Pienen lapsensa menettäneille nuorille äideille!

Hei, omistan tämän palstan nuorille äideille,jotka ovat joutuneet kokemaan samankaltaista kuin itsekkin.Jotakin kamalaa. Menettämään oman rakkaan/rakkaat lapsensa.
Ja jos jollain on oma kohtaisia kokemuksia,voi rohkeasti kirjoittaa,vertaistukea tavallaan etsiskelen.
Onko uusia lapsia tulevaisuudessa pystytty tekemään?
tai edes suunnitelmissa,vai tuliko kammoa,ettei lapsia voi koskaan enää hankkia.?
Itsellä tällähetkellä olo ettei enää uskalla lasta ruveta edes toivomaan..En enää jaksa kokea sitä kaikkea uudestaan..

 

Kaikkea hyvää teille :hug:

 

Voimia sulle äippä90! :hug:
Me olemme menettäneet yhden lapsista ihan pienenä, siitä tulee kohta 2.vuotta! Niin se on tosi raskasta aikaa ja edelleen suru ja kaipaus on välillä suuri!

 

Kiitokset Tiina69 ja anri82 lohduttavista sanoista,myötätunnosta.. Päivä kerrallaan vaan eteenpäin..Kyllä se pikku hiljaa tästä..

Huom! Palstalle saa myös kirjoittaa runoja/värssyjä jos haluaa,ja muutakin mitä nyt mieleen tulee..Rohkeasti vain mukaan! :hug: eikä se ikä nyt niin pikku seikka ole,kaikki tervetulleita kenellä samanlaisia kokemuksia...

Hyvää pääsiäistä suruista,murheista huolimatta!!!

 

Esikoiseni syntyi ennenaikaisesti reilu vuosi sitten rv 23. Pikkuinen poika painoi 510g ja oli liian pieni selvitäkseen. Synnytyksen jälkeen elämä tuntui loppuvan, tuntui ettei millään ole enää merkitystä. Kaipasin pientä vauvaani niin paljon. Olo tuntui niin tyhjältä, jotain puuttuui. Enää en tuntenut pikkuisen potkuja vatsassani.
Pikkuisen poismenon jälkeen heräilin öisin ikävään ja en saanut nukuttua rauhoittavista lääkkeistä huolimatta kuukausien ajan. Tuntui epäreilulta, että muut jatkavat elämäänsä ihan niinkuin ennenkin vaikka oma vauvani on juuri kuollut. Pikkuisen hautaaminen helpotti jonkin verran.

Halusin kuitenkin uuden vauvan mahdollisimman pian. Pelko tuli vasta sitten kun raskaustesti näytti plussaa. ALkuun emme kertoneet raskaudesta kenellekään. Vasta ensimmäisen ultran jälkeen uskalsin kertoa uudesta vauvasta.

Nyt tämä uusi vauva on 5kk ja voi hyvin. Olen niin onnellinen pikkuisestani. Esikoistani minulla on ikävä usein. Usein mietinkin millainen vauva hän olisi ollut. Esikoisen kuoleman vuosipäivä oli raskas. Olemme käyneet usein hänen haudallaan. Uusi vauva ei tietenkään korvaa menetettyä, mutta se voi auttaa ja helpottaa surua. Uusi raskaus oli vaikea. Pelko vauvan menettämisestä oli koko ajan läsnä. Jos en ollut tuntenut liikeitä hetkeen olin peloissani vauvan puolesta. Onneksi kaikki kuitenkin meni hyvin.
Keskenmenosta ei varmaan ikinä toivu kokonaan, mutta aika voi parantaa haavoja. Surra kanntaa rauhassa ja oman aikansa.

 

:hug: :hug:

 

B)

 

Minä olen kokenut pienen lapseni kuoleman. Meidän tyttö syntyi raskausviikolla 27 viime elokuussa, mutta oli liian heikko jaksaakseen elää, ja nukkui pois muutaman tunnin ikäisenä. kokemus oli kamala, enkä siitä edelleenkään ole yli päässyt. Sen täydellisen enkelin kasvot piirtyvät jatkuvasti mieleeni, ja kysymysten määrä on pohjaton, miks juuri meille kävi niin? :'(

Saimme kokea myös onnen hetkia tuossa keväällä, kun tulin uudestaan raskaaksi. Pelko oli kylläkin läsnä koko ajan, mutta silti toivoimme, että saisimme pitää tämän lapsen, eikä hän lentäisi enkelisiskonsa luo. Menetimme kuitenkin tämänkin pienokaisen jo alkumetreillä, viikolla 13+4 alkoi vuoto, mutta sairaalassa silloin vielä pikkuinen taisteli, sydän löi vahvasti. Seuraavana aamuna sitten kuitenkaan sydän ei enää jaksanutkaan lyödä, vaan pieni rakas vauvamme huuhtoutui hyytymien myötä pois... Jäljelle jäi vain tyhjyys, ja taas elämääkin suuremmat kysymykset..

Nyt keskitymme mieheni kanssa rauhassa käsittelemään näitä tuskaisia kokemuksia, koska jos vielä vastaavaa joutuisin kokemaan, hajoaisin lopullisesti. Joten nyt on pakko kerätä henkisiä voimavaroja, mutta silti vielä jaksamme toivoa, että jonakin päivänä meillekin lapsi suotaisiin.

 

Hei Yön enkeli! Et ole yksin kokemustesi kanssa. Kaikille naisille lapsen saaminen ei ole helppoa ja erityisen tuskaisaa on menettää lapsi pitkälle menneen raskauden jälkeen. Usko elämään ja siihen, että se kantaa. Kirjoitit järkevästi, että haluat käsitellä asiaa, mutta et ole menttänyt uskoasi. Niin pitää ollakin, sillä on täysin mahdollista, että saat vielä oman vauvan syliisi. Voimia :hug: Et ole yksin ajatustesi kanssa.
Vaadi tutkimuksia ennen seuraavaa raskautta, vaikka et ole kokenut "kuin" kaksi menetystä. Yleensähän tutkimukset aloitetaan vasta kolmannen menetyksen jälkeen, mikä ei ole oikein.

 

:hug: :hug: :hug: haleja Yön enkeli!!

Kiitos Rinja ihanista lohduttavista sanoista,tuntui hyvältä lukea,noin kannustavaa tekstiä..itsellänikin takana kaksi enkelivauvaa..

voimia kaikille ja hauskaa kesää!!

 

Hyvä, jos pystyn olemaan avuksi. Elämää on edessäpäin. Kaikille naisille raskaus ei ole niin yksinkertainen asia kuin toisille. Voimia kaikille ja hyvää kesää minultakin :hug:

 

Niinhän se elämä jatkuu menetysten jälkeen! Kyllä meilläkin jo aurinko paistaa risukasaan..Mutta haluan muistuttaa kuinka tärkeää on läheiset,ja niiden läheisyys..joille voi asioista puhua ja he antavat tukea vaikeinakin aikoina..Itselleni tuo toisen prinsessan menetys otti koville,koska vauva oli niin toivottu ja odotettu,ja kun kaiken piti olla hyvin..
En pystynyt aluksi kertomaan asiasta monillekaan,mutta pian huomasin etten ole ainut ihminen joka on kokenut samaa,sain paljonkin apua muiltakin ihmisiltä,kuin vain läheisiltä..
Ja se helpotti huomattavasti..Joten kun on vaikeaa puhukaa asioista,se helpottaa..
ja voimme toinen toisia auttaa!! :hug:

Aurinkoista kesää kaikille!! B) ja voikaa hyvin,(murheista huolimatta)

 

NOSTOA :wave: