Perjantai, klo 19:35, ja mies taas ylitöissä??

[Diana]

En tiedä pitäisikö minun huolestua asiasta vai ei. Mieheni on työssä yliopistolla ja on harva se ilta kuuteen tai seitsemään asti hommissa, mutta joskus - kuten tänään perjantaina - kello on tosiaankin jo 19:40 ja mies on vielä töissä! Puhelin ei vastaa, ja jos kysyn jälkikäteen, hän sanoo joko olleensa palaverissa tai että puhelin oli jäänyt äänettömälle/kiinni.

Oman työkokemukseni mukaan - en tosin koskaan ole ollut yliopistolla mutta toimistohommissa kuitenkin - perjantaisin palaverit pyrittiin päättämään neljän pintaan, tai jos oli jotain ihan mahdottoman tärkeää, niin viiteen asti saattoi mennä. Ja arki-iltaisin töihin jäi lusmuilemaan enemmänkin niitä, joilla oli tarve olla poissa kotoa, siis keski-ikäisiä miehiä. Toki nuoret vastavalmistuneetkin jäivät ja tekivät ihan oikeasti töitä, mutta nämä iäkkäämmät selvästi välttelivät kotiinmenoa.

Ihmetteln vain, kauanko jaksan tällaista "perhe-elämää" jossa joudun istumaan illat yksin kotona! Meilä ei ole omia yhteisiä lapsia, minun lapseni ovat jo isoja ja asuvat omillaan ja miehen lapset käyvät meillä joka toinen viikonvaihde.

Nimenomaan näistä perjantai-illoista toivoisin aivan jotain muuta. Kun kummallakin on työviikko takana, olisi ihanaa jos iltaa voisi viettää rauhassa kahdestaan, ruokaa laitellen ja nautiskellen. Mutta mites sen teet, kun miestä ei näy, ei kuulu.

Ja silloin, kun hän joskus sattuu olemaan aikaisemmin kotona, käykin niin että en yhtäkkiä enää osaa olla normaalisti ja rennosti hänen seurassaan. Kaikki poissaolojen illat kasaantuvat mieleeni vuoreksi, jonka yli en oikein tahdo päästä. Pelkään, että tämä ei pääty hyvin. En tahtoisi erota hänestä, mutta minulla on vahva tunne siitä että olemme ajautumassa erillemme.

 

[Yliopistolainen]

Yleinen käytäntö on, että perjantaipalaverit todellakin loppuvat viimeistään klo 16.
Jos miehesi on tutkija, saattaahan olla että työn kiinnostavuus vie miehen mennessään tai sitten kireät projekti-aikataulut vaativat venymistä.

Sinuna nostaisin kissan pöydälle ja juttelisin asiat halki.

 

[Tietäjä itäisiltä mailta]

En tiedä pitäisikö minun huolestua asiasta vai ei. Mieheni on työssä yliopistolla ja on harva se ilta kuuteen tai seitsemään asti hommissa, mutta joskus - kuten tänään perjantaina - kello on tosiaankin jo 19:40 ja mies on vielä töissä! Puhelin ei vastaa, ja jos kysyn jälkikäteen, hän sanoo joko olleensa palaverissa tai että puhelin oli jäänyt äänettömälle/kiinni.

Oman työkokemukseni mukaan - en tosin koskaan ole ollut yliopistolla mutta toimistohommissa kuitenkin - perjantaisin palaverit pyrittiin päättämään neljän pintaan, tai jos oli jotain ihan mahdottoman tärkeää, niin viiteen asti saattoi mennä. Ja arki-iltaisin töihin jäi lusmuilemaan enemmänkin niitä, joilla oli tarve olla poissa kotoa, siis keski-ikäisiä miehiä. Toki nuoret vastavalmistuneetkin jäivät ja tekivät ihan oikeasti töitä, mutta nämä iäkkäämmät selvästi välttelivät kotiinmenoa.

Ihmetteln vain, kauanko jaksan tällaista "perhe-elämää" jossa joudun istumaan illat yksin kotona! Meilä ei ole omia yhteisiä lapsia, minun lapseni ovat jo isoja ja asuvat omillaan ja miehen lapset käyvät meillä joka toinen viikonvaihde.

Nimenomaan näistä perjantai-illoista toivoisin aivan jotain muuta. Kun kummallakin on työviikko takana, olisi ihanaa jos iltaa voisi viettää rauhassa kahdestaan, ruokaa laitellen ja nautiskellen. Mutta mites sen teet, kun miestä ei näy, ei kuulu.

Ja silloin, kun hän joskus sattuu olemaan aikaisemmin kotona, käykin niin että en yhtäkkiä enää osaa olla normaalisti ja rennosti hänen seurassaan. Kaikki poissaolojen illat kasaantuvat mieleeni vuoreksi, jonka yli en oikein tahdo päästä. Pelkään, että tämä ei pääty hyvin. En tahtoisi erota hänestä, mutta minulla on vahva tunne siitä että olemme ajautumassa erillemme.

Iltasanomien seksiterapeuttikin sanoisi, tuosta ei hyvä seuraa.
Kyllä tuo ihan oikeasti on teille keskustelunpaikka, ja jos mies ei siihen suostu, sano suoraan että nyt puhutaan asiat halki, tai huomenna se on myöhäistä.
Jos mie ei tästä hätkähdä yhtään, hänellä on jo toinen nainen kiikussa ainakin noista "ylitöistä" päätellen.

Kyllä minullekin paineita pukkaa viikonlopulla, kun asumme kauempana eri-osoitteissa naisystäväni kanssa, mutta ei ne sentään"vuoreksi" kasaannu, koska olin jo edellisessäkin suhteessa kauan elänyt tälläistä puoliksi "evakkomaista" elämää, ja välillä ehdin olla naimisissakin, tosin liian pitkään..se on liian pitkä stoori tälle palstalle.

 

[ehkä]

ei nyt ensimmäiseksi kannata pettämistä epäillä. Onhan tuo typerä ajankohta olla töissä, mutta silloin siellä on ainakin hiljaista Toisaalta sinun vauhkoaminen asiasta erottaa teitä vain toisistanne, puhukaa asiasta ja yrittäkää ymmärtää toisianne. Ei pettäjä noin toimi. Hän ei aiheuta mitään normaalista poikkeavaa kohua.

 

[tuskin ylitöissä]

No en usko, että perjantaina kukaan jäisi ylitöihin. Jokainen haluaa nopeasti päästä kotiin. Olisi hyvä jäädä kyttäämään johonkin lähelle miehen työpaikkaa. Jos mies on jonkun naisen tykönä.

 

[niinu]

ei nyt ensimmäiseksi kannata pettämistä epäillä. Onhan tuo typerä ajankohta olla töissä, mutta silloin siellä on ainakin hiljaista Toisaalta sinun vauhkoaminen asiasta erottaa teitä vain toisistanne, puhukaa asiasta ja yrittäkää ymmärtää toisianne. Ei pettäjä noin toimi. Hän ei aiheuta mitään normaalista poikkeavaa kohua.

Olen tämän kanssa samoilla linjoilla. Asiasta puhuminen kannattaa hoitaa rakentavassa hengessä. Jos mies todellakin on oikeasti vain töissä on se merkki siitä että hän pitää työstään. Miksi hän ei saisi tehdä sitä mistä tykkää? Okei, on unohtanut huomioida vaimoa riittävästi.

Voisiko aloittaja keksiä jollekin perjantaille jotain yhteistä mukavaa tekemistä: elokuviin, ulos syömään, pitkä viikonloppu miestä miellyttävässä matkakohteessa tms., jotain mikä on teille mieleen. Ehdota sitä riittävän ajoissa, pari viikkoa ennakkoon niin ehditte tekemään järjestelyjä. Matkat tosin kannattaa varata ajoissa. Ehdota asiaa optimistisena.

Jos päädytte yhteiseen illanviettoon voit joustaa ettei miehen tarvitse silti ihan neljältä lähteä töistä jos haluaa kuitenkin jotain siellä tehdä. Huomaathan kuitenkin millä mielellä hän seurassasi sitten on. Ei kannata puhua siitä miehen poissaolosta, vaan jossain sopivassa tilanteessa (oli sitten kivaa tai ei) voit mainita että olipa kiva viettää välillä kahdenkeskistä aikaa ja että sen voisi tehdä useamminkin.

Jos mies ei ilahdukaan, hillitse itsesi. Siinä vaiheessa voit kertoa miltä sinusta perjantaisin tuntuu, että kaipaat hänen seuraansa. Anna hänen tulla vastaan ennen kuin tyrmäät hänet ja hänen asenteensa. Anna tilaisuus selittää.
Miehen syyt voi olla missä tahansa. Se voi olla toinen nainen, jokin syy vetäytyä itseensä ja työn pariin, mitä tahansa.. Jos ei ole toinen nainen kysy voisiko hän kuitenkin joskus harkita yhteistä perjantai-iltaa. Olkoon syy mikä tahansa - vaikka se nainen - älä polta siltoja sillä hetkellä. Miehellä voi olla jonkinlainen kriisi itsensä kanssa. Mieti miten voit häntä tukea.
Tai ehkä mies ei vain viihdy kotona.

 

[Syysneito]

En tiedä pitäisikö minun huolestua asiasta vai ei. Mieheni on työssä yliopistolla ja on harva se ilta kuuteen tai seitsemään asti hommissa, mutta joskus - kuten tänään perjantaina - kello on tosiaankin jo 19:40 ja mies on vielä töissä! Puhelin ei vastaa, ja jos kysyn jälkikäteen, hän sanoo joko olleensa palaverissa tai että puhelin oli jäänyt äänettömälle/kiinni.

Oman työkokemukseni mukaan - en tosin koskaan ole ollut yliopistolla mutta toimistohommissa kuitenkin - perjantaisin palaverit pyrittiin päättämään neljän pintaan, tai jos oli jotain ihan mahdottoman tärkeää, niin viiteen asti saattoi mennä. Ja arki-iltaisin töihin jäi lusmuilemaan enemmänkin niitä, joilla oli tarve olla poissa kotoa, siis keski-ikäisiä miehiä. Toki nuoret vastavalmistuneetkin jäivät ja tekivät ihan oikeasti töitä, mutta nämä iäkkäämmät selvästi välttelivät kotiinmenoa.

Ihmetteln vain, kauanko jaksan tällaista "perhe-elämää" jossa joudun istumaan illat yksin kotona! Meilä ei ole omia yhteisiä lapsia, minun lapseni ovat jo isoja ja asuvat omillaan ja miehen lapset käyvät meillä joka toinen viikonvaihde.

Nimenomaan näistä perjantai-illoista toivoisin aivan jotain muuta. Kun kummallakin on työviikko takana, olisi ihanaa jos iltaa voisi viettää rauhassa kahdestaan, ruokaa laitellen ja nautiskellen. Mutta mites sen teet, kun miestä ei näy, ei kuulu.

Ja silloin, kun hän joskus sattuu olemaan aikaisemmin kotona, käykin niin että en yhtäkkiä enää osaa olla normaalisti ja rennosti hänen seurassaan. Kaikki poissaolojen illat kasaantuvat mieleeni vuoreksi, jonka yli en oikein tahdo päästä. Pelkään, että tämä ei pääty hyvin. En tahtoisi erota hänestä, mutta minulla on vahva tunne siitä että olemme ajautumassa erillemme.

Ystäväni mies harrasti juuri tuota. Oli vipinää vieraan naisen kanssa (ei työkaveri).
Normisti kukaan ei perjantai-iltana työpaikalla vetelehdi. Toki poikkeuksia voi olla. Joskus pitää maanantaiksi saada jotain tärkeää valmiiksi.

 

[mitään muuta]

Jutteletteko koskaan toistenne päivän tapahtumista? Kerrotteko oma-aloitteisesti toiselle mukavat ja ikävät tilanteet? Kysyttekö toistenne päivästä tai viime ajoista, harrastuksista jos niitä on, tuntemienne ihmisten tapaamisista jne.?
Onko teillä mitään muutakaan yhteistä kuin osoite? Sänky ja seksi?
Jos ei ole tee aloite kuin haluaisit vasta tutustua tähän mieheen paremmin.

 

[Yliopistolainen]

Oletteko saaneet asianne selvitettyä?

 

[Alkup.]

Siis, kyllä meillä on kaikki muu periaatteessa hyvin. Jutellaan, tehdään asioita silloin harvoin kun hän ei ole töissä iltoja, matkustellaan ja joskus juhlitaan. Seksi sujuu kohtalaisen hyvin, vähän tasapaksua se tahtoo olla mutta toisaalta tuttua ja ihanaa.

Ainoa ongelma on nuo pitkät työpäivät, jotka venyvät hyvin usein seitsemään tai kahdeksaan. Itse menen mielelläni aikaisin nukkumaan, joten meidän yhteiset tuntimme ovat arkena vain sitä että syödään äkkiä, sitten katsotaan telkkaria, sitten mä menen nukkumaan ja mies jää koneelle, tulee joskus yöllä viereen.

Nyt on ollut viikon verran mukavampi fiilis kuin aloittaessani tämän topicin, mutta tiedän, että ketutus iskee taas päälle jonkin ajan kuluttua koska tilanne ei tunnu muuttuvan, vaikka asiasta puhun.

 

[hjkhgjk]

Siis, kyllä meillä on kaikki muu periaatteessa hyvin. Jutellaan, tehdään asioita silloin harvoin kun hän ei ole töissä iltoja, matkustellaan ja joskus juhlitaan. Seksi sujuu kohtalaisen hyvin, vähän tasapaksua se tahtoo olla mutta toisaalta tuttua ja ihanaa.

Ainoa ongelma on nuo pitkät työpäivät, jotka venyvät hyvin usein seitsemään tai kahdeksaan. Itse menen mielelläni aikaisin nukkumaan, joten meidän yhteiset tuntimme ovat arkena vain sitä että syödään äkkiä, sitten katsotaan telkkaria, sitten mä menen nukkumaan ja mies jää koneelle, tulee joskus yöllä viereen.

Nyt on ollut viikon verran mukavampi fiilis kuin aloittaessani tämän topicin, mutta tiedän, että ketutus iskee taas päälle jonkin ajan kuluttua koska tilanne ei tunnu muuttuvan, vaikka asiasta puhun.

Mikset alkaisi elää itsellesi ja etsi vaikka harrastus joka vie sinut mennessään ainakin perjantaisin? Tuokin on hälyyttävää että menet nukkumaan ja mies jää mielummin koneelle kuin tulee kanssasi maate. Mies on selvästikin kyllästynyt.

 

[Oma rauha]

Olette siis jo keski-ikäisiä vähintäänkin. Kyllä siinä iässä pitää olla jo sen verran itsenäinen, jotta malttaa antaa toisellekin tilaa.

Miehesi ihan ilmeisesti nauttii siitä, että hän saa tehdä hommiaan ihan rauhassa, kun työpaikka on hiljentynyt. Silloin voi keskittyä, saa aikaseksikin paljon enemmän. Sinulle on helpompi sanoa, että olin palaverissa, kuin kertoa suoraan, jotta laitoin puhelimen kiinni ja nautin työrauhasta. Kuten kerroit, soittelet hänelle ja silloin hänen rauhansa häiriintyy, kun kiilailet häntä tulemaan kotiin.

Oma puolisoni on myös hyvin paljon töissä samalla lailla. Jollei mene aamuisin kukonlaulun aikaan, tulee illalla myöhään. Juuri sen keskittymisrauhan vuoksi. Meillä se ei tuota ongelmia, vaikka toki minustakin on kiva silloin, kun hän on illalla kotona. Olen itsekin joutunut eräässä vaiheessa työuraa tekemään samoin, jotta hommat edistyisivät. Keskittymistä vaativa työ on kamalaa, kun joutuu vähän väliä keskeytetyksi. Stressaavaa!

Sinä olet pettynyt, kun yhteiselämänne ei mene oman kaavasi mukaan. Teillä ei ole lapsia enää kottona, joten olet vapaa harrastamaan jotain omaa iltaisin ilman huonoa omaatuntoa. Mene kuntopiiriin yms., jossa saat aikuisia juttukavereita piristystä. Ei kannata olla kotosalla pahalla tuulella vain odottamassa. Ei pidä odottaa, että toinen tekee meidän olomme hyväksi ja onnelliseksi, onnen avaimet ovat omassa taskussa.

 

[niinpä]

Varmaan nyt on kysymyksessä aivan erilaiset rytmit. Ap , vaikutat jontenkin naiselta, joka vähän stressaa ja joskus palaa pinnakin. Haluat nukkua aikaisin ja se on hyvä asia. Mies on aivan eri maata. Hän ei sitten herääkään niin aikaisin, joten sielläkään päässä päivästä tienne eivät kohtaa. On kyllä vaikea tilanne, pitäisikö teidän tulla toisianne vastaan ja ymmärtää millaisessa tilanteessa olette. Puhukaa ja sopikaa jotakin, jolloin tarpeenne kohtaavat paremmin.

 

[lopeta itsesäälissä kieri]

Siis, kyllä meillä on kaikki muu periaatteessa hyvin. Jutellaan, tehdään asioita silloin harvoin kun hän ei ole töissä iltoja, matkustellaan ja joskus juhlitaan. Seksi sujuu kohtalaisen hyvin, vähän tasapaksua se tahtoo olla mutta toisaalta tuttua ja ihanaa.

Ainoa ongelma on nuo pitkät työpäivät, .....

Ei ole kummosia ongelmia. Hanki jokin harrastus tai hae vaihdevuosiin läkkeet niin ei ihan pikkuasioista hermo mene.

 

[JTM]

Jos miehesi on tutkijana yliopistolla, niin hän on iästä päätellen jo kokenut tutkija, tai jopa professori. Niissä töissä päivät helposti venyvät pitkiksi, kun työpäivä täyttyy palavereista, opetuksesta, työmatkoista yms. jolloin ilta voi olla ainoa aika tehdä niitä oikeita töitä.

Tuollainen työ ei välttämättä ole ihan normaalia toimistotyötä, vaan melko kovaa kansainvälistä kilpailua parhaimmillaan/pahimmillaan, ja töitä riittää ainakin jos on kunnianhimoinen. Tekeekö hän kotona töitä? Ehkä voisit ehdottaa, että tulisi aiemmin kotiin, ja tekisi töitä vaikka sinun mentyä nukkumaan?

 

[yrittäjä]

Jos epäilet miestäsi pettämisestä, nosta asia esille. Älä syyttele, kerro miltä sinusta tuntuu ja anna miehelle mahdollisuus kertoa työstään, asioista omalta kannaltaan.

Kommenttisi: seksi on vähän tasapaksua, mikset tee asialle jotain?
Miehesi jää iltaisin koneelle kun sinä menet nukkumaan, mikset tee sillekin asialle jotain, esim. ehdota yhteistä seksiä, lämmitä miestäsi yhdessä sänkyyn kanssasi?

Ettekö te harrasta mitään yhdessä?

Me käymme miehen kanssa 1,5h kävelylenkillä 3 iltana viikossa ja kerran viikossa uimassa, talvisin hiihdämme. Erittäin harvoin kuntoilulenkit jäävät väliin. Kuntoilun jälkeen saunomme yhdessä. Meillä lämpiää sauna 6 päivänä viikossa. Jo se lähentää meitä toisiimme, nakuna saunan lauteilla istuminen ja päivän tapahtumista jutteleminen. Meillä on tietokoneen "käyttökielto" kotona. Laskut maksetaan, googletetaan jotain jos on tarvis, mutta muuten ei kotona läppärillä roikuta. Meille riittää kun kumpikin istuu koneen äärellä työpäivät.

 

[niinpä]

Me käymme miehen kanssa 1,5h kävelylenkillä 3 iltana viikossa ja kerran viikossa uimassa, talvisin hiihdämme. Erittäin harvoin kuntoilulenkit jäävät väliin. Kuntoilun jälkeen saunomme yhdessä. Meillä lämpiää sauna 6 päivänä viikossa. Jo se lähentää meitä toisiimme, nakuna saunan lauteilla istuminen ja päivän tapahtumista jutteleminen. Meillä on tietokoneen "käyttökielto" kotona. Laskut maksetaan, googletetaan jotain jos on tarvis, mutta muuten ei kotona läppärillä roikuta. Meille riittää kun kumpikin istuu koneen äärellä työpäivät.

Siis onneksi olkoon, ensimmäinen kerta, kun luen netin historiassa tällaisen tavan hoitaa parisuhdetta. Toki tätä se oli ennen tietokoneita, mutta onnea pyörän keksijälle.

 

[yrittäjä]

en ole ihan varma oliko kommenttisi ilkeilevä vai oikeasti kehuva.
Sen vuoksi kerron taustaa meidän tilanteestamme.

Me huomattiin, mies ensin, että toisesta oli tullut vähän kuin huonekalu. Toinen oli siinä, sille sanoi moi kun tuli kotiin, kysyi miten päivä meni, muttei jaksanut kuunnella oikeasti mitä tämä vastasi. Syötiin yhdessä, juteltiin niitä näitä, sen jälkeen kumpikin hävisi omiin puuhiinsa, mies telkkarin äärelle, minä tietokoneelle tekemään rästityötöitä ja tarjouksia. Illalla kumpikin meni eri aikaan nukkumaan. Kyllä siinä parisuhde kärsi.

Mies alkoi kuntoilemaan lääkärin määräyksestä, ensimmäisen viikon jälkeen sanoi, että olisi kiva jos minäkin lähtisin mukaan tietokoneella istumisen sijaan. Siitä se alkoi se meidän uusi parisuhde-elämä.
Nyt me teemme tietoisesti ja tarkoituksella asioita yhdessä. Saunominen toimii hyvänä rentoutumishetkenä lenkin jälkeen. Saunan lauteilla ollaan puhuttu kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin asiat kuntoon. Seksikin hoituu lähes yhtä hyvin kuin nuorena.

Tietokoneen käyttökielto kotona tuli minulle täysin tarpeeseen. Ihmisen ei ole hyvä tehdä töitä 60-80h viikossa tietokoneen äärellä istuen vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen työ. Tiedän sen siitä millaisessa kunnossa olin itse ja mieheni oli silloin reilu 5 vuotta sitten. Minulla oli selkä ihan sökönä, pituus lyhentynyt miltei 3 cm kun aina olin kumarassa, kremppaa vähän siellä ja täällä, ylipainoakin muutama kilo, ei minkäänlaista lihaskuntoa. Miehellä oli ylipainoa reilut 20 kg ja aikuisiän diabetes, eipä ole enää. Kumpikin on terve, jaksamme paljon paremmin matkustaa yhdessä, mökkeillä ja tehdä siellä metsähommia ja olla lastenlastenkin kanssa aivan toisella tapaa. Pystyn jopa juoksemaan, 5 vuotta sitten en olisi päässyt 100metriä.

 

[niinpä]

en ole ihan varma oliko kommenttisi ilkeilevä vai oikeasti kehuva.
Sen vuoksi kerron taustaa meidän tilanteestamme.

Me huomattiin, mies ensin, että toisesta oli tullut vähän kuin huonekalu. Toinen oli siinä, sille sanoi moi kun tuli kotiin, kysyi miten päivä meni, muttei jaksanut kuunnella oikeasti mitä tämä vastasi. Syötiin yhdessä, juteltiin niitä näitä, sen jälkeen kumpikin hävisi omiin puuhiinsa, mies telkkarin äärelle, minä tietokoneelle tekemään rästityötöitä ja tarjouksia. Illalla kumpikin meni eri aikaan nukkumaan. Kyllä siinä parisuhde kärsi.

Mies alkoi kuntoilemaan lääkärin määräyksestä, ensimmäisen viikon jälkeen sanoi, että olisi kiva jos minäkin lähtisin mukaan tietokoneella istumisen sijaan. Siitä se alkoi se meidän uusi parisuhde-elämä.
Nyt me teemme tietoisesti ja tarkoituksella asioita yhdessä. Saunominen toimii hyvänä rentoutumishetkenä lenkin jälkeen. Saunan lauteilla ollaan puhuttu kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin asiat kuntoon. Seksikin hoituu lähes yhtä hyvin kuin nuorena.

Tietokoneen käyttökielto kotona tuli minulle täysin tarpeeseen. Ihmisen ei ole hyvä tehdä töitä 60-80h viikossa tietokoneen äärellä istuen vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen työ. Tiedän sen siitä millaisessa kunnossa olin itse ja mieheni oli silloin reilu 5 vuotta sitten. Minulla oli selkä ihan sökönä, pituus lyhentynyt miltei 3 cm kun aina olin kumarassa, kremppaa vähän siellä ja täällä, ylipainoakin muutama kilo, ei minkäänlaista lihaskuntoa. Miehellä oli ylipainoa reilut 20 kg ja aikuisiän diabetes, eipä ole enää. Kumpikin on terve, jaksamme paljon paremmin matkustaa yhdessä, mökkeillä ja tehdä siellä metsähommia ja olla lastenlastenkin kanssa aivan toisella tapaa. Pystyn jopa juoksemaan, 5 vuotta sitten en olisi päässyt 100metriä.

Kyllä ihan oikein tulkitsit. Nämä ovat liian yksinkertaisia asioita nykyihmiselle. Pidän ihan kaikkia toteuttamianne asioita aivan mahtavina ja kaiken lisäksi jokaisen helposti toteutettavissa.

Taisin juuri keksiä uuden jutun, jolla aletaan ajamaan sisään tietokoneetonta parisuhdetta.

NETITÖN HELMIKUU

Alkakaa levittämään, hoi siitä...