Pieni vauva...

[Jans]

Mulla alkaa menemään hermot isovanhempien kanssa kun vihjailevat ja voivottelevat meidän pojan painoa ja kokoa ylipäänsä.

Poika siis 10kk ja 7,7kg ja 72,5cm ja tiedän että on pieni mutta omalla käyrällään kasvanut tasaisesti ja syntyessään oli jo pienehkö.

Meillä isommat lapset kasvanut jopa +20 käyrällä eli en tiedä mistä se johtuu että sisarukset on vaan niin erimallisia..

Mutta siis koko ajan vertaavat isompiin lapsiin, vihjailevat ettei anneta ruokaa, miettivät onko poika jotenkin sairas ja kaiken huippu oli että anoppi on varannut meille ajan lääkäriin ensi viikolle kun on lapsesta niin huolissaan! AH ja ei auta selitykset ja muut. Neuvola ei ole huolissaan, me ei olla huolissaan, poika on ikäisensä mukana kehittynyt, kävelee tukea vasten, istuu, konttaa yms. syö 5 kertaa päivässä jne.

Mä olen yrittänyt olla kiva ja tiedän että varmaan eivät pahalla tätä tee mutta miten mä nyt saan mun asiani taottua heille perille??

 

["viieras"]

No sanot suoraan sille anopille mihin voi työntää mielipiteensä ja käsket lopettamaan. Mä kerran sanoin omalleni suorat sanat, kun kyllästyin alentuvaan asenteeseensa ja sen jälkeen on kohdellut mua huomattavasti paremmin ja suuremmalla kunnioituksella (tai pelolla, samapa tuo...)

 

[Minimahakas]

Kuulostaa ihan siltä, että olisin itsekin tuon voinut kirjoittaa.. Poika meillä pian 4v 102cm pitkä ja 14kg. 10kk:n iässä neuvolakortin mukaan mitat oli 73,3cm/7,8kg, joten melkolailla tismalleen samaa kokoa kuin teidän muksu.

Siskoni kolme poikaa ovat aina olleet vantteria, samoin veljeni poika. Siskoni lapset ovat paljon vanhempia, kuin meidän poika. Mutta veljeni poika on vain kuukauden vanhempi.

Ja koska välimatkojen takia vanhempani näkevät veljeni lasta huomattavasti useammin ja ovat tottuneet hänen kokoonsa (joka hipoo neuvolan käyrissä normaalin ylärajaa sekä pituudessa, että painossa. Painon puolesta jopa kilon tai kaksi yli keskiarvojen), niin johan aina jaksavat siunailla meidän normaalia, hoikkaa, virkeää ja tervettä mukulaa. Isänsä on ikänsä ollut pitkä ja hoikka myös (joskin pituuskasvu spurttasi vasta kunnolla teini-iässä). Äitini kauhistelee lapsemme syömiä ruokamääriä, minä puolestani sitä miten veljeni lapsi vetelee samankokoisia annoksia kuin minä; liikkuva aikuinen nainen.. Poikamme syö monipuolisesti, allergiopita ei ole ja muutenkin on ihan ikäisensä tasoinen kaikessa.. Pieniruokainen ainoastaan.

Huolestahan tuo johtuu. Äitini epäili jopa jonkin sortin ravinteiden imeytymishäirilötä. Mutta koska neuvolassa ei olla oltu huolissaan, itseäni ei huoleta ja päiväkodistakaan ei ole kyselyistä huolimatta asiasta oltu huolissaan, niin olen aikaa sitten lopettanut stressaamisen. Syöminen on luonnollinen osa arkea, pakkosyöttämistä kammoksun (itselläni on kamala päiväkotikokemus, jonka muistan ikäni "syö-lautanen-tyhjäksi"-tyylistä) ja innokkaasti ja uteliaasti lapsi kaikkea uutta on aina maistellut, vaikka ei ole tiennyt tuleeko ruoka olemaan mieluista vai ei.

Oma äitini "rauhottui" huolensa kanssa, kun näki kuvan pojastamme isänsä puolen serkun vieressä. Serkkunsa on 5kk vanhempi ja samaa hoikkaa ja pitkää mallia. Lisäksi esim. HopLopin tyylisissä leikkipaikoissa lapsia tarkkailemalla helposti näkee, että ei meidän muksu ainoa hoikkanen ole. Tarharyhmässäkin on monta saman mallista luikeroa.

Mutta jos mustaa valkealla haluat äidillesi vilauttaa ja ei muuten rauhoitu, niin tulostas oheinen linkki. Meillä on poika aina mennyt poika eteenpäin melko tarkalleen tuon "pieni lapsi"-sarakkeen mukaisesti.

 

[Minimahakas]

http://www.sairaslapsi.com/lapsen-kasvu/pojat-0-5-v

Ai niin, se linkki..