Pesäpallon lopettamisesta...

[pesissuvusta]

Mieheni on siis tunnetusta pesäpallosuvusta ja näin ollen meidän lapsemme aloittivat tietysti pesiksen G-ikäisissä tullessaan viiden vuoden ikään. Tyttö 7v ja poika ovat edelleen innoissaan pesiksestä, pelaavat molemmat vielä G-joukkueissa. 12v tytär, ihan huippu pesiksessä, pelaa nyt E-ikäisissä ja on tosiaan joukkueensa paras, pelaa välillä myös naisten ykköspesiksessä jos on lisäpelaajille tarvetta. Samaten jos D- tai C-tytöt tarvitsevat lisäpelaajia, niin pelaa heidän kanssa. Tytöllä on täydet mahdollisuudet päästä ihan naisten superiin, jos innostusta vain riittäisi. Ja superpesispelaajaksihan me ollaan tuota todellakin kasvatettu... Nyt on välillä puhunut, ettei jaksaisi harkkoja ja pesis on tylsää ja tänäkin kesänä yhteensä 5 leiriä. Suoranaisesti lopettamisesta ei ole puhunut, mutta kuitenkin. Mies ja tämän sukulaiset ovat sitä mieltä, että karsitaan muusta mutta pesistä ei todellakaan lopeta. En nyt oikein tiedä, pitäisikö ehdottaa pesiksen lopettamista vai mitä. Jos niin teen, siitä tulee ihan täys tyrmäys. Mitä minun pitäisi nyt tehdä?

 

["vieras"]

Onko ylikunnossa? Syökö tarpeeksi, tai onko kasvanut pituutta nyt paljon?

Meidän 11v:lä oli keväällä kausi ettei jalkapallo huvittanut, harjoitukset ei maistunut, kotona ei tehnyt mitään sen eteen, ei edes vesipullojaan tuonut tiskattavaksi. Sitä kesti 2kk, syötettiin hyvin ja annettiin pari viikkoa harrastuksetonta kautta. Sitten alkoivat pelit, ja johan rupesi taas työ maistumaan jalkapallon saralla =)

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28651888]Onko ylikunnossa? Syökö tarpeeksi, tai onko kasvanut pituutta nyt paljon?

Meidän 11v:lä oli keväällä kausi ettei jalkapallo huvittanut, harjoitukset ei maistunut, kotona ei tehnyt mitään sen eteen, ei edes vesipullojaan tuonut tiskattavaksi. Sitä kesti 2kk, syötettiin hyvin ja annettiin pari viikkoa harrastuksetonta kautta. Sitten alkoivat pelit, ja johan rupesi taas työ maistumaan jalkapallon saralla =)[/QUOTE]

Syö hyvin ja kasvu tasaista, viime vuonna samaan aikaan oli 140cm ja nyt 146cm. En tiedä olisiko ylikunnossa, harkkaa 2-3 kertaa viikossa 1,5-2 tuntia kerrallaan, lisänä rullahiihtelee muutaman kerran viikossa (hiihtokautta varten) ja lenkkeilee hyvin hillitysti. Olen nyt muutamat viime kerrat pakannut pesisrepun ja etsinyt harkkavaatteet, koska tyttö ei kuulemma jaksa millään. Kotiin tullessaan jätti aiemmin räpylän, kypärän, mailan ja pallot siististi omille paikoilleen eteiseen, nyt saattaa jättää ne ulos tai viskoa sisälle. Olen sanonut, että pikkuisetkin osaavat laittaa pesiskamppeensa paikoilleen ja pakatakin melkeinpä itse, niin mikset sinä muka osaa. En minä tiedä, mua väsyttää, kuuluu usein vastaus. En nyt tiedä mitä tuon kanssa tekisi...

 

[purjosipuli]

Murrosiältä tuo lähinnä kuulostaa ja siltä ettei pesis nyt vaan enää nappaa. Onko pesistä ihan välttämättä pakko pelata niin intensiivisesti? Siis että jos harkkoja & leirejä sais edes vähentää, josko se motivaatio sit uudestaan tulis.

 

["vieraana"]

itse valmennan tuon ikäisiä, mutta eri lajissa. passaa tyttöä vähän aikaa noiden harrastusjuttujen osalta, huolehdi että on aikaa oikeasti levätä niin että kroppa palautuu kunnolla, älä patista liikoja. Jos harrastus ei just nyt oikein huvita niin pahinta mitä voi tehdä on karsia kaikkia muita juttuja, jolloin tytöstä taatusti tuntuu siltä ettei ole mitään muuta elämää kuin pesis... ennemmin pieni loma tai treenien höllentämistä hetkeksi jotta urheilun ilo palautuisi. Murrosiän alkaessa hormoonimyllerrys voi saada aikaan sen että palautuminen onkin hitaampaa ja tuntuu että harjoittelu vie kaikki voimat. Tämän olen ainakin itse huomannut omissa valmennettavissa, kun hetkeksi vähän keventää treeniä, niin harjoittelu onkin taas kivempaa.

Liialla patistamisella ja vaatimisella tuossa kohdassa on helposti se seuraus että lajin harrastaminen loppuu kokonaan, mutta samalla tarvitaan vanhemmilta paljon positiivista tukea ja sitä ettei lapsi koe että vanhempien vuoksi pitää urheilla ja onnistua aina. Tuntuu että nämä murrosikäiset kasaavat tosihelposti itselleen hirvittävät paineet kun ajattelevat että vanhemmat pettyvät jos en kehity, jos en onnistu ja silti ovat kuitenkin vielä niin nuoria että todella tarvitsevat paljon tukea vaikka haluaisivat jo olla paljon itsenäisempiä.

Toivottavasti sait jotain tolkkua, mutta näitä havaintoja olen omien valmennettavien kanssa huomannut.

 

[Mrs Bean]

[QUOTE="vieraana";28652031]itse valmennan tuon ikäisiä, mutta eri lajissa. passaa tyttöä vähän aikaa noiden harrastusjuttujen osalta, huolehdi että on aikaa oikeasti levätä niin että kroppa palautuu kunnolla, älä patista liikoja. Jos harrastus ei just nyt oikein huvita niin pahinta mitä voi tehdä on karsia kaikkia muita juttuja, jolloin tytöstä taatusti tuntuu siltä ettei ole mitään muuta elämää kuin pesis... ennemmin pieni loma tai treenien höllentämistä hetkeksi jotta urheilun ilo palautuisi. Murrosiän alkaessa hormoonimyllerrys voi saada aikaan sen että palautuminen onkin hitaampaa ja tuntuu että harjoittelu vie kaikki voimat. Tämän olen ainakin itse huomannut omissa valmennettavissa, kun hetkeksi vähän keventää treeniä, niin harjoittelu onkin taas kivempaa.

Liialla patistamisella ja vaatimisella tuossa kohdassa on helposti se seuraus että lajin harrastaminen loppuu kokonaan, mutta samalla tarvitaan vanhemmilta paljon positiivista tukea ja sitä ettei lapsi koe että vanhempien vuoksi pitää urheilla ja onnistua aina. Tuntuu että nämä murrosikäiset kasaavat tosihelposti itselleen hirvittävät paineet kun ajattelevat että vanhemmat pettyvät jos en kehity, jos en onnistu ja silti ovat kuitenkin vielä niin nuoria että todella tarvitsevat paljon tukea vaikka haluaisivat jo olla paljon itsenäisempiä.

Toivottavasti sait jotain tolkkua, mutta näitä havaintoja olen omien valmennettavien kanssa huomannut.[/QUOTE]

Tuon ikäisille juurikin pitäis hiukan vähentää treeni määriä muutenkin, jo fysiikan kehityksen sekä psyykkisen mielenmyllerryksen vuoksi. Ja vaikka joku tuki laji, jota ei treenaa tavoitteellisesti, mutta jossa on hauskaa ja liikkuminen pääasiana, voisi tehdä hyvää.

 

["vieras"]

Ohhoh! Onko näin hukassa olevia vanhempia todella olemassa? "Ollaan pesissuvusta" Ai oikeesti?

Kehottaisin todella miettimään mitä varten se tyttö harrastaa ylipäätänsä mitään, itsensä takia vai vanhempien? Sukulaiset määrää mitä lajia harrastaa? Vähemmästäkin painostuksesta normaali murkkuikänen heittäis lähisukua mailalla päähän. Ja syystä.

 

[ap.]

[QUOTE="vieraana";28652031]itse valmennan tuon ikäisiä, mutta eri lajissa. passaa tyttöä vähän aikaa noiden harrastusjuttujen osalta, huolehdi että on aikaa oikeasti levätä niin että kroppa palautuu kunnolla, älä patista liikoja. Jos harrastus ei just nyt oikein huvita niin pahinta mitä voi tehdä on karsia kaikkia muita juttuja, jolloin tytöstä taatusti tuntuu siltä ettei ole mitään muuta elämää kuin pesis... ennemmin pieni loma tai treenien höllentämistä hetkeksi jotta urheilun ilo palautuisi. Murrosiän alkaessa hormoonimyllerrys voi saada aikaan sen että palautuminen onkin hitaampaa ja tuntuu että harjoittelu vie kaikki voimat. Tämän olen ainakin itse huomannut omissa valmennettavissa, kun hetkeksi vähän keventää treeniä, niin harjoittelu onkin taas kivempaa.

Liialla patistamisella ja vaatimisella tuossa kohdassa on helposti se seuraus että lajin harrastaminen loppuu kokonaan, mutta samalla tarvitaan vanhemmilta paljon positiivista tukea ja sitä ettei lapsi koe että vanhempien vuoksi pitää urheilla ja onnistua aina. Tuntuu että nämä murrosikäiset kasaavat tosihelposti itselleen hirvittävät paineet kun ajattelevat että vanhemmat pettyvät jos en kehity, jos en onnistu ja silti ovat kuitenkin vielä niin nuoria että todella tarvitsevat paljon tukea vaikka haluaisivat jo olla paljon itsenäisempiä.

Toivottavasti sait jotain tolkkua, mutta näitä havaintoja olen omien valmennettavien kanssa huomannut.[/QUOTE]

Tuhannet kiitokset sinulle!

 

[ap.]

Ja kiitos muillekin vastaajille. Muissa jutuissa ei tuo alkava murrosikä ole vielä tullut ilmi, muuten on hyvin sopuisa, reipas, iloinen ja pirteä tyttö. Leirejä ei halua vähentää, kun ehdotin, niin karjaisi, että NO EI IKINÄ! Hänen ehdoton suosikkijuttunsa siis pesäpallossa Harkkojen vähentämisestä kysyin myös, vastasi "no emmänyt kai, emmä ehkä, emmä tiiä" mutta lupasi miettiä kuitenkin. Veikkaan että päätyy tulokseen, ettei huoli vähentää.
Sellaisena hauskana, kevyenä lisälajina tytöllä on sirkus"koulu" kerran viikossa Nyt kesäisin sitä ei tietty ole, mutta talvikautena sitten.
Ja kyllä, pesistä harrastaa siksi, koska miehen suvusta monen monta sukupolvea on sitä harrastanut. Itsekin kyllä tykkää siitä, paitsi nyt viime aikoina, mutta lajin pariin on mennyt juuri tuon sukunsa takia.

 

["Vieras"]

Ehkä sun nyt pitäis vaan olla. Ja lakata huolehtimasta ja murehtimasta. Sillähän se murrosikä alkaa, kun kaikki on välillä paskaa ja kaikki hajottaa, ja muutamaa tuntia myöhemmin kaikki on maailman parhautta. Ja välillä väsyttää, välillä riehututtaa. Välillä haluaa olla iso ja välillä äidin passattavana.

Anna tytön möllötellä pari viikkoa kotona, jos siltä tuntuu. Kesä ja loma on sitä varten, että lapsetkin saavat ladata akkujaan. Sitten tietenkin, jos se väsymys vaan jumittaa päälle, täytyy alkaa tilannetta selvittämään.

 

["sasa"]

"Ja superpesispelaajaksihan me ollaan tuota todellakin kasvatettu..."

Jepjep. Hienoa toimintaa.

 

[ap.]

[QUOTE="sasa";28652278]"Ja superpesispelaajaksihan me ollaan tuota todellakin kasvatettu..."

Jepjep. Hienoa toimintaa.[/QUOTE]

Hienoa tai vähemmän hienoa, näin on kuitenkin tehty. Eihän sitä lapselle ole ikinä sanottu, että sinähän pelaat sitten isona superissa, mutta siihen on tähdätty.

 

["vieraana"]

Ja kiitos muillekin vastaajille. Muissa jutuissa ei tuo alkava murrosikä ole vielä tullut ilmi, muuten on hyvin sopuisa, reipas, iloinen ja pirteä tyttö. Leirejä ei halua vähentää, kun ehdotin, niin karjaisi, että NO EI IKINÄ! Hänen ehdoton suosikkijuttunsa siis pesäpallossa Harkkojen vähentämisestä kysyin myös, vastasi "no emmänyt kai, emmä ehkä, emmä tiiä" mutta lupasi miettiä kuitenkin. Veikkaan että päätyy tulokseen, ettei huoli vähentää.
Sellaisena hauskana, kevyenä lisälajina tytöllä on sirkus"koulu" kerran viikossa Nyt kesäisin sitä ei tietty ole, mutta talvikautena sitten.
Ja kyllä, pesistä harrastaa siksi, koska miehen suvusta monen monta sukupolvea on sitä harrastanut. Itsekin kyllä tykkää siitä, paitsi nyt viime aikoina, mutta lajin pariin on mennyt juuri tuon sukunsa takia.

Tuokin voi jo olla iso juttu tytölle että tietää että on mahdollisuus vähentää treenien määrää ja on hyväksyttävää ettei aina jaksa. Varsinkin teillä tyttö varmasti tiedostaa suvun odotukset ja tulee helposti olo ettei halua pettää muiden odotuksia. Noissa kohdissa kun ei aina jaksa, mutta vanhemmat haluavat tukea harjoittelua, niin sit pitää vanhempien välillä passata. Passaamisella tarkoitan juurikin urheiluun liittyviä juttuja esim. joskus kantaa harjoituskamat kotiin autosta jne. pieniä asioita joilla kuitenkin voi olla tosi iso merkitys lapselle, ei tietenkään sitä et kaikki tulee nenän alle valmiiksi. Se on sitä urheilevan nuoren tukemista silloin kun on vaikeampaa. Urheilu tuolla tasolla tuon ikäiselle on fyysisesti tosi rankkaa ja varsinkin murrosiän alkaessa psyykkisestikin todella rankkaa. Se voi välillä olla vaikea nähdä läheltä miten paljon se psyykkisesti ottaa voimille ja se vaikuttaa myös fyysiseen palautumiseen.

Tsemppiä koko perheelle

 

["irina"]

Hyviä vinkkejä olet jo saanutkin. Myös noista sinun G-ikäisistäkin kannattaa huolehtia samalla lailla, välillä passailla ja kysellä välillä tykkääkö harkata jne. Voi olla että heillä käy sitten esimurrosiän tiimellyksessä paremmin. Teidän esikko kun pääsee tuosta vaiheesta yli, jatkuu harkat varmaan taas ilomielin
Tsemit!

 

["kysyn"]

Onko lapsellasi koskaan lomaa ilman harjoituksia? Niin että lapsi saa palautua harjoituksista täysin

 

[hmmmm]

Itse olin nuorena eri lajissa ihan Suomen huippuja ikäisissäni. Valmentaja panosti minun treenamiseen ja vanhemmat panosti. Elämäni tuntui olevan pelkästään tätä harrastusta ja koulua. Puhuin lopettamisesta usein, mutta minua ei otettu vakavasti tai painostettiin jatkamaan. Itsemurhan yritys vasta herätti vanhempani ja olin vapaa "harrastuksestani". Minusta oli tullut yhtä kuin harjoittamani laji. Tuntui, etten ollut mitään, jos en menestynyt. Ja tosiaan treenejä oli n 7 kertaa viikossa + lomat kului leireillä.

 

[ap.]

Paljon kiitoksia kokemuksesta hmmmm! Toivotaan, että meillä ei kuitenkaan käy noin
Ja on, lapsella on viikossa vapaapäivää pari kappaletta yleensä ja joulun aikaan sitten on lomaa.

Itse ajattelin aluksi tuon passaamisen olevan huono juttu, muttei se näemmä olekaan. Sitä teenkin jatkossa sitten pienissä määrin Äskettäin pakkasin tyttären pesisrepun tämän päiväkstä kotipeliä varten ja sanoin että reppu on tässä, etsit peliasun, piikkarit, sukat ja tuubihuivin ja tulet tänne niin laitan hiukset. Hän oikein ihmetteli, että miksi minä repun pakkasinkun hänkin olisi voinut pakata Sinne se lähti nyt polkemaan, taidetaan mennä pienten kanssa peliä sitten katsomaan! =)

 

["vieras"]

Pesäpallo loppuu pakostakin, koska siinä kaikki kuolevat tai ainakin haavoittuvat tai palavat. Pesäpallo on muutenkin maailman sotaisin peli.

 

[räyhäävä narttu]

[QUOTE="vieras";28654499]Pesäpallo loppuu pakostakin, koska siinä kaikki kuolevat tai ainakin haavoittuvat tai palavat. Pesäpallo on muutenkin maailman sotaisin peli.[/QUOTE]

Pesäpallon tavoite on muutenkin arveluttava: päästä kolmelle ulkopesälle ja sitten vielä sieltä takaisin kotipesään palamatta kesken seikkailujen. Neljän pesän hoitelussa on kovasti puuhaa raavaammallekin miehelle, saati sitten naiselle.

Minua ärsyttää pesiksessä eniten se, että miesten pelit ovat ne, joista kohkataan, ja naisten sarjat on jatkuvasti niille alisteiset. Toisin on esimerkiksi yleisurheilussa tai hiihdossa, jossa Marja-Liisa Kirvesniemen tuoma mitali on yleisön silmissä ihan yhtä arvokas kuin Juha Miedon tuoma samanvärinen mitali.

Onneksi lapseni eivät ole kiinnostuneet pesäpallosta. En toivo heille mieskeskeistä maailmankuvaa.

 

[ap.]

No ei meillä kukaan lapsista ajattele sitä sotaisana lajina
Ja tuo taas on aivan totta, että miesten superpesispelejä arvostetaan enemmän, mutta heillä on tietysti kovempi taso. Joukkuelajeissa näin vain on. Kuin myös jalkapallossakin esimerkiksi. Tästä huolimatta, että miesten pelit ovat ehkä arvpstetumpia kuin naisten pelit, ei meidän lapsillamme todellakaan ole mitään mieskeskeistä maailmankuvaa. Se mieskeskeinen maailmankuva tulee kyllä jostain muualta kuin siitä, että miesten pelit ovat arvostetumpia kuin naisten.
Meillä esikoinen myös hiihtää ja en nyt kutsuisi sitä juurikaan tasavertaisemmaksi kuin pesäpallo. Tosin ei näitä voi niinkään vertailla, kun hiihto on yksilölaji.

 

["vieras"]

Ehkä kannattaisi hieman miettiä tuota, että pelatako kaikissa mahdollisissa isompien peleissä. Jospa keskittyisi vaan omiin peleihinsä ja voisi ottaa hieman kevyemmin jonkin aikaa. Muistan aikoinaan muussa lajissa, kuinka pari paloi loppuun pelaamalla monessa eri ikäsarjassa.

 

["vieras"]

Itsemurhan yritys vasta herätti vanhempani ja olin vapaa "harrastuksestani". Minusta oli tullut yhtä kuin harjoittamani laji. Tuntui, etten ollut mitään, jos en menestynyt. Ja tosiaan treenejä oli n 7 kertaa viikossa + lomat kului leireillä.

Meidän naapurin pojalla ei jäänyt pelkkään yritykseen, hän ampui aivonsa pihalle, taisi olla n. 12 v. Oma laji oli ainut mitä sai harrastaa, ei päässyt muiden poikien kanssa edes palloa potkimaan pellolle.

 

[ap.]

Joo, isompien peleissä pelaamista on vähän vähennetty, aika harvoin tuo kuitenkaan isompien peleissä käy loppujen lopuksi.
ja vieras 22, todella hurjan kuuloinen tapaus!