Pettämisestä..

[Idiootti]

Ei olisi kannattanut kertoa. Omaa omaatuntoa keventääksesi sysäsit taakan miehesi harteille. Hän ei sitä tule koskaan unohtamaan. Tuskin tulee liittonne jatkumaan kovin kauaa.

Ei ole kuule omatunto keventynyt yhtään.

 

["vieras"]

Mä toivoin aina itse,etten olisi koskaan saanut tietää pettämisestä..
Toinen vain puhdisti omaatuntoaan ja mä sain kärsiä...
Mä kestin ne kaikki itsesyytökset..ja mietin yöt ja päivät mikä helvetin vika mussa oli,kun piti vieraaseen sänkyyn hypätä.

Kyllä se luotto palasi..pikkuhiljaa..aikaa se vei.
Anteeksi pystyy antamaan,muttei koskaan täysin unohtamaan.

En ymmärrä miksi ei voi ajatella ennen,kuin toimii...
Ei arki aina herkkua ole,muttei vieraissa hyppääminen sitä paranna..

näin minäki aattelin kun exä jäi kiinni pettämisestä; että mussa on joku vika. luotto ei palannut, ero tuli. en rupee katteleen pettämistä, olen mieluummin lopun ikääni ilman miestä kun elän siinä kiirastulessa mikä sydämessä tuntuu kun aavistan tulleeni petetyksi ja saan siihen varmuuden.

 

[Ken guru]

Hyvin sanottu kyllä.
Halua on jatkaa mutta en tiedä jaksanko.. Meillä ollu ongelmia koko ajan ja luottamuspulaa muutenkin.. Itsellä masennusta jne. En tiedä jaksaisinko henkisesti vaikka haluaisinkin jaksaa..

Ei teidän naimisiin kannata mennä, seuraavan muutaman vuoden sisällä ainakaan.

Itse en voisi kuvitellakaan pettäväni ihmistä jota rakastan, ja uskon että jos pettää, niin sillioin tuo kaikkein syvin tunne puuttuu.

 

[har mi]

Et ole vielä kypsä sitoutumaan jos levität sääret heti kun joku hyvännäköinen mies tulee kysäisemään. Ota aikalisä ja mieti rauhassa mitä elämältä haluat.

 

["eeva"]

Miestäni kyllä rakastan syvästi. Vaikka eivät tekoni sitä vakuutakaan..
Ja edelleenkään ei olla enää menossa..

ei, et rakasta. se joka rakastaa ei petä. siinä on turha enää selitellä.

 

["vieras"]

Tuossa aiemmin jo neuvoin antamaan ajan kulua ennenkuin teette päätöksiä. Tarkennan nyt vielä vähän. Ajan kuluminen on tarpeen monestakin syystä. On hyvinkin mahdollista, että miehesi on alkujärkytyksen jälkeen paljon vihaisempi kuin nyt. Siihen hänellä on oikeus, ja sinun pitää jaksaa hänen katkeruuttaan sietää, ja työstää asiaa hänen tarvitsemallaan tavalla.
Ei tietenkään loputtomasti kannata velloa vihassa, vaan jossain vaiheessa pitää sitten joko antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta, tai jatkaa eri teitä. Mutta sen ajan pituus, joka asian käsittelyyn kuluu, ei ole ennustettavissa.

Itse olet nyt huonona ja katuvainen, mutta voi tulla sekin päivä ettet jaksa enää yrittää ansaita anteeksiantoa. Tai huomaat, ettet haluakaan jatkaa tässä suhteessa. Vasta kun aikaa on kulunut ja olette asiaa käsitelleet voi molempien ajatukset selkiytyä niin, että päätösten tekeminen on oikeasti mahdollista. Tsemppiä teille.

Avioliittoaikeet kannattaa ehdottomasti siirtää kauas määrittelemättömään tulevaisuuteen, sen varmasti tajuat itsekin.

 

[röppö]

[QUOTE="vieras";24021461]näin minäki aattelin kun exä jäi kiinni pettämisestä; että mussa on joku vika. luotto ei palannut, ero tuli. en rupee katteleen pettämistä, olen mieluummin lopun ikääni ilman miestä kun elän siinä kiirastulessa mikä sydämessä tuntuu kun aavistan tulleeni petetyksi ja saan siihen varmuuden.[/QUOTE]

Mä mietin miksi AINA kaikki mun suhteet on loppunut siihen,etten ole riittänyt...
Pakkohan joku vika mussa olla jos jokainen on mua pettänyt...

Pettäminen on teko joka loukkaa toista syvästi!

En voi kuvitellakkaan tekeväni sitä ihmiselle jota todella rakastan..
Ei tule niin komeaa,ei niin hyvin puhuvaa miestä vastaan,että unohtaisin todellisen rakkauden ja hetken huuman takia hajottaisin kaiken..

 

[har mi]

Mä mietin miksi AINA kaikki mun suhteet on loppunut siihen,etten ole riittänyt...
Pakkohan joku vika mussa olla jos jokainen on mua pettänyt...

Sun kumppanin valintastrategiassa on perustavaa laatua oleva virhe, lankeat ehkä pelimiehiin tjmsp.

 

[Idiootti]

[QUOTE="vieras";24021489]Tuossa aiemmin jo neuvoin antamaan ajan kulua ennenkuin teette päätöksiä. Tarkennan nyt vielä vähän. Ajan kuluminen on tarpeen monestakin syystä. On hyvinkin mahdollista, että miehesi on alkujärkytyksen jälkeen paljon vihaisempi kuin nyt. Siihen hänellä on oikeus, ja sinun pitää jaksaa hänen katkeruuttaan sietää, ja työstää asiaa hänen tarvitsemallaan tavalla.
Ei tietenkään loputtomasti kannata velloa vihassa, vaan jossain vaiheessa pitää sitten joko antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta, tai jatkaa eri teitä. Mutta sen ajan pituus, joka asian käsittelyyn kuluu, ei ole ennustettavissa.

Itse olet nyt huonona ja katuvainen, mutta voi tulla sekin päivä ettet jaksa enää yrittää ansaita anteeksiantoa. Tai huomaat, ettet haluakaan jatkaa tässä suhteessa. Vasta kun aikaa on kulunut ja olette asiaa käsitelleet voi molempien ajatukset selkiytyä niin, että päätösten tekeminen on oikeasti mahdollista. Tsemppiä teille.

Avioliittoaikeet kannattaa ehdottomasti siirtää kauas määrittelemättömään tulevaisuuteen, sen varmasti tajuat itsekin.[/QUOTE]

Kiitos asiallisesta tekstistä.. Ja ollaan puhuttukin että katellaan nyt mitä käy..
Todellakin tajuan että turha edes naimisiinmenosta haaveillakaan enää..
En edes tiedä miksi noin tein.. Tuntuu kyllä aivan kamalalta.

 

[Idiootti]

Mä mietin miksi AINA kaikki mun suhteet on loppunut siihen,etten ole riittänyt...
Pakkohan joku vika mussa olla jos jokainen on mua pettänyt...

Pettäminen on teko joka loukkaa toista syvästi!

En voi kuvitellakkaan tekeväni sitä ihmiselle jota todella rakastan..
Ei tule niin komeaa,ei niin hyvin puhuvaa miestä vastaan,että unohtaisin todellisen rakkauden ja hetken huuman takia hajottaisin kaiken..

Voisinpa vaikka väittää ettei siinä petetyssä vikaa ole.. Vaan pettäjässä..

 

[röppö]

Sun kumppanin valintastrategiassa on perustavaa laatua oleva virhe, lankeat ehkä pelimiehiin tjmsp.

Voi olla : /

Noo nyt on hääpäivä nykyisen miehen kanssa sovittu ja jos tämä suhde kaatuu olen luvannut olla yksin loppu elämäni... ( helpompi niin )

 

["vieras"]

Et ole vielä kypsä sitoutumaan jos levität sääret heti kun joku hyvännäköinen mies tulee kysäisemään. Ota aikalisä ja mieti rauhassa mitä elämältä haluat.

peesi. ja tuolla aiemminhan se syykin sitten tuli: se ettei kotona saa mieheltään mitään kauniita sanoja.

kannattaako semmosen kanssa sitten mennä naimisiinkaan? ettii sit semmosen miehen joka latelee niitä kauniita sanoja ja on unelmamies ihan ulkoisestikin.

 

[Karju]

[QUOTE="eeva";24021483]ei, et rakasta. se joka rakastaa ei petä. siinä on turha enää selitellä.[/QUOTE]

Onkohan se nykytrendi, että ei enää hahmoteta mitä rakastaminen tarkoittaa ja sanotaan vaan rakastavansa vaikkei sitä oikeesti tarkoitakaan? Tai sit se johtuu iästä, nimittäin mullekin se selvisi vasta 35 vuoden iässä.

 

[mun ajatuksia]

Jos se oli ainutkertainen tilanne ja tiedät ettei se tule koskaan toistumaan, kannattaa ihan perheenne takia yrittää, mutta kaikki tavallaan on aloitettava alusta. Toisaalta oletko valmis tulemaan petetyksi? Vaatii todella paljon petetyltä olla kostamatta, etenkin jos ei saa purettua sitä kaikkea ulos.

Minua on petetetty kaikissa suhteissa, missä olen ollut -kerran niin, että se ei mennyt seksiin asti, mutta mies oli kuitenkin tapaamassa toista naista ja tuli sitten järkiinsä, etten minä voi olla hänelle se oikea, vaikka ihastuttava ihminen olinkin -hän oli reilu, pystyi sanomaan että rakkaus suuntautuu kuitenkin toisaalle. Yhden miesystävän kanssa oli puhuttu näistä pelisäännöistä ja hän sitten kuitenkin kun olin matkalla meni toiseen sänkyyn. Käytiin ero läpi ja hän kesti kaiken sen mun pahanmielen ja harvinaisen lyhyessä ajassa kuitenkin homma oli käsitelty ja elämä jatku, kavereina.

Viimeisin... emme olleet sitoutuneet, mitä nyt toista kuukautta "asuttiin" yhdessä. Romahdin ihan täysin ja yritin ymmärtää ja uskottelin itselleni, että tilanne ahdistaa häntä niin paljon, kun on tahattomasti lähtenyt sitoutumaan naiseen, jolla on lapsia ja nuorenmiehen elämä on jäämässä taakse. Yritin ymmärtää, yritän unohtaa.. mutten tule unohtamaan koskaan. Sitten muutamia typeriä mielipiteiden sanomisia mieheltä: "en mene kihloihin ellen ole menossa naimisiin, en mene todellakaan naimisiin, jos en ole varma jne.." Ja näitä mennäänkö kihloihin, mennäänkö naimisiin VITSEJÄ olen kuunnellut jo parisen vuotta -pelkkää sanojen helinää.
Kyllä sitä vakuuttelua on, että tämä on tässä loppunelämää ja ei oo menossa minnekkään jne. mutta eipä tätä minulle tärkeää hommaa vaan voi huomioida. Joinan hetkinä tekee vaan mieli huutaa ja häätää se ulos elämästä, kun ei jaksa odottaa sitä kuinka taas sattuu.

Nyt kun on yhteinen lapsi syntynyt ja siinä on ollut henkisesti hyvinkin rankkoja hetkiä, monta viikkoa putkeen, olen ihan loppu. Mietin kokoajan että tämä pitöisi lopettaa ja en usko, että tämä tulee jatkumaan. Välillä pohdin välitänkö siitä jos taas vähän sattuu vai sattuuko se sitten vielä enemmän, kun tiedän vain odottaa sitä. Välillä mietin onko oikeasti muka joillakin ihmisillä ehjiä parisuhteita, missä ei oo koskaan petetty ja mitkä päättyy samaan hautapaikkaan ilman että olisi petetty koskaan?

Toisin sanoen, vaikka olin valmis jatkamaan ja ns. ymmärtämään ja sietämään, se hajoittaa vuosi vuodelta lisää. En jaksa riidellä, olen vaan päivä päivältä enemmän poissa ja tavallaan pelkään sitä päivää kun tämä vain loppuu. En tiedä olenko sitten helpottunut vai romahdanko lisää. Mutta uskonko yhteiseen vanhenemiseen tai siihen että me esimerkiksi joskus menisimme naimisiin. No en helvetissä. Onko kivaa elää sellaista elämää, joka sotii omia toiveita, käsityksiä ja tavoitteita vastaan, no ei helvetissä. Mutta onko siihen olemassa parempia vaihtoehtoja? Psykologin kanssa on aikoinaan tätä mietitty kovasti. Koitin jopa luoda parisuhdetta sellaisen 100% varman ja kiltin miehen kanssa, erityyppisen kaikkiin muihin nähden. Ei me kyllä kovin pitkälle päästy, iloitaan vaan nykyään naamakirjan sivuilla kun kumpikin lisääntyy/lisääntyi toisaalla.

Joku kirjoitti hyvin, että pettäminen on aina kriisi, josta kasvaa tai kaatua. Siihen ei pidä kuitenkaan jäädä elämään tai kaikilla on paha olla. -kokemusta on.

 

["vieras"]

Ihan helevetillistä manipulointia ja oman pahan olon sysäämistä toisen kannettavaksi sinulta ap. "Mies kyllä haluaa naimisiin, mutta itse en enää tiedä, kun ole niiiin paha ihminen ja itq parq". Voi jeesus.. Ei riitä, että petät puolisoasi, lisäksi laitat hänet nyt "kerjäämään" naimisiinmenoa, vakuuttelemaan sinulle, että olet hyvä ihminen ja että hän haluaa sinut. Ja kas, se pettäminen näppärästi on lakaistu pois. Oikeasti nyt.. Olisit ollut kertomatta koko asiasta ja kantanut itse sen paskan olon. Nyt voit näppärästi pyöriä siinä marttyyrina ja "lysähdellä lattialle itkemään", ja mies anelee sinua..

 

["minna"]

Onkohan se nykytrendi, että ei enää hahmoteta mitä rakastaminen tarkoittaa ja sanotaan vaan rakastavansa vaikkei sitä oikeesti tarkoitakaan? Tai sit se johtuu iästä, nimittäin mullekin se selvisi vasta 35 vuoden iässä.

Tässä on varmaan perää - eletään maailmassa jossa moni ulkoinen seikka on niin tärkeä. se että näytetään hyvältä ja puiteet on kunnossa mielletään helposti rakkaudeksi - näyttäähän se niin hyvältä ulospäin.

Lahdet pursuaa juttuja kauniista julkispareista, joilla on kaikkea. On hienot kodit, autot, söpöt lapset, hyvät työt... ja kaiken huipuks vielä julistetaan kuinka kamalasti rakastetaan toisiaan (silti seuraavana päivänä luetaan lööpistä kuinka toinen on pettänyt vuosi kaudet). Tätä halutaan...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24021749]Ihan helevetillistä manipulointia ja oman pahan olon sysäämistä toisen kannettavaksi sinulta ap. "Mies kyllä haluaa naimisiin, mutta itse en enää tiedä, kun ole niiiin paha ihminen ja itq parq". Voi jeesus.. Ei riitä, että petät puolisoasi, lisäksi laitat hänet nyt "kerjäämään" naimisiinmenoa, vakuuttelemaan sinulle, että olet hyvä ihminen ja että hän haluaa sinut. Ja kas, se pettäminen näppärästi on lakaistu pois. Oikeasti nyt.. Olisit ollut kertomatta koko asiasta ja kantanut itse sen paskan olon. Nyt voit näppärästi pyöriä siinä marttyyrina ja "lysähdellä lattialle itkemään", ja mies anelee sinua..[/QUOTE]

Hyvä näkökulma!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24021749]Ihan helevetillistä manipulointia ja oman pahan olon sysäämistä toisen kannettavaksi sinulta ap. "Mies kyllä haluaa naimisiin, mutta itse en enää tiedä, kun ole niiiin paha ihminen ja itq parq". Voi jeesus.. Ei riitä, että petät puolisoasi, lisäksi laitat hänet nyt "kerjäämään" naimisiinmenoa, vakuuttelemaan sinulle, että olet hyvä ihminen ja että hän haluaa sinut. Ja kas, se pettäminen näppärästi on lakaistu pois. Oikeasti nyt.. Olisit ollut kertomatta koko asiasta ja kantanut itse sen paskan olon. Nyt voit näppärästi pyöriä siinä marttyyrina ja "lysähdellä lattialle itkemään", ja mies anelee sinua..[/QUOTE]

Saman tyyppisiä ajatuksia täälläkin. Nyt lopetat sen minä olen huono ihminen -hokemisen ja mietit mitä haluat. Jos haluat jatkaa tätä suhdetta, sitten vaan teet kaikkesi että se onnistuu. Mennyttä et voi enää muuttaa. Ja itselleenkin pitää antaa joskus anteeksi.

 

[Karju]

[QUOTE="vieras";24021847]Saman tyyppisiä ajatuksia täälläkin. Nyt lopetat sen minä olen huono ihminen -hokemisen ja mietit mitä haluat. Jos haluat jatkaa tätä suhdetta, sitten vaan teet kaikkesi että se onnistuu. Mennyttä et voi enää muuttaa. Ja itselleenkin pitää antaa joskus anteeksi.[/QUOTE]

Niin kyllä ap on tässä korttinsa pelannut. On vaan yritettävä parhaansa ja katsottava riittääkö se toimivaan parisuhteeseen.

 

["julia"]

Kokemuksesta sanon: Teidän suhteessa on pahasti jotain vialla - ei muutoin ventovieraan kaunopuheet riitä kellistämiseen.

Mitä se on, on vaikea sanoa. Mutta PETTÄJÄNÄ voin kertoa näin. Itse oli naimisissakin ja ensin petin kerran - sitten toisen - sitten kolmannen...varmaan olisin pettänyt loppu elämäni jollen jossain kohtaa olisi viheltänyt peliä poikki. Se tapahtui kun silloinen mieheni alkoi ehdottaa että josko hankkisimme lapsia (lapsia ei siis kuvioissa, kummallakaan). Silloin mä tajusin, onneks. Ex-miehelle en kertonut suhteistani mutta uskon hänen tieneen. Ei kukaan voi olla niin sinisilmäinen.

Elin pitkään yksi, en tiennyt mitä hain. Kunnes löysin nykyisen mieheni. Nyt oikeasti tiedän mitä sana Rakastaa tarkoittaa - silloin kun sitä käytetään miehen ja vaimon välillä. Ex-mieheni ei ollut paha, hän oli oikein hyvä mies, mutta ei mulle. Mä rakastin häntä tavallaan kuin veljeä, en niin kuin vaimo miestään rakastaa. Tottumuksesta hoin rakastamista, tottumuksesta elimme yhdessä.

Nyt kun mietin tota niin äklöttää - mutta se oli oppiraha joka mun piti maksaa. Toiset osaa heti, toisten tarttee harjoitella. Ei ole olemassa sellaista kaksilahkeista joka enää saisi mut vieraaseen sänkyyn. Mulla on sellainen mies jota parempaa en edes osaa ajatella. Tunne on niin helvetin vahva ettei siitä voi erehtyä eikä siinä ole muttia, ei jossitteluja eikä epäilyjä.

 

[Dumle]

Ensinnäkin, ole itsellesi armollinen. Hyväksy, että olet tehnyt virheen ja annan anteeksi. Toiseksi mieti mitä haluat ihan oikeasti itse. Käy läpi haluatko olla miehesi kanssa. Jos haluat, ala tekemään töitä sen eteen ja kunnioita toisen päätöstä, jos hänkin on pätätänyt että haluaa olla sinun kanssasi, ole hänen arvoisensa. Jos hän päättää yhtäkkiä toisin, suo se hänelle syyllistämättä tai loukkaantumatta. Mutta aloita siitä, että olet armollinen itsellesi ja käsittelet pääsis sisälle ensin sen mitä SINÄ haluat.

 

[Dumle]

Pahoittelen kirjoitusvirheitäni, jonkin sortin lukihäiriö...

 

["julia"]

Selvitä omassa päässäsi miksi menit vieraaseen sänkyyn? Kunnolla. Kauniiden sanojen kuuleminen ei riitä perusteluksi vaan mieti asiaa sen alla.

 

[Idiootti]

[QUOTE="vieras";24021749]Ihan helevetillistä manipulointia ja oman pahan olon sysäämistä toisen kannettavaksi sinulta ap. "Mies kyllä haluaa naimisiin, mutta itse en enää tiedä, kun ole niiiin paha ihminen ja itq parq". Voi jeesus.. Ei riitä, että petät puolisoasi, lisäksi laitat hänet nyt "kerjäämään" naimisiinmenoa, vakuuttelemaan sinulle, että olet hyvä ihminen ja että hän haluaa sinut. Ja kas, se pettäminen näppärästi on lakaistu pois. Oikeasti nyt.. Olisit ollut kertomatta koko asiasta ja kantanut itse sen paskan olon. Nyt voit näppärästi pyöriä siinä marttyyrina ja "lysähdellä lattialle itkemään", ja mies anelee sinua..[/QUOTE]

Missä kohtaa olen sanonut että mies haluaa naimisiin mun kanssa enää ???
Eikä hän minulle mitään vakuuttele.
Mitenhän pystyn salaamaan jonkun tuommoisen asian jos toinen soittelee perään ja kyselee missä olen mistä tulen jne ?? Voin sanoa ettei todellakaan mies anele. Eikä todellakaan tuommoista lakasta millään pois !

Jösses.. Ja todellakin olen itse nyt todella epävarma haluaako tuo mies oikeasti olla ! Jos ei halua niin sitten se on siinä. En mä anele että hän sanois mua hyväks ihmiseks jne.
Haluaa yrittää olla vielä mun kanssa mutta uskon että hänkin sisimmissään tietää ettei tuu onnistumaan. Ja tiedän että hän on mun kanssa enää vaan sen takia että pelkää yksin jäämistä ! Että kyllä tässä on paska olo yhdellä jos toisellakin.
Helvetti sentään.

 

[Dumle]

Kannatti kysyä, lääkäri ehti soittaa vastaukseni jälkeen.