Pettämisen jälkeen

[Petetty]

Mieheni petti minua muutama viikko sitten aivan yllättäen!
Hän tunnusti sen minulle heti ja on oikeasti katuva ja pyytänyt anteeksi. Prosessi on vielä kesken ja vielä on paljon puhuttavaa... Aika näyttää voinko antaa anteeksi!

Haluan kuulla teidän kokemuksia - oletteko jatkaneet yhdessä, saaneet lapsia, miten pian seksielämä tuli takaisin??? Kertokaa... on hyvin paha olla! Mutta silti uskon, että käymme tämän yhdessä läpi, tilanne ei toistu ja tää voi olla uusi alku... ehkä, ehkä ei?!

 

[annukka83]

Minulla ukko kävi 2vuotta sitten niin sanotusti vieraissa kun odotin esikoista viimeisillään.
Ukolla ei kotona puutetta seksistä.
Toinen nainen oli luullut seurustelevan ukon kans ja ei tiennyt minusta eikä tulevasta lapsesta mitään.
Ukko rukoili etten jättäisi ja lupasi parantaa tapansa. No numero vaihdettiin ja laitettiin minun nimiin.
Kaikki on mennyt suhtkoht hyvin,mutta välillä on tullut ajatuksia päähän heidän puuhistaan.
Sen kyllä sanoin,et kerran vielä edes pieni moka niin sit lähden poikien kans.

 

[samassa suossa ollut]

:hug: kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan pettämistä, on se sen verran syvälle vaikuttava asia.Positiivisena juttuja on se että puolisosi katuu ja kertoi sinulle itse, selkeästi oikeasti haluaa yrittää. Meillä asiasta kulunut kohta vuosi ja tietä on vielä kuljettavana... heti oli selvää että haluan/haluamme yrittää vielä .Tiedossa oli myöskin ettei tie ole helppokulkuinen. ja lyhyt. Koimme parhaaksi ottaa asioiden selvittelyyn ulkopuolista apua ja olemme käyneet parisuhdeterapiassa yksin ja yhdessä perheasiainneuvottelukeskuksella. :hug: ja muistakaa puhua kaikesta ja mikä mieltä painaa edes vähän ja niin kauan ettei asia enää vaivaa.

 

[Yh-isä 26v]

Itse koin vaimoni puolelta pettämishelvetin 5-vuotta pitkässä avioliitossa. Minusta on tullut valitettavasti jonkin sortin expertti asiassa.

Eli noin 2-vuotta naimisiin menon jälkeen paljastui että vaimo oli salaa deittaillut netissä "seksipalstoilla" ja hakenut sieltä mies seuraa. Kotona hän oli aina pihdannut... jäi sitten kiinni yhdestä viikonlopusta Helsingissä, jolla oli harrastanut seksiä kolmen eri miehen kanssa, eli kiirettä oli pitänyt että kaikkien kanssa kerkeää.

Jäätyään kiinni pyyteli kovasti armoa ja lupasi parantaa tapansa. Nyt sitten jäi kiinni suhteesta miehen kanssa, tällä kertaa tunteet mukana pelissä eikä kuulemma "pysty luopumaan" tästä toisesta miehestä. Ero siis tuli.

Näin jälkikäteen ajatellen niin pahalta kun se tuntuukin, niin kerran petturi aina petturi. Minä halusin uskoa että kaikki muuttuu... niin ei vain käynyt. Tavallaan vieläkin haluaisin, mutta niin ei vain käy. Olisi silloin jo seurusteluaikana pitänyt ottaa varoitusmerkit vakavasti (hänellä oli pientä säätöä esim. suutelua joidenki muiden kanssa) ja lopettaa suhde siihen. Liiasta sinisilmäisyydestä olen joutunut nyt kärsimään. Mutta ehkä löydän joskus vielä jonkun luotettavan naisen. Tällähetkellä luottamus yleensäkin aika matalalla.

Toivoisin sydämeni pohjasta että ihmiset pystyvät muuttumaan ja ehkä jotkut pystyvätkin. Valitettavasti minun kohdallani niin ei käynyt. Ohjeeksi muille voisin sanoa, että älkää antako sen pettämisen mennä liian pitkälle ja hyväksykö kaikkea. Siinä tulee pitkässä juoksussa itselle hirveitä ongelmia. Ja pettämistapaus tulee parisuhteeseen, niin heti parisuhdeterapiaan... muuten pettäminen ja sen vakavuus ei tule käsiteltyä kunnolla. Omassa suhteessa tapahtui juuri se virhe että parisuhdeterapiaan ei menty ensimmäisen kerran jälkeen.

Toivottavasti tästä oli apua. Voimia jaksamiseen vaikeassa tilanteessa!

 

[Epätoivoinen]

Itsekkin juuri tuon pettämisen kokeneena aattelin kirjoittaa jotain.
Eli viime viikonloppuna avovaimo teki sen että meni jonkun toisen kanssa sänkyyn ja tällä hetkellä on voimat aika loppu.En oikein tiedä miten jatkaa..Tässä kuitenkin useampi vuosi yhdessä oltu ja lapsiakin pari kappaletta siunaantunut,mutta nyt on tilanne se että haluaisin vielä itse yrittää mutta avovaimo ei.

Tuntuu vaan siltä että itseltä on menossa loppuelämä, kaikki mihin on uskonut ja panostanut.Eli olen elänyt vaan perheelle, jättänyt melkein kaikki menemiset, töissä ylityöt, itselleni rakkaan harrastuksen reissut aika vähille jotta olen saanut olla perheen parissa. Jopa niillä reissuilla joilla olen ollut olen tuntenut huonoa omatuntoa sen takia että en ole kotona. Ja nyt saa kuulla että kaikki se on mennyt hukkaan..
Jospa olisi edes joku jonka kanssa asiasta keskustella mutta on tässä juuri tuon takia jäänyt noi kaveri suhteet vähän huonosti hoidetuksi.
No ehkä se tästä vielä joskus..

 

[kanssakulkija]

Mieheni petti minua reilu kolme vuotta sitten, kun lapsemme oli muutaman kuukauden ikäinen. Pisti muutenkin elämän vähän ranttaliksi samalla. Ei meillä silloin ollut seksistä puutetta, oli korsetit ja sukkanauhat käytössä. Arkipäivän asioissakin kaikki tuntui olevan ihan ok. Miehen mielestä ruoho oli kuitenkin vihreämpää aidan toisella puolella. Ukko jäi kiinni ja kolmas osapuoli otti samalla hatkat. Jäätiin selvittelemään siis asiaa kahden kesken. Mies rukoili ja pyysi, etten jättäisi häntä, enkä jättänyt. Katkera olin pitkään ja sain hirvittäviä raivareita milloin tahansa, mutta pikku hiljaa asia alkoi kuitenkin unohtua ja pystyttiin elämään välillä taas ihan normaalistikin. Pettämisestä puhuin kaikkien kavereideni kanssa ihan avoimesti (miehenkin kavereiden kanssa, ja mies sai kovasti halveksuntaa osakseen). Sekin ehkä juuri jelppasi, ettei tarvinnut esittää lähipiirissä mitään "perhe onnellista".
Nyt kolmen vuoden jälkeen asia ei enää juurikaan vaivaa, tosin kyllä muista sen aina. Mieskin on toivoakseni pysynyt ruodussa ja nyt jo odottelemme toista lasta, vaikka aikoinaan vannoin, että toista en hänen kanssaan enää koskaan tee!

Uskon, että selviät kyllä pettämisen yli. Välillä voi vaikka paiskata pari lautasta seinään, jos se yhtään helpottaisi..

 

[Petetty]

Kiitos vastauksistanne!
Olen iloinen, että mieheni haluaa selvittää tämän asian ja koko avioliittomme mutia myöten perheneuvolassa ja olemme myös kertoneet muutamalle lähimmälle ystävälle.
Pettäminen on todella syvä loukkaus ja uskoin, ettei meille ikinä käy niin... kuinka ollakaan, niin vain kävi! Saa nähdä miten tästä selvitään ja kuinka pian.

 

[Eitiukkapipo]

avomieheni petti mua kun odotin esikoistamme eikä halunnu selvitellä asiaa.Anteex kyl pyysi ja oli katuvainen. Annoin anteex mutten unhotanu ja miehellä elämä senku jatku tyyliin et baariin mennään sillä silmällä et jos vaikka löytyis jotain uutta.No varsinaisesti se ei pettäny enää, mut viestitteli naisten kanssa ja valehteli mulle.No täähän oli tiedos alusta asti, koska mieheni kertoi et on pettäny jokaista. 2 vuotta sitten tuli mittani täyteen ja pakkasin pojan/tavarat.Asuttiin puol vuotta erillään, mut palattiin sit yhteen ku mies halus viimisen mahdollisuuden muuttua.Ei oo jääny sen jälkeen pettämisestä kiinni ja ite on tunnustanu entiset tyhmyydet.Pari kuukautta sitten puhuttiin ekaa kertaa läpi tää eka pettäminen. Jotenki kaikki helpotti kun saatiin vihdoin puhuttua.Oon alkanu luottaa vähitellen, mut silti välillä iskee paniikki jos se ei ookkaan tasan kello 4 kotosal ku baari-ilta on ohi.No onnex mieheni on älynny asian ja soittaa aina jos jää syömään grillille tms. ettei tarvitse huolestua.On myös sanonu mulle et oon maaiman paras äiti ja avovaimo ja antanut liikaakin hälle anteeksi.Kyllä tuntuu hyvältä ku aikoinaan syytti et oon vainoharhaisen mustasukkainen ku sit tunnusti et oon aina ollu oikeassa.Nyt se on muutenkii rauhottunu, eikä oo enää ku pahainen pikkupoika.Sanon et kannattaa yrittää jos näkee et toinen tosissaan.kaikkihan me täällä virheitä tehään.Ja meil nyt onnellisesti kax lasta ja puhetta ollu naimisiin menostakin mitä ei sillo eka yrittämällä ois tullu kuuloonkaan.Isäntä sano ettei halunnu naimisiin,koska se ois ollu väärin mua kohtaan ku sillä oli aina jalka oven raossa.

 

[sisko]

Mun mies jäi kiinni pettämisestä vuosi sitten. Käytiin myös terapiassa. Nyt tuntuu menevän hyvin. mut pelottaa... Olen päättänyt et jos vielä pettää niin ero tulee! Rakastan miestäni ja pelkään että joudun luopumaan hänestä. On ollu tosi vaikeeta alkaa luottaan mut koko ajan omat ajatukset päässä helpottunu. mikään ei oo niin varmaa kun epävarmaa tässä elämässä! Ollaan oltu kohta 12 vuotta avoliitossa ja kaksi lasta. tuntu kivalta kun joku laittoi et kolme vuotta menny ja asia ei enää vaivaa ja luottaa. Kunpa meidänkin juttu menis eteenpäin. Aika parantaa...toivottavasti. Jaksamista teille kaikille!!! :hug:

 

[mama-83 vaasasta]

hmm..mä olen seurustellut mieheni kanssa vähän yli kolme vuotta.mies petti mua silloisen parhaan ystäväni kanssa,suhteen ihan alkuaikoina.tai ei nyt sentään ihan niin pitkälle,mut pussailua ja kännisten kähmimistä baarin vessassa.yks toinen kaveri sit oli kuullut tosta siltä mun ent.bestikseltä ja tuli kertomaan mulle.vielä tänä päivänäkin mä mietin että oisko mun mies kertonut mulle koskaan?mä annoin anteeks hänelle kun sitä niin kovaa silloin pyyteli ja ajattelin et jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden.paitsi tää mun ystävä joka roikkui monta viikkoa tapahtuneen jälkeen mun kultani perässä ja halus jotain helv.salasuhdetta..tosiaan,mä annoin miehelleni anteeks,mut koskaan mä en voi unohtaa..ja vieläkin sitä ajatellessa tulee tosi paha mieli..jos joskus mainitsen asiasta vahingossakin miehelleni,hän kiivastuu,kun muistelen vanhoja asioita..ja hän kun luuli silloin ettei meillä ollut mitään vakavaa edes..kuulema..(olin vaan ottanut juuri hänet luokseni asumaan,kun sai häädön vuokrarästien takia)heh,kuten mä sanoin,mä en voi unohtaa..vaikka haluisin luottaa täydestä sydämmestä omaan kultaani ja vaikka aina päättäisin et nyt mä sen teen,niin kun koittaa hetki jolloin mieheni lähtee kavereiden kans ulos..mun pääs alkaa pyöriä vaikka mitä..mä yritän parhaani olla näyttämättä sitä miehelleni,koska tiedän itsekkin sen olevan typerää..mut minkäs mä voin järjenjuoksulleni ja sille kipeälle muistolle joka ei peity edes tuhansien ihanien muistojen alle...

 

[Kerran Särkynyt]

Hei!!
Rankkaa on ollut...yhteistä taivalta on kuljettu kohta 21-vuotta,siihen mahtuu ylä-ja alamäkiä..miehelleni olen anteeksi antanut pettämisen,mut unohtamaan en pysty en vaikka kuinka yritän..viha ja rakkaus ne kulkee niin käsi kädessä...luottamuksen joutuu palapalalta rakentaa uudestaan...mieheni osaa olla niin kaksinaamainen,enkä oikein tiedä mihin uskoa hänen puheissaan...eroakin olen usein miettinyt...

 

[enniina]

minunkin mies on pettänyt, kavereiden ja miesten kavereiden vihjaavista puheista olen ymmärtänyt että aina baarissa vähän sillä silmällä katsellaan. no joitakin vuosia sitten oli ihastunutkin toiseen ja kaikki (muut paitsi minä joka olin tuolloin tietämätön tästä) pitivät miestäni ja tuota toista naista seurustelevana parina, kaikki tuntuivat tuolloin täysin sivuuttavan sen että mies oli naimisissa.
Eipä ollut mieltä ylentävää kun sain lopulta tietää. Nykyisin vannoo uskollisuutta, kuten teki tuolloinkin (vaikka oli juuri lähdössä treffeille) mutta nytkin on 3 yötä ryyppäillyt ja kotiin on tultu vasta aamulla, tänään ei tosin ole vieläkään tullut. Joten eiipä tuo kovin uskottavalta vaikuta. Aiemmin ajattelin että koska pettämisen tultua julki mies halusi kuitenkin minut eikä tuota "seikkailua" niin en minäkään halua pitkää suhdetta, johon mahtuu myös hyviä aikoja, heittää hukkaan no nyt alkaa olla mitta täynnä ja yritän pyristellä irti tästä suhteesta. Yllättävän vaikeaa se on kun tiedän että mies kotiin tullessaan on niin ihana ja vakuuttaa että "vaan" sammui kaverin sohvalle ja rakastaa ja rakastaa..ja toisaalta niin toivoisin että mies vielä muuttuisi, haaveita vaan, tiedän. Voi kun pääsisinkin irti ja löytäisin jonkun johon todella voin luottaa. Ja vähitellen oppia millaista on elää ihan tavallisessa parisuhteessa.

 

[Kaukomaija harmaana]

Ei ole helppo aihe. Itse en tietääkeni ole tullut petetyki nykyiesä suhteesa enkä itsekään voisi koskaan pettää :ashamed: Minulla on periaate ettei toista voi omistaa. Yhdessä ollaan vapaaehtoisesti koska nautitaan toistemme seurasta, rakastetaan ja kunnioitetaan. Jos yhtälö ei toimi, on ovi avoin lähtemiseen, mutta takaisin ei ole palaamista. Pettäessä kunnioitus kärsii ja sitä en voisi antaa anteeksi :'(