M
Minä vain
Vieras
Olen tapaillut parin kuukauden ajan ihanaa nuorta miestä. Olemme tunteneet toisemme ystävinä melkein lapsesta saakka. Juttumme ei kuitenkaan ole vielä virallista, sillä erinäisistä syistä ystäväpiirimme saattaisivat suhtautua ainakin aluksi aika pitkin hampain seurusteluumme.
Viimeisten viikkojen aikana olen huomannut rakastuvani yhä enemmän ja enemmän ja toki haluaisin jotain vastauksia siitä, voiko jutustamme koskaan edes tulla mitään todellista Hänen mielestään. Itse olisin kyllä siihen valmis. Kun kerran otin asian puheeksi, Hän vain totesi, ettei halua miettiä juttuamme vielä sen enempää. Okei, ympäristön painostus on kova, mutta jotenkin minulle tuli sellainen olo, että pelaako Hän vain jotain peliä kanssani. Ja huonot vibani harvoin ovat väärässä. Toisaalta Hän oli kyllä jo kertonut rakastavansa minua. Minun tunteeni alkoivat kuitenkin olla niin syvät, että pelkäsin sydämeni lopulta särkyvän, jos Hän ei olekaan tosissaan.
Hyökkäyksen sanotaan olevan paras puolustus, joten tein älyttömän liikkeen - tapasin exäni baarissa pitkästä aikaa ja päädyin pussailemaan hänen kanssaan taksijonossa. Mitään tunteita minulla ei ole exääni kohtaan, ja mitään sen enempää ei siten tapahtunutkaan. Tapailemani ihminen on kuitenkin nyt saanut kuulla tästä ja Hän on tosi loukkaantunut. Ja ihan syystä, tein väärin. Mutta toisaalta, teinkö? Juttumme kun ei ole mitään virallista - ennen kaikkea kai Hänen toivomuksestaan. Toki tekoni oli loukkaava ja itse pidän sitä kardinaalimokana. Silti minulla on sellainen olo, että jos Hän olisi kertonut minulle suoraan, mitä Hän haluaa, mitään tällaista ei olisi tapahtunut.
Tältä siis olisi kai vältytty, jos olisimme ajoissa puhuneet siitä, mihin tämä ei-virallinen seurustelumme meitä velvoittaa. Jotenkin vain ajattelin, että en voi olla varma, vaikka Hän tapailisi samaan aikaan muitakin tyttöjä. Tämä exän pussaaminen kai oli jokin ihmeen vastaisku. Pussailuepisodin jälkeen kyllä puhuimme juttumme velvoittavuudesta, jolloin Hän sanoi, ettei minun tarvitse pelätä sydämeni särkyvän hänen kanssaan. Vahinko oli kuitenkin silloin jo tapahtunut, ja eilen Hän sai kuulla tästä pussailustani.
Kertokaa viisaammat ja enemmän elämää kokeneet, kuinka pahasti olen mokannut ja miten ihmeessä saan Hänet leppymään. Hän ei vastannut eilen soittoihini eikä myöskään päästänyt minua sisään. Istuin Hänen talonsa portailla yli tunnin eilen illalla. Hän varmasti tarvii hetken sulatteluaikaa, mutta ainakin laitoin itseni likoon näyttääkseni, että todella välitän. Ylpeyteni rippeet ajattelin kuitenkin säilyttää, joten toista kertaa en aio nojailla hänen ovisummeriinsa.
Olen todella kiitollinen vastauksistanne!
Viimeisten viikkojen aikana olen huomannut rakastuvani yhä enemmän ja enemmän ja toki haluaisin jotain vastauksia siitä, voiko jutustamme koskaan edes tulla mitään todellista Hänen mielestään. Itse olisin kyllä siihen valmis. Kun kerran otin asian puheeksi, Hän vain totesi, ettei halua miettiä juttuamme vielä sen enempää. Okei, ympäristön painostus on kova, mutta jotenkin minulle tuli sellainen olo, että pelaako Hän vain jotain peliä kanssani. Ja huonot vibani harvoin ovat väärässä. Toisaalta Hän oli kyllä jo kertonut rakastavansa minua. Minun tunteeni alkoivat kuitenkin olla niin syvät, että pelkäsin sydämeni lopulta särkyvän, jos Hän ei olekaan tosissaan.
Hyökkäyksen sanotaan olevan paras puolustus, joten tein älyttömän liikkeen - tapasin exäni baarissa pitkästä aikaa ja päädyin pussailemaan hänen kanssaan taksijonossa. Mitään tunteita minulla ei ole exääni kohtaan, ja mitään sen enempää ei siten tapahtunutkaan. Tapailemani ihminen on kuitenkin nyt saanut kuulla tästä ja Hän on tosi loukkaantunut. Ja ihan syystä, tein väärin. Mutta toisaalta, teinkö? Juttumme kun ei ole mitään virallista - ennen kaikkea kai Hänen toivomuksestaan. Toki tekoni oli loukkaava ja itse pidän sitä kardinaalimokana. Silti minulla on sellainen olo, että jos Hän olisi kertonut minulle suoraan, mitä Hän haluaa, mitään tällaista ei olisi tapahtunut.
Tältä siis olisi kai vältytty, jos olisimme ajoissa puhuneet siitä, mihin tämä ei-virallinen seurustelumme meitä velvoittaa. Jotenkin vain ajattelin, että en voi olla varma, vaikka Hän tapailisi samaan aikaan muitakin tyttöjä. Tämä exän pussaaminen kai oli jokin ihmeen vastaisku. Pussailuepisodin jälkeen kyllä puhuimme juttumme velvoittavuudesta, jolloin Hän sanoi, ettei minun tarvitse pelätä sydämeni särkyvän hänen kanssaan. Vahinko oli kuitenkin silloin jo tapahtunut, ja eilen Hän sai kuulla tästä pussailustani.
Kertokaa viisaammat ja enemmän elämää kokeneet, kuinka pahasti olen mokannut ja miten ihmeessä saan Hänet leppymään. Hän ei vastannut eilen soittoihini eikä myöskään päästänyt minua sisään. Istuin Hänen talonsa portailla yli tunnin eilen illalla. Hän varmasti tarvii hetken sulatteluaikaa, mutta ainakin laitoin itseni likoon näyttääkseni, että todella välitän. Ylpeyteni rippeet ajattelin kuitenkin säilyttää, joten toista kertaa en aio nojailla hänen ovisummeriinsa.
Olen todella kiitollinen vastauksistanne!