Pienen vauvan menettäneitä? vertaistukea kaivataan.

Synnytin pienen poikavauvan rv:llä36. Hän menehtyi 2.5 tunnin iässä vakavaan sairauteen, olisi olllut viides lapsi perheeseemme. Onko muita vastasyntyneensä menettäneitä tai kohtukuoleman myöhäisillä viikoilla kokeneita?

 

Paljon voimia sinulle. Tuntematon enkeli? Onko sinulle tuttu sivusto?
Sain itse sieltä paljon tukea, vaikka itse en niin jaksanut kirjoitella. Mutta kohtalotovereiden selviytyminen jotenkin auttoi eteenpäin.

Minulla on kaksi kohtukuolemaa ja keskenmeno keskiraskaudessa takana.
Syytä ei ole koskaan löytynyt.
Meillä on eläviäkin lapsia. Nyt olen raskaana juuri keskiraskaudessa ja on liiankin raastavaa aikaa.

Tiesittekö vauvanne sairaudesta jo etukäteen? Menikö synnytys hyvin?

 

Kiitos bumba. Olen käynyt katsomassa tuolla tuntematon enkeli sivustolla, mutta en jaksanut vielä siihen perehtyä. Vauvan syntymästä ja kuolemasta on vasta kolme viikkoa aikaa ja olo on nyt aika väsynyt.Meillä on kyllä eläviäkin lapsia ja heidän takiaan tätä arkea jaksaa pyörittää. Saimme tietää vauvan sairaudesta vain kaksi viikkoa ennen synnytystä aivan sattumalta normaalissa ultrassa. Eli tervettä lasta luulimme odottavamme. Missään seulonnoissa ei koskaan huomattu mitään. Synnytys sinänsä sujui ihan normaalisti, vauva vain oli kovin pikkuinen ja huonokuntoinen.Onko sinulla kauan aikaa vauvojen kuolemasta? Miten olet surun kanssa selviytynyt? On varmasti todella raskasta jos mitään syytä ei ole löytynyt.

 

Iso :hug: sinulle ja perheellesi.

Meidän kuudes lapsi kuoli kohtuun rv 40+1. Syy oli napanuorakompikaatio. Meidän Väinö-vauvan kuolemasta tulee huhtikuussa 4v. Uskomattoman nopeasti aika on mennyt, mutta päivääkään ei ole mennyt, etten olisi häntä ajatellut. Kuten kirjoitit, niin elossa olevat lapset pitävät tässä päivässä kiinni.

Väinön jälkeen tulin aika pian uudelleen raskaaksi. Kun meidän seitsemäs lapsi syntyi, sanoi kätilö mielestäni kauniisti: tässä hän nyt on, pieni poika, ei korvikkeeksi vaan lääkkeeksi. Nyt olen jälleen raskaana, ja laskettu aika on taas huhtikuussa. Pakostakin nuo neljän vuoden takaiset tunnelmat tulevat mieleen.

Voin vain sanoa sen ikuisen kliseen: ajan kanssa helpottaa ja surun kanssa oppii elämään. Ei siitä ylitse tarvitse päästä.

 

Näinhän se on, aika parantaa, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Vielä tekisi minunkin mieli yrittää. Kauneinta maailmassa on kun saa sen oman vastasyntyneen lapsensa siihen vatsan päälle. Ei siitä voi lakata haaveilemasta. Nyt on vaan kovin tyhjä olo,joulu tulossa, eikä oikein sekään tunnu miltään.Mutta päivä kerrallaan on mentävä.

 

Enkelivauvamme kuoli kohtuuni rv 38+1, 22.12.2010. Vielä en ole mitään sivustoja ehtinyt käymään läpi, mutta sain tuon Tuntematon enkeli-sivuston osoitteen kaveriltani jonka kaksoset kuolivat vuoden alusta. Otanosaa teidän suruunne. Aiomme yrittää heti uutta vauvaa kun lääkäri antaa siihen luvan.