L
nii jokaisen oma asia..ite ollu kotona 5vuotta..vanhin 5v lähtee ny eskariin ja 4v puolipvä hoitoon..jään hoitaan 3v ja 1v kotiin. en halua niitä viel hoitoon laittaa..no munkin mielest kyl ainaki sen 3v pitäs pystyy hoitaa kotona..sillonki ku olin naimisis ni ukko oli töis mä himas,rivitalo osake ja muut maksut.hyvinn pärjättiin.nyt yh ja tulot pienet mut pärjätään silti...
No olipas ap:llä mielipide, ja tämähän pätee sitten kaikkiin työssäkäyviin vai? En tiedä millaisena paikkana sitä sossua pidät, mutta ei sieltä ihan tuosta vaan rahaa kellekkään jaella. Ja miksi pistää se tilanne siihen jamaan jos ei ole pakko, ettei raha riitä peruselämiseen? Oletko kuullut millaisia lainan korot, tai vuokrat ovat nykyään, saatikka peruselintarvikkeet. Osalla lapsiperheistä se isoin osa tuloista menee siihen, että on katto pään päällä. Ja siihen jos tulee jotain yllättävää esim. joku perheen jäsen sairastuu, tai tulee joku iso odottamaton menoerä niin johan on talous persiillään vaikka ei koskaan viinaa joisi, polttaisi, ulkomaat olisivat tulleet tutuiksi vain telkkarista, ja kampaajalla koskaan käynytkään.
pystyy toki. mut kyllä se vaan niin on että silloin ei kovin isoja lainoja passaa olla. jos tulot on olleet hyvät ennen äitiylomaa ja myös äitiysraha isompi niin aika tiputus se on jäädä kotihoidontuelle. se vaatii jo ihan erilaisia järjestelyjä. jos taas on ollut minimi rahalla alunperin niin tilanne paranee aavistuksen kun siirrytään kotihoidontukeen.
P
Paparazzi
Vieras
Noin puhuu ihminen jolla ilmeisesti suurituloinen mies. Kodinhoidontuella ei ole ainekaan meidän perheessä mahdollisuutta jäädä lasta kotiin hoitomaan. Ei olla juhlioita eikä polteta eikä kampaajallakaan ole käyty. Ei ole asuntovelkaa kun pankin mukaan ei pärjättäis jos olisi lainaa ja omaa asuntoa lyhennettäis (saman suuruista kun nyt maksetaan vuokraa750e/kk) Eikä saada asumistukea. Tiukoilla ollaan oltu äitiyspäivärahan kanssa vaan eipä tullut sosiaalitoimistostakaan apua kun hain. Eli se siitä sosiaalitoimiston avusta. Eikä olla matkusteltu ja harrastukset on täl hetkel jäissä, kun ei ole niihinkään varaa. 4 lasta joile pitäisi tarjota katto pään päälle, ruokaa ja vaatettaa heidät. Se ei riittä että olen heille hyvä äiti kun ei niitä lapsia lämmitä se et äiti haluaa olla heitä kotona hoitamassa vaan ei tarjota heille edes välttämättömintä.
Alkuperäinen kirjoittaja Paparazzi:
Mä peesaan aloittajaa. Meidän isäntä ei ole suurituloinen, lähellekään, ja silti mä olin 7v lasten kanssa kotona kotihoidontuella ja äitiyspvärahalla. Autokin oli, ja välillä jopa matkusteltiin (tosin Suomessa ja lyhyitä reissuja), mutta oma talo hankittiin vasta myöhemmin.
Pitää vielä lisätä, että emme saaneet (emme edes hakeneet) toimeentulo- emmekä asumistukea.
Ehdottomasti tärkeintä on lapsen paras. Lapsen henkinen hyvinvointi riippuu täysin vanhempien henkisestä hyvinvoinnista, ja jos kotonaolo on sille uhka (syystä tai toisesta), on aivan ehdottomasti parempi mennä töihin ja viedä lapsi hoitoon.
Alkuperäinen kirjoittaja Mieluummin itken Jaguarissa kuin bussissa:
Tuo oli hyvin sanottu :flower:
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Paparazzi:
Me pärjättiin hyvin. Toisella opintotuki ja opintolaina, toisella kotihoidontuki. Ja soskusta saa loput, vaikka katsookin tuon opintolainan tuloksi. Ja ihan kaupungissa ilman omia peltoja tai vanhempien tukea. Ja onnistuttiin vielä pitämään autoa, jolla isäntä kävi koulussa. Harrastukset eivät maksa juuri mitään: Aikido 60e vuosi + puku, kirjastosta kirjat ja muita ilmaisia harrastuksia.
Ja mitä lapset olisivat kaivanneet lisää. Leluja on riittävästi, pelikonsoli löytyy myös tietokoneen lisäksi ja pyörät yms löytyvät myös. Nyttenkin löydettiin käytetty pyörä 20 eurolla, entisestä saamme luultavasti enemmän.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mieluummin itken Jaguarissa kuin bussissa:
Aivan, kyse on valinnoista. Kumpi on yksilölle tärkeämpää, rahan tuomat mahdollisuudet vai aika lapsen kanssa.
Minun mielipiteeni: Rahaa tehdään koko ajan lisää mutta lapseni ovat ainoat.
En muuten nyt kommentoi mut me pystytään, on omakotitalo, hyvä auto eikä miehellä todellakaan mitkään hyvät tulot. Meil ei vaan sitä asuntolainaa ole niin paljon kun ostettiin remontoitava talo joka laitettiin asuttavaan kuntoon ennen muuttoa ja pikkuhiljaa remontoidaan lisää. Meiän valinta on hoitaa lapset kotona muitten valintoihin en puutu vaikka oma mielipide asiasta onkin.
S
Sanonpa sitten mitä sanon...
Vieras
Tämä on ikuisuusaihe ehkä jo siksikin, että me ihmiset olemme tottuneet niin erilaisiin asioihin.
Jollekin elämä on rahallisesti tiukkaa, jos kaupassa joutuu miettimään, mitä voi leipänsä päälle ostaa ja joutuuko kenties osan leivänpäällistoiveista jättää ostamatta. Jollekin on luksusta, jos joskus saa ostettua vaikkapa kermajuustoa tonnikalan sijaan, ehkä jopa vähän tomaattiakin.
Lisäksi katsomme asiaa eri vinkkelistä jo siksikin, että joku teistä huutelee, kuinka helposti lapset hoitaa kotosalla pienelläkin tilipussilla - ja huutelijalla on yksi ainoa lapsi hoidettavana. Joku toinen sanoo, että ei sitä tuosta vaan pärjää - ja kuinka pärjäisikään, jos lapsia on liuta ja yksi tarvitsee jo mopoa ja toinen balettituntia ja barbikin pitäisi saada sille pienimmälle.
Meillä on auto- ja asuntolainaa vallan reippaasti, raha ei riitä kuussa juuri mihinkään, isompia hankintoja varten joudutaan säästämään useampi kuukausi eikä siltikään saada kursittua rahoja kokoon. Usein ketuttaa suunnattomasti, mutta niin kauan kun pöydässä on ruokaa eikä kukaan OIKEASTI kärsi rahattomuudestamme, kaikki on hyvin ja lapsi pysyy kotihoidossa. Asenteeni ja ajatusmaailmani on tämä nyt yhden pienen lapsen äitinä, katsotaan asiaa uudestaan sitten, kun lapsi ja toivon mukaan perhekokokin kasvaa.
Turha näistä tapella, kasvattakaa omat lapsenne rakkaudella ja niin kuin parhaaksi katsotte. Ikävä tuottaa pettymys niin teille kotiäideille kuin teille uraäideille: kumpikaan tie ei ole toista parempi.
Jollekin elämä on rahallisesti tiukkaa, jos kaupassa joutuu miettimään, mitä voi leipänsä päälle ostaa ja joutuuko kenties osan leivänpäällistoiveista jättää ostamatta. Jollekin on luksusta, jos joskus saa ostettua vaikkapa kermajuustoa tonnikalan sijaan, ehkä jopa vähän tomaattiakin.
Lisäksi katsomme asiaa eri vinkkelistä jo siksikin, että joku teistä huutelee, kuinka helposti lapset hoitaa kotosalla pienelläkin tilipussilla - ja huutelijalla on yksi ainoa lapsi hoidettavana. Joku toinen sanoo, että ei sitä tuosta vaan pärjää - ja kuinka pärjäisikään, jos lapsia on liuta ja yksi tarvitsee jo mopoa ja toinen balettituntia ja barbikin pitäisi saada sille pienimmälle.
Meillä on auto- ja asuntolainaa vallan reippaasti, raha ei riitä kuussa juuri mihinkään, isompia hankintoja varten joudutaan säästämään useampi kuukausi eikä siltikään saada kursittua rahoja kokoon. Usein ketuttaa suunnattomasti, mutta niin kauan kun pöydässä on ruokaa eikä kukaan OIKEASTI kärsi rahattomuudestamme, kaikki on hyvin ja lapsi pysyy kotihoidossa. Asenteeni ja ajatusmaailmani on tämä nyt yhden pienen lapsen äitinä, katsotaan asiaa uudestaan sitten, kun lapsi ja toivon mukaan perhekokokin kasvaa.
Turha näistä tapella, kasvattakaa omat lapsenne rakkaudella ja niin kuin parhaaksi katsotte. Ikävä tuottaa pettymys niin teille kotiäideille kuin teille uraäideille: kumpikaan tie ei ole toista parempi.
V
vieras
Vieras
että jos laadukkaasti haluaa hoitaa niin hoitaa kotona. Kuulemma ainakin helsingin pk:t on niin kuormitettuja ja epäpäteviä täynnä ettei kunnon hoidosta voi enää puhua, saati laadukkaasta.
Tähän tulokseen itsekin olen tullut kun olen tuttujen juttuja seurannut..
Tähän tulokseen itsekin olen tullut kun olen tuttujen juttuja seurannut..
T
työssäkäyvä
Vieras
Kaikkea toki voi tehdä: asua edullisemmassa asunnossa, tinkiä menoista, sopia lyhennyksistä pankin kanssa, jne.
Mutta onko se kaiken tämän arvoista? Sitä en kuitenkaan usko, minulla menisi kyllä polla. Ei olisi lapsellakaan kivaa
, Kyllä minulle tekisi myös tiukkaa luopua useamman tonnin kuukausituloista (siis omistani), siinä työssäkäymisessä kun on hyötypuoliakin. Pienituloiselle varmasti pienempi hyppäys ja muutos elämässä.
Onko se täysin välttämätöntä? Sitäkään en täysin usko, maailmalla ei ole äitiyslomia, useat ikäluokat ovat selvinneet tässä elämässä traumoitta hoidossa, jne..
Ja ei, en juo, en käy ulkona syömässä, en käy baarissa, en polta, en omista autoa, en käy vuosittain unelmalomalla etelässä, en käy kalliissa harrastuksessa.... Syön hyvin, maksan asuntovelkaa pois ja nautin elämästä perheeni kanssa kotona.
Mutta onko se kaiken tämän arvoista? Sitä en kuitenkaan usko, minulla menisi kyllä polla. Ei olisi lapsellakaan kivaa
, Kyllä minulle tekisi myös tiukkaa luopua useamman tonnin kuukausituloista (siis omistani), siinä työssäkäymisessä kun on hyötypuoliakin. Pienituloiselle varmasti pienempi hyppäys ja muutos elämässä.Onko se täysin välttämätöntä? Sitäkään en täysin usko, maailmalla ei ole äitiyslomia, useat ikäluokat ovat selvinneet tässä elämässä traumoitta hoidossa, jne..
Ja ei, en juo, en käy ulkona syömässä, en käy baarissa, en polta, en omista autoa, en käy vuosittain unelmalomalla etelässä, en käy kalliissa harrastuksessa.... Syön hyvin, maksan asuntovelkaa pois ja nautin elämästä perheeni kanssa kotona.
S
sockervadd
Vieras
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Lapset voi kyllä hoitaa kotona ja siihen on jokaisella mahdollisuus.
Eri asia kuka haluaa ajatella lapsensa parasta vai itsensä parasta.
Eri asia kuka haluaa ajatella lapsensa parasta vai itsensä parasta.
Alkuperäinen kirjoittaja sockervadd:
Ja esimerkiksi mainitsemallani vanhempien henkisellä hyvinvoinnilla ei ole mitään väliä? Vain eurotko ratkaisevat?
Selvittelin tänään lomatoimistosta paljonko äitiysloma maksaa. Eka 3 kuukautta noin 500 euoroa/kuukausi. Sitten loput äitiysrahakaudesta noin 1000 euroa kuukausi. En tohdi edes ajatella mitä sen jälkeen maksaa, pelkkä lomittaja siis. Toivottavasti se äitiysraha kattaa tuon, mutta sen jälkeen töihin.
G
Gluteus maximus
Vieras
K
kasvattaja
Vieras
Yksi yleisimmistä riidanaiheista kotona miehen ja naisen välillä on raha. Kun on sekin riidanaihe vähemmän, yhteiselo on taas paljon leppoisampaa kotona. On ihan turhaa idealisoida köyhyyttä. Se kiristää pinnaa ja aiheuttaa kotona kireyttä. Niin se vain menee.
Me emme juo, polta tai juhli. Ei ole hienoja autoja tms, mutta me pidämme tärkeänä esim. sitä, että on varaa ostaa laadukasta ruokaa. Teemme itse ruuat ja tosi hyvää sellaista. Koti on meille myös tärkeä arvo ja siksi haluamme asua hyvällä ja turvallisella (ja hieman lähiöitä tms kalliimmalla) alueella.
Pidän työstäni ja minulle on tärkeää oppia ja kehittyä koko ajan. Ihan samoin kuin miehelläni. Emme edes halua opettaa lapsillemme epätasa-arvoa, jonka mukaan nainen joutuu luopumaan ns "kaikesta" jos haluaa lapsia ja jäämään kotiin vuosiksi. Sen sijaan mieheni jäi kotiin esikoisen kanssa vuodeksi äitiyslomani jälkeen.
En voisi kuvitellakaan olevani pois työelämästä vaikka 3 vuotta per lapsi, eli meidän tapauksessa yhteensä 9 vuotta. Teen lyhyttä 6h päivää, joten ehdimme olemaan lasten kanssa paljon joka päivä. Vapaa-aikaa ei buukata täyteen vaan kotona on rentoa ja rauhallista.
Kasvatusvastuu ei siirry mihinkään vaikka lapsemme ovatkin hoidossa. Se on meillä ja pidämme siitä kiinni. Se on hienoa ja ihanaa hommaa. Kun koti on kunnossa ja kaikilla hyvä olla, päivähoito (lyhyen päivän) on hyvä lisä lapsen kehityksessä.
Me emme juo, polta tai juhli. Ei ole hienoja autoja tms, mutta me pidämme tärkeänä esim. sitä, että on varaa ostaa laadukasta ruokaa. Teemme itse ruuat ja tosi hyvää sellaista. Koti on meille myös tärkeä arvo ja siksi haluamme asua hyvällä ja turvallisella (ja hieman lähiöitä tms kalliimmalla) alueella.
Pidän työstäni ja minulle on tärkeää oppia ja kehittyä koko ajan. Ihan samoin kuin miehelläni. Emme edes halua opettaa lapsillemme epätasa-arvoa, jonka mukaan nainen joutuu luopumaan ns "kaikesta" jos haluaa lapsia ja jäämään kotiin vuosiksi. Sen sijaan mieheni jäi kotiin esikoisen kanssa vuodeksi äitiyslomani jälkeen.
En voisi kuvitellakaan olevani pois työelämästä vaikka 3 vuotta per lapsi, eli meidän tapauksessa yhteensä 9 vuotta. Teen lyhyttä 6h päivää, joten ehdimme olemaan lasten kanssa paljon joka päivä. Vapaa-aikaa ei buukata täyteen vaan kotona on rentoa ja rauhallista.
Kasvatusvastuu ei siirry mihinkään vaikka lapsemme ovatkin hoidossa. Se on meillä ja pidämme siitä kiinni. Se on hienoa ja ihanaa hommaa. Kun koti on kunnossa ja kaikilla hyvä olla, päivähoito (lyhyen päivän) on hyvä lisä lapsen kehityksessä.
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
No, pistäpä sitten se raksi seinään sitten vaan... sillä elossa ollaan ja on kaksi autoja ja talokin lainoineen... ja ihan kotona oon ollut valmistumisestani asti 04 ja sitä ennen vuodesta 97 alkaen ollut opiskelijana. Ja muuten ei saada esim asumistukea. Ja uutta kotia voit kattoa profiilista.
Se on aivan sama oikeastaan missä ne lapset hoitaa, kunhan ne tulee hoidetuksi ja lapsi luottaa aikuisiin jotka ovat osa hänen elämäänsä.
Eikä ole mitään takuuta, että kotona hoidetut saisivat paremmat eväät tulevaisuuteensa, eikä myöskään päinvastoin!
Eikä ole mitään takuuta, että kotona hoidetut saisivat paremmat eväät tulevaisuuteensa, eikä myöskään päinvastoin!
?
??
Vieras
Miten mie muistelen että olisin kyllä nauttinut SEKÄ vanhempainrahaa(vai mikä hitsin äitiyspäiväraha senytonkaan??)ETTÄ kotihoidontukea...siitä on kyllä jo aikaa muutama vuosi?
G