Perjantaita! Näin sitä toivotteli mies meillä:

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näinpä taas meillä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Jaana:
Normaalisti en todellakaan ole ihan ensimmäisenä kehottamassa eroon, mutta... jos miehesi oikeesti on niin idiootti, että vetää ihan erot kehiin jos ei pääse kaverin synkkäreille, niin ehkäpä hänen olisi syytä vaan mennä synkkäreille - ja pysyä siellä.

No. Sä hoidat lapsen nyt jo yksin, joten jos laitat ukon kiertoon, pääset edes toisesta passattavasta.

REPS "synkkäreille".. Mut peesi!
 
Siskoni mies oli ihan samanlainen, toivoton, kun heidän vauva syntyi. Nyt lapsi 1v ja "ymmärtää jo jostain jotain", ja mieskin on ryhtynyt ottamaan aktiivisemmin osaa perhe-elämään. Ehkä se on vain avuttomuutta ja pelkoa vauvan kanssa. Mutta kyllä aikuisen miehen pitää puhumaan pystyä. Älkää vielä erotko,puhukaa ensin.
 
Joo, voihan se toki olla "pelkoa" uudesta elämäntilanteesta, mutta oikeuttaako se miehen käyttäytymään sian lailla? Huomioimatta ja aliarvioimalla omaa perhettään?

Myös miehellä on ollut vauvan tuloon aikaa valmistautua, samoin kuin minulla. Miehellä on ollut aikaa opetella olemaan luontevasti lapsensa kanssa, mutta ei.

Juuri äskön btw kysyin että eikö olekin hän hakenut vain isyysloman rahat puhumatta siitä mitään minulle, sain myöntävän vastauksen. Eli siinä oli sitä hienoa osallistumista ja tukemista minun äitiyslomani aikana.
Varmaan tarvinnu uusia pleikkari pelejä :D
 
Tyly tarina mutta niin niin tuttua.
Mun kahella tutulla oli sama kuvio, molemmat pääty eroon ja nykysin kaikki hyvin. Toisen tapauksen isä suorastaan pyytää jos sais pitää lastaan pidempään aina kerrallaan ja toinen soittelee jatkuvasti, useammankin kerran päivässä, kaikenlaista asiaa.
Mut asia joka on ihan varma niin se että sun äijäs on ihan pentu. Anna sen mennä jos haluaa. Kirpasee vähän aikaa mut siihen tottuu kun lapsen kaa touhuaa.
Mut koittasitte kuitenkii vielä, jospa se hetken itekseen miettis mitä haluu ja pitäkää palaveri.
 
Toivottavasti saatte jotenkin purettua tilanteenne. Jos vaikka saisit miehes perheterapiaan tms. Tuskainen tie voi olla sekin, kun eroaa ja lasten asioita täytyy jaksaa hoitaa yhdessä vuosikaudet ja vielä ihan pienestä asti.
 
Tosiasiat pöydälle miehen eteen. Mitä teet aikuisella passattavalla, joka ei kanna omaa vastuutaan lapsestanne ja teidän suhteestanne ? Ehkä on vielä toivoa muutoksesta, mutta mä en ainakaan kovin kauaksi aikaa jäisi sitä odottelemaan.
 

Yhteistyössä