Pettäminen ja toisen naisen vastuu

Mutta toista voi houkutella,yllyttää,vietellä,antaa lupauksia jnejnejne. Miksi rikokseen yllyttäminen sit ois tuomittava teko jos ei varsinaisesti kuitenkaan osallistu siihen itse tekoon?

Kyllä mun mielestä voi jokainen katsoa peiliin jos lähettelee varatulle ihmiselle jotain seksiviestejä joissa kehrätään että "oisitpa täällä mun kainalossa,sano sille muijalles että meet vaikka lenkille?" Ja sit silmät kirkkaina sönkötetään että emmä mitään yrittäny,ite se äijä halus tulla. Lapsellista paskaa,toivon että jokainen tollanen sais joskus omaan nilkkaan Henk.koht. en oo kokenut,mutta ihan tarpeeks läheltä seurannut. Veikkaan että aika moni ihastus tai pikkujoulupano jäis kokematta jos se toinen puoli ei antais vastakaikua

[QUOTE="Jenis";25828771]Niin, ehkä ulosannissa on jotain vikaa jos kaikki jatkuvasti tajuaa väärin mitä sanot? Ja kuka täällä on sanonut haluavansa ystäväkseen ihmisiä joiden mielestä toi "nussiminen" on ok?[/QUOTE]

Tossa yllä on nyt se mun viesti jossa sun mielestä lukee että mun mielestä aloitteen tekee aina se kolmas osapuoli. Olisitko hyvä ja näyttäisit mulle sen kohdan joka sai sut käsittämään niin?

Oonko mä sanonut että joku täällä on sanonut haluavansa ystäväkseen sellaista ihmistä? Ihmettelin vaan ylipäätään että mahtaako sellaisilla tyypeillä mennä miten lujaa sosiaalisesti noin muuten,jos on kuitenkin yleisesti tiedossa että moraalikäsitys on vähän..noh..väljä.

 

[QUOTE="vieras";25828756]Juu en ymmärrä tätä minäkään. Yhdessähän he sitä vauvaa hoitavat ja meillä ainakin lapsen tulon jälkeen on ollut tiiviimpi parisuhde kuin koskaan. Ollaan me vastaan hän -tilanteessa (huumoria), varsinkin kun oli vatsavaivoja, valvomista jne. Itsestä se on kiinni, miten tuossa tilanteessa reagoi ja jotkut (haluttais sanoa että typerykset) työntää miehen siitä perheestä toisarvoiseksi jauhamalla "lapselle kelpaa vain äiti" ja "äiti ja vauva on symbioosissa" jne. potaskaa. Meillä alusta saakka tasavertainen suhde vauvaan, ainoa ero oli tietty imetys, mutta kun se oli ohi niin en näe mitään eroa.[/QUOTE]

Niinpä - mutta kun toisille se vauva syntyy perheen keskipisteeksi, siinä kohtaa jo lähdetään menemään metsään. Lapsi kuitenkin syntyy osaksi perhettä.

Meillä myös vastuut oli alusta alkaen tasan. Pystyin huoletta lähtemään sinne kauppaa ilman vauvaa ja isä sai ottaa ihan yksin sitä vastuuta. Niin ja iltaisin lapsi laitettiin omaan sänkyyn nukkumaan ja meillä alkoi hetki joka on pyhitetty vain meille. Vauva kyllä sai läheisyyttä koko päivän kun miehen ollessa töissä kannoin häntä liinassa ja nukuin päiväunetkin vauva kainalossa. Siinä ei siis haitta jos sen lapsen laittaa sinne pinnasänkyyn nukkumaan että voi syödä rauhassa oman miehen kanssa ja istua sohvalla sylikäin. Tuo toistui päivittäin...JA siitä ei tingitty. Sama järjestely toimi kuin toinenkin lapsi syntyi. Molemmat lapset laitettiin illalla samaan aikaan nukkumaan ja OTETTIIN se hetki itselle.

 

Jos parisuhde on kunnossa - siitä ei toista voi pois noin vaan houkutella. Että siltä pohjalta sitten liikeelle kun teette tuomioita

 

[QUOTE="vieras";25828770]Entäpä jos tilanne on se että kolmas osapuoli pyytää ja anelee sitä toista jättämään perheensä? Elääkö hän silloinkin vain omaa elämäänsä vai osiko siinä muutaman muunkin elämä kyseessä? Että jos mä pyydän jotakin toista ihmistä vaikka tappamaan jonkun tyypin,niin mä elän vaan omaa elämääni ja se kantaa seuraukset joka on niin tyhmä että tottelee mua?[/QUOTE]

Kyllä, ihan tasan tarkkaan näin! Ketään ei voi väkisin viedä vällyjen väliin (tai no, raiskaus sitten asia erikseen), jos puheilla saat miehen houkuteltua mukaan niin en syytä sua silti, kyllä se miehen oma valinta on taipuuko sun tahtoos vai haluaako olla mulle uskollinen.

 

Ex petti minua ja mielestäni se oli täysin exäni moka ja vastuulla.
Minä petän miestäni, ja se on täysin mun vastuulla ja oma menetykseni jos (kun) tästä kiinni jään. Ja kyllä, mies, jonka kanssa petän on myös naimisissa.. ja luonnollisesti täysin vastuussa omista tekemisistään.

 

[QUOTE="vieras";25828844]Mutta toista voi houkutella,yllyttää,vietellä,antaa lupauksia jnejnejne. Miksi rikokseen yllyttäminen sit ois tuomittava teko jos ei varsinaisesti kuitenkaan osallistu siihen itse tekoon?

Kyllä mun mielestä voi jokainen katsoa peiliin jos lähettelee varatulle ihmiselle jotain seksiviestejä joissa kehrätään että "oisitpa täällä mun kainalossa,sano sille muijalles että meet vaikka lenkille?" Ja sit silmät kirkkaina sönkötetään että emmä mitään yrittäny,ite se äijä halus tulla. Lapsellista paskaa,toivon että jokainen tollanen sais joskus omaan nilkkaan Henk.koht. en oo kokenut,mutta ihan tarpeeks läheltä seurannut. Veikkaan että aika moni ihastus tai pikkujoulupano jäis kokematta jos se toinen puoli ei antais vastakaikua



Tossa yllä on nyt se mun viesti jossa sun mielestä lukee että mun mielestä aloitteen tekee aina se kolmas osapuoli. Olisitko hyvä ja näyttäisit mulle sen kohdan joka sai sut käsittämään niin?
[/QUOTE]

Kun en minä puhunut aloitteen tekemisestä mitään, vaan siitä, että toista normaalijärjellä varustettua aikuista ei voi vietellä/houkutella/yllyttää tekemään sellaista, mitä hän ei ITSE tahdo tehdä. Vaikka mulle lähetettäisiin mitä seksiviestejä, en lähtisi panemaan muita ukkoja jos en itse tahtoisi. Eli vastuu on mun. Taidetaan puhua nyt vähän eri asioista?

 

Niin - vaimo elää mielestään onnellisessa suhteessa. Onhan hällä nyt kainalossa se nyytti jota on pikkulapsesta saakka halunnut. Mieskin on ihan ok, mutta lapsi kato tulee ensin....

Vaimo siis elää täydellisessä suhteessa...

Ei välttämättä. Meillä aikanaan oli päällekkäin minun toinen raskaus, talonrakennus, oma opiskelu ja miehen päivätyöt. Seksiä oli ja luonnollisesti väsymystä puolin ja toisin. Minä rehellisesti ajattelin tuolloin, että mies on väsynyt kaikesta ja siksi vähän vaisu, toki kysyin mikä on vikana ja vastaukseksi sain sen mitä itse ajattelin. Mies ja ystäväni oli suhteessa vuoden verran selkäni takana.

 

[QUOTE="utr";25828680]Tässä kohtaa voisi oikeasti miettiä kuka on syyllinen. Ei nyt ainakaan se ulkopuolinen nainen. Syyllinen/syylliset löytyy kyllä ihan sieltä kotoa jossa pienen vauvan annetaan kiilata siihen väliin. Kamalin lause on tämä: Lapsi menee kaiken edelle, hän on vaan niin hetken pieni että aikuinen voi kyllä odottaa yli vauva- ja pikkulapsiajan.

Miten niin voi odottaa? Ihminen se aikuinenkin on.Ja tarvitsee huomiota vaikka perheeseen syntyy vauva. Toki vauvan tarpeet hoidetaan aina ensi. Mutta pariskunta kyllä saa aikaa kun vaan haluaa ja tekee sitä. Isä voi auttaa arjessa - ja äiti pitää sitä miestä sylissä välillä eikä kiikuttaa sitä lasta joka jumalan minuutti. Okei,hieman kärjistetysti sanottu mutta näin. Aina syytetään sitä miestä, pyhässä äiti&lapsi kuplassa ei ole mitään vikaa. Äiti kyllä saa läheisyyttä - siltä vauvalta. Mutta entä isä?? Isän odotetaan olevan auttava kone joka ei saa mitään muuta palkaksi kuin paikan sohvalta tai toisesta huoneesta...[/QUOTE]

En sanonut että tämä tilanne on hyvä tai mitenkään tavoiteltava. Enemmänkin kiinni siitä, ettei osata varautua siihen väsymykseen ja intensiivisyyteen millä vauvaa hoidetaan. Meillä meni niin päin, että mies viihtyi kaikkialla muualla paitsi kotona, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa lasta koko ajan. En saanut häneltä tukea mihinkään. Sitten jos mies halusi läheisyyttä ja hellyyttä olin niin vihainen hänelle ettei tullut mieleenkään helliä toista.
Eli ei se aina ole pelkästään äideistä kiinni että parisuhde laimenee.

Itse otan mieheni kanssa täyden vastuun siitä että suhteemme pääsi tilaan, jossa hän pystyi ihastumaan toiseen naiseen. Siitä, että hän päätti pettää, en ota hitustakaan vastuuta. Se on täysin hänen kontollaan. Toinen nainen on vastuussa omasta puolestaan. Hän tiesi tilanteemme, on itse monen lapsen äiti ja päätti silti vaikeuttaa suhdettamme omilla teoillaan.

 

Vastuu on pettäjällä. Ja jos joku pettää niin vikaa on myös parisuhteessa eli myös petetty voi miettiä mikä meni vikaan. Ei kolmannelle, suhteen ulkopuoliselle, voi mitään vastuuta sälyttää.

 

[QUOTE="nih";25828856]Niinpä - mutta kun toisille se vauva syntyy perheen keskipisteeksi, siinä kohtaa jo lähdetään menemään metsään. Lapsi kuitenkin syntyy osaksi perhettä.

Meillä myös vastuut oli alusta alkaen tasan. Pystyin huoletta lähtemään sinne kauppaa ilman vauvaa ja isä sai ottaa ihan yksin sitä vastuuta. Niin ja iltaisin lapsi laitettiin omaan sänkyyn nukkumaan ja meillä alkoi hetki joka on pyhitetty vain meille. Vauva kyllä sai läheisyyttä koko päivän kun miehen ollessa töissä kannoin häntä liinassa ja nukuin päiväunetkin vauva kainalossa. Siinä ei siis haitta jos sen lapsen laittaa sinne pinnasänkyyn nukkumaan että voi syödä rauhassa oman miehen kanssa ja istua sohvalla sylikäin. Tuo toistui päivittäin...JA siitä ei tingitty. Sama järjestely toimi kuin toinenkin lapsi syntyi. Molemmat lapset laitettiin illalla samaan aikaan nukkumaan ja OTETTIIN se hetki itselle.[/QUOTE]

Tää on varmasti tosi hyvä menettely, monessa perheessä se parisuhde jää lasten jalkoihin. Mutta meillä on valitettavasti vauvat olleet niin huonounisia, että ei ole ollut mahdollisuutta tuollaiseen. Sekin täytyy vaan kestää, ilman että pakenee vieraaseen sänkyyn lohduttamaan itseään Aikuisen ihmisen nyt on vaan pystyttävä asettamaan itsensä sivuun hetkeksi tämmöisissä tilanteissa, tai sitten se suhde ei ole kauhean vakavalla pohjalla alunalkaenkaan.

 

[QUOTE="vieras";25828868]Kyllä, ihan tasan tarkkaan näin! Ketään ei voi väkisin viedä vällyjen väliin (tai no, raiskaus sitten asia erikseen), jos puheilla saat miehen houkuteltua mukaan niin en syytä sua silti, kyllä se miehen oma valinta on taipuuko sun tahtoos vai haluaako olla mulle uskollinen.[/QUOTE]

Tottakai mies sen päätöksen tekee,en sitä kiistä. Mutta kyllä jotain vikaa pitää olla naisenkin päässä jos ihan ehdointahdoin haluaa mennä toisen suhteeseen sörkkimään. Eli tuolla periaatteella kaikki ihanat misut eikun van kalaa koukkuun ja ongelle,sehän on niiden puklupaitaisten riipputissien oma häpee jos muka loukkaantuvat kun joku lähentelee niiden ukkoa. Vapaa maa. Oikeesti,mua oksettaa.

 

Ei ole kyse siitä, että joku ansaitsisi tulla petetyksi. Ennemmin lähtisin siitä alkutilanteesta, että parisuhteen täytyy perustua luottamukselle ja kunnioitukselle. Karrikoidussa esimerkissäni tilanne ei ole tällainen, vaan toista kohdellaan lapsena ja epäillään pahanteosta.

Juu, kyllä mä sen tajusin, vedin vaan väärät johtopäätökset kirjoituksesi varsinaisesta tarkoituksesta.

Kyllä mä monet asiat allekirjoitan tuosta karrikoidusta esimerkistäsi ja itsekin olen tiettyihin asioihin siinä syyllistynyt. Mä luulen, että monista naisista tulee tuollaisia siitä syystä, että perheen perustamisen jälkeen unohtavat kokonaan itsensä ja sen, että ovat muutakin (tai heidän ainakin pitäisi olla) kuin äitejä. Tai ainakin mulle itselleni kävi noin. Kun sitä sitten turhautuu ja voi pahoin itsensä kanssa, niin sen purkaa nimenomaan siihen lähiympäristöönsä - ja kehenkäs muuhun kuin siihen mieheensä. Mä olen tällä hetkellä sellaisessa heräämisvaiheessa, että itsestäni, miehestäni ja parisuhteestakin pitää pitää huolta. En mä nyt ole lähellekään niin paha ollut kuin tossa sun esimerkissä, mutta kyllä mä olen viime aikoina huomannut itsessäni piirteitä, jotka haluan takaisin sellaisiksi kuin ne joskus ovat olleet. Helppo ihminen en ole koskaan ollut, mutta onneksi kuitenkin huomaan ja myönnän omat virheeni.

Meillä siis menossa viidestoista vuosi yhdessä miehen kanssa ja lapsia on kolme. Pikkulapsiaika on pikku hiljaa jäämässä taakse ja huomaan itse rentoutuvani päivä päivältä. Osin ihan tarkoituksellisen toiminnan kautta (olen päättänyt siis muuttaa tiettyjä asioita) ja osin luonnostaan. Mies sanoi tuossa eilen, että hänestä tuntuu taas siltä, että olen pitkästä aikaa aidosti kiinnostunut myös hänestä ja että mulla on aikaa myös hänelle. Istuinkin koko eilisillan miehen kainalossa sen jälkeen, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Meillä oli mukavaa.

 

Vastuu on pettäjällä. Ja jos joku pettää niin vikaa on myös parisuhteessa eli myös petetty voi miettiä mikä meni vikaan. Ei kolmannelle, suhteen ulkopuoliselle, voi mitään vastuuta sälyttää.

Peesailisin (taas! :O) Timppaa. Vastuu parisuhteesta on parisuhteen molemmilla osapuolilla.

 

[QUOTE="Vieras";25828822]Väännänkö sulle rautalangasta? Vauvan isällä ei pitäisi olla aikaa toiselle naiselle, jos hän on kunnon mies ja hoitaa myös sitä vauvaa.[/QUOTE]

Töissä, työmatka vähän viivästyy... Mun mielestäni kunnon mieskin voi hairahtaa. Naisella voi olla synnytyksen jälkeinen masennus. Mun mielestäni mieskin voi olla jollain tapaa sekaisin vauvan syntymän jälkeen.

Ja toinen juttu on se, että jokaiseen parisuhteeseen tulee myös kriisikausia. Jos siihen väliin hyökkää joku toinen nainen ja lupaa maat ja taivaat, niin on helppo haksahtaa...

 

[QUOTE="jeba";25828874]Ex petti minua ja mielestäni se oli täysin exäni moka ja vastuulla.
Minä petän miestäni, ja se on täysin mun vastuulla ja oma menetykseni jos (kun) tästä kiinni jään. Ja kyllä, mies, jonka kanssa petän on myös naimisissa.. ja luonnollisesti täysin vastuussa omista tekemisistään.[/QUOTE]

Juuh, vastuut on teillä kyllä kohdillaan

 

Vähän ohi aiheen,mitä ajattelette sellaisesta miehestä/naisesta,joka pommittaa viesteillään jatkuvasti ja lähettelee sähköposteja tai pyytelee baariseuraksi vaikka hänelle ois sanottu että ei kiinnosta ja voisko lopettaa? Pommittaja siis sinkku ja kohteena naimissaoleva ihminen.

 

[QUOTE="vieras";25828807]Siis puhutko sä nyt kaikista maailman naisista? Vai kenestä? Jostain tietystä ihmisryhmästä? Oletko sä tuollainen nainen vai mistä nää yleistykset tulee? Mä en tunne ketään joka olisi lapsen saatuaan höyrähtänyt johonkin kummalliseen tilaan mihin ei mahdu muuta kuin se vauva. Mutta ilmeisesti näitä on sit jossain päin maailmaa paljonkin,kun tuntuu olevan ihan yleisesti valloillaan oleva käsitys lapsen saaneesta naisesta.[/QUOTE]
Voi kuule - sä voit sulkea silmät ja luulla että tuollaista ei ole.

Vaan kun on. Olen ollut töissä miehisellä alalla (95% työkavereista miehiä) yli 15 vuotta ja kuunnellut tarinan jos toisen. Ihan töissä, normaalisti kun puhutaan perheistä, ilman mitään vonkausta... Niin aika pirun paljon on niitä miehiä jotka ulkoistetaan perheestä lapsen/lapsien syntymän jälkeen. Kaikki pyöriin sen naisen ja vauvan ympärillä. Moni mies tyytyy tähän, ei kaikki. Luojan kiitos on myös niitä perheitä joihin isä mahtuu mukaan ja sen näkee ja kuulee miehestä samantien -hän ei todellakaan ole kenenkään vieteltävissä.

Tää varmasti kuulostaa vieraalta, mutta sinäkin lähinnä kai puhut naisen silmin, naisten näkökulmasta. Ei naiset aina edes huomaa tuota, ei he tajua että mies kaipaa paljon sitä läheisyyttä - jotenkin mun kokemuksella näen että miehet vaativat jopa enemmän sitä hellyyttä kuin naiset. Yhteiskunnassa vaan ajatellaan että naiset vaativat enemmän sitä, mutta oikeasti se ei ihan niin mene.

Kuvioon tulee se uusi nainen (tämäkin on tullut nähtyä sivusta). Mies alkaa rimpuilla hyvä ja pahan välillä. Uusi huomio, soittaa, tekstaa... toisaalla on se oma vaimo ja vastuu, mutta ei mitään tunnetta. Toki se lapsi on rakas,mutta vaimon kanssa ollaan vaan koneisto joka hoitaa lasta. Se ei toki oikeuta millään muotoa tekoon, mutta kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta. Parisuhdetta ei koskaan, painotan KOSKAAN laiteta holdiin. EI varsinkaan pikkulapsiaikana.

 

[QUOTE="vieras";25828937]Vähän ohi aiheen,mitä ajattelette sellaisesta miehestä/naisesta,joka pommittaa viesteillään jatkuvasti ja lähettelee sähköposteja tai pyytelee baariseuraksi vaikka hänelle ois sanottu että ei kiinnosta ja voisko lopettaa? Pommittaja siis sinkku ja kohteena naimissaoleva ihminen.[/QUOTE]

Sellainen ihminen on vähän epätoivoinen, oli kohteena naimisissa oleva tai sinkku niin yhtä omituista tollanen jankkaaminen on.

 

[QUOTE="vieras";25828912]Tottakai mies sen päätöksen tekee,en sitä kiistä. Mutta kyllä jotain vikaa pitää olla naisenkin päässä jos ihan ehdointahdoin haluaa mennä toisen suhteeseen sörkkimään. Eli tuolla periaatteella kaikki ihanat misut eikun van kalaa koukkuun ja ongelle,sehän on niiden puklupaitaisten riipputissien oma häpee jos muka loukkaantuvat kun joku lähentelee niiden ukkoa. Vapaa maa. Oikeesti,mua oksettaa.[/QUOTE]

No en sano, että ihan täysillä käykään, mutta ei siltikään ole vastuussa toisten parisuhteesta.

 

En ole joutunut kokemaan moista, mutta mieleipide löytyy: molemmat yhtä syyllisiä tietysti. Oli vastapuoli kuinka sinkku hyvänsä, ei se vastuuta poista, jos tietoisesti on varatun kanssa.

 

[QUOTE="minttu";25828862]Jos parisuhde on kunnossa - siitä ei toista voi pois noin vaan houkutella. Että siltä pohjalta sitten liikeelle kun teette tuomioita[/QUOTE]

Kenenkään parisuhde ei ole aina kunnossa. Parisuhteissa on kriisejä, isompia ja pienempiä.

 

[QUOTE="Vieras";25828930]Töissä, työmatka vähän viivästyy... Mun mielestäni kunnon mieskin voi hairahtaa. Naisella voi olla synnytyksen jälkeinen masennus. Mun mielestäni mieskin voi olla jollain tapaa sekaisin vauvan syntymän jälkeen.

Ja toinen juttu on se, että jokaiseen parisuhteeseen tulee myös kriisikausia. Jos siihen väliin hyökkää joku toinen nainen ja lupaa maat ja taivaat, niin on helppo haksahtaa...[/QUOTE]

Kuinka tyhmiä te oikein olette miestenne suhteen? Tollasta onkin helppo pettää.

 

[QUOTE="Jenis";25828901]Tää on varmasti tosi hyvä menettely, monessa perheessä se parisuhde jää lasten jalkoihin. Mutta meillä on valitettavasti vauvat olleet niin huonounisia, että ei ole ollut mahdollisuutta tuollaiseen. Sekin täytyy vaan kestää, ilman että pakenee vieraaseen sänkyyn lohduttamaan itseään Aikuisen ihmisen nyt on vaan pystyttävä asettamaan itsensä sivuun hetkeksi tämmöisissä tilanteissa, tai sitten se suhde ei ole kauhean vakavalla pohjalla alunalkaenkaan.[/QUOTE]

Ei sitä yhteistä aikaa meilläkään tuntitolkulla aina ollut. Joskus saatiin 2 tuntia, joskus puoli. Mutta se vaan otetiin siihen. Ei kakkonen meilläkään ollut mikään huima nukkuja - silti joka ilta laitettiin molemmat lapset samaan ainaan yöunille ja siitä alkoi meidän hetki.

 

[QUOTE="vieras";25828962]En ole joutunut kokemaan moista, mutta mieleipide löytyy: molemmat yhtä syyllisiä tietysti. Oli vastapuoli kuinka sinkku hyvänsä, ei se vastuuta poista, jos tietoisesti on varatun kanssa.[/QUOTE]

Ketkä molemmat? Tilanteessahan on vähintään kolme, jollei jopa neljä osapuolta.

 

Peesailisin (taas! :O) Timppaa. Vastuu parisuhteesta on parisuhteen molemmilla osapuolilla.

Tottakai on