Petin polttareissa - kerronko ennen vai jälkeen häiden?

Mitä aiemmin kerrot sen parempi. Parhaimmassa tapauksessa ehditte käsittelemään jutun ennen häitä. Olisi törkeää mennä naimisiin kertomatta. Sun puolison asia hyväksyykö vai ei, sä voit kertoa asian niinkuin sen itse koit. Pahinta sen petetynkin kannalta on asian salailu.

 

Niin pitkä matka siitäkin, kun tähän on tultu että naimisiin ollaan menossa. Mitä sanoa sitten syyksi vanhemmillekin jne. Kaikille sukulaisille. Rahaa satsattu useampi euro.

 

Omaa oloaan ny ei ainakaan kannata "helpottaa" sillä, että kaataa toisen niskaan sangollisen paskaa.

Trollaat ehkä? Läheisyys nimenomaan on sitä, että toisen niskaan "saa" kaataa niin paskaa kuin timantteja.

 

Toisaalta, ei kaikki halua tietää. En minä ainakaan haluaisi kuulla tuollaisesta merkityksettömästä kännilääppimisestä yhtään mitään. Kärsiköön kumppani itse tykönään omantunnontuskista, se on sille ihan oikein, mutta mitä en tiedä, ei loukkaa minua, joten mulle älä kerro, kiitos.

 

Eli kun puhutaan oikeasta läheisyydestä, niin siinä toinen saa olla sellainen kuin on ja itse saa olla sellainen kuin on. Saa olla hyvällä tuulella ja huonolla, saa näyttää iloa ja surua. Ratkaisevaa on _tapa_ jolla sen tekee yleisesti. Aina ei tarvi edes vuorovaikuttaa tietyn muotin mukaan, kunhan "henki" pysyy kunnioittavana.

Eli jos ap nyt itku kurkussa kertoo tästä asiasta, ja hänestä oikeasti tuntuu siltä eikä vedä teatteria, niin se on paras vaihtoehto kokonaisuuden kannalta. Jos tähän ei kykene, ei läheisyyskään ole sillä tasolla, joka on kovaa ja notkeaa yhtä aikaa, kuin teräs.

Yhä useampi suhde päättyy eroon siksi, koska yhä useammat ihmiset eivät usko ihanteisiin rakkaudesta yhdistettynä raakaan työntekoon rakkaudesta. Tätä kohti pitäisi mennä. Tällaisissa tilanteissa se, eli suhteen laatu kokonaisuutena, punnitaan.

 

Sitä vielä, että haluatko kertoa itse vai odotatko/pelkäätkö, koska joku muu kertoo.. Ja vaikka kirjoitinkin, että muun porukan tai kaason olisi pitänyt pitää huolta, niin ei se sulje pois sitä, että itse olet kuitenkin vastuussa loppujenlopuksi omasta juomisesta ja vastuussa myös siitä, miltä pohjalta avioliitto alkaa. Surullinen tilanne sun kannalta toki.

 

[QUOTE="vieras";29074279]Toisaalta, ei kaikki halua tietää. En minä ainakaan haluaisi kuulla tuollaisesta merkityksettömästä kännilääppimisestä yhtään mitään. Kärsiköön kumppani itse tykönään omantunnontuskista, se on sille ihan oikein, mutta mitä en tiedä, ei loukkaa minua, joten mulle älä kerro, kiitos.[/QUOTE]

Mä ainakin olen sen verran herkkä lukemaan toisten tunnetiloja ja energioita,varsinkin sen kaikista läheisimmän ja tutuimman ihmisen jota näkee miltein 24/7 ettei tollaset pysy salassa.
Mun kumppani varmaan ajatteli juuri niinkuin sinä salatessaan pettämisensä,minkä jokatapauksessa arvasin ja mitä epäilin.
Ei vain voinut myöntää,piti jatkaa salailua ja siinä naurettavassa epävarmuudessa ja valheiden läpinäkyvässä verkossa eloa kunnes ei jaksanut enää.
Miljoonasti pahemmalta tuntui se vuosien kituutus, kun ei voitu suoraan myöntää tapahtunutta ja käydä sitä läpi vaikka tapahtunut oli ihan selvää.

 

Älä kerro ollenkaan. Jos et kerran musita tarkemmin miten pitkälle menitte voi olla, että seksiä ette harrastaneet. Jos kuitenkin harrastitte ihan loppuun asti toivottavasti sinulla ehäsy oli kunnossa. JOS TIEDÄT ETTÄ HALUAT AVIOON NIIN ÄLÄ KERRO SATUTAT VAAN TURHAAN.

 

[QUOTE="mies";29074274]Trollaat ehkä? Läheisyys nimenomaan on sitä, että toisen niskaan "saa" kaataa niin paskaa kuin timantteja.[/QUOTE]

Ei, en trollaa. Omat tolloilunsa pitää kestää ihan itse, eikä parantaa omaa oloaan olemalla kauheen rehellinen ja vuodattamalla paha olo toiseen.

 

[QUOTE="vieras";29074297]Älä kerro ollenkaan. Jos et kerran musita tarkemmin miten pitkälle menitte voi olla, että seksiä ette harrastaneet. Jos kuitenkin harrastitte ihan loppuun asti toivottavasti sinulla ehäsy oli kunnossa. JOS TIEDÄT ETTÄ HALUAT AVIOON NIIN ÄLÄ KERRO SATUTAT VAAN TURHAAN.[/QUOTE]

Rehellisyys ja vilpittömyys ovat suurempia arvoja kuin pelko toisen loukkaantumisesta ja loukkaamisesta. Eihän esimerkiksi mitään suhdetta voi oikeasti edes olla, jos siinä ei rehdisti ja aidosti _itse_ halua ja tahdo olla.

Tuntuisi itselleni vieraalta olla tärkeimmälle ihmiselle epärehellinen ja vilpillinen. Siitä tunteesta on silloin tavallaan pohja pois. En ole tainnut koskaan valehdella tällaiselle ihmiselle, koska haluan sanoa, tehdä ja olla kaikkenani, itseäni säästämättä, hänen kanssaan. Olla tavallaan 100 % siinä, ei edes 99 % Jos tulee tilanne, että totuuden kertominen voi sattua häneen jossain pienissä asioissa, olen vain hiljaa tai kiinnitän huomioni niihin hyviin puoliin. Mutta tällaisessa isossa asiassa mulle olisi käsittämätöntä ja eettisesti väärin pimittää toiselta tällaista.

 

Ei, en trollaa. Omat tolloilunsa pitää kestää ihan itse, eikä parantaa omaa oloaan olemalla kauheen rehellinen ja vuodattamalla paha olo toiseen.

Tuo reseptisi on kestämätön psykologisesti.

 

Ei, en trollaa. Omat tolloilunsa pitää kestää ihan itse, eikä parantaa omaa oloaan olemalla kauheen rehellinen ja vuodattamalla paha olo toiseen.

Samaa mieltä.

 

[QUOTE="vieras";29074279]Toisaalta, ei kaikki halua tietää. En minä ainakaan haluaisi kuulla tuollaisesta merkityksettömästä kännilääppimisestä yhtään mitään. Kärsiköön kumppani itse tykönään omantunnontuskista, se on sille ihan oikein, mutta mitä en tiedä, ei loukkaa minua, joten mulle älä kerro, kiitos.[/QUOTE]

Juuri näin. En haluaisi minäkään tietää mieheni vastaavasta mokasta.

 

[QUOTE="mies";29074329]Tuo reseptisi on kestämätön psykologisesti.[/QUOTE]

Sun reseptisi taas esiintyy kaikissa lukemissasi Harlekiini- kirjoissa.

 

Ei, en trollaa. Omat tolloilunsa pitää kestää ihan itse, eikä parantaa omaa oloaan olemalla kauheen rehellinen ja vuodattamalla paha olo toiseen.

Jos "toilailee", eli rikkoo sitä parisuhteen sopimusta siitä mikä suhteessa on sallittua ja mikä ei, niin on velvollinen kertomaan siitä petetylle puolisolle. Jos on epävarma siitä haluaako puoliso tietää niin voi kysyä. Mulle pahin loukkaus ja ehdoton niitti suhteen päättymiseen olisi se jos mies ei olisi rehellinen petettyään.

Sinkkuna voi pitää toilailunsa omana tietonaan, mutta salailu on vastoin koko parisuhteen ideaa.

 

[QUOTE="Saana";29074339]Samaa mieltä.[/QUOTE]

Rakkaus on jakamista hyvät ystävät, samoin läheisyys ja ystävyys.

Eli jos sun pitää pelätä toisen reaktiota siihen, että näytät hänelle huonon tuulesi, tai et voi kertoa hänelle sellaista asiaa, joka voi satuttaa häntä, mutta joka on teille tärkeä, niin silloin et koskaan ollutkaan "huippuläheinen" hänen kanssaan. Mitä läheisempiä kaksi ihmistä on keskenään, sen värikkäämpää, tavallaan musikaalisempaa, heidän vuorovaikutuksensa on. Tällainen läheisyys on paljastamista ja paljastumista toiselle alastomana koko ihmisen mittakaavassa.

 

Sun reseptisi taas esiintyy kaikissa lukemissasi Harlekiini- kirjoissa.

Kannattaa kuitenkin lukea muutakin, esimerkiksi etiikkaa ja sosiaalipsykologiaa

 

[QUOTE="vieras";29074359]Jos "toilailee", eli rikkoo sitä parisuhteen sopimusta siitä mikä suhteessa on sallittua ja mikä ei, niin on velvollinen kertomaan siitä petetylle puolisolle. Jos on epävarma siitä haluaako puoliso tietää niin voi kysyä. [/QUOTE]

Mistä me tiedetään toisten suhteiden sopimuksia?

"Kulta, haluatko tietää että petin sinua? Ai et, okei, ei sitten mitään..."

 

[QUOTE="vieras";29074359]Jos "toilailee", eli rikkoo sitä parisuhteen sopimusta siitä mikä suhteessa on sallittua ja mikä ei, niin on velvollinen kertomaan siitä petetylle puolisolle. Jos on epävarma siitä haluaako puoliso tietää niin voi kysyä. Mulle pahin loukkaus ja ehdoton niitti suhteen päättymiseen olisi se jos mies ei olisi rehellinen petettyään.

Sinkkuna voi pitää toilailunsa omana tietonaan, mutta salailu on vastoin koko parisuhteen ideaa.[/QUOTE]

Näin.
Hyvin todennäköisesti myös jos pettäjällä on vähääkään omantunnon tuskia tai normaalia tunne-elämää, rehellisyyttä itseään kohtaan jne. se paha olo tuosta teosta kyllä purkautuu siihen kumppaniin vaikkei asiaa tunnustaisikaan ja kumppani voi jopa alkaa itse tuntea syyllisyyttä vaikkei olisi mitään tehnytkään.

 

Parempi kertoa koska jostain se tieto sulhon korviin kumminkin menee ja sitten AP on tosiaan lirissä!

 

[QUOTE="vieras";29074379]Mistä me tiedetään toisten suhteiden sopimuksia?

"Kulta, haluatko tietää että petin sinua? Ai et, okei, ei sitten mitään..." [/QUOTE]

No jos puhutaan pettämisestä, kyseessä on yleensä jonkinlainen sopimuksen rikkominen.
Jos on ihan ok hommailla myös muiden kanssa,ei kyseessä ole enää mikään pettäminen.
Jos ei halua pettämisestä kerrottavan, voi vaikka ihan itse kumppanilleen sanoa ettei tahdo tietää jos tämä pettää.
Toisaalta, kyllähän se vähän niinkuin antaa luvan siihen pettämiseen että miksipä ei samantien sovittaisi avoimesta suhteesta?

Kyllä mua loukkaa jos meidän yhdessä sopimiamme parisuhteen sääntöjä ei toinen noudata, mutta jättää asian kertomatta mulle.
Sehän on vähänkuin tuplasti pettämistä ja vie idean koko suhteelta.

 

[QUOTE="vieras";29074379]Mistä me tiedetään toisten suhteiden sopimuksia?

"Kulta, haluatko tietää että petin sinua? Ai et, okei, ei sitten mitään..." [/QUOTE]
Ei me tiedetäkään, mutta kyllä mä tiedän oman suhteeni osalta. Ollaan keskusteltu asiasta, vaikkei olekaan ollut pettämistilannetta päällä ja tiedän kuinka mieheni haluaisi minun toimivan ja samoin tietää mies oman kantani. Eikä kumpikaan tuon keskustelun myötä alkanut epäillä toisen pettävän - päinvastoin saimme varmuuden, että sellaisessa tilanteessa keskustelisimme avoimesti kuten muulloinkin.

 

[QUOTE="vieras";29074137]Just joo, onneksi sä oot niin paljon parempi ja fiksumpi ihminen :flower:

Polttarit. Mistä sä tiedät millaista ohjelmaa ja juominkia ne kaverit on morsmaikulle tuputtaneet, kun on noin kivat kaverit että jättävät sitten vielä omilleen liian humalaisen juhlijan?[/QUOTE]

En ole sanonut olevani parempi tai fiksumpi ihminen, mutta kontrolli on pitänyt aina.
Tuskinpa morsmaikkua on pakkojuotettu, joten oma syy jos ei osaa ajoissa lopettaa.Toki kaverit olisivat voineet katsoa perään, mutta lopullinen vastuu itsellä.
Kannattaa olla rehellinen ja kertoa heti ja katsoa mitä sitten tapahtuu.

 

avioliitto saa karseen alun jos et kerro rehellisesti mitä oot hommaillu. Kerro asiat just niin kuin ne muistat ja toivo, että mies antaa anteeksi muuten saat koko loppu elämäs hautoa tuota mielessäs. Ei se niin vaan pyyhkiydy pois. Satuttaahan se totuus toista, mutta vielä enemmän sattuu jos jäät kiinni sitten vuoden päästä.

 

On kyllä olleet kurjat kaveritkin kun eivät ole perään katsoneet, kyllä juhlakalu yleensä saatetaan nukkumaan sänkyyn turvallisesti ja yksin. Mutta päävastuu on tietenkin sählijällä itsellään.

En välttämättä haluaisi tietää jostain kähminnästä, kamalaa olisi jos ukko pilaisi häät pelkästään purkamalla paskan olonsa niskaani. Mutta jos taustalla on oikeita epäilyjä avioliitosta tai kyvystä olla uskollinen tms. vakavampaa, niin sitten tietenkin pitää ottaa puheeksi ennen häitä. Hankala paikka, aika tapauskohtaisesti menee, että kannattaako kertoa vai ei.