Mikä sai minut pettämään rakasta vaimoaan? Jännitys, intohimo, fantasia... Tätä olen itseltäni miettinyt, kun menin tekemään sen.
Tapahtui: oli luokkakokous jossa oli mukana yli kymmenen vuotta sitten ihastukseni, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu (omasta mielestäni) kouluaikoina. Jaoimme tuolloin ajatuksemme ja surumme ja autoimme toinen toista. Ajattelin tuolloin myös että pääsisimme kaveruudesta eteenpäin. Ei kuitenkaan tapahtunut niin. Oliko syy se etten osannut kertoa tunteistani vai miten. No, valmistuimme ja emme olleet missään yhteydenpidossa ennen kokousta. Kokouksessa juttelimme, nauroimme ja viihdyimme yhdessä. Saatoin hänet yöksi kotionsa, koska oli sen verran humalassa. Vein sänkyyn ja lähdin pois. Seuraavana päivänä olimme yhteydessä viesteillä ja kerroin että haluaisin tavata hänet ja kuulla mitä on tehnyt nämä kaikki vuodet. Kerroin että mennään kahville, mutta hän halusi että menen hänen luokseen ja siellä on kahvia. Menin. Ostin lisäksi tuparilahjaksi saunahajusteen ja teräksisen riipuksen (ISO VIRHE) johon sai kaupanpäälliseksi kaivertaa tekstin. Kaiverrutin "Kiitoksia ystävyydestä", jossa tarkoitin kouluaikoja. Juttelimme kaikesta mitä on tapahtunut vuosien aikana; ilot, surut, sairaudet jne. Se mitä meillä oli yhteistä on että molemmat potevat masennusta. Siitä juttelimmekin enemmän ja tuntui hyvältä että saa jutella henkilön kanssa näihin liittyvistä asioista ja tuntemuksista, joista toinenkin tietää ja ymmärtää. Join kahvin ja hän oli hankkinut pöytään kaikkea suolaisesta makeaan. Annoin lahjat ja hän halasi minua. Halasimme pitkään ja hänen kätensä alkoi vaellella pitkin jalkaani haaroväliäni kohti. Yritin perääntyä, mutta en nähtävästi tarpeeksi. Sitten napsahti jotain päässäni ja annoin tilanteen viedä, joka johti seksiin. Kyseisen tapahtuman jälkeen tiesin välittömästi tehneeni ison virheen ja olin tosi pettynyt itseeni. Olin lupautunut yhdelle naiselle, jolle olen omistanut elämäni ja luvannut alttarilla olla uskollinen. Lähdin pois ja kotimatkalla ajattelin ajaessani että minun on pakko kertoa tästä. Tätä ei voi pitää salassa. Lisäksi ajattelin kaikkea mahdollista, siitä miten voin elää tämän asian kanssa ja kun masennusta on, ajattelin myös kauhempia asioita. "rekka tulee vastaan, josko ohjaisin vasemmalle..." En kuitenkaan voinut, koska on perhettäkin. Menin kotiin ja oli jo ilta. Vaimon kanssa katselimme tv:tä vaikka en muista edes mitä tapahtui ohjelmassa. Olin ajatuksissani. Ilta meni siihen että menimme nukkumaan.
Seuraavaa päivänä lähetin viestin, että mikä on fiilis vastapuolella. Kertoi että hänen pitää keskustella tapahtuneesta hoitajansa kanssa. Samoin minäkin olin suunnitellut. Muutaman tunnin kuluttua puhelimeen tuli viesti, että meidän ei enää pitäisi tavata / pitää yhteyksiä ja että hän poistaa kaikki mun tiedot puhelimestaan. Hoitaja oli ohjeistanut näin. Ihmettelin asiaa, ja kysyin etteikö minkäänlaista tervehtimista tai kuulumisien vaihtoa sallita, jos törmätään jossain. Ei sallita. Hyväksyin asian. Meni taas muutama tuni kun puhelimeni soi. Vastapuoli sanoi, että olen loukannut häntä syvästi ja hän odottaa että minä kerron vaimolleni tapahtuneesta ja odottaa vaimoni soittavan hänelle iltaan mennessä. Kysyin että mikä mielen muutti? Hän ei antanut vastausta, kuin että vaimon tulee tietää. Sanoin, että jokatapauksessa minun on tarkoitus kertoa tästä ja olen miettinyt miten kertoisin. Puhelu päättyi. SItten meni hetken kun puhelin soi uudestaan. Vastapuoli sanoi,että minun on valittava joko hänet tai perheeni. Hölmistyin. Kysyin että siis mitä? Minun on valittava joko hänet tai perheeni. No tottakai sanoin siihen suoralta kädeltä, että valitsen perheeni. Hän kiukustui ja sanoi odottavansa puhelua vaimoltani. Kysyin, mitä hän saa tästä että pisti minut valitsemaan. Ei vastannut.
Olimme sopineet vaimoni kanssa että haen hänet töistä Olin suunnitellut kertoa kotimatkalla. Kun olin hakemassa alkoi puhelimeeni tulla soittoja vaimoltani. Noudin hänet ja hän kysyi istuttuaan autoon; Onko se totta. Sanoin että on. Tämä vastapuoli oli soittanut vaimolleni töihin ja kysynyt " oletko sinä XX:n vaimo?" Sen jälkeen oli sanonut "ettei hän halua olla perheenrikkoja, mutta haluaa tuoda asian esille". Vaimo oli ollut aivan huuli pyöreänä ja kuunnellut puhelun loppuun sanaakaan sanomatta ja sulkenut puhelimen.
Lähdimme kohti kotia ja itkimme molemmat. Vaimoni kiukkua ja raivoa ja minä itseinhoani sekä lankeemustani. Kesken ajon, minulta katosi tunto käsistäni ja jaloistani ja vaimo tarttui rattiin, koska auton hallinta petti. Pysähdyimme ja rauhoituimme. Kun pääsimme kotiin, keskustelimme pitkään tapahtuneesta ja päätimme ettemme mene kumpikaan seuraavana päivänä töihin vaan jäämme kahdestaa kotiin juttelemaan. Soittoa ei tehty eikä soittoja tullutkaan sinä iltana, koska päätimme, ettemme ole missään tekemisissä tämän henkilön kanssa. Seuraavana aamuna heräsimme ja jatkoimme keskustelua. Halusin apua ja soitin masennukseni vuoksi yhteyshenkilölleni joka olisi ottanut meidät heti vastaan, mutta ei ollut hänen alaansa. Pyysi olemaan yhteydessä perheasiainneuvolaan ja asianasana "kriisi", jolloin pääsisimme heti. Soitin ja sanoin asian. Sanoivat, että kahden tunnin sissälä olevat yhteydessä. Soitto tuli, mutta emme päässeet keskustelemaan, kuin 10 minuuttia puhelimitse. Kertoi, että jos emme ole "tappamassa" toisiamme, kestämme odottaa aikaa tai olla yhteydessä Mobileen. Ajattelimme molemmat, että mitä helv... Sitten soitin eräälle tutulleni joka on helluntaiseurakunnassa. Itse en ole seurakunnassa enkä uskovainen. Kerroin asiani, ja lupasi olla yhteydessä. Olikin pikaisesti yhteydessä ja kertoi että eräs "sielunhoitaja" ottaa kotonaan vastaan, ja ettei olisi ottanut ellei pyytävänä osapuolena olisi ollut mies. Kiitin ja soitin ja menimme tämän todella mukavan rouvan luokse. Kaksi tuntia keskustelimme, itkimme ja hän siunasi meidät molemmat. Kertoi, että kekustelujen mukaan, tämä vastapuoli ajoi minut ansaan, koska halusi minut kahville kotiinsa eikä julkiselle paikalle. Siten sai rauhassa vietellä ja lopun tiedättekin. Se miksi antoi vaihtoehdot "hän tai perheeni", ei ymmärtänyt. Yhden kerran olen aikaisemmin vastapuolen tavannut ennen virhehetkeä ja näin lähti kiristämään. Sielunhoitaja kertoi, että kyseisen henkilön pitää olla henkiseltä mieleltään erttäin huonossa tasapainossa.
Tapaamisen jälkeen lähdimme kohti kotia ja molemmat olimme helpottuneita. Molemmista tuntui että tämän oli tarkoitus tapahtua, koska tunsimme olevamme toisiamme lähempänä kuin ennemmin. Tekstiviestejä tuli, jossa lisää kiristettiin ja jopa tuli viesti "mitä mulle kuuluu, kun en ole vastannut viesteihin. Olen niin huolissani susta"!!! Siis HÄ? Vaimon kanssa luimme jokaisen viestin mikä tuli ja emme vastanneet. Lisäksi viestejä alkoi tulla lisää jpa yöllä. Tämä alkoi jo häiritä ja kävinkin jopa poliisilaitoksella kysymässä neuvoja. Poliisille nämä asiat ovat kulemma jokapäiväisiä ja halusikin kyseisen henkilön yhteystiedot, että soittavat ja käskevät lopettaa. En kuitenkaan vielä antanut, koska en halunnut hänen elämäänsä lisää vaikeuksia joita jo ennestäänkin oli.
Viestit loppuivat aikanaan, ja rauha palasi. Vaimon kanssa olemme olleet yhteisellä kahdenkeskisellä lomallakin ja rakkaus on syttynyt uudestaan. Vaimo on antanut anteeksi, mutta luottamusta en tietenkään ole saanut takaisin.
Miksi vaimo ei jättänyt minua, kuten pelkäsin? Vaimo sanoi: Rakkaus on niin vahva, että jos ei osaa antaa anteeksi, ei rakastakaan toista.
Rakastankin tämän vuoksi vaimoani entistä enemmän ja haluan olla hänelle edelleen se oikea mies, vaikka oleknin mennyt tekemään elämäni isoimman erehdyksen. Miksi tein sen, en vieläkään tiedä. :ashamed:
Tapahtui: oli luokkakokous jossa oli mukana yli kymmenen vuotta sitten ihastukseni, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu (omasta mielestäni) kouluaikoina. Jaoimme tuolloin ajatuksemme ja surumme ja autoimme toinen toista. Ajattelin tuolloin myös että pääsisimme kaveruudesta eteenpäin. Ei kuitenkaan tapahtunut niin. Oliko syy se etten osannut kertoa tunteistani vai miten. No, valmistuimme ja emme olleet missään yhteydenpidossa ennen kokousta. Kokouksessa juttelimme, nauroimme ja viihdyimme yhdessä. Saatoin hänet yöksi kotionsa, koska oli sen verran humalassa. Vein sänkyyn ja lähdin pois. Seuraavana päivänä olimme yhteydessä viesteillä ja kerroin että haluaisin tavata hänet ja kuulla mitä on tehnyt nämä kaikki vuodet. Kerroin että mennään kahville, mutta hän halusi että menen hänen luokseen ja siellä on kahvia. Menin. Ostin lisäksi tuparilahjaksi saunahajusteen ja teräksisen riipuksen (ISO VIRHE) johon sai kaupanpäälliseksi kaivertaa tekstin. Kaiverrutin "Kiitoksia ystävyydestä", jossa tarkoitin kouluaikoja. Juttelimme kaikesta mitä on tapahtunut vuosien aikana; ilot, surut, sairaudet jne. Se mitä meillä oli yhteistä on että molemmat potevat masennusta. Siitä juttelimmekin enemmän ja tuntui hyvältä että saa jutella henkilön kanssa näihin liittyvistä asioista ja tuntemuksista, joista toinenkin tietää ja ymmärtää. Join kahvin ja hän oli hankkinut pöytään kaikkea suolaisesta makeaan. Annoin lahjat ja hän halasi minua. Halasimme pitkään ja hänen kätensä alkoi vaellella pitkin jalkaani haaroväliäni kohti. Yritin perääntyä, mutta en nähtävästi tarpeeksi. Sitten napsahti jotain päässäni ja annoin tilanteen viedä, joka johti seksiin. Kyseisen tapahtuman jälkeen tiesin välittömästi tehneeni ison virheen ja olin tosi pettynyt itseeni. Olin lupautunut yhdelle naiselle, jolle olen omistanut elämäni ja luvannut alttarilla olla uskollinen. Lähdin pois ja kotimatkalla ajattelin ajaessani että minun on pakko kertoa tästä. Tätä ei voi pitää salassa. Lisäksi ajattelin kaikkea mahdollista, siitä miten voin elää tämän asian kanssa ja kun masennusta on, ajattelin myös kauhempia asioita. "rekka tulee vastaan, josko ohjaisin vasemmalle..." En kuitenkaan voinut, koska on perhettäkin. Menin kotiin ja oli jo ilta. Vaimon kanssa katselimme tv:tä vaikka en muista edes mitä tapahtui ohjelmassa. Olin ajatuksissani. Ilta meni siihen että menimme nukkumaan.
Seuraavaa päivänä lähetin viestin, että mikä on fiilis vastapuolella. Kertoi että hänen pitää keskustella tapahtuneesta hoitajansa kanssa. Samoin minäkin olin suunnitellut. Muutaman tunnin kuluttua puhelimeen tuli viesti, että meidän ei enää pitäisi tavata / pitää yhteyksiä ja että hän poistaa kaikki mun tiedot puhelimestaan. Hoitaja oli ohjeistanut näin. Ihmettelin asiaa, ja kysyin etteikö minkäänlaista tervehtimista tai kuulumisien vaihtoa sallita, jos törmätään jossain. Ei sallita. Hyväksyin asian. Meni taas muutama tuni kun puhelimeni soi. Vastapuoli sanoi, että olen loukannut häntä syvästi ja hän odottaa että minä kerron vaimolleni tapahtuneesta ja odottaa vaimoni soittavan hänelle iltaan mennessä. Kysyin että mikä mielen muutti? Hän ei antanut vastausta, kuin että vaimon tulee tietää. Sanoin, että jokatapauksessa minun on tarkoitus kertoa tästä ja olen miettinyt miten kertoisin. Puhelu päättyi. SItten meni hetken kun puhelin soi uudestaan. Vastapuoli sanoi,että minun on valittava joko hänet tai perheeni. Hölmistyin. Kysyin että siis mitä? Minun on valittava joko hänet tai perheeni. No tottakai sanoin siihen suoralta kädeltä, että valitsen perheeni. Hän kiukustui ja sanoi odottavansa puhelua vaimoltani. Kysyin, mitä hän saa tästä että pisti minut valitsemaan. Ei vastannut.
Olimme sopineet vaimoni kanssa että haen hänet töistä Olin suunnitellut kertoa kotimatkalla. Kun olin hakemassa alkoi puhelimeeni tulla soittoja vaimoltani. Noudin hänet ja hän kysyi istuttuaan autoon; Onko se totta. Sanoin että on. Tämä vastapuoli oli soittanut vaimolleni töihin ja kysynyt " oletko sinä XX:n vaimo?" Sen jälkeen oli sanonut "ettei hän halua olla perheenrikkoja, mutta haluaa tuoda asian esille". Vaimo oli ollut aivan huuli pyöreänä ja kuunnellut puhelun loppuun sanaakaan sanomatta ja sulkenut puhelimen.
Lähdimme kohti kotia ja itkimme molemmat. Vaimoni kiukkua ja raivoa ja minä itseinhoani sekä lankeemustani. Kesken ajon, minulta katosi tunto käsistäni ja jaloistani ja vaimo tarttui rattiin, koska auton hallinta petti. Pysähdyimme ja rauhoituimme. Kun pääsimme kotiin, keskustelimme pitkään tapahtuneesta ja päätimme ettemme mene kumpikaan seuraavana päivänä töihin vaan jäämme kahdestaa kotiin juttelemaan. Soittoa ei tehty eikä soittoja tullutkaan sinä iltana, koska päätimme, ettemme ole missään tekemisissä tämän henkilön kanssa. Seuraavana aamuna heräsimme ja jatkoimme keskustelua. Halusin apua ja soitin masennukseni vuoksi yhteyshenkilölleni joka olisi ottanut meidät heti vastaan, mutta ei ollut hänen alaansa. Pyysi olemaan yhteydessä perheasiainneuvolaan ja asianasana "kriisi", jolloin pääsisimme heti. Soitin ja sanoin asian. Sanoivat, että kahden tunnin sissälä olevat yhteydessä. Soitto tuli, mutta emme päässeet keskustelemaan, kuin 10 minuuttia puhelimitse. Kertoi, että jos emme ole "tappamassa" toisiamme, kestämme odottaa aikaa tai olla yhteydessä Mobileen. Ajattelimme molemmat, että mitä helv... Sitten soitin eräälle tutulleni joka on helluntaiseurakunnassa. Itse en ole seurakunnassa enkä uskovainen. Kerroin asiani, ja lupasi olla yhteydessä. Olikin pikaisesti yhteydessä ja kertoi että eräs "sielunhoitaja" ottaa kotonaan vastaan, ja ettei olisi ottanut ellei pyytävänä osapuolena olisi ollut mies. Kiitin ja soitin ja menimme tämän todella mukavan rouvan luokse. Kaksi tuntia keskustelimme, itkimme ja hän siunasi meidät molemmat. Kertoi, että kekustelujen mukaan, tämä vastapuoli ajoi minut ansaan, koska halusi minut kahville kotiinsa eikä julkiselle paikalle. Siten sai rauhassa vietellä ja lopun tiedättekin. Se miksi antoi vaihtoehdot "hän tai perheeni", ei ymmärtänyt. Yhden kerran olen aikaisemmin vastapuolen tavannut ennen virhehetkeä ja näin lähti kiristämään. Sielunhoitaja kertoi, että kyseisen henkilön pitää olla henkiseltä mieleltään erttäin huonossa tasapainossa.
Tapaamisen jälkeen lähdimme kohti kotia ja molemmat olimme helpottuneita. Molemmista tuntui että tämän oli tarkoitus tapahtua, koska tunsimme olevamme toisiamme lähempänä kuin ennemmin. Tekstiviestejä tuli, jossa lisää kiristettiin ja jopa tuli viesti "mitä mulle kuuluu, kun en ole vastannut viesteihin. Olen niin huolissani susta"!!! Siis HÄ? Vaimon kanssa luimme jokaisen viestin mikä tuli ja emme vastanneet. Lisäksi viestejä alkoi tulla lisää jpa yöllä. Tämä alkoi jo häiritä ja kävinkin jopa poliisilaitoksella kysymässä neuvoja. Poliisille nämä asiat ovat kulemma jokapäiväisiä ja halusikin kyseisen henkilön yhteystiedot, että soittavat ja käskevät lopettaa. En kuitenkaan vielä antanut, koska en halunnut hänen elämäänsä lisää vaikeuksia joita jo ennestäänkin oli.
Viestit loppuivat aikanaan, ja rauha palasi. Vaimon kanssa olemme olleet yhteisellä kahdenkeskisellä lomallakin ja rakkaus on syttynyt uudestaan. Vaimo on antanut anteeksi, mutta luottamusta en tietenkään ole saanut takaisin.
Miksi vaimo ei jättänyt minua, kuten pelkäsin? Vaimo sanoi: Rakkaus on niin vahva, että jos ei osaa antaa anteeksi, ei rakastakaan toista.
Rakastankin tämän vuoksi vaimoani entistä enemmän ja haluan olla hänelle edelleen se oikea mies, vaikka oleknin mennyt tekemään elämäni isoimman erehdyksen. Miksi tein sen, en vieläkään tiedä. :ashamed:
