Pidättekö vauvalle seuraa kokoajan?

Eikö tule kylmä olo? Etkö kaipaa lastasi? Eikö syli tunnu yhtään tyhjältä?

Niin, olikos ongelmana se että lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä vai se että äidille tulee kylmä ja tyhjä olo jos ei saa pitää lasta sylissä? Äidintahtinen sylittely?

 

:ashamed:

Tunnen itseni tosi paskaksi mutsiksi, kun en läheskään koko vauvan (nyt 3 kk ) hereilläoloajan kanna sitä tai juttele sille :ashamed:

Tuleekohan siitä masentunut...:ashamed:

Vauva on sitterissä ja katselee kun tehdään ruokaa, auttelen vahnempaa läksyissä...Välillä vauva on telkkarin vieressäkin sitterissä :ashamed:

Miten te muut siis, kun katsotte televisiota, onko vauva koko ajan silloinkin sylissä? Vai ettekö katso televisiota vauvan ollessa hereillä? :ashamed:

Ei kai sitä nyt koko ajan pidä sylissä kantaa tai sille höpöttää...:ashamed:

Mun näkemys:

Ei, vauvalle ei tule kokoajan höpöttää... Vauva ei halua huomiota vaan läheisyyttä. Haluaa tuntea ihmisen lähellä, liikkua (ja kun ei itse voi, se on äidin tehtävä) ja oppia tähän elämään toisen kautta.

Tietenkin vauva oli sylissä jos vaan istuin sohvalla ja katsoin telkkaria, tosin telkkaria tuli kateltua lähinnä silloin ku imetin pitempiä jaksoa, eli ei muuta vaihtoehtoa oikein ollut Mutta siis en pysty kuvitella jättäväni lasta sitteriin istumaan vaikka itsekin vaan istuisin sohvalla... Eikö tule kylmä olo? Etkö kaipaa lastasi? Eikö syli tunnu yhtään tyhjältä?

Onpa dramaattista

Syli tuntuu silloin tyhjältä kun on menettänyt lapsensa, ei silloin kun se iloisesti jokeltelee lattialla.

 

No aika mahdotonta tehtävä ellei ainoa lapsi ole

Lasten tarpeet on tässäkin niin erilaisia. Toiset vauvat ovat tarvitsevampia kuin toiset. Sen mukaan mennään. Mutta koko ajan, ei onnistu eikä tarttekaan.

 

:ashamed:

Tunnen itseni tosi paskaksi mutsiksi, kun en läheskään koko vauvan (nyt 3 kk ) hereilläoloajan kanna sitä tai juttele sille :ashamed:

Tuleekohan siitä masentunut...:ashamed:

Vauva on sitterissä ja katselee kun tehdään ruokaa, auttelen vahnempaa läksyissä...Välillä vauva on telkkarin vieressäkin sitterissä :ashamed:

Miten te muut siis, kun katsotte televisiota, onko vauva koko ajan silloinkin sylissä? Vai ettekö katso televisiota vauvan ollessa hereillä? :ashamed:

Ei kai sitä nyt koko ajan pidä sylissä kantaa tai sille höpöttää...:ashamed:

Mun näkemys:

Ei, vauvalle ei tule kokoajan höpöttää... Vauva ei halua huomiota vaan läheisyyttä. Haluaa tuntea ihmisen lähellä, liikkua (ja kun ei itse voi, se on äidin tehtävä) ja oppia tähän elämään toisen kautta.

Tietenkin vauva oli sylissä jos vaan istuin sohvalla ja katsoin telkkaria, tosin telkkaria tuli kateltua lähinnä silloin ku imetin pitempiä jaksoa, eli ei muuta vaihtoehtoa oikein ollut Mutta siis en pysty kuvitella jättäväni lasta sitteriin istumaan vaikka itsekin vaan istuisin sohvalla... Eikö tule kylmä olo? Etkö kaipaa lastasi? Eikö syli tunnu yhtään tyhjältä?

No olisit heti sanonut että kyse on sun esikoisesta. Sitten kun niitä lapsia on vähän useampiakin niin tule uudestaan kertomaan kuinka syli tuntuu niin tyhjältä ja on kylmä olo Ja ihan hyvällä tämän sanon

 

Mun mielestä vauvan kuuluu olla sylissä (tai vaikka kantoliinassa) kunnes oppii konttaamaan. Ei vauvan kuulu olla yksin vaikka kuinka vaikuttaisi "tyytyväiseltä" ilman pätevää syytä.

juurikin näin

Jaa, musta taas ihan sekopäistä kantaa lasta mukana joka paikkaan. Siis kyllä mä teen kotihommia ilman vauvaa, käyn vessassa ilman vauvaa, käyn suihkussa ilman vauvaa, juon kuuman kahvin ilman vauvaa sylissä, leikin esikoisen kanssa kaksin ilman vauvaa, ollaan mieheni kanssa sylikkäin sohvalla ilman vauvaa... tuntuisi ihan hullulta pitää sitä joka tilanteessa sylissä. Kyllä se vauva ilmoittaa jos on tyytymätön.

Eli vauva makaa apaattisena jossakin nurkassa kunnes osaa ilmoittaa, että kaipaa seuraa? Todella surullista Parikuinen vauva ei kaipaa mitään lattialeikkejä, kaipaa äitinsä syliä!! Liikettä, läheisyyttä ja IHMISTÄ.

:ashamed:

Kiitos. Mä tunnen itseni kyllä tosi daijuksi nyt...KANNATTEKO TE IHAN OIKEASTI VAUVAA KOKO AJAN MUKANA???

Suihkussa? Kun syötte? Kun käytte kakalla? :ashamed:

Mä en...Tuosta mukulasta tulee kai sitten masentunut ja apaattinen...Se saattaa kelliä pitkiäkin aikoja lattialla ilman vaippaa...Kun tykkää olla niin...:ashamed:

No ei varmasti kanna
Taas tätä palstan juttua.

 

Eikö tule kylmä olo? Etkö kaipaa lastasi? Eikö syli tunnu yhtään tyhjältä?

Niin, olikos ongelmana se että lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä vai se että äidille tulee kylmä ja tyhjä olo jos ei saa pitää lasta sylissä? Äidintahtinen sylittely?

Niin sylittelyhän on kauhean huono juttu lapsen kannalta :xmas: Tekee todella pahaa, hyihyi. Kyllä, lapsentahtisuuteen kuuluu äidinvaistojen mukaan toimiminen. Joiltakin ne ilmeisesti puuttuvat?

Ihan oikeasti. Parikuinen vauva kuuluu kyllä ihan muualle ku lattialle pölyjä pyyhkimään tai sitteriin makaamaan.

 

:ashamed:

Tunnen itseni tosi paskaksi mutsiksi, kun en läheskään koko vauvan (nyt 3 kk ) hereilläoloajan kanna sitä tai juttele sille :ashamed:

Tuleekohan siitä masentunut...:ashamed:

Vauva on sitterissä ja katselee kun tehdään ruokaa, auttelen vahnempaa läksyissä...Välillä vauva on telkkarin vieressäkin sitterissä :ashamed:

Miten te muut siis, kun katsotte televisiota, onko vauva koko ajan silloinkin sylissä? Vai ettekö katso televisiota vauvan ollessa hereillä? :ashamed:

Ei kai sitä nyt koko ajan pidä sylissä kantaa tai sille höpöttää...:ashamed:

Mun näkemys:

Ei, vauvalle ei tule kokoajan höpöttää... Vauva ei halua huomiota vaan läheisyyttä. Haluaa tuntea ihmisen lähellä, liikkua (ja kun ei itse voi, se on äidin tehtävä) ja oppia tähän elämään toisen kautta.

Tietenkin vauva oli sylissä jos vaan istuin sohvalla ja katsoin telkkaria, tosin telkkaria tuli kateltua lähinnä silloin ku imetin pitempiä jaksoa, eli ei muuta vaihtoehtoa oikein ollut Mutta siis en pysty kuvitella jättäväni lasta sitteriin istumaan vaikka itsekin vaan istuisin sohvalla... Eikö tule kylmä olo? Etkö kaipaa lastasi? Eikö syli tunnu yhtään tyhjältä?

Onpa dramaattista

No mä tunsin ihan kunnolla, että nyt jokin puuttuu jos lapsi ei ollut lähellä tuonikäisenä. Kuvittelisin, että se on sellanen ÄIDINVAISTO... Ja olisi ollu todella kylmä olo jos olisin tuntikausia makuuttanu lasta sitterissä, välillä moikannu ohimennen. Mä tunsin itsessäni sen lapsen tarpeen olla lähellä. Sitten ku alkoi liikkumaan enemmän itsenäisesti niin tuo tunne väheni.

Jep, ap todellakin sanoi "makuuttavansa vauvaansa tuntikausia sitterissä ja välillä ohimennen moikkaavansa". Sinä voit tunte niin kuin tunnet, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Eikä se tee kenestäkään huonoa äitiä.

 

No mä tunsin ihan kunnolla, että nyt jokin puuttuu jos lapsi ei ollut lähellä tuonikäisenä. Kuvittelisin, että se on sellanen ÄIDINVAISTO... Ja olisi ollu todella kylmä olo jos olisin tuntikausia makuuttanu lasta sitterissä, välillä moikannu ohimennen. Mä tunsin itsessäni sen lapsen tarpeen olla lähellä. Sitten ku alkoi liikkumaan enemmän itsenäisesti niin tuo tunne väheni.

Voi helvata opettele lukemaan muiden tekstejä, nyt luet niitä ihan miten tahdot! Kuka täällä on puhunut tuntikausien makuuttamisesta ja ohimennen moikkailuista???! Käsittämätöntä!

 

Mun mielestä on hyvä antaa vauvan jäädä huoneeseen vaikka ihan yksinkin välillä niin ettet ole näköetäisyydellä! Turvalliseen paikkaan tietysti! Helpottaa elämää kovasti kun vauva osaa leikkiä yksinkin, ja lisäksi esimerkiksi myöhemmin voi olla helpompi laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn kun vauva viihtyy yksinkin.

 

Mun näkemys:

Ei, vauvalle ei tule kokoajan höpöttää... Vauva ei halua huomiota vaan läheisyyttä. Haluaa tuntea ihmisen lähellä, liikkua (ja kun ei itse voi, se on äidin tehtävä) ja oppia tähän elämään toisen kautta.

Tietenkin vauva oli sylissä jos vaan istuin sohvalla ja katsoin telkkaria, tosin telkkaria tuli kateltua lähinnä silloin ku imetin pitempiä jaksoa, eli ei muuta vaihtoehtoa oikein ollut Mutta siis en pysty kuvitella jättäväni lasta sitteriin istumaan vaikka itsekin vaan istuisin sohvalla... Eikö tule kylmä olo? Etkö kaipaa lastasi? Eikö syli tunnu yhtään tyhjältä?

En mä sitä kaipaa...Kun se on siinä vieressä...Sitterissä taikka huovalla ...:ashamed:

Se on monesti lattialla yksikseen tai sängyssä tuijottaa soivaa & liikkuvaa mobilea...Missäköhän mun äidinvaistot on kun tykkään tehdä asioita ilman vauvaa...Surffata netissä, syödä, ripustaa pyykkiä, imuroida, juoda kahvia...


Lapsi on sylissä kun imetän...Vaippaa vaihtaessa jutellaan...On sylissä kyllä muutenkin, muttei KOKO AJAN...Miksi se koko ajan pitää olla sylissä kuten tuolla aiemmin mainitsit...Ei meillä ole leijonia ja semmoisia, kuten ambomaalla jossa ne lapset keikkuu selässä aina...

 

No aika mahdotonta tehtävä ellei ainoa lapsi ole

Lasten tarpeet on tässäkin niin erilaisia. Toiset vauvat ovat tarvitsevampia kuin toiset. Sen mukaan mennään. Mutta koko ajan, ei onnistu eikä tarttekaan.

Miten niin mahdotonta? Miten lapsi kantoliinassa estää vuorovaikuttamasta muitten lasten kanssa? En ymmärrä.

 

Meillä vauva 2,5kk ei ala juuri olemaan yksinään, mutta silloin harvoin kun on tyytyväisenä yksinään niin todellakin otan siitä ilon irti ja saatan juoda kahvit, lukea lehteä, siivota ym ym.
Enkä pode huonoa syyllisyyttä en ollenkaan.

 

Mun mielestä on hyvä antaa vauvan jäädä huoneeseen vaikka ihan yksinkin välillä niin ettet ole näköetäisyydellä! Turvalliseen paikkaan tietysti! Helpottaa elämää kovasti kun vauva osaa leikkiä yksinkin, ja lisäksi esimerkiksi myöhemmin voi olla helpompi laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn kun vauva viihtyy yksinkin.

Ai niin mut sitteriin en vauvaa jättäisi vaan mieluummin lattialle!

 

Mun näkemys:

Ei, vauvalle ei tule kokoajan höpöttää... Vauva ei halua huomiota vaan läheisyyttä. Haluaa tuntea ihmisen lähellä, liikkua (ja kun ei itse voi, se on äidin tehtävä) ja oppia tähän elämään toisen kautta.

Tietenkin vauva oli sylissä jos vaan istuin sohvalla ja katsoin telkkaria, tosin telkkaria tuli kateltua lähinnä silloin ku imetin pitempiä jaksoa, eli ei muuta vaihtoehtoa oikein ollut Mutta siis en pysty kuvitella jättäväni lasta sitteriin istumaan vaikka itsekin vaan istuisin sohvalla... Eikö tule kylmä olo? Etkö kaipaa lastasi? Eikö syli tunnu yhtään tyhjältä?

En mä sitä kaipaa...Kun se on siinä vieressä...Sitterissä taikka huovalla ...:ashamed:

Se on monesti lattialla yksikseen tai sängyssä tuijottaa soivaa & liikkuvaa mobilea...Missäköhän mun äidinvaistot on kun tykkään tehdä asioita ilman vauvaa...Surffata netissä, syödä, ripustaa pyykkiä, imuroida, juoda kahvia...


Lapsi on sylissä kun imetän...Vaippaa vaihtaessa jutellaan...On sylissä kyllä muutenkin, muttei KOKO AJAN...Miksi se koko ajan pitää olla sylissä kuten tuolla aiemmin mainitsit...Ei meillä ole leijonia ja semmoisia, kuten ambomaalla jossa ne lapset keikkuu selässä aina...

Ei, teillä ei ole leijonia mutta lapsesi ei sitä tiedä. Lapsesi syntyy tasan samoilla vaistoilla joilla lapset syntyivät 20 000 vuotta sitten. Siksi lapsen on paras olla sylissä. Meidät on tehty sellaisiksi.

Kokeile huviksesi vaikka 24 tuntia niin, että olet kokoajan kosketuksessa lapseesi. Laske hänet sitten johonkin sitteriin tms ja kuulostele miltä tuntuu.

 

No aika mahdotonta tehtävä ellei ainoa lapsi ole

Lasten tarpeet on tässäkin niin erilaisia. Toiset vauvat ovat tarvitsevampia kuin toiset. Sen mukaan mennään. Mutta koko ajan, ei onnistu eikä tarttekaan.

Miten niin mahdotonta? Miten lapsi kantoliinassa estää vuorovaikuttamasta muitten lasten kanssa? En ymmärrä.

Ei meillä kumpikaan oo vihtyny missään liinassa Molemmat kuumaverisiä ja lattialla viihtyviä menijöitä.

Voihan sitäkin tietty toteuttaa äidintahtisesti, kantamista.

 

No ei todellakaan kanneta vauvaa mukana. Itseasiassa täällä niinpäin että mielelläni voisin kanniskellakin, mutta mun mielestä vauvan paikka ei ole missään sylissä koko aikaa. Tosin mitään sittereitä ym. me ei myöskään omisteta. Kantoreppu ja liina kylläkin. Eikä se vauva mitään yksin oo jos on samassa huoneessa. Juu, vastasyntynyt ei näe kauas, mutta kyllä se ihan äänet kuulee ja tietää että lähellä ollaan.

Ja kas kummaa kun meillä on niin kehittyneitä olleet nuo vastasyntyneet että on ihan jo laitoksella osanneet ilmoittaa jos tarvitsevat enemmän huomiota.

Ei se liikkeellelähtemiseen riitä pelkkä lihasten sylissä verryttely jos ei koskaan saa mahdollisuuksia opetella lattialla. Sitäpaitsi vauvalle on tärkeää jo totutella siihen perspektiiviin jossa se koko taaperoajan joutuu elämään eli lattialla ja siitä metri ylöspäin. Maailma näyttää hyvin erilaiselta sieltä suunnalta.

Tiedän ison liudan naisia joilla on vauva-aikana mennyt selkä niin huonoon kuntoon että leikkausjonoon käy tie. Eli ei sitä ihan terveyden kustannuksellakaan kannata lasta hoitaa, nimittäin taapero ja kouluikäinen tarvitsee vallan myöskin sitä äitiä ja ihan tervettä äitiä mielellään!

 

Mun mielestä on hyvä antaa vauvan jäädä huoneeseen vaikka ihan yksinkin välillä niin ettet ole näköetäisyydellä! Turvalliseen paikkaan tietysti! Helpottaa elämää kovasti kun vauva osaa leikkiä yksinkin, ja lisäksi esimerkiksi myöhemmin voi olla helpompi laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn kun vauva viihtyy yksinkin.

Joo hei kyllähän 2 kk ikäisen vauvan on jo itsenäistyttävä ja lopetettava äitinsä helmassa roikkumisen!! :attn:

NOT.

 

:ashamed:

Tunnen itseni tosi paskaksi mutsiksi, kun en läheskään koko vauvan (nyt 3 kk ) hereilläoloajan kanna sitä tai juttele sille :ashamed:

Tuleekohan siitä masentunut...:ashamed:

Vauva on sitterissä ja katselee kun tehdään ruokaa, auttelen vahnempaa läksyissä...Välillä vauva on telkkarin vieressäkin sitterissä :ashamed:

Miten te muut siis, kun katsotte televisiota, onko vauva koko ajan silloinkin sylissä? Vai ettekö katso televisiota vauvan ollessa hereillä? :ashamed:

Ei kai sitä nyt koko ajan pidä sylissä kantaa tai sille höpöttää...:ashamed:

Mun näkemys:

Ei, vauvalle ei tule kokoajan höpöttää... Vauva ei halua huomiota vaan läheisyyttä. Haluaa tuntea ihmisen lähellä, liikkua (ja kun ei itse voi, se on äidin tehtävä) ja oppia tähän elämään toisen kautta.

Tietenkin vauva oli sylissä jos vaan istuin sohvalla ja katsoin telkkaria, tosin telkkaria tuli kateltua lähinnä silloin ku imetin pitempiä jaksoa, eli ei muuta vaihtoehtoa oikein ollut Mutta siis en pysty kuvitella jättäväni lasta sitteriin istumaan vaikka itsekin vaan istuisin sohvalla... Eikö tule kylmä olo? Etkö kaipaa lastasi? Eikö syli tunnu yhtään tyhjältä?

Onpa dramaattista

No mä tunsin ihan kunnolla, että nyt jokin puuttuu jos lapsi ei ollut lähellä tuonikäisenä. Kuvittelisin, että se on sellanen ÄIDINVAISTO... Ja olisi ollu todella kylmä olo jos olisin tuntikausia makuuttanu lasta sitterissä, välillä moikannu ohimennen. Mä tunsin itsessäni sen lapsen tarpeen olla lähellä. Sitten ku alkoi liikkumaan enemmän itsenäisesti niin tuo tunne väheni.

Onneksi et löytäny asian ääripäätä
Voi tsiisus, ei ihme että äitiys on nykyään suorittamista ja moni kokee siitä paineita.
APUA piltti oli 15sekunttia yksin lattaialla nyt sillä on mielenterveys ongelma

 

No jos vauva oli valmiiksi liinassa niin en kai mä ruvennu sitä sieltä lattialle heivaamaan jos kävin vessassa? Miksi ihmeessä olisin ottanu pois? Hirveä härdelli sen takia, että käyn 30 sekunnin ajan toisessa huoneessa. En oo ymmärtäny miks pitäis ottaa pois vessamatkojen ajaksi

Kuka käy paskalla kolmessakymmenessä sekunnissa?!? :ashamed:
Mulla menee aina vähintään 10 minuuttia...:ashamed: En voisi paskantaa vauva sylissäni :ashamed:

Eihän se lapsi opi hallitsemaan omaa kroppaansa ja raajojaan eikä tietämään miltä tuntuu seisoa omilla jaloillaan, jos sitä koko ajan kannetaan. Sehän saa ajatuksen, että omassa kodissa on oikeastaan hirvittävän vaarallista olla, jollei ole koko ajan äidin sylissä.

 

No aika mahdotonta tehtävä ellei ainoa lapsi ole

Lasten tarpeet on tässäkin niin erilaisia. Toiset vauvat ovat tarvitsevampia kuin toiset. Sen mukaan mennään. Mutta koko ajan, ei onnistu eikä tarttekaan.

Miten niin mahdotonta? Miten lapsi kantoliinassa estää vuorovaikuttamasta muitten lasten kanssa? En ymmärrä.

Noh, vaikka pyöräilevän lapsen perässä juokseminen on tosi terveellistä kantoliinan kanssa. Onko sulla yksi lapsi vai mistä kysely.

 

No aika mahdotonta tehtävä ellei ainoa lapsi ole

Lasten tarpeet on tässäkin niin erilaisia. Toiset vauvat ovat tarvitsevampia kuin toiset. Sen mukaan mennään. Mutta koko ajan, ei onnistu eikä tarttekaan.

Miten niin mahdotonta? Miten lapsi kantoliinassa estää vuorovaikuttamasta muitten lasten kanssa? En ymmärrä.

Eihän se sitä sillä tavoin ESTÄ, mutta mun mielestä on vanhemmat lapsetkin oikeutettuja siihen et saa äidin läheisyyttä, hellyttä ja syliä ILMAN sitä vauvaa siinä välissä. Ja mun kohdalla, kömpelö kun olen, niin se on jo ihan turvallisuusriski juoda sitä kuumaa kahvia vauva sylissä

 

Niin kyllä se on se äidin tarve eikä lapsen tarve. Hullua puhua että tunnen itsessäni lapsen tarpeen olla lähellä jos on itse läheisriippuvainen. Tarviiko siitä lapsesta samanlaista opettaa?

Lapsi on äidin kohdussa sen takia että se aika sille on tärkeää olla kiinni äidissä. Siitä eteenpäin elämä on sitä että lapsi pikkuaskelin on kauempanakin.

Lapsen kidutusta se että opetetaan ensin kotona siihen ettei edes viiden metrin päässä voi olla äitistä ja siitä loikataan 9-kuisena siihen että kaikki työpäivät pitää olla erossa päiväkodissa.

 

Noh, kaksosten kanssa hiukan haastavampaa tuo kotitöiden tekeminen ja molempien kantaminen....

 

Esikoisen kanssa meni juuri niin, että istui sitterissä, jalalla välillä annoin vauhtia, oli leikkimatolla helistimien seurassa tyytyväisenä ja mä ompelukoneen takana tekemässä aina jotain tyynynpäällistä tms. Kuopus ei sitten ollutkaan samanlainen tapaus. Se vaati syliä, syliä ja syliä. Ei ollut hetkeäkään lattialla ilman seuraa eikä sitterissä viihtynyt senkään vertaa. Kantoliina toi avun, mutta sitten oli mustasukkainen esikoinen hoideltavana Mutta mutta, kaikesta sitä on selvinnyt, nyt jo saa juoda aamukahvin "rauhassa" kun molemmat pojat leikkii lattialla tai kattoo telkkaria. (hyvä äiti, aamun lastenohjelmat sen rauhan suo)

NYt olis jo aika tehdä pari lisää kun noin leppoisaa on.

 

No mä tunsin ihan kunnolla, että nyt jokin puuttuu jos lapsi ei ollut lähellä tuonikäisenä. Kuvittelisin, että se on sellanen ÄIDINVAISTO... Ja olisi ollu todella kylmä olo jos olisin tuntikausia makuuttanu lasta sitterissä, välillä moikannu ohimennen. Mä tunsin itsessäni sen lapsen tarpeen olla lähellä. Sitten ku alkoi liikkumaan enemmän itsenäisesti niin tuo tunne väheni.

Väitätkö tässä nyt epäsuorasti, että me, jotka emme vauvaa alvariinsa kanna, emme omaa äidinvaistoa? =)