pettämisen jälkeen

[kannattaako]

mieheni petti minua työkaverinsa kanssa ja jäi siitä kiinni.Se oli minulle shokki vaikka olin vaistonnut että kaikki ei ole hyvin.Kysyin monta kertaa että onko ihastunut työkaveriin kun alkoi laittaa itseään aina töihin.Selvä merkki se oli.Mies kielsi koko ajan ja minä tunsin itseni vainoharhaisaeksi.
Juttelin miehen veljen vaimon kanssa ja sekään ei tiennyt mutta veli tiesi eikä kertonut minulle.Minusta minulla olisi ollut oikeus tietää.
Nyt kun asiasta on kulunut jo jonkin aikaa niin meillä menee välillä paremmin ja välillä on huonoja päiviä.Nytkin katkeruus puskee pintaan kun miehellä oli aikaa laittaa sille naiselle viestejä pitkin päivää soitella sille ja järjesti työ assiat niin että pystyivät tapaamaan toisiaan.
Minulle ei ole aikaa laittaa edes yhtä viestiä kun on kuulema kiirettä töissä.Jotenkin tuntuu että mies ei koe tarpeelliseksi nähdä vaivaa minun eteen.
Silloin kun sillä oli asunto ja minä halusin että se muuttaa pois niin kyllä silloin löytyi aikaa ja tahtoa ottaa toinen huomioon.Tulos oli se että miehen ei tarvinnut muuttaa.Jotenkin tuntuu että minua pidetään niin itsestään selvyytenä että minä olen aina hänen kanssa tapahtui mitä tahansa.
Nyt kaduttaa kun on taas huono aika että en laittanut miestä pois kotoa.On taas riidelty enemmä ja minulla on paha olla toisen kanssa kun koko ajan kun nään mieheni niin tulee mieleen se pettäminen.
Helpottaakohan tämä koskaan vai onko tämä aina tällaista?Meillä on avioero vetämässä sen laitoin minä vireille ja mies pyysi että perun sen mutta tuntuu että en halua tehdä sitä koska se on minulle sellainen "varatie" jos asiat ei parannu tästä.
Minkä takia elämän on oltava niin vaikeaa ja onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta.

 

[Selvinnyt]

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja siitä ei ole niin kauan aikaa että olisin asian unohtanut. Eihän sitä voi unohtaa koskaan, mutta sen kanssa pystyy elämään jos haluaa. Kun aikaa kuluu, kipeä asia haalistuu ja saa yhä vähemmän tilaa ajatuksissa. Tärkein asia on mielestäni se, kuinka miehesi suhtautuu sinuun eli jos hän on kovin katuvainen ja tekee todella töitä suhteenne eteen ja rakastaa sinua edelleen, uudelleenyrittäminen on helpompaa. Jos hän ei edelleenkään tunnu heräävän ja välittävän sinusta eikä pysty kertomaan syitä pettämiselle, harkitsisin asiaa. Miehesi tehtävä on nyt osoittaa sinulle että hän on tehnyt kamalan virheen ja haluaa hyvittää tekonsa sinulle. Asia ei varmasti korjaannu hetkessä. Itse olen taistellut asian kanssa pari vuotta ja nyt hieman helpottaa sekä omassa päässä että suhteessamme. Mutta älä päästä miestäsi helpolla. Yrittäkää saada keskusteluyhteys auki, jotta pystytte käymään asian pohjia myöten lävitse. Mielestäni muuten siitä ei selviä. Ikuinen klisee mutta aika parantaa haavat. Jaksamista :hug:

 

[hajamieli]

vastaava tilanne on minun kohdalla nyt.
Ei työkaverin kanssa mutta kuitenkin.
Asian tekee hankalammaksi se että ihmiset puhuu minulle vieläkin että se ei ole miehelläni jäänyt siihen yhteen kertaan.
Mieheni tämän kiistää. itse minulle kertoi kun oli pettänyt, että siinä mielessä olen hyvilläni.
vaikea nyt luottaa keneenkään!!
ikinä en saa selville kuka puhuu totta, minun on vaan joku ratkasu saatava päähäni.
jauhan tätä muuten vielä hyvin pitkään.

Mies ei tiedä mitä tekis, on itsekin tuuliajolla nyt.
Enään ei voi huonommin mennä, mutta nyt ei ole pääsyä muualle kuin ylös päin.

tieto siitä että en ole täällä ainoa, sekin jo helpottaa.
Moni on samassa jamassa, ja ponnistelee eteen päin.
Vaikken kenellekään toivoisi näin käyvän.

Olis se kiva jos löytäisi kanssaihmisen jonka kanssa miettiä ja puhua asioista...

 

[Missu]

Niin itsekkin melkein samassa tilanteessa olevana ymmärrän teitä edellisiä kirjoittajia...mies ei kuulemma ole pettänyt fyysisesti mutta on ollut ihastunut toiseen...nyt asiasta on monta kuukautta mutta tilanteemme ei ole parantanut ainakaan kovin paljoa...siis se ihastus juttu on kuulemma ohi mutta minuun mies ei osoita yhtään kiinnostusta...olemme kuin parhaat kaverit. Mies on myös jotenkin tuuliajolla....mikään ei kuulemma kiinnosta ja ahdistaa jne...olenkin tässä miettinyt että kannattaako tätä yhtä elämää hukata tämmöiseen nimittäin jokainen meistä on ansainnut onnen!

 

[kokenut myös]

Myös minun mieheni petti minua työkaverinsa kanssa ja jäi kiikkiin.
Hirvittävä mekastushan siitä syntyi ja itkettyä ja porattua tuli puolin sun toisin. Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä oloa. Jotta luottamus saatiin takaisin, mieheni oli suostuttava useampaankin ehtoon. Esim. baarissa käytiin vain yhdessä, tarvittaessa sain tarkistaa miehen puhelimen, eikä hän saanut poistaa puhelutietoja, puhelinta ei myöskään saanut pitää äännettömällä ym.. Kuullostaa ehkä aika oudolta, mutta pikku hiljaa luottamus palasi, koska mieskin mukisematta suostui tähän menettelyyn, eikä enää salaillut asioita. Aika kauan mustasukkaisuus ja katkeruus vaivasivat, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen pahin pöly oli laskeutunut. Itse asiassa meillä kävi sitten niin, että mies alkoi valtavasti pelätä, että kostan asian hänelle pettämällä myös, vaikka vannotin, että en tule sitä tekemään. Eli kyllä tuo mieskin aikamoisessa kärsimyksessä sai elää. Lisäksi puhuin asiasta varsin avoimesti, joten mies joutui kohtamaan häpeän myös tuttujemme silmissä.
Yli kolme vuotta on nyt tapahtumasta ja ihan onnellisia ollaan ja normaalia elämää eletään, eipä tuo tapahtuma vaivaa ainakaan minua enää laisinkaan. Tsemppiä muillekin saman kokeneille!

 

[Toipuuko siitä ikinä]

Mun mies petti mua vuoden alussa useamman kuukauden ajan. Meillä oli mennyt heikohkosti jo jonkin aikaa, ja olin kieltämättä aavistellut, että jotain on tekeillä, mutta (tyhmänä) en voinut uskoa, että hän satuttaisi mua niin.
Toukokuussa mies sitten ilmoitti haluavansa erota eikä osannut kertoa syytä, muttei vielä tunnustanut pettämistäänkään. Mies lähti ja minä jäin ihmettelemään. Parin viikon päästä, kun olin jo alkanut hieman päästä jaloilleni, hän soitti ja tunnusti. Siinä vaiheessa muserruin lähes täysin. Itsetuntoni ei koskaan ole ollut häävi (ainakaan ulkonäköni suhteen) ja nyt se mureni kerralla pirstaleiksi.
Päätin kuitenkin näyttää, että pärjään ilman häntäkin. En pitänyt mieheen minkäänlaista yhteyttä. Aloin suunnitella elämääni uudelleen, ostin asunnon ja aloin käydä ulkona. Kesäkuun lopussa mieheni haki loput tavaransa asunnostamme, ja aloimme viimein keskustella siitä, mikä meni vikaan. Hämmästyksekseni huomasin, ettei hän ollutkaan onnensa kukkuroilla, ettei ruoho ollutaan vihreämpää aidan toisella puolen. Hän tuntui kaipaavan minua ja meitä. Kysyin asiasta ja hän kertoi tajunneensa tehneensä virheen ja haluavansa minut. Paljoakaan miettimättä otin hänet takaisin.
Alku meni oudossa huumassa; yhtäkkiä kaikki olikin hyvin, paremmin kuin koskaan ennen. Sain takaisin miehen, jota rakastin/rakastan enemmän kuin ketään. Pikku hiljaa katkeruus ja mustasukkaisuus alkoi kuitenkin jyllätä mielessäni. Olin aluksi yrittänyt kaikin tavoin pyyhkiä kipeät kokemukset mielestäni, mutta eihän se onnistunut. Yritin puhua miehelleni, mutta hän ei enää tahtonut puhua menneistä. Yritin kysellä, mikä siinä toisessa oli ollut "parempaa" kuin minussa, muttei hän suostunut vastaamaan. Riitojen ja torjuttujen keskusteluyritysten jälkeen annoin periksi ja ajattelin, että aika parantaisi haavat.
Nyt on mennyt muutama kuukausi. Mielestäni meillä on mennyt hyvin, itse asiassa kenties paremmin kuin koskaan. MUTTA.
En voi unohtaa tapahtunutta. Asia pyörii päässäni jatkuvasti. Mietin, mitä he tekivät, milloin ja missä. En luota mieheeni lainkaan. Mielessäni pyörii jatkuvasti kauhukuvia siitä, että hän palaa saman naisen luo tai tapaa jonkun uuden. Olen yrittänyt parhaani mukaan salata ajatukseni, sillä tahtoisin meidän pysyvän yhdessä. Mieheni on tyypillinen suomalainen tuppisuu, joka inhoaa yli kaiken ihmissuhdekeskusteluita. Kuitenkin kaipaisin häneltä jatkuvaa vahvistusta sille, että hänestäkin oli hyvä palata yhteen, että hän on todella tietoisesti valinnut minut, että minun kanssani on parempi, että hän on onnellinen.
Toivoisin voivani unohtaa kaiken, mutta se ei onnistu. Ehkä aika kuitenkin parantaa. Onko kukaan muu samassa vaiheessa ?
Olisi mielenkiintoista kuulla myös pettäjän näkökulma.
:headwall:

 

[taustalla]

meillä tilanne toisin päin, minä petin miestäni. mies halusi antaa uuden mahdollisuuden. suhde toimii hyvin ja vanhat unohdettu, ei tule esiin enää riidoissa ja jos joka riidassa olis tullut niin minä olisin kyllä jättänyt miehen. nyt on pettämisestä kulunut 3v ja onni kuikoistaa, lapsikin tullut taloon.
aluksi oli hankalaa kun mies mietti että välitinkö enää hänestä. nyt on todistettu että välitän.
toivottavasti tekin saatte itsellenne parhaan ratkasun :heart: :heart:
:hug:

 

[kannattaako]

hyvä kuulla että siitä voi päästä yli.Mutta se häpeä minkä minä koen kun nään miehen työkavereita on suuri.Minua mietityttää sekin onko mies todella tosissaan minun kanssa.Välillä on sellaista että joudun hakemaan huomiota ja riitahan siitä syntyy.Sitten on sekin että minnusta meidän seksi elämä on laimeaa nykyään.Heti sen pettämisen jälkeen meillä meni sängyssä hyvin ja oli aktiivista,nykyään minä joudun tekemään ehdotuksen kun en muuten saisi varmaan kuin silloin tällöin.
Tuntuu että mies ei halua minua ja minua tympii jo se että minä joudun tekemään ehdotuksen.Minulle on ainakin tärkeää se että mies haluaa minua ja kertoo sen minulle.Sekin kaiken pettämisen jälkeen antaisi luottamusta siihen että minut mies haluaa eikä sitä toista.
Minun itsetunto meni nollille kaiken sen jälkeen eikä asiaa auta se että toinen ei halua.Kun toinen ei osoita mitään kiinostusta minua kohtaan niin jotenkin tuntuu että mies on jotenkin vielä siihen ihastukseen koukussa ja tuntuu että se toinen on ollut parempi kuin minä.Kun vaan saisin miehen kuuntelemaan minua ja ottamaan tosissaan eikä vaan vähättelis minun tuntemuksia.Tästä ei voi todellakaan päästä kuin ylöspäin mutta mennäköhän me miehen kanssa yhdessä vai minä yksin lasten kanssa ,aika varmaan näyttää sen