Iso :hug: sinulle ja perheellesi.
Meidän kuudes lapsi kuoli kohtuun rv 40+1. Syy oli napanuorakompikaatio. Meidän Väinö-vauvan kuolemasta tulee huhtikuussa 4v. Uskomattoman nopeasti aika on mennyt, mutta päivääkään ei ole mennyt, etten olisi häntä ajatellut. Kuten kirjoitit, niin elossa olevat lapset pitävät tässä päivässä kiinni.
Väinön jälkeen tulin aika pian uudelleen raskaaksi. Kun meidän seitsemäs lapsi syntyi, sanoi kätilö mielestäni kauniisti: tässä hän nyt on, pieni poika, ei korvikkeeksi vaan lääkkeeksi. Nyt olen jälleen raskaana, ja laskettu aika on taas huhtikuussa. Pakostakin nuo neljän vuoden takaiset tunnelmat tulevat mieleen.
Voin vain sanoa sen ikuisen kliseen: ajan kanssa helpottaa ja surun kanssa oppii elämään. Ei siitä ylitse tarvitse päästä.