Pettynyt omaan lapseeni :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieraana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieraana"

Vieras
Eskarilaisellani on kaveri, joka on tehnyt oikeastaan koko kaveruuden ajan niin, että jos porukkaan tulee kolmas lapsi niin mun lapsi saa "kenkää", tulee kiusatuksi, jätetyksi ulkopuolelle. Nyt tuo kaveri, oma lapseni ja yksi lapseni kaveri olivat leikkimässä yhdessä. Tämä ensimmäinen kaveri oli aloittanut lällättelyn, ja toisen kaverin kiusaamisen. Oma lapseni oli mennyt siihen mukaan :(

Niin pettynyt olo. Tyttö tietää, kuinka pahalta tuntuu kun tulee kiusatuksi, tai ulkopuolelle jätetyksi, ja nyt meni hölmöilemään itse. Pyysivät jo kerran anteeksi, mutta aloittivat sen jälkeen uudelleen :(

Kyllä on häpeissään puhuttelun jälkeen, mutta mua harmittaa edelleen :(
 
Sääli, mutta onhan se rankkaa lapsellekin kun pitää "ansaita" joka hetki paikkansa kaverina. Parempi olisi, jos lapsi löytäisi parempaa seuraa kuin tämä lällättelijä.
 
Eikö ennemmin kannattaisi etsiä tytölle parempaa seuraa! Raukka joutuu säännöllisesti tallatuksi ja oppii että se on ihan ok..Ota se lapsen kaveri puhutteluun ja jos ei homma tokene, lapsesi alkaa leikkiä muussa seurassa.
 
Eikös toi oo aika tyypillistä "tyttöjen" käytöstä, nehän ei kykene leikkimään kolmestaan sovussa, riittää että on yksi voimakkaampi persoona, niin hänen seurastaan "tapellaan"...
 
[QUOTE="vieras";22394395]Sääli, mutta onhan se rankkaa lapsellekin kun pitää "ansaita" joka hetki paikkansa kaverina. Parempi olisi, jos lapsi löytäisi parempaa seuraa kuin tämä lällättelijä.[/QUOTE]

Niin me on ajateltukin, ja sillä lapsella onkin näitä muita kavereita. Nyt vaan oli menossa itse tälle toiselle kaverille käymään, juuri kun tämä "vahvempi" tulikin meidän ovelle, joten hän lyöttäytyi matkaan.

Eivät ole selvästikään enää leikkineet niin paljon yhdessä, nyt oli taas pitkästä aikaa ensimmäinen päivä :(
 
Mielestäni osoitat terveen aikuisen vastuullisuutta ettet hyväksy lapsesi kiusaamista puolin-tai toisin. Itse ollut tilanteissa, joissa kiusaajan vanhempi kieltää koko asian. Osa ei osaa nähdä sokeuttaan, että oma lapsi voi todella kiusata. Toinen ääripää on luuseri-vanhempi, joka menee kiusaajien tasolle ja alkaa "sääliä" lastaan: voi kun olet surkea, kun sua kiusataan jne.
Kyllä tuo kuvaamasi tilanne vielä rauhoittuu. Anna lapsen tietää, mikä on oikein ja mitä ei saa tehdä. Osoita rakkautta ja kehoita lastasi tutustumaan muihinkin lapsiin. Ehkä hän saa hyvää seuraa ympärilleen ja lällätyksille ei ole tarvetta.
 
Itseäni tympäisee tuollaiset kaveruudella pelaamiset. Meillä naapuristossa on tyttö, joka harrastaa *ei olla tuon kanssa vinkumista ja kuiskailua* ... ko. lapsen perheessä on menossa hankalahko avioero ja ilmeisesti ainoa asia mihin hän itse kykenee vaikuttamaan on muiden kiusaaminen.
 
[QUOTE="vieras";22394422]Eikös toi oo aika tyypillistä "tyttöjen" käytöstä, nehän ei kykene leikkimään kolmestaan sovussa, riittää että on yksi voimakkaampi persoona, niin hänen seurastaan "tapellaan"...[/QUOTE]

Niin se kai kuulemma on, ja eskariryhmässä on jouduttu tän kanssa olemaan aika paljon tarkkana, kun sitä ongelmaa on ollut. Mulle on kerrottu, että mun lapseni on oikeastaan siellä ainoa lapsi, joka leikkii kaikkien kanssa, ja ottaa kaikki muut mukaan leikkiin :(
 
[QUOTE="vieras";22394422]Eikös toi oo aika tyypillistä "tyttöjen" käytöstä, nehän ei kykene leikkimään kolmestaan sovussa, riittää että on yksi voimakkaampi persoona, niin hänen seurastaan "tapellaan"...[/QUOTE]

Kyllä tytöt pystyy porukalla leikkimään, vanhmpien on vain tarvittaessa puuttuva tilanteeseen ja ohjattava näitä pikku "prinsessoja". Yllättävän montaa vanhempaa ei kiinnosta tai ajatellaan juuri noin tytöt ei "kykene"... tuolla tyylillä kasvatetaan tulevaisuuden koulu- ja työpaikakkiusaajia.

Elämässä kuitenkin on runsaasti tilanteita, jolloin seuraansa ei voi valita, vaan on toimittava tiiminä, halusi tai ei.
 
Kun ikää tulee lisää lapselle, pettymyksiäkin tulee lisää. Asia on hyvällä tolalla kuitenkin, älä ole liian ankara itselle ja lapsellekaan. Yksi erehdys ei tee vielä kiusaajaa. Lapset eivät ole täydellisiä eikä heitä voi kasvattaa toimimaan joka tilanteessa täydellisesti. Voi vain antaa parhaat mahdolliset eväät ja palata asioihin tarpeen tullen.
 
[QUOTE="vieras";22394528]Kyllä tytöt pystyy porukalla leikkimään, vanhmpien on vain tarvittaessa puuttuva tilanteeseen ja ohjattava näitä pikku "prinsessoja". Yllättävän montaa vanhempaa ei kiinnosta tai ajatellaan juuri noin tytöt ei "kykene"... tuolla tyylillä kasvatetaan tulevaisuuden koulu- ja työpaikakkiusaajia.

Elämässä kuitenkin on runsaasti tilanteita, jolloin seuraansa ei voi valita, vaan on toimittava tiiminä, halusi tai ei.[/QUOTE]

Peesi! Ohjatkaa lapsianne. Toimintatavat opitaan lapsena.
 
[QUOTE="vieras";22394529]Kun ikää tulee lisää lapselle, pettymyksiäkin tulee lisää. Asia on hyvällä tolalla kuitenkin, älä ole liian ankara itselle ja lapsellekaan. Yksi erehdys ei tee vielä kiusaajaa. Lapset eivät ole täydellisiä eikä heitä voi kasvattaa toimimaan joka tilanteessa täydellisesti. Voi vain antaa parhaat mahdolliset eväät ja palata asioihin tarpeen tullen.[/QUOTE]

Ja valitettasti se menee niin et jos sun lapsi osaa käyttäytyä niin se ei tarkoita et muut eivät sit sitä lyttäis.. Itse olin kolmen tytön kimpassa pienenä ja joku meistä jäi aina ulkopuolelle, olen siitä samaa mieltä et kolmisteen ei aina pysty leikkimään. Isompana alkaa vasta tulla se et mahdutaan isompaan porukkaan mut se tais alkaa vasta kunnolla ammattikouluaikana. Oli paras kaveri ja sen kanssa oltiin aina kaksin ja joskus saattoi muutkin mahtua porukkaan. Tosin itse olin niitä "vahvoja persoonia".

Kaikki ei tykkää kaikista eikä mun mielestä lapsia voi pakottaa leikkiin toistensa kanssa. Mua ehkä pidetään outona kun sanon näin mut toi "lyttäys" voi antaa lapselle luonnetta ettei luule et pilven hattaralla aina kasvetaan ja kaikki on hyvin. Tää yhteiskunta on kuitenkin julma ja kaiken laista kiusaamista tulee välillä vastaan.
 
Kuvailemaasi kaverisuhteilla pelaamista oli minun lapsuudessani ja nyt sitä katselen jo nelivuotiaan tyttäreni pihaleikeissä. Välillä riidellään ja sitten ollaan taas kavereita, samaan tahtiin osataankin jo ottaa toista huomioon, jaetaan leikkejä ja leluja paremmin. Huomion saaminen kaverilta on hirveän tärkeätä ja se, että on kaveri - näin on puolin ja toisin ja paine kasvaa välillä isoksi.
Yritän vanhempana katsella päältä ja kun näen mihin tilanne on menossa, saatan vaan ilmaantua lähistölle, lapsiin tämä pelkästään vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ;-)
Toinen on suora, lyhyt puhe. AIkuinen sanoo selvästi, kehottaa, kannustaa ja kieltää, ei epäröi ja kiusaannu itse tilanteesta.
Oma lapsenikin käyttäytyy välillä huonosti kavereiden kanssa, mutta en siitä järkyty, pikemminkin ajattelen, että yhdessäoloa ja kaveruutta täytyy taas opetella. Sitten on taas ihana nauttia, kun leikkiminen sujuu mukavasti ja lapsilla on kivaa yhdessä.
 
Tuo on minusta ihan normaalia. Eivät lapset ole täydellisiä, vaan treenaavat vasta sosiaalisia taitojaan ja yhteispeliä, joten kaikenlaista lällättelyäkin aika ajoin tulee. Vanhemmat/muut paikalla olevat aikuiset sitten parhaansa mukaan ohjeistaa toimimaan oikein.

Kyllä tytöt kykenevät hyvin leikkimään porukassa, mutta aina ei tietenkään ole pakko. Ketään ei saa potkaista leikistä kesken kaiken pois, mutta kahdella tytöllä on oikeus leikkiä myös kaksin vaikkapa toisen tytön luona, eikä sinne ole pakko päästää kaikkia halukkaita. Näin minä ajattelen.
 

Yhteistyössä