Perheellisille helpommat tentit tai oma opinto-ohjelma!

[sapettaa]

Tätä mieltä mä oon. Opiskelen yo:ssa ja mulla on kolme lasta. Lapset kotona, koska hoitoon emme halua viedä, mutta mistä aika opiskeluun? Tentteihin pitäisi lukea ja vielä siihen luennot, ryhmätyöt ja labrat päälle, huh huh. Mua niin sapettaa, kun perheellisiä ei oteta huomioon opinnoissa.

Maanantainakin alkaisi kahden viikon(!) intensiivikurssi toisella paikkakunnalla tutkimusasemalla ja se on pakollinen, miten hitossa minä sinne pääsen, kun on sen verran kaukana että pakko yöpyä siellä! Tästä äänestettiin että onko parempi pitää siellä vai yliopistolla, ja tietysti kaikki perheettömät äänestivät puolesta. Ei meidän perheellisten ääntä paljoa kuunneltu. Opintosuunnitelmaa uudistetaan ja vieläpä juuri sellaiseksi, että perheellisille opiskelu tulee vielä hankalammaksi.

Teen kandintyötäni yhdessä nuoren tytön kanssa (suositeltiin tehtäväksi parityönä) ja tämäkin aiheuttaa ongelmia. Mulle kävisi työn tekeminen välillä 8-14, mutta tytölläpä on silloin luentoja ja hänelle 12-19, pari tuntia jäisi, ja illalla pitää hoitaa lapset. Pakollisten poissaolojen aikaan käy siis hoitaja,

Mua on vaan niin paljon alkanut ärsyttää, kun koko yliopisto tuntuu toimivan pelkästään nuorien aikataulujen mukaan. Mikäs siinä jos ei ole muita velvollisuuksia, mutta miten käy perheellisten.

 

[meah]

Kyllä se on ihan oma häpeä, jos järjestää elämänsä niin että opiskelee vasta sitten kun lapset on jo tehty.
Ei siitä hyvästä mitään helpotusta kuulu saada.

 

[vieras]

No en nyt kyllä allekirjoita ap:n "vaatimusta"....

 

[vieras]

Kyllä se on ihan oma häpeä, jos järjestää elämänsä niin että opiskelee vasta sitten kun lapset on jo tehty.
Ei siitä hyvästä mitään helpotusta kuulu saada.

Peesi.

 

[vieras]

No ei missään nimessä mitään helpompia tenttejä.

Tiedän ettei se helppoa ole kun opiskelun lisäksi on monia muita velvollisuuksia... mutta jotenkin ne aikataulut vain on saatava sumplittua. Pystytkö joitain kursseja suorittamaan kirjatentteinä kuitenkin?

 

[Ksantippa S.]

Täällä oli taannoin yksi näistä iänikuisista "voiko lasten kanssa tehdä kaikkia samoja asioita kuin ilmankin lapsia"- keskusteluista. Minä erehdyin kerran täällä kertomaan, että omat opintoni eivät olisi onnistuneet, jos minulla olisi ollut pieniä lapsia. Sen verran paljon minulla oli harjoitteluja eri paikkakunnilla, vaihtojaksoja ulkomailla, matkaprojekteja jne.

Minulle kerrottiin silloin, että eivät äidit edes halua sellaisille aloille, joilla opiskelu on noin hankalaa.

 

[vieras]

Kyllä se on ihan oma häpeä, jos järjestää elämänsä niin että opiskelee vasta sitten kun lapset on jo tehty.
Ei siitä hyvästä mitään helpotusta kuulu saada.

Aika mustavalkoista, perhe tai ura. Ja en kyllä häpeä yhtään lähteä opiskelemaan, vaikka jo äiti olenkin ja ikää 22 vuotta.

 

[vieras]

Ja hoitoon ette halua viedä lapsia, miksi? Onko niin nuoria vielä vai? Samoinhan sitä sitten voisi kysyä, että mistä aikaa työnteolle, ja voisiko perheellisille työntekijöille antaa jotain "helpotuksia"...

 

[vieras]

Helpommat tentit? No ei varmana. Tuohan nyt on aivan älytön idea.

Sen sijaan joku opinto-ohjelma perheellisille voisi olla hyvä idea, se tarkoittaisi siis käytännössä hitaampaa opiskelutahtia jne. Mutta vaatisi paljon resursseja. Moniko yliopiston opiskelijoista on perheellisiä?

 

[:D]

No johan nyt!!

Pitäisikö työtkin sitten tulevaisuudessa järjestää sinun aikataulusi mukaan!?!

Kyllä se kuule on niin, että tutkintotodistus on palkka opiskelusta ja sen eteen on jokaisen tehtävä sama työmäärä!

Jätä koulu kesken jos haluat keskittyä perheeseesi tai koeta vain sopeutua koulun vaatimuksiin. Kyllä minun kokemukseni mukaan koulu paljosta joustaakin, eri asia on sitten työelämä...

Olisit opiskellut ensin opiskelusi sitten hankkinut perheen. Näin meillä, eikä mitään ongelmia!

Se on kuule ihan sinun ongelmasi että asut kaukana ja et pysty täysipäiväisesti keskittymään opintoihisi, turhaan siitä syytät opintosuunnitelmaa saatika opiskelutovereitasi!

 

[meah]

Täällä oli taannoin yksi näistä iänikuisista "voiko lasten kanssa tehdä kaikkia samoja asioita kuin ilmankin lapsia"- keskusteluista. Minä erehdyin kerran täällä kertomaan, että omat opintoni eivät olisi onnistuneet, jos minulla olisi ollut pieniä lapsia. Sen verran paljon minulla oli harjoitteluja eri paikkakunnilla, vaihtojaksoja ulkomailla, matkaprojekteja jne.

Minulle kerrottiin silloin, että eivät äidit edes halua sellaisille aloille, joilla opiskelu on noin hankalaa.

Se olin todennäköisesti minä

Olen edelleen sitä mieltä, että jos tekee lapsia ennen kuin opiskelee, täytyy miettiä opiskelunsa sen mukaan että niitä lapsia on. Ei siihen voi vaatia helpotusta siksi, että ne lapset tuli tehtyä. Ja ala on oltava sellainen, että opinnot pystyy suorittamaan.
Vaihtoehtoisesti voi raahata niitä muksuja mukanaan paikkakunnalta toiselle aina kun mahdollista, ja hommaa hoitajan silloin, kun ei ole mahdollista. Mutta ei pidä narista, oma valinta.

Olen silti myös sitä mieltä, että aika monenlaisia opintoja kykenee suorittamaan vaikka niitä lapsia jo olisikin. Mutta sekin on itsestä kiinni, ja tosiaan ei voi vaatia helpotusta siksi, että on päättänyt järjestää elämänsä niin päin.

 

[Ksantippa S.]

Helpommat tentit voisi kyllä minun puolestani sallia perheellisten ohella kaikille muillekin, jotka eivät normaalitasosta selviä. Mutta sitten sitä tutkintoa voisi kutsua jollakin toisella nimellä. Hetkinen, eikös meillä olekin jo ammattitutkinto, amk ja yliopisto!

 

[vieras]

Kyllä se on ihan oma häpeä, jos järjestää elämänsä niin että opiskelee vasta sitten kun lapset on jo tehty.
Ei siitä hyvästä mitään helpotusta kuulu saada.

Aika mustavalkoista, perhe tai ura. Ja en kyllä häpeä yhtään lähteä opiskelemaan, vaikka jo äiti olenkin ja ikää 22 vuotta.

No ei sitä hävetä tarvitsekaan. Mutta kyllä se on sinusta ihan itsestäsi kiinni haluatko tehdä kolme lasta 22 ikävuoteen mennessä ja mennä sen jälkeen opiskelemaan, vai opiskella ensin.

Hieno juttu se joka tapauksessa minusta on, että haluat opiskella! Mutta eihän mitkään helpommat tentit voi olla ratkaisu, ymmärrät varmaan itsekin...

 

[Ksantippa S.]

Täällä oli taannoin yksi näistä iänikuisista "voiko lasten kanssa tehdä kaikkia samoja asioita kuin ilmankin lapsia"- keskusteluista. Minä erehdyin kerran täällä kertomaan, että omat opintoni eivät olisi onnistuneet, jos minulla olisi ollut pieniä lapsia. Sen verran paljon minulla oli harjoitteluja eri paikkakunnilla, vaihtojaksoja ulkomailla, matkaprojekteja jne.

Minulle kerrottiin silloin, että eivät äidit edes halua sellaisille aloille, joilla opiskelu on noin hankalaa.

Se olin todennäköisesti minä

Olen edelleen sitä mieltä, että jos tekee lapsia ennen kuin opiskelee, täytyy miettiä opiskelunsa sen mukaan että niitä lapsia on. Ei siihen voi vaatia helpotusta siksi, että ne lapset tuli tehtyä. Ja ala on oltava sellainen, että opinnot pystyy suorittamaan.
Vaihtoehtoisesti voi raahata niitä muksuja mukanaan paikkakunnalta toiselle aina kun mahdollista, ja hommaa hoitajan silloin, kun ei ole mahdollista. Mutta ei pidä narista, oma valinta.

Olen silti myös sitä mieltä, että aika monenlaisia opintoja kykenee suorittamaan vaikka niitä lapsia jo olisikin. Mutta sekin on itsestä kiinni, ja tosiaan ei voi vaatia helpotusta siksi, että on päättänyt järjestää elämänsä niin päin.

Hei, mehän ollaan samaa mieltä!

 

[vieras]

Helpommat tentit voisi kyllä minun puolestani sallia perheellisten ohella kaikille muillekin, jotka eivät normaalitasosta selviä. Mutta sitten sitä tutkintoa voisi kutsua jollakin toisella nimellä. Hetkinen, eikös meillä olekin jo ammattitutkinto, amk ja yliopisto!

Kohta syttyy sota...

 

[meah]

Kyllä se on ihan oma häpeä, jos järjestää elämänsä niin että opiskelee vasta sitten kun lapset on jo tehty.
Ei siitä hyvästä mitään helpotusta kuulu saada.

Aika mustavalkoista, perhe tai ura. Ja en kyllä häpeä yhtään lähteä opiskelemaan, vaikka jo äiti olenkin ja ikää 22 vuotta.

Kuule kyllä mä olen myös opiskellut vasta lapset tehtyäni ja niiden välissä, mammalomilla ja hoitovapailla ja vähän joka välissä.
Mutta en mä ole koskaan ajatellut, että voin vaatia helpotusta sieltä ja täältä ja järjestelyjä mun elämäni mukaan, koska mulla on lapsia. Se oli ihan oma valina tehdä niitä ennen kuin koulut on käyty.

 

[meah]

Täällä oli taannoin yksi näistä iänikuisista "voiko lasten kanssa tehdä kaikkia samoja asioita kuin ilmankin lapsia"- keskusteluista. Minä erehdyin kerran täällä kertomaan, että omat opintoni eivät olisi onnistuneet, jos minulla olisi ollut pieniä lapsia. Sen verran paljon minulla oli harjoitteluja eri paikkakunnilla, vaihtojaksoja ulkomailla, matkaprojekteja jne.

Minulle kerrottiin silloin, että eivät äidit edes halua sellaisille aloille, joilla opiskelu on noin hankalaa.

Se olin todennäköisesti minä

Olen edelleen sitä mieltä, että jos tekee lapsia ennen kuin opiskelee, täytyy miettiä opiskelunsa sen mukaan että niitä lapsia on. Ei siihen voi vaatia helpotusta siksi, että ne lapset tuli tehtyä. Ja ala on oltava sellainen, että opinnot pystyy suorittamaan.
Vaihtoehtoisesti voi raahata niitä muksuja mukanaan paikkakunnalta toiselle aina kun mahdollista, ja hommaa hoitajan silloin, kun ei ole mahdollista. Mutta ei pidä narista, oma valinta.

Olen silti myös sitä mieltä, että aika monenlaisia opintoja kykenee suorittamaan vaikka niitä lapsia jo olisikin. Mutta sekin on itsestä kiinni, ja tosiaan ei voi vaatia helpotusta siksi, että on päättänyt järjestää elämänsä niin päin.

Hei, mehän ollaan samaa mieltä!

No sitähän mä silloinkin yritin selittää. Mutta olin varmaan vähän väsynyt tai mistä lienee syystä ilmaisin itseäni epäselvästi.
Koska jostain syystä muistan sen väännön kuin eilisen päivän

 

[vieras]

Helpommat tentit? No ei varmana. Tuohan nyt on aivan älytön idea.

Sen sijaan joku opinto-ohjelma perheellisille voisi olla hyvä idea, se tarkoittaisi siis käytännössä hitaampaa opiskelutahtia jne. Mutta vaatisi paljon resursseja. Moniko yliopiston opiskelijoista on perheellisiä?

No voihan sen ihan itse päättää kuinka hitaasti siellä yliopistossa lukee. Mutta eri asia on ettei saa sitten opintotukea, jos ei tule tarpeeksi opintopisteitä vuodelle.

 

[vieras]

Kyllä se on ihan oma häpeä, jos järjestää elämänsä niin että opiskelee vasta sitten kun lapset on jo tehty.
Ei siitä hyvästä mitään helpotusta kuulu saada.

Aika mustavalkoista, perhe tai ura. Ja en kyllä häpeä yhtään lähteä opiskelemaan, vaikka jo äiti olenkin ja ikää 22 vuotta.

No ei sitä hävetä tarvitsekaan. Mutta kyllä se on sinusta ihan itsestäsi kiinni haluatko tehdä kolme lasta 22 ikävuoteen mennessä ja mennä sen jälkeen opiskelemaan, vai opiskella ensin.

Hieno juttu se joka tapauksessa minusta on, että haluat opiskella! Mutta eihän mitkään helpommat tentit voi olla ratkaisu, ymmärrät varmaan itsekin...

En ole ap, vaan ihan joku muu joka teki ensin lapsen ja sitten lähtee ammattia hankkimaan. Toki pieni lapsi opiskelujen ohessa on rankempaa kuin ns. pelkkä opiskelu mutta itsestähän se on kiinni. Ja olisin varmaan ensin opiskellut, mutta en todellakaan tiennyt mitää alaa tahdon opiskella joten lukion jälkeen olen tehnyt töitä ja lapsen. Ja hyvä näin, nyt tiedän alan mille tahdon lähteä.

 

[vieras]

Noammatteihin on tietyt kriteerit jotka on jokaisen täytettävä, että jos ei pysy kärryillä ehkäpä on syytä miettiä jotain muuta elämältään.

 

[ap]

No ei missään nimessä mitään helpompia tenttejä.

Tiedän ettei se helppoa ole kun opiskelun lisäksi on monia muita velvollisuuksia... mutta jotenkin ne aikataulut vain on saatava sumplittua. Pystytkö joitain kursseja suorittamaan kirjatentteinä kuitenkin?

Joitain pystyy, mutta pääsääntöisesti ei. Ärsyttää, kun pahaimmat projektit ja harjoittelu/työpaikat menevät aina näille nuorille sinkuille, perheellisten turha edes yrittää, kun vaatimuksena on, että pitää olla valmis tulemaan töihin vaikka keskellä yötä, ja olla valmis viettämään viikonloppujakin tutkimuksen parissa.

Sitten luentoaikatauluja siirretään lyhyellä varotusajalla ja järkevät kandi/graduaiheet menevät sinkuille, kun he muka sitten ovat luotettavampia ja ahkerampia ja käytettävissä. Töitä kun on joskus tarjolla niin siinä vaiheessa kun mainitsee kotihoidossa olevat lapset, niin turha enää haaveilla. Hakemiani töitä on pystynyt tekemään myös kotoa käsin.

Äitiyttä ja lasten kasvatusta tuli alkaa arvostaa,eikä pitää esteenä, työelämä tarvitsee myös valmistuvilta äitien näkökulmaa ja elämänkokemusta. Nämä nuoret sen sijaan tekevät lapsensa (jos edes tekevät niitä nykyään) sitten vasta kolmekymppisenä, sekö on parempi??

 

[diana]

Minulla on monta lasta ja opiskelen. Vetelen parempia numeroita kuin moni perheetön (mulla kaks pienintä vielä vaipoissa) eli ei tartte ainakaan mua varten fixata mitään helpompia tenttejä!=)

Tentit mittaavat oletko omaksunut opetetun. Ellet ole, et voi päästä etenemään opinnoissasi ja niinhän sen just kuuluu olla!

 

[just]

Ap: "Mua on vaan niin paljon alkanut ärsyttää, kun koko yliopisto tuntuu toimivan pelkästään nuorien aikataulujen mukaan. Mikäs siinä jos ei ole muita velvollisuuksia, mutta miten käy perheellisten."

--> Niin kellään muullahan siellä yliopistossa ei ole mitään muita velvollisuukisa kuin opiskelut. Kellään muulla ei ole lapsia, kukaan muu ei tee yhtään mitään muuta opiskelujen lisäksi. Voivoi.

 

[vieras]

Äitiyttä ja lasten kasvatusta tuli alkaa arvostaa,eikä pitää esteenä, työelämä tarvitsee myös valmistuvilta äitien näkökulmaa ja elämänkokemusta. Nämä nuoret sen sijaan tekevät lapsensa (jos edes tekevät niitä nykyään) sitten vasta kolmekymppisenä, sekö on parempi??

Ei kukaan ole sanonut mikä on parempi, vain että niiden valintojensa mukaan täytyy elää. Kummassakin on varmasti hyvät ja huonot puolensa.
Mutta ethän sinä oikeasti voi olettaa että yliopiston aikataulut pyörii sun lastenhoitoaikataulujen mukaan!

Minkä ikäisiä sun lapset muuten on?

 

[Lily of the valley]

Itse en kyllä ymmärrä, ettei hoitoon voi viedä. Sain lapsen opiskeluaikana, ja toista odotan, ja itsestäänselvää se oli, että hoitopaikka tarvitaan. On se kyllä oma häpeä, jos ei sitä hoitopaikkaa voi hakea. Opiskelu on opiskelijan työtä, valittaako työssäkäyvät, että hankala käydä töissä, kun ei viitsi hakea hoitopaikkaa?

Toki itseänikin jotkut opetusajat harmittaa, esim. pakollista läsnäoloa vaativa pakollinen kurssi, joka on aina 16-18. Onneksi en ole yksinhuoltaja, muuten en tiedä, miten hitsissä se järjestyisi, kun päiväkoti menee viideltä kiinni.