jos vauva pysyy loppuun asti perätilassa niin leikataanko? tai siis en halua perätilavauvaa synnyttää, vaan haluan sitten sektion. tuleeko se automaattisesti vai voiko ne "pakottaa" alatiesynnytykseen?
perätila
- Viestiketjun aloittaja Mietteliäs
- Ensimmäinen viesti
mimosa
\
Mutta tsemppiä sulle! Ja toivon sullekin alatiesynnytystä! :flower:
Miksi pelkäät perätilaa? Otapa asiasta selvää. Ei se niin paha ole kuin mitä puhutaan. Ja muuten olin itsee päättnyt etten varmasti synnytä vauvaa alakautta jos se on jossain ns. väärässä tarjonnassa. No siiten kun menin synnyttämään en edes saanut tietää vauvan tulevan kasvot edellä. Siinä vain synnytin ja myöhemmin kerrottiiin. Onneksi eivät kertoneet. Hyvin meni synnytys ja lapsikin selvis loistavasti. Tiedä kuin paljon kauemmin ois sektiosta toipuminen kestänyt.Alkuperäinen kirjoittaja 20.12.2004 klo 14:16 mietteliäs kirjoitti:
Mutta tsemppiä sulle! Ja toivon sullekin alatiesynnytystä! :flower:
ei se perätila tosiaan niin paha ole, tiedän naisen joka synnytti kaksoset joista jälkimmäinen tuli peppu edellä, eikä sitä hänelle kerrottu ennen ku jälkeen päin. ei kuulemma tuntunu sen kummallisemmalta, olihan epiduraali!
Hei,
tuo että päädytäänkä perätilan vuoksi sektioon vai alatiesynnytykseen
riippuu varmasti myös sairaalan käytännöstä.
Esikoiseni oli koko raskauden ajan perätilassa. Synnytyspolilla lääkärit olivat sitä mieltä että ehdottomasti alakautta, koska lantiossa mittaa riittää. Jos synnytys ei käynnisty laskettuun päivään mennessä niin sitten olisin tullut sovittuun sektioon. No, neuvolassa taas olivat sitä mieltä, että ota sektio, pääset helpommalla. Että oli orpo olo, kun kahdelta suunnalta pommitettiin. Sitten yksi lääkäri sai luottamukseni. Hän kertoi selvät faktat molemmista ja halusin synnyttää alakautta. No, synnytys lähti käyntiin mutta sairastuin infektioon ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. Seuraavan viikon katsoin kateellisena, kun muut äidit tepastelivat pystyssä. Itse kun pysyi tolpillaan kipulääkkeiden avulla.
Mutta yhtäkaikki. Neuvoisin ottamaan selvää sairaalasi lääkäreistä. Onko heillä kokemusta perätilasynnytyksestä yms., paljonko sikiön painoarvio voi heittää, minkäkokoinen hänen päänsä on jne.
Joka tapauksessa jos haluat sektion, niin sinulla on oikeus siihen
mutta alatiesynnytys on luonnollisempi. Muutenhan meillä naisilla olisi vetoketju alavatsassa. Mutta onneksi sekin vaihtoehto on olemassa.
Kaikkea hyvää sinulle ja tsemmpiä!
tuo että päädytäänkä perätilan vuoksi sektioon vai alatiesynnytykseen
riippuu varmasti myös sairaalan käytännöstä.
Esikoiseni oli koko raskauden ajan perätilassa. Synnytyspolilla lääkärit olivat sitä mieltä että ehdottomasti alakautta, koska lantiossa mittaa riittää. Jos synnytys ei käynnisty laskettuun päivään mennessä niin sitten olisin tullut sovittuun sektioon. No, neuvolassa taas olivat sitä mieltä, että ota sektio, pääset helpommalla. Että oli orpo olo, kun kahdelta suunnalta pommitettiin. Sitten yksi lääkäri sai luottamukseni. Hän kertoi selvät faktat molemmista ja halusin synnyttää alakautta. No, synnytys lähti käyntiin mutta sairastuin infektioon ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. Seuraavan viikon katsoin kateellisena, kun muut äidit tepastelivat pystyssä. Itse kun pysyi tolpillaan kipulääkkeiden avulla.
Mutta yhtäkaikki. Neuvoisin ottamaan selvää sairaalasi lääkäreistä. Onko heillä kokemusta perätilasynnytyksestä yms., paljonko sikiön painoarvio voi heittää, minkäkokoinen hänen päänsä on jne.
Joka tapauksessa jos haluat sektion, niin sinulla on oikeus siihen
mutta alatiesynnytys on luonnollisempi. Muutenhan meillä naisilla olisi vetoketju alavatsassa. Mutta onneksi sekin vaihtoehto on olemassa.
Kaikkea hyvää sinulle ja tsemmpiä!
Se suosittelevatko lääkärit sektiota pt:n johdosta johtuu monesta eri asiasta.
Mulle sitä suositeltiin lääkärien toimesta näistä syistä
-vauvan pään asento oli hieman huono alatiesynnytystä varten
-olin yliajalla, kun huomattiin aiempi rt tulkinta vääräksi, ja vauva olikin pt:ssa
- olin ensi synnyttäjä
-Olin jo niin kipeä itsekkin, että halusin leikkausta
Mulla tutkittiin lantio ja tilavaksi ja vauvan koko arvio oli 3,7 kg. Joten mahdollisuus alatiesynnytykseen annettiin halutessani. Mutta lääkärikin suosi sektiota. Johon seuraavana päivänä jo pääsinkin
Ja onneksi siihen päädyttiin, sillä vauva olikin 4,335 kg (yli nelikiloisia ei alateitse yleensä synnytetä) .Tuskin olisin saanut sitä punnerrettua itse ulos. Kätilökin sanoi, että melko varmasti oltaisiin joka tapauksessa jouduttu leikkaamaan. Ja leikkuun yhteydessä todettiin vileä istukankin kalkkeutuneen hieman. Olin tosi tyytyväinen sektioon. Ja nyt kun se tapahtui päivän varoitusajalla. Niin mies pääsi myös mukaan saliin tukemaan minua leikkauksen ajaksi.
Leikkauksesta toipuminen on todella yksilöllistä. Itse hyppelin jo leikkauksesta seuraavana päivänä tosi paljon jalkeilla. Hoitajat jo rupes toppuuttelemaan, että pitää levätä. Kaks ekaa päivää sainkin aikalailla lääkkeitä (niitä tumpattiin vaikken olisi tarvinnut), joten kipuja en tuntenut. Mutta sen jälkeen sain itse ruveta säätämään lääkitystä, ja aika vähällä selvisin. Ei kipuja. Ainoastaan makuulla kääntyily tuntui hieman kurjalta, mutta sekään ei sattunut.
Itse tunsin toipuneeni tosi paljon nopeammin kuin ne alatiesynnyttäjät, jotka olivat revenneet tai leikattu alapäästä. He eivät voineet istua pariin viikkoon kunnolla jne.
Ainut mikä rajoittaa on vielä elämää, on se, etten saa nostella mitään vauvaa painavampaa tai kovasti kurotella jne (6 vk leikkauksesta). Senkin meinaan aina unohtaa, kun kivut eivät merkkiä anna.
Jos olisin tiennyt virheellisestä tarjonnasta aiemmin. Olisin halunnut kääntöyritystä vauvalle. Mutta yliajalla sitä ei tosiaan yritetä.
Mulla jäi sektiosta oikein positiivinen mieli., koska se oli mun tapauksessa ainoa oikea ratkaisu. Ja siihen oltaisiin joka tapauksessa päädytty. Näin sain ainankin päivän aikaa valmistautua leikkaukseen henkisesti jne.
Mutta tottahan seuraavaa (jos luoja suo) yritetään jo perinteitä kunnioittaen. Mutta silloinkin tilanteen mukaan.
Ei sektio susta sen huonompaa äitiä tee, vaikka jotkut asian niin haluaakin vääntää. Mulle tuli ja ennen leikkausta kommentti, että leikkaus olisi jotenkin huonompi tapa. Mutta tottahan halusin minimoida riskit. Vauvan vointi oli tärkeintä!!!
Kannattaa keskustella tarkkaan asiasta lääkäreiden kanssa!!
Mulle sitä suositeltiin lääkärien toimesta näistä syistä
-vauvan pään asento oli hieman huono alatiesynnytystä varten
-olin yliajalla, kun huomattiin aiempi rt tulkinta vääräksi, ja vauva olikin pt:ssa
- olin ensi synnyttäjä
-Olin jo niin kipeä itsekkin, että halusin leikkausta
Mulla tutkittiin lantio ja tilavaksi ja vauvan koko arvio oli 3,7 kg. Joten mahdollisuus alatiesynnytykseen annettiin halutessani. Mutta lääkärikin suosi sektiota. Johon seuraavana päivänä jo pääsinkin
Ja onneksi siihen päädyttiin, sillä vauva olikin 4,335 kg (yli nelikiloisia ei alateitse yleensä synnytetä) .Tuskin olisin saanut sitä punnerrettua itse ulos. Kätilökin sanoi, että melko varmasti oltaisiin joka tapauksessa jouduttu leikkaamaan. Ja leikkuun yhteydessä todettiin vileä istukankin kalkkeutuneen hieman. Olin tosi tyytyväinen sektioon. Ja nyt kun se tapahtui päivän varoitusajalla. Niin mies pääsi myös mukaan saliin tukemaan minua leikkauksen ajaksi.
Leikkauksesta toipuminen on todella yksilöllistä. Itse hyppelin jo leikkauksesta seuraavana päivänä tosi paljon jalkeilla. Hoitajat jo rupes toppuuttelemaan, että pitää levätä. Kaks ekaa päivää sainkin aikalailla lääkkeitä (niitä tumpattiin vaikken olisi tarvinnut), joten kipuja en tuntenut. Mutta sen jälkeen sain itse ruveta säätämään lääkitystä, ja aika vähällä selvisin. Ei kipuja. Ainoastaan makuulla kääntyily tuntui hieman kurjalta, mutta sekään ei sattunut.
Itse tunsin toipuneeni tosi paljon nopeammin kuin ne alatiesynnyttäjät, jotka olivat revenneet tai leikattu alapäästä. He eivät voineet istua pariin viikkoon kunnolla jne.
Ainut mikä rajoittaa on vielä elämää, on se, etten saa nostella mitään vauvaa painavampaa tai kovasti kurotella jne (6 vk leikkauksesta). Senkin meinaan aina unohtaa, kun kivut eivät merkkiä anna.
Jos olisin tiennyt virheellisestä tarjonnasta aiemmin. Olisin halunnut kääntöyritystä vauvalle. Mutta yliajalla sitä ei tosiaan yritetä.
Mulla jäi sektiosta oikein positiivinen mieli., koska se oli mun tapauksessa ainoa oikea ratkaisu. Ja siihen oltaisiin joka tapauksessa päädytty. Näin sain ainankin päivän aikaa valmistautua leikkaukseen henkisesti jne.
Mutta tottahan seuraavaa (jos luoja suo) yritetään jo perinteitä kunnioittaen. Mutta silloinkin tilanteen mukaan.
Ei sektio susta sen huonompaa äitiä tee, vaikka jotkut asian niin haluaakin vääntää. Mulle tuli ja ennen leikkausta kommentti, että leikkaus olisi jotenkin huonompi tapa. Mutta tottahan halusin minimoida riskit. Vauvan vointi oli tärkeintä!!!
Kannattaa keskustella tarkkaan asiasta lääkäreiden kanssa!!
Pepsukka
Meillä on leikkausaika varattu keskiviikkoaamuks. Silloin on viikkoja 39+6. Vauva on perätilassa, selvis ultrasta muutama päivä sitten. Aluksi olin ite sitä mieltä, että alakautta, koska toipuminen saattaa olla nopeampaa. Lääkärin kanssa kumminkin keskusteltiin pitkään vaihtoehdoista ja päädyttiin leikkaukseen. Kätilöopiston ehdot alatiesynnytykseen on, että viikkoja >40+0, vauva alle 4kg, lantio riittävän suuri + kaikki muutoin kunnossa. Eli eivät halua ottaa mitään riskiä.. Mulla lantiota ei oo kuvattu, koska lääkäri koki, että lapsen pää aavistuksen keskiarvoa suurempi, joten riski on, että muutoin mahtuu, mut jää päästään kanavaan kiinni ->hätäsektio.. Ja painoarvioksi tuli 3,8kg, eli liki raja-arvon mennään.
Olisivat antaneet röntgenajan, mutta todettiin miehen kanssa, että minimoidaan kaikki riskit, kun arviot ei pidä 100%:sti paikkaansa.. Ite odotin alatiesynnytystä kokemuksena, mutta en kuitenkaan koe, että leikkaus tekisi minusta vähemmän äitiä.. Eli hyvillä mielin odotellaan muutama vuorokausi vielä..
Olisivat antaneet röntgenajan, mutta todettiin miehen kanssa, että minimoidaan kaikki riskit, kun arviot ei pidä 100%:sti paikkaansa.. Ite odotin alatiesynnytystä kokemuksena, mutta en kuitenkaan koe, että leikkaus tekisi minusta vähemmän äitiä.. Eli hyvillä mielin odotellaan muutama vuorokausi vielä..
