Päätettiin,tai oikeastaan mä päätin pari viikoa sitten,että on parempi erota avomiehen kanssa,niin meidän molempien ku meidän lapsenkin kannalta. Elämä oli yhtä riitelyä ja kiistelyä päivän selvistä asioista. Nyt olen sitten myöhemmin saanu kuulla miehen sukulaisilta,että olen huono äiti ja vielä huonompi avovaimo kun en suostu pitämään suhdetta yllä ihan vaan kulissina. Millainen on huono äiti? Sellainenko joka välittää lapsestaan ja ajattelee vain hänen parastaan? Sellainen joka haluaa,että lapsi kasvaa noin suurin piirtein tasapainoisessa ympäristössä? Jos huono äiti on tollanen,niin sit mä olen ilomielin huono äiti! Miehen sukulaisilta tuli tohon väitteeseen perusteluna se,että erotan lapsen isästään. Kyllä isä saa lastaan nähdä just niin usein ku haluaa,koskaan en aio tapaamisia kieltää. Olen 21 vuotias ja lapsi on 8kk,eli aika tuore äiti. Tollaset kommentit ei kauheesti nosta mielialaa ja kannusta edes yrittämään. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Mikä auttaa jaksamaan tästä päivästä huomiseen ja siitä ylihuomiseen?