun niiden välineiden (siivous)tarkoitus on vielä vähän hakusessa.
Hei nyt mä keksin! Se kun on kova poika purkamaan kasseja, kun pakataan, niin jospa se voisi vaikka purkaa kauppakassit!!! Eri asia sitten mihin ne ostokset päätyy...
Mutta leikki sikseen, aika vaikea musta kyllä välillä on tehdä kotihommia silloin, kun toinen roikkuu lahkeessa kiinni. Kerran annoin sille oman paljun, että saisin tiskata rauhassa. No tietäähän sen miten siinä kävi...

 

Varmaan kysymys nykyaikana kasvavasta ilmiöstä. Äidit luulee että heidän täytyy kotona ollessaan koko ajan keskittyä lapseen ja hänen kehittämiseen ja holhoamiseen. Hehän ovat kotona LASTEN takia. Lapset on kaiken keskipiste ja lähtökohta. Istutaan päivät pitkät lattialla viihdyttämässä tyytymättömiä tenavia jotka luultavasti ovat yhtä tylsistyneitä kuin äiditkin. Kun vaan otetaan lapset mukaan kotitöihin tekemään ITSE niin varmaan tuokin turhautumisesta johtuvs kitinä vähenisi. Lapsi rakastaa oppia AIKUISTEN juttuja ja olla hyödyksi!!! Mitähän sitä itse ajattelisi jos päivät pitkät istuisi lelujen keskellä. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kukaan ei tarvitsisi/ haluaisi sinun apua kun vaan hidastat hommia, joutuisit eristetyksi omaan "leluparatiisiisi" ja kaikki vaan istuisivat vieressäsi hymyillen ja haukotellen.

Tähän iso PEESI! Mun 1,5v rakastaa pyykin lajittelua ja ripustamista, imurointia yms. Olen ihan pienestä asti ottanut muksun mukaan kaikkiin kotihommiin. Hidastahan se on, mutta toinen nauttii kun saa olla mukana tekemässä jotain mitä ÄITIKIN tekee. Ruokaa laittaessa muksu on vieressä syöttötuolissa, edessään leikkuulauta, puuveitsi ja peruna/porkkana/kurkku tms. Toki rokatessa useimmiten hiukan roiskuu, mutta haitanneeko tuo?

Kyllähän munkin reilu kolme vee rakastaa autella äitiä, mut kun se yks vee huutaakin sit kurkku suorana... Tai vastaavasti kiipeää sohvalle silmän välttäessä tms. Mä mielummin OLEN niiden lasten kanssa, siivota kerkee loppuelämän. Onko tää nyt joku äitiyden mitta, kuka tekee eniten kotitöitä???

Ei ole Tuo kiipeilyvaihe on hankala, me just kavereitten kanssa juteltiin että varmaan 1v on yksi hankalimmista ikävaiheista(vanhemmalle), kun on koko ajan juostava naperon perässä...ja on usein eroahdistusta ja muuta vielä lisäksi.

 

Varmaan kysymys nykyaikana kasvavasta ilmiöstä. Äidit luulee että heidän täytyy kotona ollessaan koko ajan keskittyä lapseen ja hänen kehittämiseen ja holhoamiseen. Hehän ovat kotona LASTEN takia. Lapset on kaiken keskipiste ja lähtökohta. Istutaan päivät pitkät lattialla viihdyttämässä tyytymättömiä tenavia jotka luultavasti ovat yhtä tylsistyneitä kuin äiditkin. Kun vaan otetaan lapset mukaan kotitöihin tekemään ITSE niin varmaan tuokin turhautumisesta johtuvs kitinä vähenisi. Lapsi rakastaa oppia AIKUISTEN juttuja ja olla hyödyksi!!! Mitähän sitä itse ajattelisi jos päivät pitkät istuisi lelujen keskellä. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kukaan ei tarvitsisi/ haluaisi sinun apua kun vaan hidastat hommia, joutuisit eristetyksi omaan "leluparatiisiisi" ja kaikki vaan istuisivat vieressäsi hymyillen ja haukotellen.

Tähän iso PEESI! Mun 1,5v rakastaa pyykin lajittelua ja ripustamista, imurointia yms. Olen ihan pienestä asti ottanut muksun mukaan kaikkiin kotihommiin. Hidastahan se on, mutta toinen nauttii kun saa olla mukana tekemässä jotain mitä ÄITIKIN tekee. Ruokaa laittaessa muksu on vieressä syöttötuolissa, edessään leikkuulauta, puuveitsi ja peruna/porkkana/kurkku tms. Toki rokatessa useimmiten hiukan roiskuu, mutta haitanneeko tuo?

Kyllähän munkin reilu kolme vee rakastaa autella äitiä, mut kun se yks vee huutaakin sit kurkku suorana... Tai vastaavasti kiipeää sohvalle silmän välttäessä tms. Mä mielummin OLEN niiden lasten kanssa, siivota kerkee loppuelämän. Onko tää nyt joku äitiyden mitta, kuka tekee eniten kotitöitä???

Ei toki. Tietysti on päiviä/kausia kun ei kaikki luonaa ihan justsilleen, mutta yrittää kannattaa aina! Oletko kokeillut antaa 1-veelle vaikka pyykipoikapussia pyykin ripustamisen ajaksi, voisit opettaa hänet ojentamaan sulle niitä? Tai ''pilppomaan'' ruokaa kuten ed. kirjoituksessani kerroin? Tuon ikäiselle voi antaa rätinkin käteen jolla hän voi pyyhkiä pölyjä

 

teidän mielestä lasten isän ei tulis osallistua perheen arjen pyöritykseen?Nyt eletään sentään 2010 lukua naiset! Te saatte vaatia miehiltä enemmän työpäivän jälkeen, tekin olette tehneet työpäivän kotona, joku rauhallisemman, toinen hektisemmän. Miettikää asiaa...

Osallistuu tietenki.

 

Varmaan kysymys nykyaikana kasvavasta ilmiöstä. Äidit luulee että heidän täytyy kotona ollessaan koko ajan keskittyä lapseen ja hänen kehittämiseen ja holhoamiseen. Hehän ovat kotona LASTEN takia. Lapset on kaiken keskipiste ja lähtökohta. Istutaan päivät pitkät lattialla viihdyttämässä tyytymättömiä tenavia jotka luultavasti ovat yhtä tylsistyneitä kuin äiditkin. Kun vaan otetaan lapset mukaan kotitöihin tekemään ITSE niin varmaan tuokin turhautumisesta johtuvs kitinä vähenisi. Lapsi rakastaa oppia AIKUISTEN juttuja ja olla hyödyksi!!! Mitähän sitä itse ajattelisi jos päivät pitkät istuisi lelujen keskellä. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kukaan ei tarvitsisi/ haluaisi sinun apua kun vaan hidastat hommia, joutuisit eristetyksi omaan "leluparatiisiisi" ja kaikki vaan istuisivat vieressäsi hymyillen ja haukotellen.

Tähän iso PEESI! Mun 1,5v rakastaa pyykin lajittelua ja ripustamista, imurointia yms. Olen ihan pienestä asti ottanut muksun mukaan kaikkiin kotihommiin. Hidastahan se on, mutta toinen nauttii kun saa olla mukana tekemässä jotain mitä ÄITIKIN tekee. Ruokaa laittaessa muksu on vieressä syöttötuolissa, edessään leikkuulauta, puuveitsi ja peruna/porkkana/kurkku tms. Toki rokatessa useimmiten hiukan roiskuu, mutta haitanneeko tuo?

Kyllähän munkin reilu kolme vee rakastaa autella äitiä, mut kun se yks vee huutaakin sit kurkku suorana... Tai vastaavasti kiipeää sohvalle silmän välttäessä tms. Mä mielummin OLEN niiden lasten kanssa, siivota kerkee loppuelämän. Onko tää nyt joku äitiyden mitta, kuka tekee eniten kotitöitä???

Ei toki. Tietysti on päiviä/kausia kun ei kaikki luonaa ihan justsilleen, mutta yrittää kannattaa aina! Oletko kokeillut antaa 1-veelle vaikka pyykipoikapussia pyykin ripustamisen ajaksi, voisit opettaa hänet ojentamaan sulle niitä? Tai ''pilppomaan'' ruokaa kuten ed. kirjoituksessani kerroin? Tuon ikäiselle voi antaa rätinkin käteen jolla hän voi pyyhkiä pölyjä

No en mä nyt mikään idiootti ole. Kyllä mun muruset on tyhjänny pyykkipoika-pussin jotain sata kertaa pihanurtsille ja pölyrättiäkin on kiva imeskellä. Tää nyt oli vähän kärjistetty et onko se äitiyden mitta, mut musta on ihan älytöntä aloittaa ketjua aiheesta et joku on paska mutsi jonkun mielestä, kun ei pese ikkunoita lasten kanssa.
Musta mun "työhön" päivisin kuuluu lasten hoito, pukeminen, pesut, ruoka, leikit, ulkoilut, ennenkaikkea mä haluan olla LÄSNÄ lapsilleni. Meillä on koko ilta aikaa imuroida ja pyyhkiä pölyjä miehen kanssa, ei mun täydy tehdä niitä päivällä, ainakaan siks et mies tulee sit kotiin valmiiseen pöytään ja siistiin kotiin. Mä en ole mikään kotiorja.
Kotityöt jaetaan, toki enempi mun niskoilla, mut kuitenkin. Tietty mä teen perusjutut, joskus niistäkin tingitään, jos ei onnistu niin turha tapella. Joskus on helpompi painua pihalle leikkimään
Ja meillä on muuten siistiä, usko tai älä.

 

Mä teen päivän aikana sen, minkä viitsin, jaksan ja ehdin. Mulla vaan yksi lapsi, 1v, ja paljon vietän aikaa tytön kanssa ulkoillen ja kyläillen. Meillä on perussiistiä, mut en puunaa jatkuvasti eikä pesukone pauhaa yötäpäivää. Olen mieluummin tytön kanssa. Mies tekee pitkää päivää ja rankkoja olis munkin päivät, jos joka minuutti pitäis tehokkaasti käyttää. Onneks osaan myös relata ja onneks mulla on mies, joka sen mulle sallii, siitäkin huolimatta etten käy töissä (itse asiassa keikkaa teen satunnaisesti ). Ruokaakin teen nykyään, kun tyttökin syö samaa ruokaa. Silloin kun oli pieni ja söi omia ruokia, ni usein sit miehen kans tehtiin yhdessä illalla ruoka. Mies kun tykkää kokata.

 

Meillä menee ihan rutiini omasesti arki. Joka päivä imuroidaan, pestään vessa, pyykit,tiskit jne.. Lapsi mukana touhuissa vaikka vasta 1vuotias. Kun imuroidaan lapsi kävelee ja työntää imuria, tiskien laiton aikana, lapsi leikkii samoin pyykkien ohella. Ruuanlaiton ohella lapsi päiväunilla. Hyvin rytmit saa järkättyä. Tosin meille suotu laps joka nukkuu yössä 12h putkeen

 

Meillä menee ihan rutiini omasesti arki. Joka päivä imuroidaan, pestään vessa, pyykit,tiskit jne.. Lapsi mukana touhuissa vaikka vasta 1vuotias. Kun imuroidaan lapsi kävelee ja työntää imuria, tiskien laiton aikana, lapsi leikkii samoin pyykkien ohella. Ruuanlaiton ohella lapsi päiväunilla. Hyvin rytmit saa järkättyä. Tosin meille suotu laps joka nukkuu yössä 12h putkeen

öh, miten tuo yö nukkuminen tähän liittyy??

 

En ole mitenkään erityisen taitava kotihommissa. Kyllä me kaikenlaista saadaan tehtyä, mutta kyllä meillä vaan taitaa aina olla jonkin sortin kaaos. Tätä kotia tuntuu olevan mahdoton pitää missään järjestyksessä. Miestä ei sotkut haittaa, hän on aina osannu näissä jutuissa ottaa rennosti. Itseä vaivaa kyllä.

EHkä olen vähän väsähtänytkin. Kokonaiselämäntilanne kyllä vaikuttaa aika paljon energisyyteen ja pystyvyyteen. Noh kukin taplaa tyylillään.

 

Jos on tottunut siihen , että mies tekee niin sitten se vaan on niin. kyllä meilläkin mies laittaa keittiön kuntoon muunmuassa, imuroi ja pyykkää. Itse olen mieluummin lasten kanssa niin paljon kuin voin ja kun en ole, rentoudun. Ja kun on hommia tehtävänä ihan niin että kahdelle täysmääräisesti riittää tekemistä, niin jaetaan sitten siivoukset mielen mukaan. En minä aio tuntea mitään syyllisyyttä siitä, että mies osallistuu ja pääsen aiak vähällä kotitöissä. Kotiäiti ei tarkoita minusta automaattisesti myös asunnon siivoojaa, siivotaan yhdessä tai sitten kun fiiliksiä siihen kelläkin on.

 

Meillä menee ihan rutiini omasesti arki. Joka päivä imuroidaan, pestään vessa, pyykit,tiskit jne.. Lapsi mukana touhuissa vaikka vasta 1vuotias. Kun imuroidaan lapsi kävelee ja työntää imuria, tiskien laiton aikana, lapsi leikkii samoin pyykkien ohella. Ruuanlaiton ohella lapsi päiväunilla. Hyvin rytmit saa järkättyä. Tosin meille suotu laps joka nukkuu yössä 12h putkeen

Mäkin toteutin tuota rutiinia kuin orja silloin kun ensimmäinen lapsi oli noin pieni. Jälkeenpäin tajuan, että olin aika masentunut ja turhautunut tuohon aikaan ja halusin täyttää päiväni jollain, etten tuntisi oloani huonoksi. Toki sitä siivota saa, mutta esimerkiksi vessan pesu ja kaappien kiillotus jokapäivä ei ole välttämättä mitenkään tarpeellista, mitä itse tein. Sitten kiillotin lattian ja jynssäsin kloriitilla valkosia paikkoja kodista.... Sitten kun tuli vähän enemmän sisältöä elämään, se siivousrutiinikin jäi.

 

Pystyn kyllä tekemään kotitöitä vaikka meillä on 2 -vuotias vilkas lapsi, mutta helppoa se ei ole. Teen kuitenkin kotityöt päivän aikana, iltaisin pesen korkeintaan pyykkiä (pesutuvassa). Käsitiskikin meillä oli viime viikkoon asti, kunnes ostimme astianpesukoneen. Yleisesti ottaen, meillä on yleensä siistiä, kaaosta ei ole vielä tähän päivään mennessä ollut.

 

Meillä menee ihan rutiini omasesti arki. Joka päivä imuroidaan, pestään vessa, pyykit,tiskit jne.. Lapsi mukana touhuissa vaikka vasta 1vuotias. Kun imuroidaan lapsi kävelee ja työntää imuria, tiskien laiton aikana, lapsi leikkii samoin pyykkien ohella. Ruuanlaiton ohella lapsi päiväunilla. Hyvin rytmit saa järkättyä. Tosin meille suotu laps joka nukkuu yössä 12h putkeen

öh, miten tuo yö nukkuminen tähän liittyy??

Varmaan jaksaa paremmin, kun lapsi nukkuu hyvin.

 

Teen sen verran kuin kerkeän. Joskus on päiviä, jolloin tuntuu että mitään ei saa tehtyä ja joskus taas saa tehtyä ylimääräistäkin. Monesti siivoilen näin illalla/yöllä, kun lapset on jo nukkumassa.

 

Mulla 3v ja 1,5v, osaavat olla keskenään ja mulla välillä aikaa omille jutuille. Esim. siivoilu, lukeminen jne. Kun vanhempi oli vielä ainoa, osas silloinkin leikkiä ja puuhailla välillä yksinään.
Tietenkin varmasti lapsen/lapsien luonteesta kiinni osaako touhuilla yksinäänkin, mutta välillä tuntuu että vanhemmat paapoo lapset avuttomiksi. Eivät lapset sitten osaa keksiä itse leikkejä ja touhuja. Enkä nyt tarkoita, ettei mulla olisi koko ajan silmät selässä siihen mitä tapahtuu, ettei mitään vaaratilanteita pääsis käymään.

Kotitöitä teen tasan niin paljon kuin sotkut ärsyttää. Joskus aikaisemmin oli miehen kanssa keskustelua/riitaa siitä etten "huolehdi" asunnosta tarpeeksi tai ruoka ei oo aina valmiina kun tulee töistä. Nyt teen osa-aika töitä kaks kertaa viikossa, jolloin mies kotona. Eipä näytä miehellä olevan aikaa laittaa mulle ruokaa valmiiksi tai tehdä suursiivousta mitä multa vaati. On kuulemma niin kiireistä lasten kanssa. Hyvä kun hoksas ettei kotona olla pelkästään siivoojana ja ruuanlaittajana.

Eikä aina kaikki tarvi olla niin tiptop.

 

Kaikella ystävällisyydellä, mitä se sinulle/meille kuuluu, tekeekö joku kotihommia lasten kanssa vai ei? Ainakaan kritisoivalta kannalta. Jos ei ehdi / ei pysty, niin sehän kertoo, että ajattelee jo, että pitäisi. Ei siis ole patalaiska vaan. Syyt voivat olla monituiset lapsesta, äidistä, kasvartuksen tavoitteista tai parisuhteen dynamiikasta asti. Jos pikkulapsiperheessa parisuhde on suht. ok, lapset tasapainoisia ja koti tavalla tai toisella pysyy kuosissa, niin KAIKKI ON HYVIN. Ap ei kyllä minunkorvaani kuulosta perheen ystävältä, vaan kateelliselta naapurilta/sukulaiselta...

 

Meillä menee ihan rutiini omasesti arki. Joka päivä imuroidaan, pestään vessa, pyykit,tiskit jne.. Lapsi mukana touhuissa vaikka vasta 1vuotias. Kun imuroidaan lapsi kävelee ja työntää imuria, tiskien laiton aikana, lapsi leikkii samoin pyykkien ohella. Ruuanlaiton ohella lapsi päiväunilla. Hyvin rytmit saa järkättyä. Tosin meille suotu laps joka nukkuu yössä 12h putkeen

öh, miten tuo yö nukkuminen tähän liittyy??

Varmaan jaksaa paremmin, kun lapsi nukkuu hyvin.

nukkuu meilläkin 1v sen 12 tuntia, mut silti on sellanen vauhtivekara, et aika mahotonta sen kaa kotityöt...
ja nukkuu myös 3 tuntia päikkäreitä!
joten tä uni juttu ei men mul jakeluu....

 

Minkä verran teette kotitöitä päivisin ja minkäikäiset lapset?
Mä niin suuresti ihmettelen yhtä kaveria, jolla kaksi lasta ja ei muka pysty päivisin tekemään mitään kotitöitä...ei ees laittamaan likaisia tiskejä tiskikoneeseen. TAi pesemään pyykkiä...mies töistä tullessaan alkaa sit heti siistimään ensitöikseen keittiön (=laittaa tiskit koneeseen)yms.

Mulla itsellä kolme lasta ja osa-aikatyö ja ihan hyvin "osaan" päivisin kotona ollessani pitää kodin suht siistinä, jopa siivotakin, laittaa pyykit koneeseen ja sieltä kuivumaan yms. ja useimmiten ruokakin on valmiina kun mies tulee kotiin.

Mun mielestä pelkkää laiskuutta väittää, ettei mtn pysty tekemään lasten kanssa (no joo, joku koliikkivauva ehkä poikkeuksena, mut tässä ei nyt sellaisestakaan oo kysymys)

Minulla on yksi 8 kkn ikäinen lapsi, vanhempi lapsi koulussa.
Teen päivisin aika paljonkin. Lapsen ollessa hyppykiikussa, kävelytuolissa tai sitterissä tai ulkona unilla, imuroin.

Täytän ja tyhjään konetta, pesen pyykkiä, silitän, viikkaan puhtaisia pyykkejä kaappiin, petaan pedit, esivalmistelen ruuan...Ei oikeastaan mitään jää tekemättä vauvan takia, oman laiskuuden joskus kylläkin...:ashamed:

 

Mäkin toteutin tuota rutiinia kuin orja silloin kun ensimmäinen lapsi oli noin pieni. Jälkeenpäin tajuan, että olin aika masentunut ja turhautunut tuohon aikaan ja halusin täyttää päiväni jollain, etten tuntisi oloani huonoksi. Toki sitä siivota saa, mutta esimerkiksi vessan pesu ja kaappien kiillotus jokapäivä ei ole välttämättä mitenkään tarpeellista, mitä itse tein. Sitten kiillotin lattian ja jynssäsin kloriitilla valkosia paikkoja kodista.... Sitten kun tuli vähän enemmän sisältöä elämään, se siivousrutiinikin jäi.

Niin tuttua. Sekä minulla että siskollani oli sama tilanne (meidän lasten ikäero 2v). Aikaisemmin siskoni oli ihmetelyt mikä siivousintoilija minusta yhtäkkiä tuli, itse tajusin siskoani myöhemmin katsoessani mistä on kyse: sisällön puutteesta elämässä.
Toisen lapsen kohdalla osasin jo tunnistaa merkit ja hankin muuta tekemistä kuin jatkuva lusikkalaatikoiden jynssäys