Kotona olevat pienten lasten äidit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti

Vieras
Käyttekö usein kavereiden luona tai kaverit teillä kylässä kun mies on töissä? Itsellä kolme pientä lasta ja kaipaisin kovasti aikuista seuraa mutta en itse saa aikaiseksi lähteä mihinkään. Autolla joutuu aina lähtemään, tuntuu että olisi paljon helpompaa jos lähellä asuisi tuttuja ja voisi vaan kävellen mennä ja vauvakin voisi sitte nukkua vaunuissa. Rytmit on myös semmoset että on hankala lähteä. Ja koska ei tule lähdettyä mihinkään niin tuntuu että pää hajoaa kotona.
 
Parina päivänä viikossa käydään tai meille tulee vieraita päivällä. Yhtenä päivänä käydään kaupassa, yksi muskarille ja yksi ollaan kotona. Siinähän se viikko sitten menikin. Niin ja lisäksi joka päivä/ilta ulkoillaan vähintään kaksi tuntia.

Pää hajoaa, kun ollaan viikkokin kotona esim. sairaana.
 
Asutaan kaukana kaikesta ja kavereitakaan ei oikein ole.. Tutut ja sisaruksetkin niin hemmetin kaukana ja korttia en omista. Elikkäs miehen armoilla oon menojeni kanssa.
 
Kaikki tutut on töissä joten etupäässä kotona joutuu kökkiin ja tyttökin viel nii pieni ettei toi srk:n kerhokaan kiinnosta. Välillä kyllä on tosi yksinäistä, varsinki ku aina sataa ni ei voi uloskaan lähtee.
 
Me yleensä tehdään treffit leikkipuistoon yhden äidin kanssa, saa lapset puuhata ulkoilun merkeissä ja itsellekin on seuraa. Joskus käydään myös kylässä puolin ja toisin, mutta yleensä nähdään ulkona. Puistossa näkee muutenkin äitejä ja voi jutella vähän tuntemattomempienkin kanssa. Itellä ei ole korttia, joten minnekään pitemmälle ei voida lähteä ja kauempana asuvat kaverit jääkin harvemmalle näkemiselle.

Ja me kyllä ulkoillaan säällä kuin säällä, muutoin en saa lapsia nukkumaan =) Varustus vaan sään mukaan, niin kaikiklla on mukavampaa!
 
Ite en tykkää noista kerhoista ym. Paljon mukavempaa on jutella kavereiden kanssa. Nää ilmat on kyllä tosi kurjat, ei yhtään huvita ulos lähteä. Ihanaa oli kun oli muutaman päivän pakkasta ja lunta, oli kiva mennä lasten kans ulos vaikken mitenkään ulkoilmaihminen olekaan.
 
Kyllä me ollaan liikuttu alusta asti paljon. Tapaamassa kavereita, perhekahvilassa tai jossakin kyläilemässä.
Nyt syntyy toinen ja varmasti sama meno jatkuu. Itse en pystyisi kököttämään aina vain kotona.
 
Autolla mekin liikutaan ja kaksi kertaa viikossa on koko perheen kerho ja 4 kertaa viikossa on isommalla oma kerhonsa. Siinäkin samalla näkee ihmisiä, äitejä jotka odottelevat harrastuksesta pois ja ovat sen verran pieniä että vielä ollaan se koko aika odottamassa, paitsi seurakunnan kerhossa joka kestää monta tuntia.
 
Mä käyn kerhossa tai tapaan ulkoilun merkeissä muita äitejä. En jaksa ottaa meille vieraita, koko kämppä on kaaoksessa koska monikaan ei jaksa juosta pientensä perässä vaan antaa kuljettaa lelut sinne ja tänne ja kulkea kaakun ja keksin kautta pitkin huushollia ollessaan kylässä. Liian suuri vaiva itselle passata vieraat, kestää meteliä ja vielä jälkikäteen siivota kaikki sotku. Helpompi kun menee puistoon jossa on aina muita äitejä niin itse saa seuraa ja ulkoilmaa ja lapsi purkaa energiaa muiden lasten kanssa.
 
Ei meilläkään lähellä ole, mutta autolla tai bussilla ja hyvällä ilmalla pyörällä tai kävelle kyläillään kauempanakin. En jaksaisi kahdestaan lapsen kanssa päivästä toiseen, sekin on tullut koettua kun hetki asuttiin ulkomailla eikä tunnettu ketään. Kesällä oltiin paljon pihalla hiekkalaatikolla, mihin kerääntyi sitten muitakin talon lapsia. Nyt valitettavasti muutettiin taloon, jossa lapsemme on ainut koko talossa, eikä taida naapuritalossakaan olla ainuttakaan. Kesäisin puistot on hyviä paikkoja tavata muita ihmisiä, tosin meillä on matkaa lähimpään puistoon jossa olisi talvella mahdollista käydä.
 
Me asutaan omakotitalossa ja tässä ei lähellä ole puistoja eikä lapsiperheitä. Joskus lähdetään 8km päähän kaverille mut aina ei jaksa olla menossa vaikka sitte kotona tylsää onkin.
 
Meillä on kerho kaksi kertaa viikossa. Toinen on seurakunnan ja toinen on minun vetämä MLL Perhekahvila. Yhden päivän yritän pitää ns kotipäivänä, eli pyykkiä/siivousta yms. Sitten yhtenä päivänä kyläillään tai joku kyläilee meillä. Mahdollisesti kyläilyä tai shoppailua tms vielä yhtenä päivänä viikosta. Tosin välillä on ihanaa olla vaan kotosalla ja leikkiä lapsosen kanssa, eikä tehdä oikeastaan yhtään mitään :)

Olen juuri saanut ajokortin, mutta mies tarvii autoa töissä, joten enpä paljoa arkisin sitä saa. Junalla, bussilla ja kävellen mennään. Juuri tässä mieheltä kyselen että millonkas sitä autoa saisi arkipäivänä kun lähtisin kaverin luokse joka asuu sen verran kaukana etten julkisilla millään haluaisi sinne lähteä.
 
Mulla on (onneksi) kaveri, jonka kanssa ulkoillaan (siis kotonaolevien lasten kanssa) arkipäivisin, on kyllä oikea henkireikä tässä kotonaolemisessa. Muuta seuraa en kaipaakaan päiviin, joskus harvakseltaan joku käy kahvittelemassa meillä, mutta riittää tuo päivittäinen ulkoilu samassa jamassa olevan kaverin kanssa :D
 

Yhteistyössä