Pienet lapset ja parisuhde

[saparot]

Oletteko koskaan kuulleet ettei saisi erota kun lapset ovat pieniä?
Joku sanoi mulle syyksi ettei "tilanne" ole ns. normaali kun on pienet lapset.
että kun jaksaa odottaa lapsien hieman kasvavan ja heille tulee sitä itsenäisyyttä ja omaa elämää jää parisuhteellekin aikaa. Vaikkakin ja tottakai parisuhdetta pitäisi jaksaa hoitaa pieni lapsi- vaiheessakin ettei aivan totaalisesti vieraannu puolisosta.

Meillä on pienet lapset 3v ja 1v. Musta tuntuu tällä hetkellä että rakkauteni miestäni kohtaan on jotenkin vain sammunut tai kadonnut jonneki.... en löydä enää mitään intohimoa enkä muuta sellaista tunteen paloa toista kohtaan ja tosi harvoin tunnen oikeastaan esim. ikävää jos ollaan erilään.Meillä on seksielämää mutta sekin tuntuu tutulta ja turvalliselta vaikka olemme panostaneet ja kokeilleet erilaista.

Onko meidän rakkaus todellakin kuihtunut vai onko tässä just tämä pikku lapsi syndrooma?Onko tämä normaalia avioelämää pienten lapsien kanssa vai onko tämä nyt sitten tässä, ollaan vain ns. kavereita ilman mitään tunteita?

 

[Cassyput]

Tuttu ja turvallinen seksielämä kuulostaa musta oikein hyvältä.

Todellakin, jos vain pystyt niin unohda eroajatukset ainakin 2 vuodeksi. Toivottavasti löydät jostain voimia tsempata! :hug:

 

[juuei]

Teillä on just nimenomaan menossa pikkulapsivaihe. Ja se jatkuu vielä muutamia vuosia. Sinnitelkää! Sun himot on todennäköisesti "hävinneet" väsymykseen. Väitän että kaikki pienten lasten äidit ovat väsyneitä, jos eivät univajeesta, niin oman ajan puutteesta. Tuon ikäisiä kun ei voi hetkeksikään päästää silmistään. (Ja jo tämänkin takia, älä eroa, vuoden päästä ne muksut juoksee pihasta samaan aikaan eri suuntiin ja on varsin kätevää, että on kaksi aikuista siinä hommassa...)
Meillä on 3v ja 5v. Innolla odotan aikaa, että ne alkaisivat yökyläillä. (5v ei suostu, viimeksi parkui 2h pelkkää ajatusta.)
Mut minä ajattelen niin, että kohta ne jo menee kouluun ja siten tuleekin se vaihe, että äitin kanssa ei kehtaa mennä edes kauppaan... Aika menee yllättävän nopeasti.

 

[Pinjuska]

Täällä vähän sama juttu,meillä 1½-vuotias tyttö ja itsellä myös samoja ajatuksia.Tiedän että rakastan kyllä miestäni mutta se kipinä on kadonnut lapsen tulon myötä vaikka seksiä meillä on säännöllisesti ja se on ihan kivaakin kun pääsee vauhtiin mutta usein sitä iltaisin tytön nukahdettua on niin väsynyt päivän touhuista että tahtoisi vain nukahtaa..Meillä kyllä osoitetaan hellyyttä paljon,halitaan ja suukotellaan ja jutellaan ja luulen että se on sellainen koossa pitävä voima meillä vaikka seksiä ei joka viikko oiskaan.Itse olen melko varma siitä tämä on vain ohimenevä vaihe joka helpottuu kun tyttö kasvaa,ei siis kannata missään nimessä heittää vielä kirvestä kaivoon!

Kun ottaa sen asenteen että tämä vaihe ei kestä ikuisesti ja haluaa oikeasti yrittää niin kyllä se siitä.Tietysti vaaditaan myös sen toisen osapuolen panosta.

 

[Feeniks]

Odota se menee ohi! Mutta kun odotat, koeta etsiä miehestä niitä piirteitä mihin rakastuit ja himostuit ja vahvistaa niitä tunteita. Paljon voit tehdä ihan omalta puoleltasi. Joskus rakkaus ja intohimo vaatii muistuttelua. Jos on pieni liekki, ei se roihahda ihan tuosta vaan. Bensaa liekkeihin.. Sitten kun saat/te nukkua yönne hyvin, eikä ole univelkaa, on aika varmaan viimeistään ruveta järjestämään parisuhde aikaa ja tosissaan etsimään sitä kipinää. Teidän parisuhteenne on kuitenkin myös lastenne onnen tae.

Meillä yritetään vaalia joka päiväistä koskettelua, kerrotaan aamuin illoin että rakastetaan ja annetaan kiitosta toiselle myös muiden kuullen. Riidellään minä-sanaa käyttäen (ei sinä aina sitä ja tätä) mikä on vaikeata mutta niin hyödyllistä. Mies myös haluaa kuulla vaikka en seksiä jaksaisikaan (mikä on kyllä aika harvinaista) että häntä silti haluan vaikken juuri silloin jaksa. Katsellaan toista himokkaasti ja hyväksyvästi. Päivällä töistä hän soittaa kun voi ja tekstillään kuulumisia.

Olen itse huomannut, että himo on katsojan silmässä. Vaikka aluksi se olisi ns "pakotettu" tunne niin kyllä se himo kasvaa syödessä. Eli jotta toista haluaisi pitää ensin ehkä muistella miksi halusi ja siten lähteä tietoisesti haluamaan. Uskoisin, että kohta ei pysy näpit kurissa. Sitten voi aina katsella ulkosalla että kelle muille kelpaisi ni jo vain rupeaa itselläkin karisemaan itsestään selvyys meininki!

 

[Zio]

Voi kun kuulostaa tutulta, meillä vain toisinpäin. Omat haluni omat vain kasvaneet, miehen ovat hautautuneet odottamaan aikoja parempia. Puolitoistavuotias lapsi nukkuu yönsä tutulla rytmillä, joten aikaa olisi jos haluja löytyisi.

Itse olen pyrkinyt keskustelemaan tilanteesta ja juurikin herättelemään noita miehen uinuvia tunteita jos niitä vielä olisi jäljellä. Itse rakastan suunnattomasti miestä, mutta jatkuva puute syö naista. Läheisyyttä ja koskettelua suhteessa on ajoittain, se on itselleni elinehto, mutta surullisen usein joudun pyytämään huomiota. Siitä huolimatta, että pyrin järjestämään puitteita kahden keskeiselle ajalle ja huomioimaan miestä, seksi ei miestä nappaa.

Voi kun joku osaisi kertoa tuleeko tästä enää mitään ja kestääkö oma pää odotella miehen haluja. Herääkö ne miehenkin tunteet pikkulapsiajan jälkeen?