Olen sitä mieltä, että kannattaa tutkia kännykkä, työajat, lompakko, matkalaukun sivutasku, auto, laatikot, tietokone: KAIKKI. Ennenkuin on liian myöhäistä.
Vain sillä tavalla saa tietää. Ja vasta kun saa tietää totuuden, voi alkaa hahmottamaan mistä ongelma koostuu. Anteeksi antaminenkin on erittäin vaikeaa silloin, kun ei tiedä mitä toinen on oikeastaan tehnyt, ja on jäljellä vielä ristiriita itsesyytösten ja vihan välimaastossa.
Kun mies on siinä tilanteessa, että pettää, niin suurinosa ei sitä myönnä.
Hän selittää sitä itselleen monella tavalla: 1)Seksielämä on vääränlaista joten pitää täyttää miehiset tarpeet. Kyse on "vain seksistä" joten miksi turhaan kertoa vaimolle.
2) On jatkuvaa riitaa ja siksi pitää pettää "rentoutuakseen".
3) Haluaa vain pönkitystä itsetunnolle, joten miksi kertoa vaimolle ja loukata tätä.
Kolmas vaihtoehto on lähinnä oikeaa, eli pettäjä haluaa vain tuntea kelpaavansa, ja ongelma todellakin ON AINA PETTÄJÄSSÄ ITSESSÄÄN EIKÄ PETETYSSÄ. Pettäjän pahin petos on itsepetos ja hän ei näe siinä elämänvaiheessaan tekojaan, itseään, elämää, vaimoaan , rakastajatartaan- ei yhtään mitään.
Hän vain luovii eri tulien välissä, kuvittelee väistelevänsä ulkopuolelta tulevia luoteja, vaikka itse on lopulta ainoa jolla on ase kädessään.
Ja siihen ihmiseen ei auta silloin ymmärtäminen, miellyttäminen, seksielämän äkkiparannus tai anteeksianto tai vapauden korostaminen. Ei mikään parhainkaan yritys vaimon taholta puhua tai selvitellä asiaa saa silti miestä näkemään tilannetta ja itseään.
Minusta nämä jotka syyttävät vaimoa ja käskevät "olla niin ettei miehen tarvitse pettää" ovat täysin hakoteillä.
Pihtaaminen, kyylääminen ja muut "naistentaudit" ovat yhtälailla sen miehen vika joka ei osaa itsenäisesti ja omasta puolestaan kommunikoida suhteessaan vaimon kanssa. Vaimohan kuitenkin vain reagoi, mies on se joka pettää, aikoo pettää, on pettänyt tai suunnittelee pettämistä..tai ylipäätäänkään ei osaa ottaa vaimon pahaa oloa vakavasti, vaan pitää vaimoa huonoitsetuntoisena jahtaajana. Ja huono itsetuntoinen jahtaajahan se vaimo siinä tilanteessa onkin, siksi on naisenkin niin helppo antaa sama diagnoosi itselleen.
Mies ei tajua, ennenkuin menettää kaiken. Siksi moni mies itkee ja katuu kiinnijäätyään, ja soittelee vaimon perään kurjana vasta kun vaimo on jo mennyt menojaan. Silloin vasta mies huomaa, että hänellä oli jo hyvä nainen ja menetys on suurempi ongelma kuin se mikä hänet ajoi alunperin pettämään. Tämä siis jos mies todella naista rakastaa. Hän huomaa että ne seksisuhteet ovat pelkkä kupla, ja että vaimo on se joka hänestä kuitenkin välitti.
Ja tyypillistä on myös, että vaimo ottaa miehen takaisin ja mies pettää pian uudelleen, tai alkaa taas pikkuhiljaa keksiä selityksiä, että pettämistä ei muka ole koskaan itseasiassa tapahtunutkaan.
Ehkä silloin asioita ei kuitenkaan ole todella "kohdattu", vaan vaimo on pelkästä menetyksenpelosta antanut anteeksi miehelleen, kuitenkin tietämättä tarkalleen missä vika oli. Seuraa vihaa, naljailua, piikittelyä kun vaimo ei ole päässyt asian yli. Mies on päässyt silloin alunperin liian helpolla, eikä ole tajunnut asiaa vieläkään. Totta on sekin, että jos ei koe olevansa valmis antamaan todella anteeksi, niin ei kannata jatkaa. Koska pettäjämies nyt ei ainakaan kykene luotsaamaan laivaa, tai käsittelemään vaimon tunteita ymmärtävästi.
Pettävä mies pitää saada kiinni - ja mieluiten verekseltään ja housut nilkoissa. Silloin hän näkee itsensä peilistä kunnolla, muuten hän jatkaa selittelyään. Mutta kortsu munassa tai vaimon löytämä SELKEÄ rakkausviesti on kiistaton todiste, joka ei mahdollista enää lisää luovimista.
Siitä sitten seuraa jokoo ero tai terapia tms. mutta ainakin palaset loksahtavat kohdalleen molemmilla, ja tyhjänpäälle ei tarvitse suhdetta tai eroa silloin perustaa.
Ja älkää ajatelko mitään pettäjän yksityisyydenloukkausta. Kyllä vaimo voi miehensä tietokoneelle mennä ja nähdä "vahingossa" sivuhistoriassa treffisivun. Mies se loukkaa yksityisyyttä, ja suhteen jakamattomuutta, yhteistä sopimusta pahimmalla mahdollisella tavalla.
Ja kiinnijääminen on itseasiassa parasta, mitä voi pettäjälle tapahtua, jos vaimolla on vähänkin luonteenlujuutta kestää vastoinkäymiset kääntämättä niitä piikittelyksi ja itsevihaksi, katkeruudeksi tms. Vihainen saa olla, mutta harva jaksaa olla katkera kun asia puidaan oikeasti loppuun.
Ja jos mies ei jää kiinni silläkertaa, eli mitään ei löydy niin turha siitäkään sitten vaipua itsesyylliseksi, kuinka petollinen kyttääjä sitä onkaan. Kyllä ei ole savua ilman tulta ja paha olo suhteessa on silti tosiasia jos vaimo kokee uteliaisuutta sellaisia asioita kohtaan. Ehkä löytää jotain vasta ensikerralla, tai kuukauden päästä. Ei niitä vieraita naisiakaan puissa kasva, ja voi olla että pettäjä ei ole vain löytänyt sopivaa kaveria hommiinsa.
ja mitä pelättävää sitäpaitsi on? Että mies jättää kun saat selville pettämisen tai kyttäämisen?
No, se on sitten hänen valintansa, ja vasta kun näet mitä hän valitsee kun totuus on kohdattu, tiedät missä asemassa hänen sydämessään olet todella.
Onhan niitä sellaisiakin jotka eivät sovi yhteen, mutta jotka eivät osaa erota pettämättä. Mutt ahyvähän sekin on selvittää eikä tuhlata aikaa arvuutteluun, ja tyhjän kyselemiseen ihmiseltä joka on sillähetkellä lapsen tasolla ja puhuu ihan mitä sattuu.
Pettäjänaisiakin on. Mutta se on eri tarina, luulen että "mies pettäjä-vaimo uhri"- asetelmassa on nämä ominaiset piirteet.
Ja halleluuja vain sanon, jos nainen pettää ! Mies on silloin helisemässä kun ei ole näitä tippaleipäaivoja.
