no jos sen verran jakovaraa olisi että jos lupaan että tämä kirjoitukseni on viimeinen ja elän pienesti joko metsässä yksin tai jos suotte jossain pikku mestassa jotta voisin nähdä lastani jota rakastan yli kaiken olin hatkoissa ja muuten olisin voinut jatkaa siellä metässä mutta rakasta tyttöäni en voinut luovuttaa niin helpolla ja uuvahdiun siihen hiekka penkalle kun rakastan sitä tyttöä tosi paljon kaikeasta muusta pystyin luopumaan ja lupaan että voin luopua heti kun tulee vierailia keskiviikkona käymään täällä suljetulla niin annan koneeni pois ja en oikeesti tarvisiss mitään muutakuin olla edes vähän tyttöni kanssa löysin jopa paikan joka on mettän keskellä jonka lähellä ei ole muita ihmsiä. en tarvitsi mitään muuta tietenkin siirtyminen sinne vie jonkun aikaa mutta oliusin mahdolismina vähän tekemisissä muutakuin niiden kanssa jotka halauvat vapaasta tahdostaan tavata.
raskainta olisi luopua tyttärestäni kaikesta muusta pystyin antakaa minulle pieni armo en pyydä en pyydä vaan anon armoa itku kurkussa että saisin pienen mahdollisuuden ja jos kuulette minusta sitten tuolal tiellä saatte tehdä mitä haluatte minulle ja siihen saatte kirjallsien luvan . luovunko kaikesta vai saanko olla jollai ntapaa lähellä tyttöäni asua metsän keskellä antakaa minulel mahdollisuus nii nette joudu katumaan ja minä saisin mahdolisuuden luojani kanssa anteeksi se että olen teidän hermojanne syönnyt anteeksi. tiedän sen että en vo ikaupungeissa asua