pettäminen vs.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettäminen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En pystyisi antamaan anteeksi kumpaakaan. Ajatelkaa esim. kännipanoa, mies on suhassut tuntematonta muijaa kenties ilman suojaa ja ehkä saanut tartunnan jonka tartuttaa eteenpäin! Ja en myöskään pidempiaikaista suhdetta, koska se on petos niinkuin kännipanokin.
Mies saa kotona aina seksiä kuin haluaa ettei luulisi sellaiseen olevan tarvetta. Jos kuitenkin olisi, en jatkaisi liittoamme. Luottamus olisi tuolloin mennyttä enkä lähtisi paikkailemaan sitä.
 
Mä pystyisin elämään jotenkuten oman pettämiseni kanssa, mutta jos vaimoni olisi pettänyt minua, siinäpä tulisi kyllä sellainen ryppy rakkauteemme, jota mä en sulattaisi koskaan. En koskaan. Mä en voisi enää sietää pettäjänvaimoani ja antaisin varmasti hänelle kenkää.
 
Kännipanon voisin vielä kuvitella antavani jos kyse todella olisi yhdestä lipsahduksesta, jossa tilanne vain luisui siihen. Rakkaussuhdetta en antaisi anteeksi. Mitä järkeä siinä olisi? Kun mies rakastaa toista on minun aika nostaa kytkintä.
 
Harvinaisen realistinen kirjoitus nimimerkillä ""elettyä elämää"". Näinhän se juuri menee ja sanon tämän kokemuksesta! Olen ollut ennen todella sinisilmäinen moralisti, mutta petettynä ja itse pettäneenä näen asiat ihan eri kantilta. Mikään ei ole niin mustavalkoista kuin luulemme.
 
Kuulisitko mieluummin selityksenä että tapaus merkitsi aivan helvetisti?

Joskus tilanteet vaan menevät siihen että halu vie miestä (tai naista) eikä känniltä tajua miten vakavan vahingon on tekemässä. Se ei kerro mitään miehen arvostuksesta naista kohtaan. Vai koetko että näitä yhden illan juttuja harrastavat naisetkaan eivät kunnioita miehiä? Että ympäri korvia niitäkin kun seuranhaku ei perustu rakkauden vaan seksin etsimiseen.
 
Surullista luettavaa teille pettämisen tuomitsevat: olen päätynyt pettäjäksi siksi että haluan pitää avioliittoni koossa. Rakastan miestäni ja hän minua. Mutta on paljon asioita joita en seksin saralla saa häneltä, enkä tule koskaan saamaankaan. Jatkuva pettyminen makuuhuoneessa toi katkeruuden suhteeseemme. Mieheni ei voinut asialle tehdä mitään, minä voin. Minä voin nauttia siitä mitä saan kotona ja sen mitä kaipaan sen lisäksi, haen muualta. Enää en näe miestäni puutteellisena, epätyydyttävänä kumppanina, vaan sinä miehenä jota rakastan ja jonka kanssa haluan elää lopun elämääni. Valitettavasti sen hintanan on valehtelu ja pettäminen. Parempaa ratkaisua en ole keksinyt. Voin kuvitella Teistä monien löytävän niitä useitakin.
 
Pulmallinen juttu.
Itselleni suon, mutta pakenen ennen kuin tunteita tulee mukaan kuvioon. Sis se on vain seikkailua, vaihtelua, piristystä, muistoja vanhuuden varalle.

Kumppanilleni. En kertakaikkiaan kestäisi sitä. särkyisin, enkä voisi unohtaa. En tee sitä enää itsekään, koska oivalsin tuon.
 
Molemmat tuomittavia, jos toista rakastaa oikeasti, myöskin kunnioittaa niin paljon, että myös kännissä muistaa olemassa olon.
Jos haluaa vieraisiin, ottakoon ensin eron. Piste.
 
Kyllä tämä luku perustuu ihan tutkimuksiin.eihän ne tietenkään 100% varmoja ole,mutta kuitenkin tutkittua tietoa suomalaisista miehistä ja naisista.Naisten prosentti oli muistaakseni 60-70 välillä,että kyllä naisetkin osaa.
 
En minä niistä kattiloista niin välitä. Pahempaa olisi esimerkiksi löytää petturit panemasta aviovuoteesta tai jotain muuta sen suuntaista. Ihan sama mistä, jos jää rysän päältä kiinni. Jameksen mielestä nainen ei taida oikein ymmärtää kuin keittiöhommien päälle.
 
""Elettyä elämää"" tekstiä lainaan:

""Mutta myös itseään pitää rakastaa niin, ettei anna puolisonsa tai kumppaninsa alistaa ja aiheuttaa pahaa mieltä ja surua"".

Hyvä kirjoitus. Jos näin ajattelee, niin moni suhde jäisi pysyväksi.

Oli sitten pettämistä tai ei taustalla, vahva itsetunto ja mahdollisuudet elää omaa elämää on voimavara. Olla vahva, ja toisenkin osapuolen olisi pakko nähdä tämä mahdollisuus.

Tosin, minkäs teet, jos lojut veloissa tai toisen tossun alla.
 
""Jameksen mielestä nainen ei taida oikein ymmärtää kuin keittiöhommien päälle.""

Joo, mä saatan olla hieman yksinkertainen. Mitäs ajattelette esimerkiksi seuraavasta:

Mä menin eilen ostamaan jäätelöä jäätelöautosta ja yritin tietenkin olla oikein terävänä. Ensimmäinen repliikkini jäätelömyyjälle oli: "" Onko sulla myytävänä täällä jäätelöä?"" Halusin siis varmistua, että olen eksynyt oikeaan paikkaan ja etten siis turhaan seisoskelisi siellä.

Sinä, Mielikki, varmaankin ajattelisit, että jopas on harvinaisen yksinkertainen mies. Vai mitä?
 
Vielä pahempaa, jos se aviomiehensalarakas on juuri avioparin suihkussa ja peseytyy vaimon saippualla ja käyttää vaimon kosteusvoidetta ja parfyymiä. En kyllä antaisi edes kuivata itseään, kun lennättäisin pihalle.
 
Älä muuta viserrä! Se varmasti sattuisi. Ihme, että täältä ellitistä löytyy joku, jonka kanssa olen edes hieman samalla aallonpituudella. Kiva!

PS. Kello 14.30 olen jo kesälomalla. Jip-piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!!!!!!
 
Pettävä vaimo: kuulostaa tutulta, olen hieman samanlaisessa tilanteessa eli en saa kotona tyydyttävää seksiä. Luulin jossain vaiheessa olevani haluton ja kylmä, mutta asia ei näin ole, koska vieraat miehet ovat saaneet hormonini hyrräämään ihan tosissaan. Tai sitten olen vain helposti kyllästyvää tyyppiä ja janoan koko ajan uutta, jännittävää. Olen ikäänkuin kieltänyt seksuaalisuuteni ja uskotellut itselleni etten halua, vaikka totuus on se etten vain halua tarpeeksi omaa miestäni. En millään raaski enkä uskalla sanoa miehelleni, että seksi hänen kanssaan maistuu puulta. Olen tavannut erään toisen miehen ja tilanne on viittä vaille siinä tilanteessa, että päädymme harrastamaan seksiä.

Rakastan omaa miestäni ja meillä menee muuten hyvin, mutta seksi ei tyydytä tarpeeksi. En haluaisi olla niin raukkis, että pitäisin rinnakkaissuhdetta yllä ja esittäisin kuin kaikki olisi hyvin. Se ei ole tapaistani ja tämä onkin ensimmäinen kerta elämässäni kun olen tällaisessa tilanteessa. En todellakaan ole hakemalla hakenut pettämistä, olen vain ajautunut tähän. Pettämistä en puolustele, mutta jos pitäisi valita pienempi paha, niin kyllä se olisi kertapettäminen kännissä pidemmän salasuhteen sijaan.

Ehkä eroamme, vaikka tuntuu todella kamalalta tehdä se tämän takia kun kaikki muu toimii. Mieheni on tyytyväinen seksimme laatuun muttei määrään.
 
Mulla alkaa loma tämän kirjoituksen jälkeen. Toivotanpas Sinullekin kivaa ja aurinkoista kesää. Koitapas pärjäillä.

PS. Olen niin iloinen, että lähetän tässä Sinulle pari pusuakin: <moiskis> <moiskis> <moiskis>
 
Hmm. Annoin anteeksi aviopuolisolleni sen, että hän petti minut parhaan ystäväni kanssa, muutaman kuukauden aikana oli ollut sängyssä muutaman kerran. Joi runsaasti sinä aikana. Meillä oli ollut vaikeuksia, jotka hän oli pään sisälleen kerännyt. Ei ollut osannut puhua, hakea apua, auttaa minua, meitä. Ex-ystäväni taas oli vongannut miestäni jo pitkään, tajusin sen jälkeen päin. Pieniä vihjeitä ja kehuja kokoajan, kun oli meillä kylässä.. Ja hän oli liian usein. Kun huomasin sen oli liian myöhäistä..
Mutta kannatti antaa anteeksi, mieheni katui julmetusti ja se auttoi asiaa.. Rakastuimme kuin uudestaan, kävimme muutaman kerran myös pariterapiassa.. tosin enemmän saimme apua kun vain olimme toistemme kanssa ja kävimme reissussa muutamana viikonloppuna ihan kahdestaan.. On puhunut mieheni julkisesti, että on onnellinen,etten antanut periksi..
Toinen nainen ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, haukkui kyllä meidät molemmat tekstiviestein ja yritti vielä meidän välejä rassata.. Ei onnistu.
....
 
Kuullostipa tilanteesi samanlaiselta kuin omani paitsi en tiedä rakastanko miestäni enää. Luulin olevani kylmennyt seksihaluista kunnes tapasin miehen ja halut ovat nyt suuremmat kuin koskaan.
Emme vielä ole kuin suuteluasteella, tosin jo kuukausikaupalla ja taistelemme molemmat pettämistä vastaan, mieskin on naimisissa eikä haluaisi pettää vaimoaan. Tosin onhan tämäkin jo pettämistä tavallaan.
Olen 25 vuotta ollut kiltisti aviossa vilkaisemattakaan toisia, mutta nyt on tunteet toista miestä kohtaan todella voimakkaat, samoin hänellä.
Mutta (entinen) korkea moraali taistelee vielä vastaan, saa nähdä miten käy.
 
Tarkennuksena niinpälle:

Olen itse aikanaan pettänyt suhteen alkuvaiheessa poikaystävääni kännissä (ei seksiä, mutta muuta fyysistä). Se suhde ei koskaan lopulta toiminut vaikka poikaystäväni ""antoi anteeksi"". Onnistuin tukahduttamaan mielitekoni toisiin, mutta koskaan ajatuksissani hän ei ollut se ainoa.

Siinä vaiheessa kun huomasin poikaystäväni ihastuneen erääseen tyttöön (heillä ei koskaan ollut mitään), tiesin että hän vastakaikua saatuaan ihan keneltä tahansa tytöltä voi jättää minut. Ja niin kävi...

Eli meidän tapauksessa molemmat pettämiset kertoivat siitä, ettei meidän suhteessa ole kaikki kunnossa, ettemme sittenkään ole ns. oikeat toisillemme.
 
Minäkin annoin anteeksi. Oli molempia pettämistapoja, reilu 10 vuotta. Tuttuja, vieraita, ystäviäkin... Suurimman osan kuulin vasta kun mies tunnontuskissaan tunnusti kaikki, toki epäilin, mutten saanu kiinni. Silloin nuorempana oisin päätäpahkaa eronnut... Mies halusi aloittaa alusta ja muuttua. Ajattelin vielä yrittää eikä ole tarvinnut katua, vaikka kovaa on ollut välillä... Elämämme muuttui täysin kaikinpuolin ja rakastuimme uudelleen, yhdessä kulettu 23 vuotta, josta 17 naimisissa. Uskon, että onni on jokaisessa itessään, ei kukaan muu voi mua onnelliseksi tehdä. Sisäinen rauha ja onni, niillä jaksan.
 
Voi. Se oli varmasti rankkaa. Myös sinä voit kiittää miestäsi siitä että hän sai sinut vakuutettua siitä ettei toimisi nyt niin. Se, että myös miehesi pisti välit poikki tähän ystävättäreesi on varmaan se iso ydin, jonka avulla voitte rakentaa jälleen omaa yhteistä onneanne.

Onnea teille toivotan sydämestäni.
 

Similar threads

P
Viestiä
16
Luettu
2K
Perhe-elämä
Kohtalotoveri
K
N
Viestiä
8
Luettu
2K
A
P
Viestiä
21
Luettu
1K
Perhe-elämä
sitäsaamitätilaa
S
A
Viestiä
44
Luettu
20K
T

Yhteistyössä