Pidättekö vauvalle seuraa kokoajan?

Siinäpä se kysymys tulikin.. "Täytyykö" reilu 2kk vauvalle pitää seuraa/olla vierellä kokoajan jos hän olis tyytyväinen itsekseenkin leluja ihmetellen?

Poden usein huonoa omatuntoa siitä että istun keittiössä (vauva näköetäisyydellä sitterissä ihmettelee/ottaa torkut) ja syön aamupalaa ja luen lehteä kaikessa rauhassa. Tai laitan pyykejä tai muita pieniä järjestelyhommia, kuljen usein vauvan ohi ja käyn heiluttelemassa roikkuvia leluja ja juttelemassa hetken. Toki myös seurustelen vauvan kanssa, mutta hän viihtyy mainiosti yksinkin hetkiä.

 

Mun mielestä vauvan kuuluu olla sylissä (tai vaikka kantoliinassa) kunnes oppii konttaamaan. Ei vauvan kuulu olla yksin vaikka kuinka vaikuttaisi "tyytyväiseltä" ilman pätevää syytä.

 

Lattialle sieltä sitterista niin alkaa liikkumaan....

 

No tavallaan joo. Meillä 2-v esikoinen ja vauva. Täytyy koko ajan olla vauvan lähettyvillä ettei isompi tee mitään pahaa.

 

Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa - eihän monissa perheissä ole yksinkertaisesti mahdollista viihdyttää vauvaa koko ajan. Hienoa, että pystyt hoitamaan kotitöitä ja huolehtimaan omasta jaksamisestasi, ja vaikuttaa siltä, ettet kyllä mitenkään laiminlyö vauvaasi.

Jos kuitenkin tuntuu, että haluaisit antaa vauvalle vielä enemmän, oletko harkinnut esim. kantoliinailua, jolloin vauva voisi kulkea mukana, kun kuljeskelet tekemässä kotitöitä?

 

Mun mielestä vauvan kuuluu olla sylissä (tai vaikka kantoliinassa) kunnes oppii konttaamaan. Ei vauvan kuulu olla yksin vaikka kuinka vaikuttaisi "tyytyväiseltä" ilman pätevää syytä.

juurikin näin

 

Kyllähän sitä kotityötkin pitää joskus tehdä! Eli kyllä sen vauvan on pakko joskus pari minuuttia yksin olla, tietysti niin, ettei ole mahdollisuutta sattua mitään pahaa.

 

En pidä koko ajan seuraa, viihtyy hyvin itsekseenkin välillä jutellaan ja leikitään, mut hoidan myös kotia samalla. Ja juon kahvini rauhassa

 

Toimin esikoiseni kanssa just noin, kuten säkin, ap. Lattia on hyvä paikka pienokaiselle tutkailla maailmaa, näin sanottiin neuvolassakin. Itsekin sen huomasin, että lapsi viihtyi lattialla tutkaillessa ympäristöään samalla kun itse puuhailin jotain pientä näköpiirissä ja juttelin vaaville. Sellaista normaalia oloa ja eloa.

 

Siinäpä se kysymys tulikin.. "Täytyykö" reilu 2kk vauvalle pitää seuraa/olla vierellä kokoajan jos hän olis tyytyväinen itsekseenkin leluja ihmetellen?

Poden usein huonoa omatuntoa siitä että istun keittiössä (vauva näköetäisyydellä sitterissä ihmettelee/ottaa torkut) ja syön aamupalaa ja luen lehteä kaikessa rauhassa. Tai laitan pyykejä tai muita pieniä järjestelyhommia, kuljen usein vauvan ohi ja käyn heiluttelemassa roikkuvia leluja ja juttelemassa hetken. Toki myös seurustelen vauvan kanssa, mutta hän viihtyy mainiosti yksinkin hetkiä.

Näin toimin myös itse. Vauva saa olla myös yksin jos viihtyy, mikä minusta on positiivinen asia. Tärkeää kuitenkin on, että vauva saa tarpeeksi läheisyyttä ja sylissäoloa ja hänen kanssaan jutustellaan.

 

Mun mielestä vauvan kuuluu olla sylissä (tai vaikka kantoliinassa) kunnes oppii konttaamaan. Ei vauvan kuulu olla yksin vaikka kuinka vaikuttaisi "tyytyväiseltä" ilman pätevää syytä.

juurikin näin

Jaa, musta taas ihan sekopäistä kantaa lasta mukana joka paikkaan. Siis kyllä mä teen kotihommia ilman vauvaa, käyn vessassa ilman vauvaa, käyn suihkussa ilman vauvaa, juon kuuman kahvin ilman vauvaa sylissä, leikin esikoisen kanssa kaksin ilman vauvaa, ollaan mieheni kanssa sylikkäin sohvalla ilman vauvaa... tuntuisi ihan hullulta pitää sitä joka tilanteessa sylissä. Kyllä se vauva ilmoittaa jos on tyytymätön.

 

Kyllä se vauva sitten ilmoittaa kun haluaa taas äidin seuraa! Tee vaan hyvällä omallatunnolla niitä kotitöitä ja lue lehteä

 

Siis kyllä vauvan täytyy saada välillä olla ihan itekseen (siis just esim sitterissä istuskella näköetäisyydellä), kuka sellasta nyt kestää jos joku koko aikaa on naaman edessä juttelemassa tai heiluttamassa jotain lelua???

 

Esikoisen kanssa meni juuri niin, että istui sitterissä, jalalla välillä annoin vauhtia, oli leikkimatolla helistimien seurassa tyytyväisenä ja mä ompelukoneen takana tekemässä aina jotain tyynynpäällistä tms. Kuopus ei sitten ollutkaan samanlainen tapaus. Se vaati syliä, syliä ja syliä. Ei ollut hetkeäkään lattialla ilman seuraa eikä sitterissä viihtynyt senkään vertaa. Kantoliina toi avun, mutta sitten oli mustasukkainen esikoinen hoideltavana Mutta mutta, kaikesta sitä on selvinnyt, nyt jo saa juoda aamukahvin "rauhassa" kun molemmat pojat leikkii lattialla tai kattoo telkkaria. (hyvä äiti, aamun lastenohjelmat sen rauhan suo)

 

Mun mielestä vauvan kuuluu olla sylissä (tai vaikka kantoliinassa) kunnes oppii konttaamaan. Ei vauvan kuulu olla yksin vaikka kuinka vaikuttaisi "tyytyväiseltä" ilman pätevää syytä.

juurikin näin

Jaa, musta taas ihan sekopäistä kantaa lasta mukana joka paikkaan. Siis kyllä mä teen kotihommia ilman vauvaa, käyn vessassa ilman vauvaa, käyn suihkussa ilman vauvaa, juon kuuman kahvin ilman vauvaa sylissä, leikin esikoisen kanssa kaksin ilman vauvaa, ollaan mieheni kanssa sylikkäin sohvalla ilman vauvaa... tuntuisi ihan hullulta pitää sitä joka tilanteessa sylissä. Kyllä se vauva ilmoittaa jos on tyytymätön.

PEESI

 

Mun mielestä vauvan kuuluu olla sylissä (tai vaikka kantoliinassa) kunnes oppii konttaamaan. Ei vauvan kuulu olla yksin vaikka kuinka vaikuttaisi "tyytyväiseltä" ilman pätevää syytä.

juurikin näin

Jaa, musta taas ihan sekopäistä kantaa lasta mukana joka paikkaan. Siis kyllä mä teen kotihommia ilman vauvaa, käyn vessassa ilman vauvaa, käyn suihkussa ilman vauvaa, juon kuuman kahvin ilman vauvaa sylissä, leikin esikoisen kanssa kaksin ilman vauvaa, ollaan mieheni kanssa sylikkäin sohvalla ilman vauvaa... tuntuisi ihan hullulta pitää sitä joka tilanteessa sylissä. Kyllä se vauva ilmoittaa jos on tyytymätön.

Joo, kyllä äidillä saa muutakin elämää ja ajateltavaa olla kuin vain se vauva, toki vuorovaikutus on tärkeää, mutta osaa se lapsi hetken ilman äitiäkin olla.

 

Meillä ei ainakaan tuo neiti viihdy koko aikaa sylissä saati kantoliinassa. Haluaa välillä olla lattialla "itsekseen", osaa kyllä ilmoittaa kun tarvitsee syliä/äitiä/isää/seuraa. Kuitenkin näköetäisyydellä koko ajan.

 

no riippuu kyllä ihan vauvasta. en kantaisi liinassa, enkä muutoinkaan omaa esikoistani (nyt 6kk) koska viihtyy yksin leikkien lattialla ja on tehnyt niin 3kk ikäisestä asti. ilmaisee kyllä voimakkaasti jos on tylsää tai kun alkoi kääntyillä, piti auttaa takaisin selälleen kääntämisessä. jokeltelee ja juttelee äidille ja nauraa isosti, tuskin siis ihan kieroon on kasvanut. illat sylitellään enemmän, päivät lattialla. 2 kantoliinaa on ihan turhaan tullut hankittua, niissä vauva ei viihdy ollenkaan, vaan alkaa kitistä kuuumissaan ja kun ei pääse liikkeelle. sitterissä ei ole ollut kertaakaan, vaikka sekin hankittiin.

kannattaa seurailla omaa vauvaansa, ja tulkita viestejä, ja toimia niiden mukaan.

 

2kk ikäinen vauvani oli sylissäni lähes koko ajan, yöllä nukuimme vierekkäin perhepedissä ja muuten oli päivällä lähes koko ajan minun tai jonkun muun sylissä. Nykyään on reipas 10-vuotias, nopeesti se aika hujahtaa ohi kun pieniä ollaan.

 

Mun mielestä vauvan kuuluu olla sylissä (tai vaikka kantoliinassa) kunnes oppii konttaamaan. Ei vauvan kuulu olla yksin vaikka kuinka vaikuttaisi "tyytyväiseltä" ilman pätevää syytä.

juurikin näin

Jaa, musta taas ihan sekopäistä kantaa lasta mukana joka paikkaan. Siis kyllä mä teen kotihommia ilman vauvaa, käyn vessassa ilman vauvaa, käyn suihkussa ilman vauvaa, juon kuuman kahvin ilman vauvaa sylissä, leikin esikoisen kanssa kaksin ilman vauvaa, ollaan mieheni kanssa sylikkäin sohvalla ilman vauvaa... tuntuisi ihan hullulta pitää sitä joka tilanteessa sylissä. Kyllä se vauva ilmoittaa jos on tyytymätön.

Joo, kyllä äidillä saa muutakin elämää ja ajateltavaa olla kuin vain se vauva, toki vuorovaikutus on tärkeää, mutta osaa se lapsi hetken ilman äitiäkin olla.

peesi tälle... ja mitenkähän sen vauvan motorisen kehityksen käy, kun sitä roikottaa koko ajan mukana tai istutaa vieressään sitterissä??? liinailijat tietysti vetoaa taas kaikenmaailman afrikkalaisäiteihin ja muihin kannettuihin vauvoihin, mutta olen nähnyt työssäni kyllä suuren eron sitterissä istuneissa vauvoissa verrattuna lattialla pyörineisiin =), kantoliinoista puhumattakaan. liina on hyvä kapistus vaikka kauppareissulle tai itkuiselle vauvalle, mutta kotona muten en lastani siinä roikottaisi tarpeettomasti. äidillä on muutakin elämää sekä vauva-aikana että sen jälkeen.

 

Kyllähän sitä kotityötkin pitää joskus tehdä! Eli kyllä sen vauvan on pakko joskus pari minuuttia yksin olla, tietysti niin, ettei ole mahdollisuutta sattua mitään pahaa.

Kummasti multa onnistui kotityöt jättämättä vauvaa yksin... Eikös ne sitä varten ole tehtykin, kantoliinat jne?

 

Itse odotan tässä esikoista "saapuvaksi" tuossa heinäkuun puolivälissä, ja olen toki paljonkin jo ehtinyt mettimään, millaista se arki sitten on vauvan kanssa. Aloittajan esittämää kysymystä olen myös pohtinut, ja kyllä minulla alan ammattilaisena (lastensuojelun perhetyöntekijä) on sellainen käsitys tuosta ap:n asiasta, että vauvaa on hyvä sylittelyn lomassa pitää myös hetkiä itsekseen juuri esim. lattialla. Ainakin näin ovat monet kollegat neuvolankin puolelta suositelleet. Tottakai vanhempi tai muu hoitaja on näköetäisyydellä vauvasta ja pystyy olemaan vuorovaikutuksessa vauvan kanssa samalla, mutta on kai silkka mahdottomuus omankin jaksamisen kannalta pitää vauvaa sylissä 24/7? On sanomattakin selvää, että vauva kaipaa ja tarvitsee paljon syliä, vuorovaikutusta ja rakkautta, mutta tarkoitus varmaan olisi lapsenkin oppia viihtymään hetkittäin itsekseen ja tutkailla ympäristöään erilaisten virikkeiden avulla.

 

peesi tälle... ja mitenkähän sen vauvan motorisen kehityksen käy, kun sitä roikottaa koko ajan mukana tai istutaa vieressään sitterissä??? liinailijat tietysti vetoaa taas kaikenmaailman afrikkalaisäiteihin ja muihin kannettuihin vauvoihin, mutta olen nähnyt työssäni kyllä suuren eron sitterissä istuneissa vauvoissa verrattuna lattialla pyörineisiin =), kantoliinoista puhumattakaan. liina on hyvä kapistus vaikka kauppareissulle tai itkuiselle vauvalle, mutta kotona muten en lastani siinä roikottaisi tarpeettomasti. äidillä on muutakin elämää sekä vauva-aikana että sen jälkeen.

Vertaatko sä tosissas sitterissä yksikseen maanneen lapsen kehitystä kokoajan mukanakannettuun? Nyt et kyllä taida tietää aiheesta mitään.

 

Tää on varmaan ärsyttävää kuulla vanhalta äidiltä elämäntotuuksia, mutta asia on oikeesti niin, että kantakaa hyvät ihmiset niitä lapsosianne, elämä ei karkaa yhtään mihinkään muutamassa vuodessa ja jälkeenpäin ajatellen se aika kun vauva on pieni on yks kärpäsenkakkan kokoinen aika! Ei saa enää kantaa lastaan mihinkään, pitää vaan luottaa, että se itse osaa itseensä kantaa elämässä eteenpäin. Voi niitä aikoja kun se tuossa rinnoilla tuhisi ja nukkui..

 

En minä pitäny koko aikaa sylissä tai kantanu mukana, minusta lapsen on hyvä oppia olemaan itsekseenki jonku aikaa. Juo ihmeessä vielä kahvisi rauhassa, sitten kun lähtee liikkeelle niin sitä rauhaa ei ole