Kaikelle on paikkansa. Totta, suomessa on paljon korkeastikoulutettuja työttömiä ja se ei liene hyvä juttu. Mutta silti, mitä muuta meillä on kuin tieto&taito? Suomella ei ole mitää luonnonrikkauksia joilla menestyä, ei meistä maapallon ruokkijaksi ole kun kesäkausi on niin lyhyt viljelylle...
Meillä ei ole muuta kuin erikoisosaaminen ja sitten nämä perusalat kuten terveydenhuolto, koulut jne
Siksi on hyvä että meilä löytyy kahdentasoita korkeakoulua, toinen jossa perehdytään vallan teoriaan, tukimukseen ja sitä kautta uuden kehittämiseen. Ja sitten taas toisaalta ammattikorkeakoulu joka tekee ammattilaisia jotka kykenevät (osa ainakin) soveltamaan sitä teotriaa ja käytäntöä. Enkä halua unohtaa meidän ammattikoulujärjestelmää. Sieltä saadaan niitä osaajia myös, on olemassa ihmisiä jotka ovat monta kertaan fiksumpia kuin moni yliopiston tallaaja, mutta heitä kiinnostaa enemmän konkreettinen työ kuin paperien pyörittäminen.
Mikä näistä tasoista on sitten korkein? Minusta voisi sanoa että kaikki, koska niitä eritasoisia osaajia tarvitaan. Mitä hyötyä on tehdä pitkiä ja kaliita tutkimuksia ja tuotekehitystä jos kukaan ei konkreettisesti osaa asiaa suunnitella normaalielämän tarpeeseen sopivaksi. Ja jos kukaan ei tee asiaa oikeasti valmiiksi?