Pidättekö vauvalle seuraa kokoajan?

Lapsentahtinen lapsenhoito on sitä, että kuunnellaan lapsen tarpeita ja hoidetaan häöntä yksilöllisesti. Jos hän ei viihdy liinassa, häntä ei sinne tungeta. Jos hän nukkuu hyvin pinnasängyssä, häntä ei pidetä perhepedissä.

Tätä kutsutaan myös terveeksi järjeksi

Aamen!

Mun esikoinen oli jatkuvasti kannettava tapaus, ei oikeasti viihtynyt ekoina kuukausinaan yhtään missään muualla kuin kantoliinassa. Perhepedissä nukkumisesta sen sijaan ei tullut mitään, heräili vartin välein kunnes tajuttiin siirtää hänet omaan huoneeseensa yksin nukkumaan. Kuopus taas on hereillä tyytyväinen ihan missä vaan - yleensä toki on sylissä, mutta viihtyy myös sitterissä (hyi meitä!), lattialla jne. Kantoliinassa hänellä menee hermot välittömästi, mutta parhaiten nukkuu perhepedissä. Näin ne lapset vaan on erilaisia, ja eri tavoilla heitä on sitten hoidettu. Ei minkään yleisen totuuden mukaan, vaan vauvantahtisesti

 

Mä kanniskelin mun vauvaa aina kun se ei nukkunut. Mulle tuli älyttömän paha mieli, jos iskin sen sitteriin tai lattialle, näytti raukka niin yksinäiseltä Nyt on jo 1 vee, eikä tarvi enää kanniskella, kävelee ite paikasta toiseen. Mut mun mielipide on, että jos joku asia tuntuu väärältä, ni silloin se yleensä on sitä. Jos tuntuu pahalta laittaa se vauva sinne lattialle tai sitteriin, ni sitten ei kannata laittaa.

 

Tän ketjun lukeneena taas voin vain surullisena ihmetellä miksi ihmiset eivät panosta taaperoiden ja leikki-ikäisten johdonmukaiseen kasvatukseen näiden vauva-ajan fanaattisuuksien sijaan.

Miten nuo sulkevat pois toisensa?

Ja miksi kantoliinailu on sen enempi "fanaattisuutta" kuin vauvan lattialla pitokaan?

Kantoliinailu ei ole fanaattisuutta, mutta se että lapsi täytyy pitää kiinni itsessä 24/7 on. Miten pitkään tätä kanniskelua muuten pitäisi harrastaa? Siihen asti että lapsi osaa kävellä? Missä se muuten oppii edes kävelemään jos ainoat paikat joissa on on joko liina tai sänky?

 

Tän ketjun lukeneena taas voin vain surullisena ihmetellä miksi ihmiset eivät panosta taaperoiden ja leikki-ikäisten johdonmukaiseen kasvatukseen näiden vauva-ajan fanaattisuuksien sijaan.

Miten nuo sulkevat pois toisensa?

Ja miksi kantoliinailu on sen enempi "fanaattisuutta" kuin vauvan lattialla pitokaan?

Kantoliinailu ei ole fanaattisuutta, mutta se että lapsi täytyy pitää kiinni itsessä 24/7 on. Miten pitkään tätä kanniskelua muuten pitäisi harrastaa? Siihen asti että lapsi osaa kävellä? Missä se muuten oppii edes kävelemään jos ainoat paikat joissa on on joko liina tai sänky?

Mä en oo kantoliinaillut, mutta oon nähnyt ja kuullut, että ne osaa kävellä ihan samassa ajassa kuin muutkin, ne rupeaa pyrkimään itse lattialle, kun sen aika tulee.

 

Meidän vauva ei viihtynyt liinassa, eikä manducassa. Sylissä viihtyi kunhan ei ihan iholla tarvinnut koko aikaa olla. En tiedä johtuiko siitä, että oli jo pienenä kova hikoilemaan. Kukin tekee omalla kohdallaan niinkuin parhaaksi näkee. Mä luulen että suurin osa äideistä osaa tulkita omaa vauvaansa, ja tietää voiko sitteriin laittaa istumaan vai ei. Vauvat EI ole samanlaisia, kuten ei aikuisetkaan -ja sen tosiaankin huomaa tästä(kin) keskustelusta..

 

Minkä kannan aina lasta mukana. Monesti kahta samaan aikaan.

Vauva on aamusta iltaan kantoliinassa, vaipanvaihtoja ja imetyshetkiä lukuunottamatta. Enkä vessareissun ajaksi ota vauvaa liinasta pois. Suihkuni ajan hän makaa hoitopöydällä vieressäni.

Vanhempi lapsi (alle 2v) haluaa olla kaikessa mukana ja hynin saan hänetkin lonkalla kannateltua, vaikka vauva on liinassa.

Minusta pienen vauvan ei kuulu olla yksin. Jos laitan vauvan lattialle, menen viereen ja niin tekee taaperokin.

Nukumme perhepedissä.

Miten sulla kestää selkä? Ja mitenköhän kauan kestää?

Mulla on aina ollu huono selkä, mut oikein sidottu liina ei rasita, vaan parantaa ryhtiä ja auttaa nostamaan oikein. Jos ei olisi vauvaa liinassa, tulisi taaperoa nostettua selällä, nyt muistan kyykätä. Eli päivinä, jolloin kanniskelen lasta ilman liinaa (esim jos kotona on ylimääräsiä käsipareja), selkä kipeytyy, liinapäivinä ei.

<b>Ulkona pidän vauvaa hieman lämpimämmin puettuna liinassa, oman takkini sisäpuolella.</b> Joskus kuljemme tuplarattailla, jos johonkin pitää päästä, mutta jos vaan ulkona leikitään taaperon kanssa, on vauva liinassa.

Perhepeti myös helpottaa öitä, kun molemmat lapset heräilevät. Kylkeä kääntämällä hoituu sekä imetys että taaperon lohdutus. Öisin ei siis tarvitse nostella ketään.

Tää ei nyt sinänsä liity aiheeseen, mutta tosta lihavoidusta kohdasta tuli mieleen, et ostatteko te liinailevat jonkun XL-talvitakin erikseen talvea varten, että saatte vauvan ja liinan mahtumaan sen sisään?

 

Tää ei nyt sinänsä liity aiheeseen, mutta tosta lihavoidusta kohdasta tuli mieleen, et ostatteko te liinailevat jonkun XL-talvitakin erikseen talvea varten, että saatte vauvan ja liinan mahtumaan sen sisään?

Mulla on ns. kantoponcho, jonka sisälle mahtuu vauva kantorepussa. Myöskin raskausaikana oli näppärä tuo Naapurin rouva käytti miehensä takkia liinaillessaan, en osaa sanoa kumpi meistä oli huvittavampi näky...

 

Tän ketjun lukeneena taas voin vain surullisena ihmetellä miksi ihmiset eivät panosta taaperoiden ja leikki-ikäisten johdonmukaiseen kasvatukseen näiden vauva-ajan fanaattisuuksien sijaan.

Miten nuo sulkevat pois toisensa?

Ja miksi kantoliinailu on sen enempi "fanaattisuutta" kuin vauvan lattialla pitokaan?

jos liinassa pidetään koko päivä heräämisestä yöunille menoon asti, niin on se ainakin musta vähän sitä. Ei siellä lattialla varmaan toivon mukaan kukaan koko päivää ole ja se vartti silloin tällöin ei tee kenenkään motoriikalle pahaa Kohtuus kaikessa.

Kyllähän minäkin välillä pidän vauvaa lattialla, mutta silloin olen itse vieressä. Fanaattisuuden kriteereitä tämä ei minusta täytä, minulla ei ole mitään aatetta tämän takana. Vauvani viihtyy kannettavana, minä tykkään vauvan kantamisesta ja tämä helpottaa arkeamme. Sekö oikeasti on sinusta fanaattisuutta?

Fanaattisempaa minusta olisi väkisin laittaa vauvaa lattialle, vain koska joku niin on käskenyt tehdä, viisveisaten mikä vauvan tai oma mielipiteeni on. Kohtuus neuvolan ohjeidenkin noudattamisessa, ne kun ei aina ihan ajan tasalla ole.

 

Siis jos vauva naureskelee, hymyilee, jokeltaa ja potkii innostuneesti, nyrkkeilee lelujen kanssa SITTERISSÄ niin mistä ihmeestä voisi päätellä että vauva todellisuudessa kärsii ja oikeesti haluaa vaan syliin?! Kertokaa mulle. Osaako se vauva jo teeskennellä tyytyväistä? Sisäisesti se oikeesti kaipaa vaan liinaan ja äitiin kiinni, mutta ulkoisesti se näyttelee iloista ja innostunutta? Niinkö?

 

Kyllä normaali terve vauva näyttää, milloin ei seurustelut äidin tai kenenkään muun kanssa kiinnosta. Vauva välttelee katsetta- kääntää kasvot poispäin aikuisesta. Silloin mie oon aina antanut lapsen olla lattialla maton päällä tutkailemassa leluja, nukuttanut vaunuihin/sänkyyn (jos on selkeästi väsynyt)
Sylissä oon kyllä pitänyt muutenkin aika paljon. On ihmetelty kodin juttuja, lamppuja, kukkia jne.
Vessassa oon kyllä saanut onneksi käydä ilman vauvaa, mutta jo sellainen liikkuvainen vauva on vaikka fiksumpaa ottaa mukaan turvallisuuden vuoksi.
Imuroidessa pidän lasta mielummin sitterissä, kun kantoliinassa. Meillä on 2 kerrosta ja tosi jyrkät portaat, niin koen sen turvallisemmaksi. Pihahommissa taas kantoliina on ehdoton.
Ihme syyttelyä täällä. Jokainen äiti kuitenkin itse tietää oman lapsensa tavat ja tarpeet paremmin kuin joku "kokenut palstamuori", joka antaa aikansa palstalle vauvansa sijaan.
Meille on kesällä tulossa vauva.