Pidätkö saavutuksena, että olet saanut lapsia? Tyttöjä/poikia/terveitä/sairaita...LAPSIA?
- Viestiketjun aloittaja Kotona Kirves Kädessä
- Ensimmäinen viesti
Kai sen täytyy saavutus olla kun niiden kotona hoitaminenkin on (maailman raskainta) työtä. Ei tässä hommassa helpolla pääse... 
Totta kai! Tein oikein urakalla töitä sen eteen, että esikoinen edes sai alkunsa. Söin pillereitä ja harrastin (mahtavaa) seksiä monta kertaa viikossa.
Kyllä siitä jo mitalin ansaitsee!
Puhumattakaan siitä, että kuopusta tehtiin kolme kuukautta ilman ehkäsyä.
Kyllä siitä jo mitalin ansaitsee!
Puhumattakaan siitä, että kuopusta tehtiin kolme kuukautta ilman ehkäsyä.
En. Pidän sitä onnenpotkuna, mutta "saavutus" se ei ole.
Sen sijaan jos onnistuu kasvattamaan lapsensa eheiksi, vahvoiksi, kokonaisiksi aikuisiksi, joilla kapasitettia tehdä elämästään vastuullinen ja onnellinen, niin se ehkä voi saavutus ollakin (tosin siihenkin kieltämättä vaikuttaa myös onni).
Sen sijaan jos onnistuu kasvattamaan lapsensa eheiksi, vahvoiksi, kokonaisiksi aikuisiksi, joilla kapasitettia tehdä elämästään vastuullinen ja onnellinen, niin se ehkä voi saavutus ollakin (tosin siihenkin kieltämättä vaikuttaa myös onni).
"JJJ"
Tokihan se voi jollekin sellainenkin olla, itse olin onnekas... ei tarvinnut kuin vähän reittä raottaa miehelle ja taas oltiin tiineenä
merilä kai
Harvemmin vahinkoja saavutuksina pidetään..kaikkien ei pitäisi lisääntyä,ainakaan yksinkertaisten ihmisten jotka kyselevät tyhmiä.
Saavutus on tosiaan saada noista mukuloista yhteiskuntakelpoisia toivottavasti onnistuu.
toivottavasti onnistuu.Raskaus ja synnytys kuitenkin, sivuoireineenkin, aika pikkujuttu verrattuna seuraaviin (monilla jopa 60+ jotain vuotta kestäviin?) vanhemmuuden vuosiin.
kyrsiintynyt
Ainakin mun mielestä tuntuu olevan maailman raskainta työtä. Yksi makaamispäivä pitää kuulemma viikossa olla ja se on tänään. Muuten ei jaksa. Viikolla hän käy töissä. Koskahan minä saan sen makaamispäivän? Ai niin, mutta eihän lastenhoito ollutkaan yhtään rasittavaa. Kertokaa tämä vielä mun miehelle.Kai sen täytyy saavutus olla kun niiden kotona hoitaminenkin on (maailman raskainta) työtä. Ei tässä hommassa helpolla pääse...
heh, en
en pidä minään saavutuksena lasten tekemistä/saamista.
Jos niistä saa aikaan toiset huomioonottavia vastuuntuntoisia kansalaisia itsekkäiden älämölöapinoiden sijaan, niin se alkaa jo olla saavutus, mutta ei niiden synnyttäminen.
Jos niistä saa aikaan toiset huomioonottavia vastuuntuntoisia kansalaisia itsekkäiden älämölöapinoiden sijaan, niin se alkaa jo olla saavutus, mutta ei niiden synnyttäminen.
kyrsiintynyt
En nyt ihan noinkaan menisi vähättelemään sitä asiaa, että olen ollut raskauden takia vuoden ajan sairaana. Siihen verrattuna nämä 7,5 vuotta lasten kanssa ovat olleet helppoja aikoja. Ei ole tarvinnut kärsiä pahoinvoinnista tai vatsataudista kertaakaan. Vuosi putkeen sitä on aika hurjaa.Raskaus ja synnytys kuitenkin, sivuoireineenkin, aika pikkujuttu verrattuna seuraaviin (monilla jopa 60+ jotain vuotta kestäviin?) vanhemmuuden vuosiin.
"kahdenäiti"
Se onkin aika hassua. Raskaus verottaa kyllä ihan oikeasti jostain muusta. Valmistaudut koko kehollasi huolehtimaan elämästä ja sitten huolehdit.. Ja en tietenkään pidä sitä saavutuksena..minähän vain elin, annoin kaikkeni, se oli työtä mitä suuremmissa määrin mutta silti mikä oli oma osuuteni kaikessa..Jos olisin tehnyt jotain erinomaisesti, olisinko sitten vielä ylpeämpi, en usko.. En koe saavutuksena lapsieni syntymää ja äityttä kuten jotain suoritusta tai meriittiä. Saavutin jotain, rakkautta..mutta vaikeasti mitattavaa ja määriteltävää..
Ehkä juuri lapset oli se asia, jonka jälkeen elämässäni en enää etsinyt henkilökohtaista kunniaa.. Tajusin, että olemme osa jotain muuta, jonkun varassa jokainen. Ja kaikki mahdollinen kunnia kuuluu jonnekin korkeammalle kuin ihmiselle.
Ehkä juuri lapset oli se asia, jonka jälkeen elämässäni en enää etsinyt henkilökohtaista kunniaa.. Tajusin, että olemme osa jotain muuta, jonkun varassa jokainen. Ja kaikki mahdollinen kunnia kuuluu jonnekin korkeammalle kuin ihmiselle.
Olet ihan oikeassa. En huomioinut poikkeustapauksia.
Anteeksi.
Itselläkin oli esikoisen kanssa aikoinaan "aamupahoinvointia" kesti about tunnin frekvenssillä aamusta iltaan ensimmäisten 7-8 raskauskuukauden ajan ja sen jälkeen tulikin varsin pian raskausmyrkytysdiagnoosi, joka sekään ei ollut kovin kiva:
Muuan hoitsu minulle muuantena yönä totesi, että "nykyään useimmat noista lapsista selviävät, mutta äidit, joilla se niin pahana kuin sinulla, ei kyllä selviä".
Se oli soma lause tipassa makaavalle 18-vuotiaalle esikoistaan odottavalle...?
(Ja hulluinta lie se, että se oli oikeasti aivan helkutin pätevä ja syvästi arvostamani kätilö, jonka myöhempää kontribuutiota arvostan yhä suuresti - kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.)
Lunatic
Kyllä se multa oli aikamoinen saavutus, turha sitä on kieltää. Usein en usko onneani todeksi.
kyrsiintynyt
Korjaus: Ainakin mun MIEHEN mielestä...
"kahden äiti"
No jaa, paljon helpommalla ne tuli kuin moni muu saavutus mun elämässä. Ehkä vaikka lasten ylioppilaaksi pääsemistä tms. voisi pitää saavutuksena itsellekin (ehkä silloin on kasvatuksellakin edesauttanut sitä)... Mutta ei, ei lasten syntymää. Tulivat kun olivat tullakseen...
"jojo"
Lasten alulle saattaminen ei ollut kyllä mikään saavutus, huvia vain. Mutta kyllä mä ylpeä noista olen, ihan niiden silkasta olemassaolosta. Raskausaika oli niin helppoa molemmilla kerroilla ja synnytyksetkin niin iisejä, että niiden suhteen ei voi puihua saavutuksesta.
Ennemminkin pidän saavutuksena sitä, että minäkäin, kuten monet muutkin, olen onnistunut puolisoni kanssa luomaan sellaisen ympäristön ja edellytykset, että lasten hankintaa ei tarvinnut epäröidä. Eikä kyse ole siitä, että materiaalista hyvää olisi mitenkään hulppeasti, vaikea selittää lyhyesti, mitä tarkoitan. Kodin ilmapiiriä ja elämän etenemistä. Voisivathan asiat olla vallan toisinkin.
Mutta kyllä mä ylpeä noista olen, ihan niiden silkasta olemassaolosta. Raskausaika oli niin helppoa molemmilla kerroilla ja synnytyksetkin niin iisejä, että niiden suhteen ei voi puihua saavutuksesta. Ennemminkin pidän saavutuksena sitä, että minäkäin, kuten monet muutkin, olen onnistunut puolisoni kanssa luomaan sellaisen ympäristön ja edellytykset, että lasten hankintaa ei tarvinnut epäröidä. Eikä kyse ole siitä, että materiaalista hyvää olisi mitenkään hulppeasti, vaikea selittää lyhyesti, mitä tarkoitan. Kodin ilmapiiriä ja elämän etenemistä. Voisivathan asiat olla vallan toisinkin.