Pienten lasten kotiäidit!

Osa-aikatyöhän antaa tauon lasten kanssa olemisesta, sillä joku muu ilmeisesti hoita lasten rutiinit silloin. Äiti saa oll aikuisten ympyröissä ja jaksaa taas paremmin lasten kanssa. Ehdottomasti kannatan osa-aikatyötä äideille, jos joku lähiympäristössä sen mahdollistaa! On kuitenkin henkisesti raskaampaa olla 24/7 lasten kanssa (tietysti ihanaakin mutta silti).

Olen siis itse kotona 1,5v. ja 3,5v. kanssa ja nyt saan kotityöt tehtyä tasaisesti vuorokauden aikana. Miestä ei ole, joka niitä tulisi tekemään, no eipä sotkemaankaan. Lasten hereilläoloaikana suosin ajan viettämistä heidän kanssaan, mutta kyllä silti pääsääntöisesti tiskaan ja yhdessä imuroidaan jne. Kun taas esikoinen oli alle 2-vuotias, niin enpä paljon ylimääräistä ehtinyt, kun kaveri oli koko ajan niin menossa. Leikki kyllä itsekseenkin, mutta se leikki saattoi sitten millä hetkellä tahansa muuttua päätähuimaavaksi, eim. oppi juoksemaan ennen kuin pysähtymään, kiipesi ennen kuinlaskeutui jne. Hiekkalaatikolla muiden lapset istuivat siinä äidin jalkojen juuressa niin kuin kuopukseni nyt, mutta esikko juoksi 1v. lähtien isompien leikkeihin ja tutkimaan pihan syvimmätkin sopukat. No nyt hänkin on rauhoittunut ja pienet leikkivät yleensä tosi hienosti yhdessä, mikä antaa mulle aikaa kotitöihinkin.

 

Varmaan kysymys nykyaikana kasvavasta ilmiöstä. Äidit luulee että heidän täytyy kotona ollessaan koko ajan keskittyä lapseen ja hänen kehittämiseen ja holhoamiseen. Hehän ovat kotona LASTEN takia. Lapset on kaiken keskipiste ja lähtökohta. Istutaan päivät pitkät lattialla viihdyttämässä tyytymättömiä tenavia jotka luultavasti ovat yhtä tylsistyneitä kuin äiditkin. Kun vaan otetaan lapset mukaan kotitöihin tekemään ITSE niin varmaan tuokin turhautumisesta johtuvs kitinä vähenisi. Lapsi rakastaa oppia AIKUISTEN juttuja ja olla hyödyksi!!! Mitähän sitä itse ajattelisi jos päivät pitkät istuisi lelujen keskellä. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kukaan ei tarvitsisi/ haluaisi sinun apua kun vaan hidastat hommia, joutuisit eristetyksi omaan "leluparatiisiisi" ja kaikki vaan istuisivat vieressäsi hymyillen ja haukotellen.

Tähän iso PEESI! Mun 1,5v rakastaa pyykin lajittelua ja ripustamista, imurointia yms. Olen ihan pienestä asti ottanut muksun mukaan kaikkiin kotihommiin. Hidastahan se on, mutta toinen nauttii kun saa olla mukana tekemässä jotain mitä ÄITIKIN tekee. Ruokaa laittaessa muksu on vieressä syöttötuolissa, edessään leikkuulauta, puuveitsi ja peruna/porkkana/kurkku tms. Toki rokatessa useimmiten hiukan roiskuu, mutta haitanneeko tuo?

Kyllähän munkin reilu kolme vee rakastaa autella äitiä, mut kun se yks vee huutaakin sit kurkku suorana... Tai vastaavasti kiipeää sohvalle silmän välttäessä tms. Mä mielummin OLEN niiden lasten kanssa, siivota kerkee loppuelämän. Onko tää nyt joku äitiyden mitta, kuka tekee eniten kotitöitä???

En mä sanonut että pitää siivota. Mun pointti oli se että ota lapsi/ lapset tekemään sinun kanssa noita juttuja niin ei kiipeile ja riko paikkoja samalla. Kun lapsi tekee vähän töitä niin jaksaa paremmin leikkiä. Toi kiipeilyvaihe on kyllä sellanen että saa käyttää mielikuvitusta että keksii sellasta tekemistä mikä vie kiipeilystä voiton. Tiedän tuon tosi hyvin! Itselläni 3v ja 1 1/2v kaksoset.