Perhekriisi

Meillä on ollut suhde heikoilla jo jonkin aikaa. Esikoisella on alkanut 2v uhma ja odotan yli puolen välin toista... Itseäni väsyttää mutta mies ei auta sitten millään vaan kun tulee kotiin niin alkaa taas kinaaminen Nyt en tiedä pitäisikö ukko laittaa pihalle... olen monta kertaa hänelle sanonut että jos töitten jälkeen väsyttää niin menee makkariin nukkumaan niin saa olla rauhassa. eilen sitten nukkui sohvalla ja tyttöhän innostui kiusaamaan. Mies kun suuttui niin läppäsi tyttö litsarilla päähän ja tyttö kaatui ja itki paniikissa. Itse itkin myös. Miten mies ajatteli jaksaa kahta lasta kun menettää hermot ihan pienestä yhdenkin kanssa???

 

Olen pahoillani puolestanne... Mutta ei se eroaminen tms. aina ole se ensimmäinen eikä viimeinen vaihtoehto... Oletkos yrittänyt keskustelua (miehen ollessa hyväntuulinen )

Voiko olla että työ aiheuttaa miehellesi ongelmia tms..
Silti tietenkään se ei oikeuta läpsimään lasta....

Voimia teille että jaksatte ja saatte asiat selviksi.. =)

 

siinähän se että mies ei osaa keskustella!! Aina vain laittaa kaiken minun syyksi kun hänessä itsessään ei ole ikinä mitään vikaa.

 

Ei tuo nyt vielä kuulosta siltä, että eroa kannattaisi harkita! Tuo perheen perustamisen alkuaika on niin raskasta joskus; sekä mies että nainen hakevat omaa rooliaan perheessä, ja pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.

Neuvoksi antaisin sen ikivanhan viisauden, että järjestäkää kahdenkeskistä aikaa. Viekää tyttö hoitoon ja tehkää jotain mukavaa yhdessä, jotain sellaista mitä teitte kun olitte vielä kahdestaan. Tehkää se nyt heti, ennen kuin toinen lapsi syntyy, sillä sitten asiat mullistuvat taas.

Kannattaa myös vaivihkaa hienovaraisesti jutustella miehen kanssa siitä, miten toivoisit hänen osallistuvan lasten hoitoon ym. asioista. Monesti sellainen "nyt keskustellaan asiat halki" -repliikki jähmettää miehet kauhusta. Ainakin omani.

Paljon onnea teille elämäänne!