H
hemmi
Vieras
Niin, olisko ollu vaikka digikameraa mukana? Näkisit vähän millasta meininkiä on ollu jos on tullu kännissä kuvattua...
K
kokemuksen äänellä
Vieras
Pettämisen kokeneena ja siitä jotakuinkin ylipääseenä pakko kirjoittaa jotain...
Ensinnäkin, paras tie ulos tilanteesta ei ole uusi asunto tms. kuten joku ehdotti, vaan rehellinen keskustelu miehen kanssa. Kerro epäilyksistäsi mahdollisimman asiallisesti välttäen suutumista tms. Sano suoraan mitä pelkäät, mitä toivot, mitä haluat, mitä et halua jne. Sinä et voi miestäsi muuttaa, mutta miehesi voi muuttua.
Petettynä ei ole helppoa, mutta ei ole pettäjänäkään. Pettäjä ei ole välttämättä sairas, ehkä vain heikkoluonteinen.
Sinun valintasi on kestätkö mahdollista uudelleen pettämistä vai et. Ennen kuin se tapahtuu, et voi tehdä mitään. Voi siis valita maalailetko piruja seinälle päivästä toiseen vai yritätkö luottaa. Tyydytkö siihen mitä sinulla nyt on, pystytkö elämään ilman miestäsi, haluatko elää hänen kanssa sen pelon kanssa, että pettää uudestaan - sinun itse on pohdittava nämä asiat, toki voit pohtia niitä miehenkin kanssa että hän tietää mitä käyt läpi.
Vähän sekavaa tekstiä nyt, mutta kysy lisää jos haluat kysyä jotain erityistä...
Aikaa se vaatii. Itselläni sain "epäilyskohtauksia" aluksi vähintään kerran viikossa tai aina kun mieheni oli tilanteessa, jossa oli vieraita naisia, sitten kerran kahdessa viikossa, sitten kerran kuussa, jne. Aina yritin järkeillä, että ei mieheni nyt koko aika ja kaiken tapahtuneen jälkeen pelkästään pllun perässä juokse, mutta usein tunteet voittivat ja kuvittelin kaikenlaista... Keskustelu miehen kanssa auttoi, vaikka toisinaan tuntui että ajan hänet hulluuden partaalle kaikkine epäilyksineni.
Mutta, se on tosiaan minun päätökseni, että elänkö mahdollisesti pettävän miehen kanssa muuten hyvässä suhteessa, se on minun päätökseni, pelkäänkö koko ajan pettämistä vai yritänkö olla pelkäämättä, ja sekin on minun päätökseni elänkö ilman miestäni lapsen kanssa kahdestaan. Toistaiseksi olen päättänyt pitää mieheni ja yrittää opetella sietämään epävarmuutta. Pieni epävarmuus kuuluu aina elämään, ei mistään voi olla varmaa.
Silloin aikanaa kun pettäminen tuli ilmi, tuntui todellakin kuin matto olisi vedetty jalkojen alta ja koko siihen astinen elämäni hajonnut sirpaleiksi. En tienny mihin uskoa - oliko mies valehdellut jotain muutakin tärkeää? En voi tietää sitä vieläkään, mutta voin olla välittämättä siitä. Kuten sanottu, se on minun itseni päätettävä elänkö tätä elämää mieheni kanssa vai toisenlaista elämää ilman miestä. Sellaista elämä on.
Voimaa sinulle!
Ensinnäkin, paras tie ulos tilanteesta ei ole uusi asunto tms. kuten joku ehdotti, vaan rehellinen keskustelu miehen kanssa. Kerro epäilyksistäsi mahdollisimman asiallisesti välttäen suutumista tms. Sano suoraan mitä pelkäät, mitä toivot, mitä haluat, mitä et halua jne. Sinä et voi miestäsi muuttaa, mutta miehesi voi muuttua.
Petettynä ei ole helppoa, mutta ei ole pettäjänäkään. Pettäjä ei ole välttämättä sairas, ehkä vain heikkoluonteinen.
Sinun valintasi on kestätkö mahdollista uudelleen pettämistä vai et. Ennen kuin se tapahtuu, et voi tehdä mitään. Voi siis valita maalailetko piruja seinälle päivästä toiseen vai yritätkö luottaa. Tyydytkö siihen mitä sinulla nyt on, pystytkö elämään ilman miestäsi, haluatko elää hänen kanssa sen pelon kanssa, että pettää uudestaan - sinun itse on pohdittava nämä asiat, toki voit pohtia niitä miehenkin kanssa että hän tietää mitä käyt läpi.
Vähän sekavaa tekstiä nyt, mutta kysy lisää jos haluat kysyä jotain erityistä...
Aikaa se vaatii. Itselläni sain "epäilyskohtauksia" aluksi vähintään kerran viikossa tai aina kun mieheni oli tilanteessa, jossa oli vieraita naisia, sitten kerran kahdessa viikossa, sitten kerran kuussa, jne. Aina yritin järkeillä, että ei mieheni nyt koko aika ja kaiken tapahtuneen jälkeen pelkästään pllun perässä juokse, mutta usein tunteet voittivat ja kuvittelin kaikenlaista... Keskustelu miehen kanssa auttoi, vaikka toisinaan tuntui että ajan hänet hulluuden partaalle kaikkine epäilyksineni.
Mutta, se on tosiaan minun päätökseni, että elänkö mahdollisesti pettävän miehen kanssa muuten hyvässä suhteessa, se on minun päätökseni, pelkäänkö koko ajan pettämistä vai yritänkö olla pelkäämättä, ja sekin on minun päätökseni elänkö ilman miestäni lapsen kanssa kahdestaan. Toistaiseksi olen päättänyt pitää mieheni ja yrittää opetella sietämään epävarmuutta. Pieni epävarmuus kuuluu aina elämään, ei mistään voi olla varmaa.
Silloin aikanaa kun pettäminen tuli ilmi, tuntui todellakin kuin matto olisi vedetty jalkojen alta ja koko siihen astinen elämäni hajonnut sirpaleiksi. En tienny mihin uskoa - oliko mies valehdellut jotain muutakin tärkeää? En voi tietää sitä vieläkään, mutta voin olla välittämättä siitä. Kuten sanottu, se on minun itseni päätettävä elänkö tätä elämää mieheni kanssa vai toisenlaista elämää ilman miestä. Sellaista elämä on.
Voimaa sinulle!
K
kokemuksen äänellä jatkaa
Vieras
Vielä tuosta kun miehesi ensin valehteli löytyneestä huulikiillosta.
Vaikka miehesi ei olisi mitään naisen kanssa tehnytkään, niin ei kai hän tietenkään ensimmäisenä tullessaan halua ilmoittaa, että on joku nainen ollut autossa ettet pahoittaisi mieltäsi!
Meillä tämä ilmiö toistuu vieläkin; koska mieheni tietää, että otan hirveät pultit aina kun hän on ollut jossain tekemisissä naisten kanssa, hän yrittää viimeiseen asti välttää että saisin tietää hänen olleen tekemisissä naisten kanssa, siis vaikka kyse olisi jostain vanhan luokkakaverin, ruman 10 lapsen äidin, tapaamisesta ohimennen kaupungilla.
Mieheni yrittää siis välttää riitaa ja sitä, että joutuisi taas pettämisestä epäillyksi, ja ymmärrän kyllä miksi. Kukapa sitä haluaisi, että muistutetaan menneisyyden virheistä.
Mielestäni voit ihan hyvin kysyä että miksi miehesi aluksi valehteli huulikiillosta.
Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa se vaatii molemmilta, että pettämisestä selviää.
Vain miehesti tietää mitä hän oikeasti haluaa ja onko hän sinun luottamuksesi arvoinen. Sinä voit vain joko luottaa tai epäillä, muita vaihtoehtoja ei ole!
Vaikka miehesi ei olisi mitään naisen kanssa tehnytkään, niin ei kai hän tietenkään ensimmäisenä tullessaan halua ilmoittaa, että on joku nainen ollut autossa ettet pahoittaisi mieltäsi!
Meillä tämä ilmiö toistuu vieläkin; koska mieheni tietää, että otan hirveät pultit aina kun hän on ollut jossain tekemisissä naisten kanssa, hän yrittää viimeiseen asti välttää että saisin tietää hänen olleen tekemisissä naisten kanssa, siis vaikka kyse olisi jostain vanhan luokkakaverin, ruman 10 lapsen äidin, tapaamisesta ohimennen kaupungilla.
Mieheni yrittää siis välttää riitaa ja sitä, että joutuisi taas pettämisestä epäillyksi, ja ymmärrän kyllä miksi. Kukapa sitä haluaisi, että muistutetaan menneisyyden virheistä.
Mielestäni voit ihan hyvin kysyä että miksi miehesi aluksi valehteli huulikiillosta.
Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa se vaatii molemmilta, että pettämisestä selviää.
Vain miehesti tietää mitä hän oikeasti haluaa ja onko hän sinun luottamuksesi arvoinen. Sinä voit vain joko luottaa tai epäillä, muita vaihtoehtoja ei ole!
S
sherlock
Vieras
Nyt syyniin
- puhelimen viestilaskuri (monissa malleissa on)
- puhelulaskuri-saapuneet puhelut. (Soitetuthan voit nähdä puhelimesta tai netistä (mikäli puhelimen muisti on tyhjätty) ) Eli pidä silmällä saapuneiden puheluiden aikaa. Huomaat kyllä. mikäli laskuri vilistää liian paljon päivän aikana... Tiedetäänhän ne naisten puhelahjat...
- sähköpostit. Sivuhistoriasta näkee monesti montako saapunutta viestiä s.postiin on tullut, vaikkei itse postiin "tunekudukkaan"...
- puseroiden tuoksun miehen tullessa kotiin. Hajuveden tuoksuhan tarttuu yllättävän helposti...
Ja tiedän, nämä kuulostaa joidenkin korviin varmaan aivan kamalilta ja naurettavilta asioilta, mutta EPÄTIETOISUUS ON MYRKKYÄ!!!!! Se tuska, siitä kun ei tiedä, on aivan mieletön! Toivottavasti näitä seuraamalla saat itsellesi mielenrauhan... jompaan kumpaan suuntaan....
Ja muista, heti jos miehesi saa vihiä salapoliisin työstäsi, hän tuskin niiden avulla jää sitten kiinni, mikäli kiinnijääminen on mahdollisuus. Tarkkaile näitä ainakin viikon ajan, sillä puhelu ja viesti-hommat ovat monesti oikeasta ajoituksesta kiinni, eli viikonloppuvapaat, illat mentyäsi nukkumaan jne...
...Ja haisee varmaan kauas, että itse olen ihan saman kokenut :hug:
- puhelimen viestilaskuri (monissa malleissa on)
- puhelulaskuri-saapuneet puhelut. (Soitetuthan voit nähdä puhelimesta tai netistä (mikäli puhelimen muisti on tyhjätty) ) Eli pidä silmällä saapuneiden puheluiden aikaa. Huomaat kyllä. mikäli laskuri vilistää liian paljon päivän aikana... Tiedetäänhän ne naisten puhelahjat...
- sähköpostit. Sivuhistoriasta näkee monesti montako saapunutta viestiä s.postiin on tullut, vaikkei itse postiin "tunekudukkaan"...
- puseroiden tuoksun miehen tullessa kotiin. Hajuveden tuoksuhan tarttuu yllättävän helposti...
Ja tiedän, nämä kuulostaa joidenkin korviin varmaan aivan kamalilta ja naurettavilta asioilta, mutta EPÄTIETOISUUS ON MYRKKYÄ!!!!! Se tuska, siitä kun ei tiedä, on aivan mieletön! Toivottavasti näitä seuraamalla saat itsellesi mielenrauhan... jompaan kumpaan suuntaan....
Ja muista, heti jos miehesi saa vihiä salapoliisin työstäsi, hän tuskin niiden avulla jää sitten kiinni, mikäli kiinnijääminen on mahdollisuus. Tarkkaile näitä ainakin viikon ajan, sillä puhelu ja viesti-hommat ovat monesti oikeasta ajoituksesta kiinni, eli viikonloppuvapaat, illat mentyäsi nukkumaan jne...
...Ja haisee varmaan kauas, että itse olen ihan saman kokenut :hug:
S
sherlock
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kokemuksen äänellä:
Kauanko tästä on aikaa? Meillä kohta 3 vuotta, ja edelleen on aika vaikeaa... Nytkin viikonlopun aikan mietin, että onko tämä sen arvoista. Rakastan, paljonkin, mutta pelko selkäpiissä ei ole kiva elää. Ja se tuska siitä, mitä mies on sanonut ja tehnyt. Meillä oli kyseessä ihan salasuhde, ei mikään yhden yön juttu.
S
sisi
Vieras
S
sherlock
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sisi:
Operaattorin sivuilta, mutta toki salasanan takaa.... Mutta toisaalta, jos miehellä ei ole mitään salattavaa, hän varmaan mielellään antaa salasanankin
S
sisi
Vieras
K
kokemuksen äänellä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sherlock:
Vajaa vuosi vasta, ja välillä käydään todella pohjalla, ja pitempi suhde oli meilläkin tai siis heilläkin.
Kyttäyslinja ei ole silti mielestäni oikea, vaikka itsekin siihen välillä saatan sortua.
Nuuskinko mieheni puhelinta ja yritänkö urkkia sähköposteja ja syyttelenkö sitten kaikista mahdollisista pienistä vihjeistä, mitä mahdollisesti löydän - se on minun valintani.
Nyt menee jo paremmin, mutta ennemmin aina epäilys- ja kyttäyskohtauksen tullessa mies tuskastuneena kysyi miten kauan tätä vielä jatkuu. Sitä lyhyemmän aikaa mitä vähemmän löydän mitään, oli vakiovastaukseni.
Myös miehen pitää olla mukana ja halukas auttamaan pettämisestä yli pääsemisessä. Yksi keino on vaatia ehdotonta rehellisyyttä ja avoimuutta; jos ei ole tehnyt mitään väärää, ei ole mitään salattavaa.
Ja kyllä sitä epäilykset aina heräävätkin, jos mies lähetteleee viestejä puhelimellaan tms. Nykyään hän (alistuneena?) näyttää kaikki lähettämänsä tai vastaanottamansa viestit. Täytyy sanoa, että ei ole helppoa elämä miehelläkään kaiken tämän kyttäyksen alla.
Ja tästähän pääseekin siihen seuraavaan pelkoon; mitä jos mies jättää minut siksi, että kyttään häntä jatkuvasti uskottomuuden pelossani? Tuntuu varmasti nurkkaan ahdistetulta?
Ja taas siihen ajatukseen, että minun on tehtävä valinta siitä elänkö jatkuvassa pelossa vai ilman miestä. Haluan elää mieheni kanssa, joten riski uskottomuudesta on otettava ja kestettävä kuin nainen.
Ainahan sitä voi leikitellä ajatuksella, että mitä sitten jos mies pettää? Kaatuuko maailma siihen? Pystyn elättämään itseni ja lapseni yksinhuoltajanakin ja maailmassa on muitakin miehiä kuin omani. Jos siis niin käy, ja mieheni jättää minut niin ei pitäisi olla mitään hätää, pääsenpä eroon pettävästä miehestäni - mutta siihen asti yritän tyytyä siihen elämään mikä minulla mieheni kanssa nyt on, ja se onkin ihan hyvä elämä.
Olisiko elämä helpompaa eron jälkeen? Sitä ei voi tietää, enkä ainakaan tällä hetkellä halua ottaa sitä riskiä, että se ei olisi.
S
sherlock
Vieras
No näinhän se on. Silloin tällöin silti heikoksi vetää pienen ihmisen, ja sorrun (ehkä keskim. 1x/4kk) puhelimen tonkimiseen. Ja toisaalta, syykin tähän on ihan ilmeinen. Mies jäi kiinni, kun tein jotain, mitä en ikinä ennen ollut tehnyt. Katsoin miehen puhelimesta soitetut puhelut... Ja koko tapahtumaketju oli ihan sattumaa, eli "vahingossa" sain tietää hänen puuhistaan.
Vielä inhottavammaksi asian tekee se, että 2 päivää ennen episodia meillä oli riitaa, ja riidan päätteeksi minä tuumin, että en tiedä voiko tämä avioliitto jatkua. Mies iihen tuumi, että ei hänen mielestään, hän haluaa erota. Minä en kuulemma ollut edes nainen, ja kukaan muu mies ei minua huolisi (asia juontaa kotitaloudellisiin erimielisyyksiin...) Näytti vielä lähtiessään itku silmässä 5v poikamme piirustusta koko perheestä, ikään kuin merkkinä, että mitäs olet tuommoinen, särjit tämän.
Vasta myöhemmin sain tietää, että riita oli tekemällä tehty, että mies pääsisi vihdoin syyllisyyden taakastaan, ja voisi jatkaa elämää tämän uuden naisensa kanssa.... joka oli parkkipaikalla odottamassa miehen lähtöä
Eli paljon (noidenkin lisäksi) on sanottu ja tehty. Vaikka mies kuinka tuli katumapäälle ja terapiassakin käytiin, jäi epäilyksen siemen kalvamaan mieleen. Jos minä tosiaan olen kaikkea sitä, mitä hän silloin sanoi, miksi ihmeessä hän halusi jatkaa tätä avioliittoa, ja ei tekisi sitä uudelleen? Mielestäni ei kaikkea sanottua kuitenkaan voi laittaa "suutuspäissään sanoin"-piikkiin.
En ikinä olisi uskonut, että otan takaisin pettäneen miehen. Se on mulla ollut melkeinpä jonkinlaisena mottona -kerrasta poikki!
Puhuin tämän kolmanne osapuolen kanssa muutamaan otteeseen, ja kaikki nekin, mitä sieltä kautta olen tietooni saannut, vaivaa mieltä edelleen. Ja mies ei juurikaan niistä puhu. Ei, vaikka kuinka maanittelen, itken ja huudan. Ei halua kuulemma puhua, tai ei muista Hän ei ymmärrä sitä, että kaikki mikä jää kertomatta saa minun mielessäni mielettömät mittasuhteet! Tottakai ajattelen/kuvittelen asiat pahimmiksi mahdollisiksi, kune kerran pahin mahdollinen on jo sattunut. Asioiden oikean laidan tietäminen tekisi lopun kuvitelmistani, ja vaikka kipeää varmasti tosiasioiden kohtaaminen tekisi, saisin kuitenkin mielenrauhan.
Nämä on niin vaikeita asioita, että joskus tulee miettineeksi, että miten minull avoi olla näin hankalaa tämän asian kanssa, kun pettäminen nyt kuitenkin on ihan yleistä :/ Vai kuulunko minä siihen vähemmistöön, joka jatkaa yritystä, mutta ei suostu sulkemaan silmiään....
V
Vielä inhottavammaksi asian tekee se, että 2 päivää ennen episodia meillä oli riitaa, ja riidan päätteeksi minä tuumin, että en tiedä voiko tämä avioliitto jatkua. Mies iihen tuumi, että ei hänen mielestään, hän haluaa erota. Minä en kuulemma ollut edes nainen, ja kukaan muu mies ei minua huolisi (asia juontaa kotitaloudellisiin erimielisyyksiin...) Näytti vielä lähtiessään itku silmässä 5v poikamme piirustusta koko perheestä, ikään kuin merkkinä, että mitäs olet tuommoinen, särjit tämän.
Vasta myöhemmin sain tietää, että riita oli tekemällä tehty, että mies pääsisi vihdoin syyllisyyden taakastaan, ja voisi jatkaa elämää tämän uuden naisensa kanssa.... joka oli parkkipaikalla odottamassa miehen lähtöä
Eli paljon (noidenkin lisäksi) on sanottu ja tehty. Vaikka mies kuinka tuli katumapäälle ja terapiassakin käytiin, jäi epäilyksen siemen kalvamaan mieleen. Jos minä tosiaan olen kaikkea sitä, mitä hän silloin sanoi, miksi ihmeessä hän halusi jatkaa tätä avioliittoa, ja ei tekisi sitä uudelleen? Mielestäni ei kaikkea sanottua kuitenkaan voi laittaa "suutuspäissään sanoin"-piikkiin.
En ikinä olisi uskonut, että otan takaisin pettäneen miehen. Se on mulla ollut melkeinpä jonkinlaisena mottona -kerrasta poikki!
Puhuin tämän kolmanne osapuolen kanssa muutamaan otteeseen, ja kaikki nekin, mitä sieltä kautta olen tietooni saannut, vaivaa mieltä edelleen. Ja mies ei juurikaan niistä puhu. Ei, vaikka kuinka maanittelen, itken ja huudan. Ei halua kuulemma puhua, tai ei muista
Hän ei ymmärrä sitä, että kaikki mikä jää kertomatta saa minun mielessäni mielettömät mittasuhteet! Tottakai ajattelen/kuvittelen asiat pahimmiksi mahdollisiksi, kune kerran pahin mahdollinen on jo sattunut. Asioiden oikean laidan tietäminen tekisi lopun kuvitelmistani, ja vaikka kipeää varmasti tosiasioiden kohtaaminen tekisi, saisin kuitenkin mielenrauhan.Nämä on niin vaikeita asioita, että joskus tulee miettineeksi, että miten minull avoi olla näin hankalaa tämän asian kanssa, kun pettäminen nyt kuitenkin on ihan yleistä :/ Vai kuulunko minä siihen vähemmistöön, joka jatkaa yritystä, mutta ei suostu sulkemaan silmiään....
V
K
kokemuksen äänellä
Vieras
Kuulostaa NIIN tutulta sherlock tuo sun juttu!
Me, siis minä ja mies, tultiin lopulta siihen tulokseen, että vaikka erottaisiinkin ja jatkettais elämää omiin suuntiimme, niin jossain vaiheessa vastaavia ongelmia tulisi vastaan kun mitään perustavaa laatua vikaa meissä tai meidän suhteessa muuten ei ole. Eli vaikka ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ehkä hetkellisesti, pitemmän päälle sekin menettää hohtonsa. Tai ennen pitkää purkka alkaa aina maistua pahalta niin kuin mieheni asian ilmaisee.
Tuo on muuten totta, että asioiden oikean laidan tietäminen tekisi lopun kuvitelmista. Itselläni suuri helpotus oli se, kun menin ihan hetken mielijohteesta ns. toisen naisen eteen ja kysyin miten hänellä menee nykyään. Itsellä meni silloin todella huonosti, mutta sen jälkeen kun olin hetken jutellut tuon naisen kanssa tunsin ainakin suurelta osin vapautuvani petetyksi tulemisen tuskasta. SIis oikeasti, ei mieheni olisi voinut ikimaailmassa vaihtaa minua ja lasta, meidän perhettämme niin typerään kanaan. Kaikki oli ollut vain hetken huumaa ja sitä ihastumisen alkujännityksen tuomaa endorfiinia.
Mutta vielä muutama juttu tuli mieleen aloittajalle ja muillekin, jos tätä nyt kukaan enää jaksaa lukea:
Kannattaa keskustella miehen kanssa siitä, miksi hän petti. Silloin ehkä selviää se, ettei vika ole vaimossa, mikä taas helpottaa omaa oloa. Ehkä syynä on ollut stressi, yksi asia johtanut toiseen jne. tai mikä tahansa, mutta tuskin se, että kotona on niin kamala akka.
Toinen asia, mikä kannattaa muistaa on se, että jos mies on todellakin osoittanut katumusta ja luvannut parantaa tapansa kuten tässä aloittajan tapauksessa, niin miksi hän riskeeraisi koko perheensä ja sen hetkisen onnensa jossain viikonloppureissulla kavereiden kanssa kun juuri ollaan pääsemässä jaloilleen? Ei kai mies voi niin typerä olla? Ja jos on, niin joutaakin lähteä toisen naisen matkaan... Ei mutta ihan oikeasti, ei mies voi tosiaan loppuelämäänsä elää lasin päällä varpaillaan astellen ja tekemisiään varoen, vaan kyllä pettäneellekin miehelle täytyy antaa tilaa ja mahdollisuus lähteä viikonlopuksi kavereiden kanssa pitämään hauskaa.
Sherlockille vielä, että vain sinä ja miehesi tiedätte kannattaako yritystä jatkaa. Minä olen vakaasti siinä uskossa, että kannattaa - vaikeina aikoina täytyy vain yrittää ajatella sitä hyvää mitä meillä on ja luottaa siihen, että mitään pahempaa ei voi tapahtua. Ja vaikka tapahtuisikin, minä selviän siitä.
Me, siis minä ja mies, tultiin lopulta siihen tulokseen, että vaikka erottaisiinkin ja jatkettais elämää omiin suuntiimme, niin jossain vaiheessa vastaavia ongelmia tulisi vastaan kun mitään perustavaa laatua vikaa meissä tai meidän suhteessa muuten ei ole. Eli vaikka ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ehkä hetkellisesti, pitemmän päälle sekin menettää hohtonsa. Tai ennen pitkää purkka alkaa aina maistua pahalta niin kuin mieheni asian ilmaisee.
Tuo on muuten totta, että asioiden oikean laidan tietäminen tekisi lopun kuvitelmista. Itselläni suuri helpotus oli se, kun menin ihan hetken mielijohteesta ns. toisen naisen eteen ja kysyin miten hänellä menee nykyään. Itsellä meni silloin todella huonosti, mutta sen jälkeen kun olin hetken jutellut tuon naisen kanssa tunsin ainakin suurelta osin vapautuvani petetyksi tulemisen tuskasta. SIis oikeasti, ei mieheni olisi voinut ikimaailmassa vaihtaa minua ja lasta, meidän perhettämme niin typerään kanaan. Kaikki oli ollut vain hetken huumaa ja sitä ihastumisen alkujännityksen tuomaa endorfiinia.
Mutta vielä muutama juttu tuli mieleen aloittajalle ja muillekin, jos tätä nyt kukaan enää jaksaa lukea:
Kannattaa keskustella miehen kanssa siitä, miksi hän petti. Silloin ehkä selviää se, ettei vika ole vaimossa, mikä taas helpottaa omaa oloa. Ehkä syynä on ollut stressi, yksi asia johtanut toiseen jne. tai mikä tahansa, mutta tuskin se, että kotona on niin kamala akka.
Toinen asia, mikä kannattaa muistaa on se, että jos mies on todellakin osoittanut katumusta ja luvannut parantaa tapansa kuten tässä aloittajan tapauksessa, niin miksi hän riskeeraisi koko perheensä ja sen hetkisen onnensa jossain viikonloppureissulla kavereiden kanssa kun juuri ollaan pääsemässä jaloilleen? Ei kai mies voi niin typerä olla? Ja jos on, niin joutaakin lähteä toisen naisen matkaan... Ei mutta ihan oikeasti, ei mies voi tosiaan loppuelämäänsä elää lasin päällä varpaillaan astellen ja tekemisiään varoen, vaan kyllä pettäneellekin miehelle täytyy antaa tilaa ja mahdollisuus lähteä viikonlopuksi kavereiden kanssa pitämään hauskaa.
Sherlockille vielä, että vain sinä ja miehesi tiedätte kannattaako yritystä jatkaa. Minä olen vakaasti siinä uskossa, että kannattaa - vaikeina aikoina täytyy vain yrittää ajatella sitä hyvää mitä meillä on ja luottaa siihen, että mitään pahempaa ei voi tapahtua. Ja vaikka tapahtuisikin, minä selviän siitä.
Onhan se mahdollista, että jättää kertomatta asioita ja valehtelee vaan "suojellakseen" sua, ettei aiheuttaisi turhia epäilyksiä. Olen kuitenkin niin kyyninen noiden äijien ryyppyreissujen suhteen, että enemmän epäilen että jotain vehtausta on ollut, ikävä kyllä... 
A
AP
Vieras
No en ole paljoa viisastunut. Kirjoitin miehen luvalla sille opiskelukaverille miehen puhelimesta viestin, että "jäikö sun huulikiilto autoon kun semmonen löyty". No ei ollut tuon opiskelukaverin (viesti oli ihan asiallinen ja nainen vastasi, että ei ole hänen, ei käytä). Mies väittää nyt, ettei tiedä, kenen se on ja miten se on sinne autoon joutunut. Kuulemma _kukaan_ nainen ei ole ollut miehen autossa tuon naisen lisäksi. aika vaikea uskoa..
Mies myös sanoi, että hänestä alastomana yhteissaunominen ei ole mitenkään outoa. No ei kai se Suomessa olekaan mutta mulle tuli paha mieli. Eli jäin nyt "vainoharhaisen olon" kanssa itsekseni, kiillolle ei löytynyt selitystä.
Mies myös sanoi, että hänestä alastomana yhteissaunominen ei ole mitenkään outoa. No ei kai se Suomessa olekaan mutta mulle tuli paha mieli. Eli jäin nyt "vainoharhaisen olon" kanssa itsekseni, kiillolle ei löytynyt selitystä.
A
AP
Vieras
kiitos muuten teille vastaajille, jotka vaivauduitte kirjoittamaan noin pitkästi! luen viestit myöhemmin ajatuksella !!
!!
No eipä selvinnyt juttu juurikaan, päinvastoin mutkistui vaan.. Jonkunhan huulikiilto sen täytyy olla, ei semmonen itsestäänkään sinne joudu. Ja kun kerran olit varma ettei se ole sun.
Tosi kurjaa varmaan olla tuossa pienessä epätietoisuudessa kokoajan.. :/
Tosi kurjaa varmaan olla tuossa pienessä epätietoisuudessa kokoajan.. :/
H
Hmm
Vieras
Mä kanssa sanoisin että ei mikään huulikiilto taianomaisesti materialisoidu kenenkään auton penkin alle. Kyllä se jonkun on, ja jonkun naisen vieläpä.
Onko mahdollista että se on tämän pettämiskumppanin, mutta olisi jäänyt sinne niiltä ajoilta kun olivat yhdessä? Eli olisi ollut siellä penkin alla jo ennen reissua?
Muuten minkä ihmeen takia musiikkia pitää kuunnella autossa niin, että jokainen vuorotellen vaihtaa istumaan repsikan penkille? Kai teidän autossa takakaiuttimet on? Vai onko ne kaikki tyyni jotenkin niin fanaattisia musiikinharrastajia, että pitää päästä kuuntelemaan nimenomaan etukajareista? Ja jos, niin miksi sitä musiikkia ei kuunneltu vaikka jonkun kämpillä?
Kuulostaa kyllä TODELLA erikoiselta. Yksinkertaisin selitys on yleensä se oikea, ja jos joku tarina kuulostaa niin uskomattomalta että on vaikea uskoa että se voi olla totta, se useimmiten johtuu sitä että se ei ole totta.
Onko mahdollista että se on tämän pettämiskumppanin, mutta olisi jäänyt sinne niiltä ajoilta kun olivat yhdessä? Eli olisi ollut siellä penkin alla jo ennen reissua?
Muuten minkä ihmeen takia musiikkia pitää kuunnella autossa niin, että jokainen vuorotellen vaihtaa istumaan repsikan penkille? Kai teidän autossa takakaiuttimet on? Vai onko ne kaikki tyyni jotenkin niin fanaattisia musiikinharrastajia, että pitää päästä kuuntelemaan nimenomaan etukajareista? Ja jos, niin miksi sitä musiikkia ei kuunneltu vaikka jonkun kämpillä?
Kuulostaa kyllä TODELLA erikoiselta. Yksinkertaisin selitys on yleensä se oikea, ja jos joku tarina kuulostaa niin uskomattomalta että on vaikea uskoa että se voi olla totta, se useimmiten johtuu sitä että se ei ole totta.
Y
yks vaan
Vieras
Älä ole liian hyvä uskoinen,
Joku valehtelee, luulempa että tiedät sen itsekkin, joku selitys sillä huulikiillolla on ja en heti sun tilanteessa uskoisi epämääräisiä selityksiä, mutta oottele rauhassa, jos miehesi pettää edelleen saat siitä kyllä tavalla tai toisella tietää, kun riittävästi olet kuunnellut ontuvia selityksiä, näitä huulikiillon tapaisia pikku vihjeitä pomppii esiin niin kyllä se asia selkiintyy,
voi tietysti kaikella olla viatonkin selitys, sekin on mahdollista, minä itse en enää omassa elämässäni niihin ontuviin selityksiin usko.
Joku valehtelee, luulempa että tiedät sen itsekkin, joku selitys sillä huulikiillolla on ja en heti sun tilanteessa uskoisi epämääräisiä selityksiä, mutta oottele rauhassa, jos miehesi pettää edelleen saat siitä kyllä tavalla tai toisella tietää, kun riittävästi olet kuunnellut ontuvia selityksiä, näitä huulikiillon tapaisia pikku vihjeitä pomppii esiin niin kyllä se asia selkiintyy,
voi tietysti kaikella olla viatonkin selitys, sekin on mahdollista, minä itse en enää omassa elämässäni niihin ontuviin selityksiin usko.
U
Uhkea-Ulla
Vieras
Kyllä nyt täytyy sanoa, että ap:n äijän tarina kusee ja aika pahasti. Tasan on joku nainen istunut autonsa etupenkillä, kun VAALEANPUNAINEN hulikiilto on penkille jäänyt. Ei sellaista käytä edes homomies. Toisekseen voi haloo, ei sitä musiikkia todellakaan kapua yksi jos toinen kuuntelemaan kerta toisensa jälkeen etupenkille vuorotellen.
Sitten kysymys...minkälainen mies on sellainen, joka haluaa hoitaa pettämisen jälkeen parisuhteensa kuntoon, mutta kuitenkin häipyy viikonlopuksi huitsin nevadaan juhlimaan ja jättää sen pettämänsä/raskaana olevan naisensa itsekseen murehtimaan ja pelkäämään.
Ei tuollaisesta tule kunnon miestä koskaan. Joskus sitä on vain itse asianosallisena vaikea nähdä ajoissa, miten asiat oikeasti ovat. Valitettavasti.
Sitten kysymys...minkälainen mies on sellainen, joka haluaa hoitaa pettämisen jälkeen parisuhteensa kuntoon, mutta kuitenkin häipyy viikonlopuksi huitsin nevadaan juhlimaan ja jättää sen pettämänsä/raskaana olevan naisensa itsekseen murehtimaan ja pelkäämään.
Ei tuollaisesta tule kunnon miestä koskaan. Joskus sitä on vain itse asianosallisena vaikea nähdä ajoissa, miten asiat oikeasti ovat. Valitettavasti.
A
AP
Vieras
No aiemmin olin liian sinisilmäinen, enkä todellakaan osannut epäillä, että mies valehtelee päivittäin. Mutta hän on skarpannut paljon ja ottaa mut huomioon, käytös on erilaista tuon pettämisen paljastumisen jälkeen. Mies on myös sanonut, että ne ekat kuukaudet pettämisen paljastuttua (kuulin asiasta miehen ystävältä, vahingossa) oli niin hirveitä minun kanssa, ettei halua kokea sitä uudestaan ja rikkoa kaikkea.
Mies väittää, ettei hänen autossa ole ollut muita naisia kuin minä, hänen 80v. mummo ja se opiskelukaveri. Auto on uusi ja ostettu vastikään, joten ei voi olla viime pettämisen jäljiltä. Onhan se outoa, että meikkejä muka ilmaantuu tyhjästä autoon. Mies sanoo, että ehkä se oli siellä ostaessa. Autoliikkeestä ostaessa? Haloo. Ollaan käytetty molemmat autoa päivittäin ja nyt sen löysin. Tekisi mieli unohtaa koko juttu, mutta kyllä tuo jää kummittelemaan. Miehen kaverit on semmoisia "äijiä", ei todellakaan käytä huulikiiltoa.. (ehkä huonoin selitys ikinä).
Mies väittää, ettei hänen autossa ole ollut muita naisia kuin minä, hänen 80v. mummo ja se opiskelukaveri. Auto on uusi ja ostettu vastikään, joten ei voi olla viime pettämisen jäljiltä. Onhan se outoa, että meikkejä muka ilmaantuu tyhjästä autoon. Mies sanoo, että ehkä se oli siellä ostaessa. Autoliikkeestä ostaessa? Haloo. Ollaan käytetty molemmat autoa päivittäin ja nyt sen löysin. Tekisi mieli unohtaa koko juttu, mutta kyllä tuo jää kummittelemaan. Miehen kaverit on semmoisia "äijiä", ei todellakaan käytä huulikiiltoa.. (ehkä huonoin selitys ikinä).
H
hemmi
Vieras
A
AP
Vieras
V
Vinkki
Vieras
Voih.. Juttu vaikuttaa niin läpinäkyvältä ja oudolta.. Etkö voisi kysyä siltä miehen luokkakaverilta, että keitä muista naisia siellä autossa/illanvietossa oli, jotta voisit toimittaa huulikiillon mieluusti omistajalleen... sehän saattaa olla jonkun naisen lempparituote... 
S
Sama juttu
Vieras
Anteeksi että sanon suoraan, mutta näillä tiedoilla olen 100 % varma, että miehesi valehtelee. Autoliikkeet kyllä nuohoaa ne myytävät autonsa aika tarkkaan, en kyllä pidä todennäköisenä että se kiilto siellä olisi ollut ostaessa. En todellakaan.Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Ja kuten sanottua, ei se sinne tyhjästä ole plumpsahtanut, joltakulta se on tippunut. Kiilto on kuitenkin sen kokoinen esine, ettei se nyt mistään kadulta ole kengänpohjaankaan tarttunut.
Nuo todella omituiset selittelyt tästä minusta selkeän tekee. Jos tässä ei olisi mitään hämärää, miehesi olisi sanonut että ei kyllä yhtään tiedä mistä se on, jännä juttu - eikä todellakaan olisi koittanut keksiä jotain täysin säälittävää selitystä siitä, että se on miespuolisen kaverin. NOIN huonoa selitystä ei keksi muu kun paniikissa oleva mies. Ja paniikille ei ole mitään muuta selitystä kun se, että joku nainen on ollut autossa, jonka läsnäolosta sinä et saa tietää. Siksi koitti keksiä jonkun opiskelukaverin pahimpaan hätään.
Minua on petetty, kahdeksan vuoden suhteesta miehellä oli toinen viimeiset puoli vuotta. Minä löysin kotoani naisten sukat, jotka eivät olleet minun. Miehelläkin oli jotain aivan älyvapaita selityksiä sille, miksi joku hänen kavereistaan on tuonut meille taskussaan vaimonsa sukat ja ne ovat tippuneet, tai että joku minun kaverini on riisunut meillä sukkansa ja lähtenyt paljain varpain kotiin (talvella). Viimeinen versio oli se, että kyseessä voi olla joku taloyhtiön huoltohenkilö. No just joo.
Minä uskoin jonkun aikaa, kun en muutakaan voinut todistaa. Ja näin jälkeenpäin kun noita selityksiä lukee, niin voi herranjumala että sitä on sinisilmäinen ollut. No tota taloyhtiöjuttua en uskonut sentään minäkään. Enkä kyllä usko tuota paikanvaihtorumbaa musiikin kuuntelussa, enkä usko taivaasta tippuviin huulikiiltoihinkaan.
Voimia!
Ikävää sanoa, mutta koska hän pystyi sen sinulle tekemään aiemminkin, pystyy hän siihen uudelleenkin ihan yhtä lailla. Skarppaus teidän suhteessanne on ollut ehkä vain skarppausta sen suhteen, ettei uudelleen jää kiinni. Haluaa silti pitää sinusta kiinni, ja tekee siksi sinulle mieliksi, että saisi anteeksi. Tai voi olla niinkin, että on oikeasti halunnut olla uskollinen ja voittaa luottamuksesi aidosti takaisin, mutta on vaan sitä tyyppiä kestä tilaisuus tekee varkaan ja sortuu kun sopiva sauma pelehtiä jonkun kanssa tulee.
Jokatapauksessa, ei kuulosta hyvältä että yhteissaunomisten jälkeen löytyy huulikiilto autosta ja selittelyt ontuu.. On tuossa syytä epäillä kyllä
Jokatapauksessa, ei kuulosta hyvältä että yhteissaunomisten jälkeen löytyy huulikiilto autosta ja selittelyt ontuu.. On tuossa syytä epäillä kyllä
