Onpa täällä samanlaista pohdintaa yrityksestä ja toisesta lapsesta kuin mitä itsellä. Voin samaistua teidän ajatuksiin. Itsestä tuntuu tällä hetkellä, että lapsettomuus on iso taakka harteilla kannettavana ja sen haluis vaan ravistella pois ja päästä eteenpäin. Mutta kun se on niin vaikeaa. Meillä tää asia on nyt alkanut hiertää parisuhdettakin. Miehen mielestä puhutaan koko ajan hoidoista ja rampataan ultrissa, eikä hän jaksais semmosta. Haluaisi et keskitytään johonkin muuhun. On varma et toinen saadaan luomusti niinku esikoinen, vaikka aikaa menisi. Eilen otti myös puheeksi, että kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään hoidoissa. Kun jo yksi lapsi on, niin ei halua ivf-asti lähteä. Inssistäkään ei ole innostunut. Nyt on sovittu, et katotaan tän kuun inssi ja sit tauko. Kesällä ei haluta hoitoja. Pakko hengähtää ennen kuin pää ja parisuhde hajoaa. Sitä en halua.
Muuten sit kp4 tänään. Ens viikolla ultraa ja munasolua kasvattavia/irrottavia lääkkeitä ja inssi, jos aikataulu sopii. Viime kierrossa ei ollut ovista lääkkeestä huolimatta et se vähän huolestuttaa. No, lääkettä popsin ja toivon tulosta. Mulla ei lääke aikaistanut ovista, ovisplussa tullut kp 16-19. Luomusti sit aiemmin ku lääke oli tauolla. Mitä kyllä ihmettelin.