Mitä tehdä kun lapsi kokee tulevansa kiusatuksi, vaikkei näin ole?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sulpskak
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sulpskak

Vieras
Kyseessä on 4v joka on ollut päivähoidossa 1,5 vuotta ja nykyisessä päiväkodissa puolisen vuotta. Hoitajien mukaan ryhmässä on hyvä henki, ketään ei kiusata, kaikilla on kivaa ja kaikki pääsevät leikkeihin mukaan jos haluavat. Kukaan ei jää ulkopuolelle.

4v kuitenkin toistuvasti sanoo ettei tykkää päiväkodista, eikä haluaisi mennä sinne. Hän kokee että häntä kiusataan. 90% kerroista kun olen hakenut päiväkodista, lapsi on ollut yksin leikkimässä. Hoitaja sanoo että tämä on lapsen oma valinta ja aamupäivällä usein on leikeissä mukana.

Tämä kiusaaminen on lapsen mielestä sellaista, että muut lapset esim. tuuppivat tai tulevat muuten "iholle", tai "riehuvat". Itse olen saanut sellaisen kuvan että kyse on vain muiden lasten rajummasta tavasta leikkiä, omani ei ole ollenkaan "fyysinen" leikeissään eikä ehkä ymmärrä miksi joku haluaa tarttua kiinni leikkimielessä. Tästä on keskusteltu paljon ja lapsi nyökyttelee ymmärtävänsä, mutta kokee silti sen kiusaamisena. Myös se on hänen mielestään kiusaamista, että esim jahdataan pihalla. En usko että läheskään aina olisi kyse siitä että lastani haluttaisiin kiusata tai pahoittaa mieli, vaan häntä yritetään saada mukaan leikkeihin.

Tilanne on vaikea koska haluan että lapsi viihtyisi ja olisi onnellinen, ilman että hänen täytyisi jotenkin muuttua tai leikkiä sellaisella tavalla mikä ei tunnu hyvältä.. Ja jos hän kokee tulevansa kiusatuksi, niin silloin ON jokin pielessä. mutta toisaalta näen myös sen, että tämä kiusaaminen ei välttämättä ole ollenkaan kiusaamiseksi tarkoitettua vaan pelkkää leikkiä, joka pitäisi vaan hyväksyä sikäli että lasten kasvaessa leikit menevät vielä rajummiksi, ja pian on edessä koulukin. En halua että lapseni ottaa uhrin asemaa ns. vapaaehtoisesti, että hän jättäytyy ulkopuolelle vaikka mukaankin pääsisi, ja sitä kautta tulee oikeasti kiusatuksi.

Mitä te tekisitte? Päiväkodissa olen keskustellut tästä usein, he eivät näe mitään ongelmaa ja heidän mielestään kaikki on hyvin. Kuitenkin lapsen omasta mielestä päiväkodissa ei ole muita kavereita kuin "se yksi aikuinen". :(
 
Osaako lapsi itse sanoa, kun tilanne tuntuu ikävältä? "Minä en halua, että teet noin, minusta se on ikävää..."

Useasti jo se, että kannustaa lasta kertomaan tuntemuksistaan auttaa. Ei kukaan voi toisen pään sisään nähdä.
 
sinä tiedät ongelman,lapsesi on sen sanonut ja olet itse nähnyt että lapsesi kärsii.nyt on sinun vaadittava muutosta ja että hoitajat puhuvat yhteisesti lapsille mitä on kiusaaminen ja että kakkien pitää leikkiä kaikkien kanssa ja ketään ei saa jättää yksin.yleensä päiväkodin hoitajat vaan juoruu keskenään pihoilla,ei ne huomaa mitään jos jotain kiusataan ja se on päivän tosi!olen niin monessa päiväkodissa itse työskenellyt aikoinaan,vanhenpien täytyy vaan tiukasti vaatia parasta lapselleen ja nimenomaan tiukasti niin jotain tapahtuukin!
 
Omien sanojensa mukaan hän kyllä ilmaisee tämän ettei tykkää, ja aika usein myös menee kertomaan aikuiselle. Lapselta näitä juttuja kuulee usein, että "menin kertomaan aikuiselle", kuitenkaan päiväkodin henkilökunnan mukaan tällaista "ei kovin usein tapahdu".
Lapsi on sanonut myös juoksevansa karkuun - minkä tietenkin toinen osapuoli tulkitsee niin että hän on leikissä mukana.
 
Meillä oli pojalla pitkään samoja ongelmia (silloin 4-6 v). Tunsi myös kiusaamiseksi sen että muut ovat vähän rajumpia leikeissään. Tästä seurasi se että poika alkoi leikkiä tyttöjen kanssa rauhallisempia leikkejä. Ja tästä alkasi vasta se kiusaaminen. Nykyisinkin koulussa leikkii mieluummin tyttöjen kuin poikien kanssa. Neuvoisin juttelemaan lapsesi kanssa asiasta. Toki voi olla vaikeaa noin pienen ymmärtää asiaa mutta ainakin voisi yrittää puhua asiasta usein. Lopputuloksena voi olla helposti syrjäytyvä lapsi joka elää myöhemmin myös kouluajan yksikseen välitunneilla. Hankala antaa neuvoja vaikka itsellä ollut samoja ongelmia pojan kanssa. Kun kaikki lapset ovat kuitenkin yksilöitä niin samat neuvot ei välttämättä päde kaikille.
 
Hmmm.. aika jännä juttu. Minun kokemukseni mukaan lapset eivät valehtele. Neljä vuotias on kyllä jo aika iso siihenkään, että tulkitsisi jotain väärin. esim. rajut leikit kiusaamisena. Minä kyllä epäilen, että kyllä siellä jotain tapahtuu. Usko lastasi!!
 
Ei pk. voi väittää että kaikki on hyvin, kun ei kerran ole. Kaikki ei ole hyvin, jos lapsi ei ole leikeissä mukana vaikka haluaisi. Haluaako? Kaikki ei ole hyvin, jos tuntuu niin hankalalta, ettei sen takia halua päiväkotiin. Ota keskusteluaika ja nosta kissa pöydälle! Ehkä kyse on aistiyliherkkyydestä tmv.
 
"ajanvarauksen" keskusteluun, mutta olen melko varma että siellä taas sanotaan että kaikki on erittäin hyvin.
Taidan tänään ottaa asian puheeksi, jälleen kerran, mutta nyt vaatia että juttu otetaan vakavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
:hug: mä ottasin kotihoitoon, noin herkkä laps. :(

Kiitos vastauksestasi, mutta minusta se olisi oikeasti huono ajatus. Mielummin teen kaikkeni että homma saataisiin toimimaan päiväkodissa ja lapsi pääsisi sosiaalisiin ympyröihin mukaan. Ihan tulevaisuutta ajatellen, kohta on koulu edessä ja karu maailma, ikävä kyllä. :(
 
muutaman vieraan jutskaa sivuten: pienikin lapsi kykenee valehtelemaan eritoten jos huomaa että sillä huomiota.

ap:lle oiskohan syvempi keskustelu paikallaan omanhoitajan kanssa. Vaadit että lapsille puhutaan fyysisestä koskemattomuudesta. Siis juuri että kaikkia ei tarvitse likistellä tai kaikki eivät tykkää leikkiä rajuja kontakti leikkejä. Että jos toinen sanoo ei niin se on ei.

:hug: meillä vaihdettiin erästä tarhapaikkaa tämmöisen takia kun riveliin lapsukaiset kävivät(eivät kiusanneet mutta liian rajuja leikkejä kiellosta huolimatta) ja hoitajat eivät tehneet mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sulpskak:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
:hug: mä ottasin kotihoitoon, noin herkkä laps. :(

Kiitos vastauksestasi, mutta minusta se olisi oikeasti huono ajatus. Mielummin teen kaikkeni että homma saataisiin toimimaan päiväkodissa ja lapsi pääsisi sosiaalisiin ympyröihin mukaan. Ihan tulevaisuutta ajatellen, kohta on koulu edessä ja karu maailma, ikävä kyllä. :(

Ei päiväkoti ole sosiaalisuuden opettelulaitos. Mielestäni lapsen on parempi olla kotona, JOS se on mahdollista. Rauhallisista, tutuista kotiympyröistä saa voimaa myös koulua ja "karua maailmaa" varten. Miksi sinne on pakko työntää yhtään hetkeä aiemmin, kuin on välttämätöntä? *taas oma, subjektiivinen näkemykseni*
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonsered:
Ei päiväkoti ole sosiaalisuuden opettelulaitos. Mielestäni lapsen on parempi olla kotona, JOS se on mahdollista. Rauhallisista, tutuista kotiympyröistä saa voimaa myös koulua ja "karua maailmaa" varten. Miksi sinne on pakko työntää yhtään hetkeä aiemmin, kuin on välttämätöntä? *taas oma, subjektiivinen näkemykseni*

Minä taas näen sen tärkeänä paikkana juuri sen sosiaalisuuden opettelun takia - mutta ehdottoman tärkeää on tietysti se, että päiväkodissa olisi hyvä ja turvallinen olla, ja kivaa. Haluan nyt hoitaa sen puolen kuntoon, että lapsella olisi hyvä olla päiväkodissa.
Olin itse kotihoidossa kouluikään asti ja mielestäni se oli erittäin huono ajatus. En sano että kaikkien lasten kohdalla, mutta minun kohdallani ehdottomasti näin, enkä lähtisi sitä oman lapseni kanssakaan kokeilemaan ellei ole pakko. Ja pakko olisi sitten, jos päiväkodissa ei saataisi hommaa toimimaan yrityksistä huolimatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sulpskak:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
:hug: mä ottasin kotihoitoon, noin herkkä laps. :(

Kiitos vastauksestasi, mutta minusta se olisi oikeasti huono ajatus. Mielummin teen kaikkeni että homma saataisiin toimimaan päiväkodissa ja lapsi pääsisi sosiaalisiin ympyröihin mukaan. Ihan tulevaisuutta ajatellen, kohta on koulu edessä ja karu maailma, ikävä kyllä. :(

mä voin kertoa et meillä oli ihan identtinen tilanne tein kanssa, mut poika oli vain puol vuotta nuorempi. aloitti syksyllä tarhan ja siis 3.5wee. heti alusta asti kokoi, et kiusataan, ei saa leikkiä rauhassa, ttoiset tönii ja on liika rajuja. tädit oli ihan että ei mtn ongelmaa, ihan normileikkiin yrittävät poikaa saada mukaan. mut kun poika eka kerran sit muutaman tarhapäivän jälkeen sano, et ei halua mennä, niin en mä lastani tollaseen voinut pakottaa. mä oon sitä mieltä et jos laps kokee et kiusataan, niin sillon hän kokee olevansa kiusattu. mä otin poies tarhasta ja otin viel lisää palkatonta vuoden lisää duunista. ajattelin, et ei ole viel kypsä tollaseen kiireiseen rajuun menoon. lapset on niin erilaisia. tääl kotona mä luen hänelle ja touhutaan yhdessä kotihommia. poika on tyytyväinen. mut vaik noista elokuun alun päivistä on jo aikaa, niin eilen illalla viimeks poika sanoi et ei hän voinut leikkiä eemelin kanssa kun se koko ajan töni. trauma siis jäi lapsrukalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sulpskak:
[

Minä taas näen sen tärkeänä paikkana juuri sen sosiaalisuuden opettelun takia - mutta ehdottoman tärkeää on tietysti se, että päiväkodissa olisi hyvä ja turvallinen olla, ja kivaa. Haluan nyt hoitaa sen puolen kuntoon, että lapsella olisi hyvä olla päiväkodissa.
Olin itse kotihoidossa kouluikään asti ja mielestäni se oli erittäin huono ajatus. En sano että kaikkien lasten kohdalla, mutta minun kohdallani ehdottomasti näin, enkä lähtisi sitä oman lapseni kanssakaan kokeilemaan ellei ole pakko. Ja pakko olisi sitten, jos päiväkodissa ei saataisi hommaa toimimaan yrityksistä huolimatta.

Sinun lapsesi, sinun päätöksesi. Uskon, että tiedät, mikä hänelle on parasta. Mutta tosiaan se, että päiväkoti saadaan ymmärtämään tilanne ja myös olemaan valmis muuttamaan sitä, on kaikkein tärkeintä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppäri:
Meneppä itse paikalle sivusta seuraamaan, niin pystyt päättelemään onko kaikki ok.

Olen vähän tällaista "vakoilua" yrittänytkin, mm. tarkkaillut kauempaa pihan touhuja ulkoilun aikana ennenkuin haen lapsen. Lapsi on ollut yleensä itsekseen leikkimässä, vähän ulkopuolisena, mutta kuitenkaan mitään aktiivista kiusaamistakaan ei ole tapahtunut. Aion yrittää mennä myös aamupäivän ulkoilua katselemaan salaa, heti kun saan järjestettyä siihen mahdollisuuden.
Voisin tietysti myös mennä ihan avoimesti sinne pihalle mukaan, mutta luulen ettei siitä saisi aitoa, realistista kuvaa. Ainankin oma lapsi käyttäytyisi varmasti eri tavalla, kun olisin läsnä - päiväkodin henkilökunnasta nyt puhumattakaan....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonsered:
Alkuperäinen kirjoittaja sulpskak:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
:hug: mä ottasin kotihoitoon, noin herkkä laps. :(

Kiitos vastauksestasi, mutta minusta se olisi oikeasti huono ajatus. Mielummin teen kaikkeni että homma saataisiin toimimaan päiväkodissa ja lapsi pääsisi sosiaalisiin ympyröihin mukaan. Ihan tulevaisuutta ajatellen, kohta on koulu edessä ja karu maailma, ikävä kyllä. :(

Ei päiväkoti ole sosiaalisuuden opettelulaitos. Mielestäni lapsen on parempi olla kotona, JOS se on mahdollista. Rauhallisista, tutuista kotiympyröistä saa voimaa myös koulua ja "karua maailmaa" varten. Miksi sinne on pakko työntää yhtään hetkeä aiemmin, kuin on välttämätöntä? *taas oma, subjektiivinen näkemykseni*


Samaa mieltä. Itselläni on tuollainen todella herkkä lapsi joka ei edes selviäisi vielä ilman traumoja päiväkodissa. Hoidan hänet kotona niin pitkään kuin se vaan on mahdollista. Täältä käsin on hyvä totutella lasta kaikkeen hänelle haastavaan ihan rauhassa ja hänen OMASSA TAHDISSAAN! Olen täysin varma, että tämä on meille paras ratkaisu. Toivon vaan että lapsi kehittyy tässä vielä sen verran että ongelmilta vältytään sitten kun on pakko mennä päiväkotiin. Olisimme tosi liemessä jos minulla ei olisi nyt mahdollisuutta olla kotona.
 
minun vanhemmillani 6lasta on ollut kotihoidossa eskari ikään asti eikä kyllä ole ollut vahingollista meille lapsille.

se on kyllä valitettavan totta että päiväkotitätit(paitsi ne nuoremmat) juoruavat keskenään pihalla eikä seuraa lapsia! miksi seuraisi ku enenkään ei ooo mitään sattunut, mitä nyt yksi 4v karannut päiväkodista. ja yksi lyönyt päänsä kiveen vaikka kuulemma kivet ovat kiellettyjä paikkoja.

ja mitä tulee siihen valehteluun,niin ei se ehkä varsinaista valehtelua ole mutta mielikuvitus saattaa sotkeutua todellisuuteen tms. vai miten selitätte että poikani väitti yhdessä vaiheessa mustelmasta etä joku mies oli lyönyt vasaralla polveen! poika on n.3v eikä ollut miehiä nähnytkään edes!!


minun poikani on juuri tälläinen raju leikkijä,painisi kovasti eikä oikein ymmärrä omia voimiaan,vaatii siis aikuisen vahtimaan ja rauhottelemaan, ellei toinenkin halua painia. ja tuntuu ettei poika millään opi,mutta ehkä se tästä. että eipä se ole helppoa näinkään päin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sulpskak:
Alkuperäinen kirjoittaja Jonsered:
Ei päiväkoti ole sosiaalisuuden opettelulaitos. Mielestäni lapsen on parempi olla kotona, JOS se on mahdollista. Rauhallisista, tutuista kotiympyröistä saa voimaa myös koulua ja "karua maailmaa" varten. Miksi sinne on pakko työntää yhtään hetkeä aiemmin, kuin on välttämätöntä? *taas oma, subjektiivinen näkemykseni*

Minä taas näen sen tärkeänä paikkana juuri sen sosiaalisuuden opettelun takia - mutta ehdottoman tärkeää on tietysti se, että päiväkodissa olisi hyvä ja turvallinen olla, ja kivaa. Haluan nyt hoitaa sen puolen kuntoon, että lapsella olisi hyvä olla päiväkodissa.
Olin itse kotihoidossa kouluikään asti ja mielestäni se oli erittäin huono ajatus. En sano että kaikkien lasten kohdalla, mutta minun kohdallani ehdottomasti näin, enkä lähtisi sitä oman lapseni kanssakaan kokeilemaan ellei ole pakko. Ja pakko olisi sitten, jos päiväkodissa ei saataisi hommaa toimimaan yrityksistä huolimatta.


Päiväkodissa vallitsee toisinaan lasten keskuudessa vähän viidakon lait ja se voi herkälle lapselle olla tosi kova paikka. Elä siis koskaan aliarvioi lapsen tuntemuksia. Vaikka kuulosti siltä ettet niin kyllä teekään. Toisille lapsille pk. on paras ratkaisu. Toisille taas kotihoito. Riippuu lapsesta, perhetilanteesta ja muista mahdollisuuksista.
 
Minulla esikoinen on sellainen vilkas ja fyysinen lapsi, joka ei ole osannut varoa herkempiään. Valitettavasti yksi keskustelu ei siinä tuossa iässä auta, vaan on vaadittu vuosia kasvatusta ja kasvamista, että siitä on päästy. Mutta itse asiassa ohjatut ja mielikuvitusleikit ovat helppoja myös näille rajummille lapsille, koska siinä ei tarvitse hallita omia rajojaan. Riehumisleikit ovat vaikeimpia juuri näille riehaantuville lapsille, koska sen järkevän rajan löytäminen on vaikeaa.

Mutta voimia sinulle, ja tutustukaa näiden vilkkaiden lasten vanhempien kanssa. Meidän pojan suhteen monelle kaverille on helpotus tutustua poikaan, ja huomata, että tämä on ihan kiva kaveri, vaikka on millainen on, siis ei kiusaa tahallaan.
 
Henkilökunnalta tässä nyt tosiaan tarvittaisiin paljon aktiivisuutta, koska tämän onnistuminen on heistä kiinni. Ohjausta heti tilanteessa jne. Rauhoittaa remuajia, että tässä teit nyt niin ja niin mistä seurasi sitä ja tätä sekä toiselle osapuolelle selitystä, ettei se Petteri tarkoittanut kiusata vaan tässä tapahtui nyt näin. Ohjausta tilanteissa toimimiseen kaikille osapuolille. Tavanomaisilla resursseilla tämän toteuttaminen on ikävä kyllä vähän niin ja näin.
 

Yhteistyössä