Pidättekö vauvalle seuraa kokoajan?

Mun mielestä on hyvä antaa vauvan jäädä huoneeseen vaikka ihan yksinkin välillä niin ettet ole näköetäisyydellä! Turvalliseen paikkaan tietysti! Helpottaa elämää kovasti kun vauva osaa leikkiä yksinkin, ja lisäksi esimerkiksi myöhemmin voi olla helpompi laittaa vauva hereillä omaan sänkyyn kun vauva viihtyy yksinkin.

Joo hei kyllähän 2 kk ikäisen vauvan on jo itsenäistyttävä ja lopetettava äitinsä helmassa roikkumisen!! :attn:
NOT.

Kyllähän siinä lapsessa on ihan sisäänrakennettu hälytysjärjestelmä joka kyllä hälyttää kun tulee äitiä ikävä!

Ite suosittelen kyllä että lapsen luo mentäisiin jo ennen hälytystä.

 

Kokeile huviksesi vaikka 24 tuntia niin, että olet kokoajan kosketuksessa lapseesi. Laske hänet sitten johonkin sitteriin tms ja kuulostele miltä tuntuu.

Kerro sä. mitä tapahtuu?

Minä veikkaan; Lapsi itkee sinun perääsi.
Sehän sitten jo onkin mannaa äidille = Joku on riippuvainen minusta.

Eikö ?

 

No mä tunsin ihan kunnolla, että nyt jokin puuttuu jos lapsi ei ollut lähellä tuonikäisenä. Kuvittelisin, että se on sellanen ÄIDINVAISTO... Ja olisi ollu todella kylmä olo jos olisin tuntikausia makuuttanu lasta sitterissä, välillä moikannu ohimennen. Mä tunsin itsessäni sen lapsen tarpeen olla lähellä. Sitten ku alkoi liikkumaan enemmän itsenäisesti niin tuo tunne väheni.

Väitätkö tässä nyt epäsuorasti, että me, jotka emme vauvaa alvariinsa kanna, emme omaa äidinvaistoa? =)

Tottakai hän väittää

 

Paskamutsi ilmottautuu! :wave: 6 viikkonen nukkuu terassilla vaunuissa ILMAN ÄITIÄ ja 2v3kk nukkuu omassa sängyssään ILMAN ÄITIÄ. Äiti istuskelee olkkarissa, juo päiväkahvia ja surffailee netissä.

 

Kokeile huviksesi vaikka 24 tuntia niin, että olet kokoajan kosketuksessa lapseesi. Laske hänet sitten johonkin sitteriin tms ja kuulostele miltä tuntuu.

Kerro sä. mitä tapahtuu?

Minä veikkaan; Lapsi itkee sinun perääsi.
Sehän sitten jo onkin mannaa äidille = Joku on riippuvainen minusta.

Eikö ?

No se riippuu varmaan lapsesta. Mä meinasin, että kuulostele ITSEÄSI, että miltä tuntuu.... Tuntuuko sen jälkeen enää hyvältä olla ilman lasta.

Ähh. Ihan sama. Et sä ilmeisesti koskaan tule ymmärtämään sitä vauvan ja äidin symbioosia joka jatkuu myös raskauden jälkeen jonkun aikaa. Riippuvaisuus on kirosana, eihän siitä saisi kumpikaan nauttia, äiti taikka lapsi.

Mikä siinä on niin pelottavaa, että vauva on riippuvainen äidistään? Etkö itse saanut tarpeeksi rakkautta pienenä, nyt et koe lapsesi ansaitsevan sitä?

 

tätä mieltä olen itse. Oltava valmis vauvan luokse, jos hän hoitajaansa kaipaa. Ei tarkoita sitä, että vauvaa olisi JATKUVASTI KOKO AJAN PASKALLAKIN KÄYDESSÄ kannettava mukana. Toki näin voi tehdä, jos itsestä siltä tuntuu ja ennenkaikkea jos oma lapsi sitä tuntuu hoitajan mielestä tarvitsevan!

Lapsi voi olla myös siinä lähellä vaikkapa lattialla viltin päällä katselemassa kun äiti laittaa niitä pyykkejä tai tekee ruokaa. Samalla voi vauvalle selostaa, mitä tekee, jos haluaa. Sehän kehittää lapsen kielen kehitystä.

Joskus vauva voi olla vaikkapa sitterissäkin hetken leluja ihmettelemässä, niitä on helpompi siihen kaareen laittaa roikkumaan, kuin itse niitä heilutella vauvan edessä. Vauva voi niitä joskus jopa haluta katsoakin itsenäisestikin, ilman että joku vieressä höösää.

Välillä vauvan voi ottaa kantoliinaan, jos vaikka vatsavaivoja tai muuten vain vaikuttaa tarvitsevan enemmän läheisyyttä, tai vauvan näköetäisyydellä tai muuten lähellä pitäminen ei onnistu.

Ei kai me äidit kenenkään äidinvaistoja väheksytä? Jokainen kyllä tuntee oman lapsensa parhaiten, jos HALUAA TUNTEA. Onhan niitäkin pässinpäitä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta se, että ei halua lastaan kokoajan liinassa pitää, ei tee kenestäkään äidistä heti suoraan välttämättä huonompaa, kuin äiti joka liinailee koko ajan. Vai mitä?

Mitä pahaa on kohtuudessa, miksi nykyään pitää mennä asiassa kuin asiassa äärimmäisyyksiin?

 

Kokeile huviksesi vaikka 24 tuntia niin, että olet kokoajan kosketuksessa lapseesi. Laske hänet sitten johonkin sitteriin tms ja kuulostele miltä tuntuu.

Kerro sä. mitä tapahtuu?

Minä veikkaan; Lapsi itkee sinun perääsi.
Sehän sitten jo onkin mannaa äidille = Joku on riippuvainen minusta.

Eikö ?

No se riippuu varmaan lapsesta. Mä meinasin, että kuulostele ITSEÄSI, että miltä tuntuu.... Tuntuuko sen jälkeen enää hyvältä olla ilman lasta.

Ähh. Ihan sama. Et sä ilmeisesti koskaan tule ymmärtämään sitä vauvan ja äidin symbioosia joka jatkuu myös raskauden jälkeen jonkun aikaa. Riippuvaisuus on kirosana, eihän siitä saisi kumpikaan nauttia, äiti taikka lapsi.

Mikä siinä on niin pelottavaa, että vauva on riippuvainen äidistään? Etkö itse saanut tarpeeksi rakkautta pienenä, nyt et koe lapsesi ansaitsevan sitä?

Sinä puhut ihan puuta heinää. Etkö käy ensimmäiseen 5 kuukauteen suihkussa yksin, eikö lapsi ole koskaan isän kanssa, entä sektioäidit jotka ei todellakaan voi lasta kantaa ensimmäisiin viikkoihin jatkuvasti??

 

Minkä kannan aina lasta mukana. Monesti kahta samaan aikaan.

Vauva on aamusta iltaan kantoliinassa, vaipanvaihtoja ja imetyshetkiä lukuunottamatta. Enkä vessareissun ajaksi ota vauvaa liinasta pois. Suihkuni ajan hän makaa hoitopöydällä vieressäni.

Vanhempi lapsi (alle 2v) haluaa olla kaikessa mukana ja hynin saan hänetkin lonkalla kannateltua, vaikka vauva on liinassa.

Minusta pienen vauvan ei kuulu olla yksin. Jos laitan vauvan lattialle, menen viereen ja niin tekee taaperokin.

Nukumme perhepedissä.

 

Outolintu haluaa vetää kaikki omaa ajattelua "vastaan" olevat mielipiteet kärjistetysti ääripäähän, miksi? Kaikki lattialla ja sitterissä ym. äidin kiinteästä/ihokontaktista pois olemiset muuttuvat hänen teksteissään 24/7 tapahtuviksi, lapsen hylkäämisiksi. Miksi näin? Hienoa, jos oma lapsesi on kanssasi jatkuvassa kontaktissa ja on siihen tyytyväinen. Mutta omani (3,5kk) ei yksinkertaisesti viihdy pitkiä aikoja sylissä ym. vaan haluaa lattialle heiluttelemaan raajojaan ja ihmettelemään ympäristöään. En todellakaan usko, että tulkitsisin omaa lastani väärin hänen kitistessään sylissäni ja rauhoituttuaan omalla alustallaan lattialla kun olen hänet siihen laskenut. Tottakai, kohta lapsi saattaa jo ilmoittaa uudelleen isän tai äidin seuran kaipuusta jolloin siihen reagoidaan esim. viereen tulemalla ja juttelemalla, silittelemällä, hymyilemällä tai syliin ottamalla. Se mikä sopii yhdelle ei aina sovi toiselle. Mikä sen ymmärtämisessä on niin vaikeaa? Enkä tällä nyt tarkoita ainoastaan Outolintua. Aivan kuin toisen mielipide olisi totaalinen hyökkäys omia arvoja, toimintatapoja ym. kohtaan. Yhden ihmisen mielipide EI ole ainoa oikea. Eikä niihin kirjojen teksteihinkään kannata sokeasti luottaa; pahimmillaan luet itsesi sairaaksi. Maalaisjärkeä peräänkuuluttaisin...

 

Siis kyllä vauvan täytyy saada välillä olla ihan itekseen (siis just esim sitterissä istuskella näköetäisyydellä), kuka sellasta nyt kestää jos joku koko aikaa on naaman edessä juttelemassa tai heiluttamassa jotain lelua???

Tuota... Just tota. Joko vauva on yksin tai sitten äiti änkee naaman eteen viihdyttämään. Miksei se lapsi voi vaa kulkea mukana, ilman sen kummempaa hössötystä?

Miksi sitä vauvaa pitäisi mukana ryysätä, jos se viihtyy ihan hyvin lattiallakin (äiti kuitenkin näköetäisyydellä ja juttelee vauvalle). Siinähän se on arjen askareissa mukana ilman hössötystä kun näkee mitä äiti tekee ja äiti juttelee sille. Turhaan rasittaa niskaansa ja selkäänsä jollain liinailulla, jos lapsi on muutenkin tyytyväinen...

Tietty jos vauva ei itsekseen viihdy vaan tahtoo olla koko ajan sylissä, liinailu voi helpottaa arkea. Jotkut vauvat taas ei niin paljoa tykkää sylissä olla.

 

Minen aina ymmärrä näitä "vaistoäitejä" muita lapsentahtisia mammoja. Lapsen ehdoilla mennään niin kauan kuin ne lapsen ehdot on ne mitkä äidin mukaan on lapsen tahtiset (syötetään niin paljon kun haluaa, sylissä niin paljon kun haluaa jne.), mutta annas olla jos lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä itsekseen tai ei halua rintaa tms. Siihen loppuu lapsentahtisuus ja vaistovanhemmuus, "ei se mitään merkkaa jos lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä", kantoliinaan vaikka väkisin, sylittelyä ja läheisyyttä makso mitä makso, tissiä kolmevuotiaaksi sano lapsi mitä hyvänsä, sisulla se onnistuu!

Oon ihmetellyt ihan samaa!

 

Kyllä se vauva sitten ilmoittaa kun haluaa taas äidin seuraa! Tee vaan hyvällä omallatunnolla niitä kotitöitä ja lue lehteä

näin. Normaali vuorovaikutus ja yhdessä olo riittää. Ekan aikana mulla oli jatkuvasti huono omatunto, jos ei ollut naama kiinni lapsessa, mut onneksi sitä on tullu sittemmin järkiinsä.

 

Voiko nämä kanniskelijat koskaan lähteä esim. ulkoilemaan vaunujen kanssa? Miten talvipakkasilla varmistetaan, ettei lapsi palellu liinassa? Eikö päiväunillekaan voi lasta laskea pois sylistä? Entä meneekö äiti yöunille aina samaan aikaan lapsen kanssa? Vai kanniskelee lasta liinassa kunnes on itse valmis yöpuulle?

Tässä on nyt paljonkin mitä en ymmärrä, mutta olenkin yksi paskoista mutseista, joka ei kanna lasta koko ajan.

 

Minkä kannan aina lasta mukana. Monesti kahta samaan aikaan.

Vauva on aamusta iltaan kantoliinassa, vaipanvaihtoja ja imetyshetkiä lukuunottamatta. Enkä vessareissun ajaksi ota vauvaa liinasta pois. Suihkuni ajan hän makaa hoitopöydällä vieressäni.

Vanhempi lapsi (alle 2v) haluaa olla kaikessa mukana ja hynin saan hänetkin lonkalla kannateltua, vaikka vauva on liinassa.

Minusta pienen vauvan ei kuulu olla yksin. Jos laitan vauvan lattialle, menen viereen ja niin tekee taaperokin.

Nukumme perhepedissä.

Miten sulla kestää selkä? Ja mitenköhän kauan kestää?

 

Minkä kannan aina lasta mukana. Monesti kahta samaan aikaan.

Vauva on aamusta iltaan kantoliinassa, vaipanvaihtoja ja imetyshetkiä lukuunottamatta. Enkä vessareissun ajaksi ota vauvaa liinasta pois. Suihkuni ajan hän makaa hoitopöydällä vieressäni.

Vanhempi lapsi (alle 2v) haluaa olla kaikessa mukana ja hynin saan hänetkin lonkalla kannateltua, vaikka vauva on liinassa.

Minusta pienen vauvan ei kuulu olla yksin. Jos laitan vauvan lattialle, menen viereen ja niin tekee taaperokin.

Nukumme perhepedissä.

Miten sulla kestää selkä? Ja mitenköhän kauan kestää?

Mulla on aina ollu huono selkä, mut oikein sidottu liina ei rasita, vaan parantaa ryhtiä ja auttaa nostamaan oikein. Jos ei olisi vauvaa liinassa, tulisi taaperoa nostettua selällä, nyt muistan kyykätä. Eli päivinä, jolloin kanniskelen lasta ilman liinaa (esim jos kotona on ylimääräsiä käsipareja), selkä kipeytyy, liinapäivinä ei.

Ulkona pidän vauvaa hieman lämpimämmin puettuna liinassa, oman takkini sisäpuolella. Joskus kuljemme tuplarattailla, jos johonkin pitää päästä, mutta jos vaan ulkona leikitään taaperon kanssa, on vauva liinassa.

Perhepeti myös helpottaa öitä, kun molemmat lapset heräilevät. Kylkeä kääntämällä hoituu sekä imetys että taaperon lohdutus. Öisin ei siis tarvitse nostella ketään.

 

Voiko nämä kanniskelijat koskaan lähteä esim. ulkoilemaan vaunujen kanssa? Miten talvipakkasilla varmistetaan, ettei lapsi palellu liinassa? Eikö päiväunillekaan voi lasta laskea pois sylistä? Entä meneekö äiti yöunille aina samaan aikaan lapsen kanssa? Vai kanniskelee lasta liinassa kunnes on itse valmis yöpuulle?

Tässä on nyt paljonkin mitä en ymmärrä, mutta olenkin yksi paskoista mutseista, joka ei kanna lasta koko ajan.

No tuossa äsken vastasin tuohon ulkoiluun.

Päivunensa vauva nukkuu liinassa.

Illalla vauva on liinassa kunnes menen nukkumaan, silloin lasken hänet viereeni.

 

Meidän tyttö ei kyllä olisi ikuna kuunaan suostunut olemaan kantoliinassa 24/7 (koska ilmeisesti vaihtoehdot on joko koko ajan yksin hyisessä autotallissa susien ulvossa tai vastaavasti koko ajan kannossa, käytän nyt tuota 24/7 termiä). Jo ihan pienestä änkesi ja punkesi ja kitisi jos oli sylissä liian pitkään hänen mielestään, liekö vartalon kuumuus ahdistanut vai raajojen liikkeiden hillintä. Viihtyi mielellään vaikka sohvalla mun vieressä niin että jumppauttelin jalkoja ja esittelin leluja ja jutustelin, mutta hirveä kitinä jos nostin syliin ja tein samaa, ei viihtyny oikeen yhtään sylissä.

Mutta juu, olen paska mutsi, olisi pitänyt väkisin kääriä liinaan ja sisulla kestää se kitinä, kyllä hän siinä pikkuhiljaa ois ymmärtäny että mun läheisyys on korvamaatonta.

 

Mua on jo pitkään hymyilyttänyt tämä lapsentahtisuus ja vaistovanhemmuus. Nissähän nimenomaan on idiksenä, että kuunnellaan laspen tarpeita ja vastataan niihin eikä hoideta automaattisesti tietyllä kaavalla.

Kumminkin homma on kääntynyt niin päin, että vaistovanhemmuus ja lapsentahtisuus on automaattisesti kantoliinaa, perhepetiä jne Vaikka lapsi nukkuisi huonosti perhepedissä lähempänä vuoden ikääkin, ei ymmärretä lapsen parasta vaan väkisin toteutetaan jotain ihme aatetta pitää lasta lähellä. Siitäkin huolimatta, että vanhemman tehtävä olisi huolehtia lapsen riittävästä unen saannista ym. muista perustarppeista muiden tarpeiden ohella.

Tai vaikka hän mielummin olisi välillä lattialla tai nukkuisi mainiosti rattaissa, häntä pitää kantaa kun se on 'lapsentahtista'.

Just tämä EI ole lapsentahtista eikä vaistovanhemmuutta. Lapsentahtinen lapsenhoito on sitä, että kuunnellaan lapsen tarpeita ja hoidetaan häöntä yksilöllisesti. Jos hän ei viihdy liinassa, häntä ei sinne tungeta. Jos hän nukkuu hyvin pinnasängyssä, häntä ei pidetä perhepedissä.

Tätä kutsutaan myös terveeksi järjeksi

 

Voiko nämä kanniskelijat koskaan lähteä esim. ulkoilemaan vaunujen kanssa? Miten talvipakkasilla varmistetaan, ettei lapsi palellu liinassa? Eikö päiväunillekaan voi lasta laskea pois sylistä? Entä meneekö äiti yöunille aina samaan aikaan lapsen kanssa? Vai kanniskelee lasta liinassa kunnes on itse valmis yöpuulle?

Tässä on nyt paljonkin mitä en ymmärrä, mutta olenkin yksi paskoista mutseista, joka ei kanna lasta koko ajan.

No tuossa äsken vastasin tuohon ulkoiluun.

Päivunensa vauva nukkuu liinassa.

Illalla vauva on liinassa kunnes menen nukkumaan, silloin lasken hänet viereeni.

Me ollaan käyty vanhemman lapsen kanssa hiihtämässä, luistelemassa, pyöräilemässä jne vauvan nukkuessa. Niillä vanhemmillakin lapsilla kun on myös tarpeita ja jos vauva hyvin nukkuu rattaissa niin en näe liinalle mitään funktiota. Myös vanhemmat lapset tarvitsevat äidin syliä ja heilä on siihen oikeus ilman että vauva vie sen pienenkin hetken ja tilan heiltä.

Varmaan ne joiden mielestä vauvaa voi ja pitää kantaa koko ajan liinassa ovat yhden lapsen äitejä tai kahden ihan pienen lapsen äitejä. Ja kuten edellä tuli, eivät ainakaan kaksosten äitejä

 

Voiko nämä kanniskelijat koskaan lähteä esim. ulkoilemaan vaunujen kanssa? Miten talvipakkasilla varmistetaan, ettei lapsi palellu liinassa? Eikö päiväunillekaan voi lasta laskea pois sylistä? Entä meneekö äiti yöunille aina samaan aikaan lapsen kanssa? Vai kanniskelee lasta liinassa kunnes on itse valmis yöpuulle?

Tässä on nyt paljonkin mitä en ymmärrä, mutta olenkin yksi paskoista mutseista, joka ei kanna lasta koko ajan.

No tuossa äsken vastasin tuohon ulkoiluun.

Päivunensa vauva nukkuu liinassa.

Illalla vauva on liinassa kunnes menen nukkumaan, silloin lasken hänet viereeni.

Me ollaan käyty vanhemman lapsen kanssa hiihtämässä, luistelemassa, pyöräilemässä jne vauvan nukkuessa. Niillä vanhemmillakin lapsilla kun on myös tarpeita ja jos vauva hyvin nukkuu rattaissa niin en näe liinalle mitään funktiota. Myös vanhemmat lapset tarvitsevat äidin syliä ja heilä on siihen oikeus ilman että vauva vie sen pienenkin hetken ja tilan heiltä.

Varmaan ne joiden mielestä vauvaa voi ja pitää kantaa koko ajan liinassa ovat yhden lapsen äitejä tai kahden ihan pienen lapsen äitejä. Ja kuten edellä tuli, eivät ainakaan kaksosten äitejä

Meillä on taapero ja vauva. Juuri siksi liina on meillä ehdoton! Saan molemmat turvallisesti syliin, pystyn leikkimään taaperon kanssa ja ulkoilut sujuvat sielläkin, mihin ei vaunuilla pääse. Ja taapero ei pääse jyräämään vauvaa.

Minusta täällä kyllä enemmän nyt yritetään lynkata meitä liinailevia, kuin teitä muita. Minä en ainakaan ole tyrkyttänyt tapojamme kelleen, olen vain kertonut miten meillä tehdään.

 

Mua on jo pitkään hymyilyttänyt tämä lapsentahtisuus ja vaistovanhemmuus. Nissähän nimenomaan on idiksenä, että kuunnellaan laspen tarpeita ja vastataan niihin eikä hoideta automaattisesti tietyllä kaavalla.

Kumminkin homma on kääntynyt niin päin, että vaistovanhemmuus ja lapsentahtisuus on automaattisesti kantoliinaa, perhepetiä jne Vaikka lapsi nukkuisi huonosti perhepedissä lähempänä vuoden ikääkin, ei ymmärretä lapsen parasta vaan väkisin toteutetaan jotain ihme aatetta pitää lasta lähellä. Siitäkin huolimatta, että vanhemman tehtävä olisi huolehtia lapsen riittävästä unen saannista ym. muista perustarppeista muiden tarpeiden ohella.

Tai vaikka hän mielummin olisi välillä lattialla tai nukkuisi mainiosti rattaissa, häntä pitää kantaa kun se on 'lapsentahtista'.

Just tämä EI ole lapsentahtista eikä vaistovanhemmuutta. Lapsentahtinen lapsenhoito on sitä, että kuunnellaan lapsen tarpeita ja hoidetaan häöntä yksilöllisesti. Jos hän ei viihdy liinassa, häntä ei sinne tungeta. Jos hän nukkuu hyvin pinnasängyssä, häntä ei pidetä perhepedissä.

Tätä kutsutaan myös terveeksi järjeksi

:flower: Viisaita sanoja.

 

Noin pieni vauva pidetään lähellä. Sylissä tai sitten vaikka yhdessä makailette lattialla ja voit esim lukea samalla. Ei sitteriin kuin vain aivan pieniksi hetkiksi!

 

Tän ketjun lukeneena taas voin vain surullisena ihmetellä miksi ihmiset eivät panosta taaperoiden ja leikki-ikäisten johdonmukaiseen kasvatukseen näiden vauva-ajan fanaattisuuksien sijaan.


Mun vauva on 8kk eikä konttaa vieläkään. Vastasyntyneenä inhosi olla kantoliinassa. Huutavaa vauvaako ois pitänyt liinassa kanniskella?

 

Tän ketjun lukeneena taas voin vain surullisena ihmetellä miksi ihmiset eivät panosta taaperoiden ja leikki-ikäisten johdonmukaiseen kasvatukseen näiden vauva-ajan fanaattisuuksien sijaan.

Miten nuo sulkevat pois toisensa?

Ja miksi kantoliinailu on sen enempi "fanaattisuutta" kuin vauvan lattialla pitokaan?

 

Tän ketjun lukeneena taas voin vain surullisena ihmetellä miksi ihmiset eivät panosta taaperoiden ja leikki-ikäisten johdonmukaiseen kasvatukseen näiden vauva-ajan fanaattisuuksien sijaan.

Miten nuo sulkevat pois toisensa?

Ja miksi kantoliinailu on sen enempi "fanaattisuutta" kuin vauvan lattialla pitokaan?

jos liinassa pidetään koko päivä heräämisestä yöunille menoon asti, niin on se ainakin musta vähän sitä. Ei siellä lattialla varmaan toivon mukaan kukaan koko päivää ole ja se vartti silloin tällöin ei tee kenenkään motoriikalle pahaa Kohtuus kaikessa.