Pienten lasten äidit, kertokaa

No tottakai! parisuhde voi hyvin kun äitikin pääsee välillä yksin jonnekin. Nyt mies "ojennukseen". Jos ei heti alusta asti hoida vauvaa ei sitä välttämättä myöhemminkään tee vedoten "ettei osaa".
Menet vaikka vaan kävelylle yksin tai kauppaan. Sekin jo auttaa, että saa vaan olla rauhassa. Tai uimahalliin. Siellä on rentouttavaa olla uimassa ja saunassa rauhassa :)
 
Tänään en pysty lähtemään vaikka mieli tekis, mies on siis nyttekkin oman harrastuksensa parissa. Mutta huomenna meinasin kyllä lähteä hieman tuulettumaan, en vain tiedä mitä tekisin :D Olis uusi kirppari avautunut tuohon lähelle, mutta en raaski mitään ostaa ja tuntuu tyhmältä mennä vaan palloilee sinne. (tiedän, tyhmää, mutta ahdistaa kävellä yksin kauppakeskuksen läpi, vaikka en varmastikkaan mitenkään erotu joukosta)
 
Meillä ei kielletä toisen harrastuksia tai vapaa-aikaa, kunhan antaa sitä toiselle myös. Mä otan paljon omaa aikaa urheiluun ja opiskeluun. Jos mies on ollut päivän töissä, antaa hän mulle illan "vapaaksi". Samoin jos mies menee iltaan töihin saa hän aamulla levätä ja tehdä mitä huvittaa tai ollaan yhdessä. Miten vain :) Mä en kestäisi jos joutuisin yksin vastaamaan kaikesta.
 
  • Tykkää
Reactions: up&go
No kirpparihan on siitä hyvä, että siellä on halpaa ;) mutta joo mene vain jonnekink yllä sitä pikkuhiljaa taas tottuu olemaan yksin kädet vapaana ja ihan vain nauttimaan siitä :) tai no mulla se nauttiminen alkoi kyllä heti. Kerran ilmotin miehelle raskaan päivän jälkeen että menen yksin saunaan. Sain siellä sitten olla iihan rauhassa ja kyllä teki hyvää.
 
No, oma vikahan tämäkin on. Alussa olin niin takertunut vauvaa, halusin olla täydellinen äiti ja aina läsnä. Nyt kuitenkin tajuan, että lapsi voi paremmin jos minäkin voin.

Enhän minä tietenkään mieheltä kieltäisi tätä sen harrastustoimintaa, mutta voisi olla jo minun vuoroni päästä hetkeksi muualle. Mies kuitenkin joka päivä touhuaa tämän hommansa kanssa.
 
Joka päivä käyn harrastuksissa tai kaupassa. Omaa aikaa on noin 2h päivässä, vaikka joskus ois kiva että ois 2päivää omaa aikaa mutta meillä mahdottomuus niin olen tyytyväinen tohonkin.
 
Olen noin 1krt/kk yön pois kotoa. Joskus omissa harrastuksissa, joskus miehen kanssa jossakin jos saadaan lapsenvahti.

Viikolla omaa aikaa ei ole kauppareissua kummempaa ja silloinkin on yleensä jompikumpi muksu mukana. Luksusta sekin, kun saa mennä vain yhden kanssa. :D
 
töissä lyhennetyllä työviikolla, omaa aikaa melko niukalti, mies baariyrittäjä, mutta otan sieltä, mistä saan, menen hierojalle, käyn juoksemassa ja työmatkat vedän fillarilla (8km suuntaansa) siinä sitä omaa aikaa... iltaisin luen kirjaa useamman tunninkin. älyttömän tyytyväinen olen siihen, että vähän töissä ja vähän enemmän kotona lapsen kanssa tuntuu olevan just mun juttu =) lapsi vuoropäikyssä.
 
Meidän 3-vuotias tyttö kävi pappansa ja isänsä kanssa uimahallissa. Oli sitten saunassa ihmetellyt silmät suurina, että isi, miks tuolla sedällä on munat selkäpuolella? - kummastakaan ei saa nyt millään irti, että minkälainen setä oli oikeasti ollut, eikä tyttökään muista sen enempää... Olisin vaan halunnut tietää... o.O
 
Mä käyn 2 xviikossa jumpassa, kerran viikossa uimassa, kaupassa ja välillä kavereiden luona. Mulla on reilusti omaa aikaa,m utta välillä toivois et olis koko päivä vapaata. Ehkä sit kun noi kolme on vähän vanhempia.
 
Tottakai mullakin on oikeus omaan aikaan siinä missä miehelläkin, usein vietän omaa aikaa salilla ryhmäliikuntatunneilla tai sitten lähden kahville kavereiden kanssa.Toisinaan jään kotiin omiin oloihin ja mies lähtee pariks tunniks tytön kanssa ulos.
 
on oma liikuntaharrastus 2 kertaa viikossa. Ihana olla reilu tunti täysin puhelimen tavoittamattomissa. Meillä mies ei tosiaan huitele missään sen isommin kuin itsekään. Perhe on meillä yhteinen yritys:)
 
Lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana ei ollut mitään säännöllistä, kun tuo oli erityisen sitkeä tissiapina ja toisaalta itse ei sitten jaksanut sitä "väkisin lähtemistä" vaikka olishan nuo taatusti pärjänneet. Nyt kun lapsi on 1v+ niin palasin entisen harrastuksen pariin ja aloitin uudenkin, eli kahtena arki-iltana käyn omissa harrastuksissa. Ja toki sitten niiden lisäksi voi lähteä yksin kaupalle, teatteriin tms. Vielä en ole ollut poissa nukkumaanmenoaikaan kuin kerran :) (Ja silloinkin oli tulossa kotiin vaille yhdeksän, eli olisi joutanut nukuttamaan rättiväsyneen jos vielä olisi keikkunut hereillä.)

Meillä mies ottaa vähemmän omaa aikaa. Kotona viihtyvää sorttia, ei mitään virallisia harrastuksia, saunailloissa, baareissa tai muilla sellaisilla reissuilla ei juokse oikeastaan lainkaan.
 
Me asutaan korvessa joten harrastukset ja menot vähissä. Varsinkin kesä meni tiiviisti kotona. Nyt kaipaan ilmaa ja aikaa. Odottelen tietoa osaaikatyöstä, olen ilmottautunut kerran viikossa liikkumaan ja kerran kahdes viikossa käsitöitä tekemään. Meillä mies harrastaa uintia ja puutöitä kotosalla. Eli ei pahemmin huitele missään. Ollaan sovittu et kumpikin saa se 1-2 tuntia viikossa harrastaa. Ollaan todella tiiviisti perheenä aina liikkeellä. Nyt harkittu jos käyyäis kerta viikkoon porukalla vaik uimas.
 
Käyn kerran viikossa harrastuksessani, kaksi kertaa kuussa toisessa harrastuksessa ja viikottain jonkun ystävän kanssa lenkillä, kahvittelemassa, shoppailemassa tai sitten yksin kaupassa, kirjastossa, kirpparilla, lenkillä tai jossain. Molemmat saavat harrastaa ja nähdä ystäviä kun haluaa.
 
Olen kotiäitinä ja ties kuink amonetta vuotta ja pieniä lapsia on 3. Meillä harrastetaan vuoroiltoina miehen kanssa ja käytän oman vapaa-aikani salilla/jumpissa. Menen mieluummin sinne kuin jään kotiin hengailemaan, koska täällä en saisi kuitenkaan olla rauhassa. Se kuntokeskuksen jäsenyys on mulle sellainen kotiäidin luksusjuttu, josta viimeisenä luopuisin.
 

Yhteistyössä